Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yli vuosi synnytyksestä, alapään tikkaus kipuilee vieläkin pahasti
27.01.2017 |
Synnytin siis yli vuosi sitten, vauva tuli käsi poskella, repesin sisältä kohtua kohden pitkän matkaa ja väliliha jouduttiin leikkaamaan. Tikkejä ei laskettu, tikattiin leikkaussalissa, aikaa meni reilu tunti.
Puolen vuoden kohdalla ajattelin vielä, että voi olla ihan normaalia. Puhuin asiasta neuvolassa ja kehotti odottamaan vielä, jos helpottaisi. Ei helpottanut ja lapsen 1v päivänä mietein, ettei voi olla enää normaalia. Istuminen tekee useimmiten kipeää, joka viikko useamman kerran tulee todella pahoja kipu "kohtauksia", välilihan tikkauksen kohdalta kuumottaa, viiltää, pistää, kipu on aika kauheaa. Särkylääkettä ei ehdi ottaa, kipu iskee ilman varoitusta ja kestää sen 5minuuttia, joten lääke ei ehtisi edes vaikuttaa.
Sain ajan gynekologille, mutta hän sanoi, ettei mitään vikaa näy. Myös oikealle puolelle välilihan viereen sattuu, jos siihen koskee/painaa. Tässä on vain pieni ja siisti arpi. Gynekologi sanoi, ettei oikein voi tehdä mitään, kaikki näyttäisi olevan kunnossa, uroterapeutille, vai mikä nyt olikaan, ei näe syytä lähettää kun ei ole virtsankarkailua tmv.
Minusta tuntuu, että jotakin on vialla. Nytkin sattuu kun istun kirjoittamassa tätä. En vain tiedä mitä voisin tehdä, kun mitään vikaa ei näy? Tämä vaikeuttaa jonkun verran elämää, kun ei voi istua kunnolla normaalisti, koko ajan pitää vaihdella asentoa, että pystyy edes jotenkin istumaan. Olen huomannut, ettei ole väliä istunko pehmeällä vai kovalla alustalla, silti sattuu.
Olisikohan joku hermo vaurioitunut vai mitä? Ja mitä tälle voi tehdä? Ei varmaan mitään?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Minulla on vähän erilaiset synnytysvammat, mutta jaan kokemuksen, että edes äitiysneuvolassa ei välitetä ja hoitoon on todella vaikea päästä. Minulla on auttanut vammoihin ainakin jonkin verran se, että venytän kudoksia ja hieron lihaksia. Sattuuhan se varsinkin aluksi, mutta nykyään kipuja ei ole niin paljon.
Onko sinulle puhuttu fysioterapiasta? On olemassa lantionpohjan kuntouttamiseen erikoistuneita fysioterapeutteja, joiden vastaanotolla käy synnytyksessä vammautuneita, vulvodyniapotilaita jne. Jos on varaa, yksityiselle terveysasemalle pääsee helpoiten ja nopeiten.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Minulla on vähän erilaiset synnytysvammat, mutta jaan kokemuksen, että edes äitiysneuvolassa ei välitetä ja hoitoon on todella vaikea päästä. Minulla on auttanut vammoihin ainakin jonkin verran se, että venytän kudoksia ja hieron lihaksia. Sattuuhan se varsinkin aluksi, mutta nykyään kipuja ei ole niin paljon.
Onko sinulle puhuttu fysioterapiasta? On olemassa lantionpohjan kuntouttamiseen erikoistuneita fysioterapeutteja, joiden vastaanotolla käy synnytyksessä vammautuneita, vulvodyniapotilaita jne. Jos on varaa, yksityiselle terveysasemalle pääsee helpoiten ja nopeiten.
Kiitos vastauksesta! Pitää varmaan kokeilla tuota, jos kipu antaa periksi. On vain todella kosketusherkkä tuo ympäristö. Juuri tuosta gynekologi sanoi, ettei näe syytä lähettää minua sinne, ei kuulemma olisi minulle hyötyä, kun muuten kaikki on kunnossa, eikä mitään näkyvää vikaa ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne tikkaukset mullakin tuntui tosi pitkään. Vuosia. Kipu sinänsä meni ohi ehkä noin vuodessa, mutta se tunne, niin kuin sisälläni olisi edelleen ollut tikkejä, kesti tosi kauan. Ja mullekin sanottiin koko ajan, että hyvin on parantunut, ei ole ongelmaa. En oikeastaan osaa sanoa, koska tuo epämiellyttävä tunne hävisi, mutta näin kymmenen vuoden jälkeen ei ainakaan ole enää mitään outoja tuntemuksia.
Ei ole kokemusta asiasta, mutta on se perkele kun ei naisten kiputiloja oteta yleensä millään tosissaan. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaisi se epämukava tunne, että tuntisin tikkauksen. Haluaisin eroon näistä kivuista, mutten tiedä mitä tekisin kun sanotaan ettei näy mitään poikkeavaa.
Onneksi sinulla sentään on helpottanut :)
Ap
Käsittämätöntä, ettei kipua oteta tosissaan! AP:na vaatisin hoitoa. Eihän muissakaan sairauksissa vaan todetaa, että mitään ihmeellistä ei näy, jos potilaalla on kuitenkin kipuja. Suututtaa ihan. Ymmärrän, että koska asia on arkaluonteinen ja ammattilaiset sitä vähättelevät, on hoitoon hakeutuminen turhauttavaa.
No, eipä se virtsankarkailukaan oikeuta hoitoon, kun mahan päältä kokeillen lihakset on kunnossa (olen käynyt fyssarilla neuvolan kautta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä, ettei Suomessa kovin helposti korjata synnytys vaurioita. Joskus luin ketjua jostain, jossa ap kertoi, että hänelle oli sanottu että kaikille jää jotakin synnytyksestä eikä sille voi mitään. En ymmärrä miten se voi mennä noin. Ihmekään että syntyvyys laskee koko ajan...Yksityisellä voisivat ehkä tehdä jotakin, mutta siihen ei nyt ole varaa, pitää varmaan koittaa säästää hieman sitä varten.
Ap
Haavapinnat on siis ommeltu tasaisesti yhteen? Valitettavasti joskus synnytyksistä voi jäädä pitkäaikaisia kiputiloja, en ole kuullut että repeämät tai epparit kipuilee vielä noin pitkän ajan jälkeen, yleensä sektiokivut voivat muuttua kroonisiksi ellei kipuja lievitetä tarpeeksi toimenpiteen jälkeen. Ihmettelen kyllä, miksei jo sairaalassa ollessa ole fysioterapeutti käynyt katsomassa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12: Minäkin ihmettelen, eikä kyse kuitenkaan ole ihan pienestä kipuilusta, auto matkakin kauppaan on aika tuskainen eikä matkaa ole kuin reilut 10km. Olen vain niin kiltti ihminen etten oikein osaa vaatia hoitoa, minut on kasvatettu niin että alistu kaikkeen tai itke ja alistu. Tästä kiitos narsisti vanhemmalle. Mieheni on kyllä tarjoutunut vaatimaan minulle hoitoa ja tutkimuksia, ehkä turvaudun siihen jossakin kohtaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haavapinnat on siis ommeltu tasaisesti yhteen? Valitettavasti joskus synnytyksistä voi jäädä pitkäaikaisia kiputiloja, en ole kuullut että repeämät tai epparit kipuilee vielä noin pitkän ajan jälkeen, yleensä sektiokivut voivat muuttua kroonisiksi ellei kipuja lievitetä tarpeeksi toimenpiteen jälkeen. Ihmettelen kyllä, miksei jo sairaalassa ollessa ole fysioterapeutti käynyt katsomassa sinua.
Haava on tasainen ja siisti, mieheni katsoi myös, ihan millin-kaksi kohollaan. En minäkään ole kuullut että näin kauan kestäisi, uskon että tikkauksessa on söhlitty jotakin, henkilökunta oli tosi söhläävää muutenkin. Minullahan todettiin repeämät 3.asteen repeämiksi, mutta kuitenkin olivat 2.asteen repeämät. Sitä pompoteltiin tikkauksen jälkeen että kumpia nyt sitten ovat. Päätyivät lopulta 2.asteen repeämiin, siksi fysioterapeutti ei käynyt. Näin hoitajat minulle synnärillä kertoivat.
Ap
Niin ja siksi siis totesivat lopulta 2.asteen repeämiksi, koska ei ollut sulkijalihakseen asti revennyt.
Ap
Minulla ei ole kokemusta asiasta, joten vain sympatiani voin ap:lle lähettää. Sitä vain tulin sanomaan, että juuri luin, kuinka Ranskassa alapään kunto todellakin tarkistetaan ja jumpataan kuntoon aivan vakiosti synnytyksen jälkeen. Tokihan tästä nyt on irvailtu, että siinä ollaan kiinnostuneita miesten nautinnoista, kun taas Suomessa äitiyshuollossa äidin ja lapsen etu ovat ensisijaiset. Joka tapauksessa on ihan hullua, että kun on noin "intiimi vaiva", niin pitäisi hiljaisuudessa kärsiä vaan ja gynekin vaan toteaa, "ettei mitään näy". Toivotan ap:lle tsemppiä ja rohkeutta hakea apua niin kauan kunnes sitä saa!
Muutenkin tuo joku kärsimyksen maksimointi Suomessa ihmetyttää. Tuttavallani oli jo etukäteen tiedossa, että on kapea lantio ja lapsen mahtuminen on epävarmaa (on itse saanut mm. kätilön koulutuksen, joten ei varmaan ollut väärinymmärryksiä), no, ei kun alakautta vaan rohkeasti, niin me täällä Suomessa tehdään! Tuloksena (tietysti) pitkälliset kivut ja hoidot, että "kyllä kannatti"! Hyvä, että jäivät henkiin.
Varaa ihmeessä aika lantionpohjan toimintahäiriöihin perehtyneelle fysioterapeutille, siis yksityisesti.
Gynekologisi on kyllä typerä, koska ei lähetä eteenpäin, koska ei NÄY mitään poikkeavaa. Monesti tällaisten vammojen jälkeen ei näy mitään poikkeavaa, mutta voi olla vuosikausia kipuja ja tuntemuksia.
Jopa yksi neuvontakerta asiantuntevalla fysioterapeutilla voi riittää. Hae ihmeessä apua! Älä lannistu vähättelevistä lääkäreistä!
18: Tuo on ihan kauheaa! Noista saa lukea joka vuosi, mutta ainakin synnytti alateitse, kunnon äiti! Ja p*skat, jos ei mahdu niin ei mahdu. Onneksi sentään selvisivät hengissä, toivottavasti hän saa apua kipuihinsa :)
19: Olen sitä kyllä harkinnut, alkaa usko loppumaan kunnalliseen puoleen. Ihmettelen kyllä, eihän esim. syöpäkään näy. Typerä vertaus, mutta eihän monikaan vaarallinen tauti näy. Se ei mielestäni ole pätevä syy evätä hoitoa/tutkimuksia jos oireita kuitenkin on. Sanottiin minullekin ettei mitään näy vuosia sitten, kun selkäni kipuili. 6vuoden taistelun ja fysioterapeuttien ym. jälkeen todettiin välilevyrappeuma. Aion kyllä kerätä rahat edes yhteen kertaan, jos saisin edes jotain helpotusta tähän. Tai sitten ramppaan kunnallisella kunnes tekevät jotakin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Se unohtui mainita, että myös sisäpuolen tikkaus sattuu välillä, ei kuitenkaan kovin usein. Ehkä kerran pari kuukaudessa. Joskus myös "tunnen" tikkauksen arven siellä. Hankala selittää mutta epämukava tunne.
Ap