Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako alkaa suhteeseen miehen kanssa kuka on aiemmassa suhteessaan pettänyt kumppania?
27.01.2017 |
Olen tapaillu yhtä aika erittäin ihanaa miestä hetken. Nyt minulle selvisi hiljattain, että hän on nuorempana pettänyt silloista avovaimoaan toisen naisen takia. Itse en koskaan voisi tehdä mitään tuollaista enkä ole tehnytkään, ja minulle luottamus on erittäin tärkeä ja tuomitsen pettämisen jyrkästi. Mies selitti, että hän teki sen siksi koska suhde oli hänen mielestä huono eikä nykyään enää koskaan tekisi samoin uudelleen, mutta kannattaako minun oikein luottaa häneen? Minä kun olen aina ollut käsiytksessä, että jos kerran pystyy tekemään rakkaalleen noin niin aivan varmasti pystyy tekemään saman toistamiseen. Muuten hän kyllä on tosi ihana mutten tiedä nyt yhtään miten edetä.
Kommentit (52)
Nuorena monesti on epäkypsä ja hölmöilee. Kuinka paljon tästä nuoruudesta on aikaa? Oliko pettäminen kännihairahdus vai oliko kyseessä suhde? Arvot nykyään?
Ajan tässä takaa sitä että ihminen voi oikeasti aikuistua ja oppia virheistään.
Mutta ei kaikki, jotkut pysyy paskoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä kun olen aina ollut käsiytksessä, että jos kerran pystyy tekemään rakkaalleen noin niin aivan varmasti pystyy tekemään saman toistamiseen."
Oletko koskaan itse tehnyt toisille ihmisille jotain ikävää? Miltä se tuntuisi, jos joku saisi nyt selville, että olet tehnyt ikävästi, ja sen valossa sinua ei haluta enää tuntea, koska olethan varmasti nytkin paskiainen,kun menneisyydessäkin olit?
IHminen VOI muuttua. Joskus se voi olla jopa parempi että sillä kumppanilla on kokemus pettäjän roolista. Sen tietää kuinka paska fiilis siitä tulee, ja ei lähde edes kokeilemaan miltä se ruoho maistuisi aidan toisella puolella,koska morkkis on valtava.
Tärkeintä tapauksessasi lienee se, kuinka paljon mies katuu asiaa. ymmärrän myös täysin jos hän ei sitä itse sinulle kertonut, pettäjällä on aina vahva stigma. Sinähän et hänen päänsä sisään voi koskaan päästä, joten yhtä hyvin hän saattaa pettää, tai toisaalta on ymmärtänyt 100%:sti sen, mitä uskollisuus on. Pidä siis tuntosarvesi koholla.
Mutta tämähän on AV -palsta, ja vastaukset voin kuvitella noiden kaikkien yläpeukkujen määrästä ;).
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei enää.
Olen itse jyrkästi pettämistä vastaan, mutta ihastuin niin palavasti tyyppiin, joka oli pettänyt eksäänsä, monesti. En koskaan oikein sulattanut asiaa tai luottanut mieheen, joten vaikea oli siinä suhteessa olla. Tosin nykyään kun puolet ihmisistä on pettänyt puolisoitaan, voi olla entistä vaikeampi löytää pettämishistorialtaan puhdasta kumppania.
Niin ne loput puolet on huonoja sängyssä, tai muuten vaan vähemmän kiinnostavia. Siitä sitten valitsemaan.
Petin mun exääni. Nyt saman miehen kanssa 20v eikä ole käynyt edes mielessä.
Minä kuulostelisin niitä rivien välejä, miten mies asiasta kertoo.
On totta, että eka kerta on aina vaikein. Toisella kertaa kynnys on matalampi. Kaikissa asioissa.
Jos mies putää oikeutettuna, että suhteessa meno huonosti ja hän oli oikeutettu siksi tekemään mitä, niin hälytyskellot soivat. Kun teille tulee huonoja aikoja, niin tiedät kyllä, miten mies ajattelee.
Jos mies katuu ja osaa puhua asiasta jostain muusta näkökulmasta, niin asiaa voisi harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämistä on monenlaista ja tilanne on aina omanlaisensa.
Itse petin nuorempana (reilu parikymppisenä) ensimmäisessä vakavassa suhteessani, suhteen vedellessä viimeisiään. Se oli jokin typerä keino minulta irrottaa itseni suhteesta, tehdä jotain mistä ei ole paluuta. Poikaystävälle en siitä kertonut, koska se ei varsinainen eron syy ollut vaan puhtaasti rakkauden loppuminen.
Olin naimisissa siinä välissä 12 vuotta, täysin uskollisena, vaikka suhteessa oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Mies petti minua ja annoin kerran anteeksi, koska uskon että jokainen voi erehtyä ja ansaitsee toisen mahdollisuuden. Kerroin myös että jos pettää uudelleen, suhde tulee päättymään siihen. Jälkviisaana voi sanoa että olisi pitänyt lopettaa suhde ekaan pettämiseen, sillä luottamus ei koskaan palannut ja lopulta mies jäi kiinni 6 kk kestäneestä salasuhteesta. Ero tuli.En koskaan harkinnut edes pettämistä vaikka vaikeaa oli.
Tämän jälkeen olin lyhyen aika suhteessa jossa tajusin 1,5 v jälkeen etten miestä rakasta, mutta olin jälleen luuseri ja petin jotta sain itseni suhteesta irti. Olin tehnyt päätöksen erosta, ja valmistellut parin viikon ajan sen miten otan asian esiin miehen kanssa, halusin olla diskriitti sillä tiesin että mies ei tahtonut erota vaan tämä tulisi hänelle täytenä järkytyksenä. Kuitenkin sen parin viikon aikana ehdin kännipäissäni baarissa pettää miestä. Häpesin omaa käytöstäni ja häpeän edelleen. Mies ei koskaan saanut pettämisestä kuulla, ja hyvä niin, olisi hajonnut erosta vielä pahemmin.
Nyt olen suhteessa (ollut jo 8 vuotta) jossa ajatus pettämisestä ei ole edes käynyt mielessä. Koen niin että kun suhteesssa on kaikki osa-alueet tasapainossa ja ennen kaikkea on sen oikean ihmisen kanssa jota kunnioittaa, silloin ei petä, vaikka olisi pettänyt aiemmin. Itse en koskaan pettänyt hakeakseni jännitystä tai seksinnälkäisenä vaan molempina kertoina suhteen ollessa osaltani jo loppu.
Kuinka kauan pettämisestä on aikaa? Miten mies käsitteli asian, kertoiko avovaimolleen ja he erosivat?
Jos mies on tunnollisesti kertonut avovaimolleen ja pettämisestä on kulunut jo useampia vuosia, ehkä hän on vakavissaan sen suhteen, ettei pettäisi enää uudelleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettäjä aina pettäjä. Toisaalta oletko valmis ottamaan sen riskin, että mies tekee saman uudelleen jos "suhteesta tulee hänen mielestään taas huono" sinun kanssasi?
"Kerran pettäjä, aina pettäjä" pitää paikkansa kyllä, mutta vain siinä nimenomaisessa suhteessa. Kokemuksesta. Onko joku niin naiivi, että luulee pettämisen olevan aina joku luonteenpiirre? Kyllä se useimmiten liittyy huonoon suhteeseen ja epäsopivaan kumppaniin jos ei nyt vedetä keskusteluun sairaita sarjapettäjiä.
Päinvastoin, pettäminen on aina siitä pettäjästä kiinni.
Että ei petä kun asiat on hyvin, se ei kerro yhtään mitään. Vasta sitten kun asiat on huonosti, silloin otetaan naisesta tai miehestä mitta. Silloin nähdään, onko hän pettäjä vai ei. Uskollisuus tai petollisuus on nimenomaan luonteenpiirre. Toisille rehellisyys ja lupauksista kiinni pitäminen merkitsee jotain, toisille ei. Jälkimmäiset menevät tunteiden mukana, mikä heille itselleen minäkin hetkenä tuntuu parhaimmalta, viis toisesta, viis lupauksista.
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä on monenlaista ja tilanne on aina omanlaisensa.
Itse petin nuorempana (reilu parikymppisenä) ensimmäisessä vakavassa suhteessani, suhteen vedellessä viimeisiään. Se oli jokin typerä keino minulta irrottaa itseni suhteesta, tehdä jotain mistä ei ole paluuta. Poikaystävälle en siitä kertonut, koska se ei varsinainen eron syy ollut vaan puhtaasti rakkauden loppuminen.
Olin naimisissa siinä välissä 12 vuotta, täysin uskollisena, vaikka suhteessa oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Mies petti minua ja annoin kerran anteeksi, koska uskon että jokainen voi erehtyä ja ansaitsee toisen mahdollisuuden. Kerroin myös että jos pettää uudelleen, suhde tulee päättymään siihen. Jälkviisaana voi sanoa että olisi pitänyt lopettaa suhde ekaan pettämiseen, sillä luottamus ei koskaan palannut ja lopulta mies jäi kiinni 6 kk kestäneestä salasuhteesta. Ero tuli.En koskaan harkinnut edes pettämistä vaikka vaikeaa oli.
Tämän jälkeen olin lyhyen aika suhteessa jossa tajusin 1,5 v jälkeen etten miestä rakasta, mutta olin jälleen luuseri ja petin jotta sain itseni suhteesta irti. Olin tehnyt päätöksen erosta, ja valmistellut parin viikon ajan sen miten otan asian esiin miehen kanssa, halusin olla diskriitti sillä tiesin että mies ei tahtonut erota vaan tämä tulisi hänelle täytenä järkytyksenä. Kuitenkin sen parin viikon aikana ehdin kännipäissäni baarissa pettää miestä. Häpesin omaa käytöstäni ja häpeän edelleen. Mies ei koskaan saanut pettämisestä kuulla, ja hyvä niin, olisi hajonnut erosta vielä pahemmin.
Nyt olen suhteessa (ollut jo 8 vuotta) jossa ajatus pettämisestä ei ole edes käynyt mielessä. Koen niin että kun suhteesssa on kaikki osa-alueet tasapainossa ja ennen kaikkea on sen oikean ihmisen kanssa jota kunnioittaa, silloin ei petä, vaikka olisi pettänyt aiemmin. Itse en koskaan pettänyt hakeakseni jännitystä tai seksinnälkäisenä vaan molempina kertoina suhteen ollessa osaltani jo loppu.
Ehkä et sitä ymmärrä, mutta todistat tässä meille että pettäjä on aina pettäjä. Sinä petät kun suhde ei enää tunnu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin asiat ovat mustavalkoisia, suurimmalle osalle aikuisista näin ei ole. Kannatan Ap:llekin ajattelun laajentamista.
Pettäminen on väärin mutta samaan aikaan inhimillistä. Ei ole väärin ymmärtää sitä.
Itse olen pettänyt aviomiestäni. Riuduin epäseksuaalisen miehen kanssa ja itsetuntonikin alkoi romuttua. Jättäminenkin oli vaikea ajatus koska perhe, talo ym. En sitten eräänä päivänä pystynyt vastustamaan miestä johon tunsin vetoa ja jolle sain vihdoin olla haluttava nainen.
Tietenkin se liitto päättyi sitten eroon kun tajusin, etten tule koskaan olemaan miehen kanssa onnellinen.
En missään nimessä pettäisi nykyistä kumppaniani, koska olen tässä suhteessa rakastettu ja haluttu. Jos se jonain päivänä loppuisi, päättäisin suhteen koska olen todellakin ottanut opiksi, tiedän jo mitä haluan. Meillä ei myöskään ole yhteisiä lapsia eikä sellaista estettä eroamiselle kuin koin avioliitossani olevan.
Ihminen ei kestä jatkuvaa kaipausta ja torjuntaa. Enää en sellaisessa suhteessa olisikaan.
Mutta pettäminen ei ole mikään yksiselitteinen "harrastus" jota pettäneen on pakko toteuttaa. En missään nimessä halua kenenkään muun koskettavan itseäni kuten mieheni. Tarpeeni täyttyvät rakkaudellisessa suhteessani eikä pettäminen olisi mitenkään mahdollista.
Ja sitten kun tarpeesi ei enää täyty, sitten pettäminen onkin mahdollista?
Katsos, meille toisille pettäminen ei ole mahdollista missään tilanteessa. Me eroamme ensin, sitten vasta olemme muiden kanssa.
Mihin se pantteri pilkuistaan pääsee? Kerran keksitty, aina epäilty. En rupeaisi millekään petturin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Palkkaisitko lastenhoitajaksi lasten hyväksikäytöstä tuomitun?