Kaverin perheeseen ei ole tullut uutta paistinpannua 15 vuoteen
Kommentit (37)
Meillä on pari pientä valurautapannua jostain 50-luvulta, yksi isompi häälahjaksi saatu 90-luvun lopulta sekä n. 10v vanha iso ja korkeareunainen hiiliteräspannu. Kaikki on hyvässä kunnossa. Tän vikan ostin niiden teflonversioiden tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
On sulla ongelmat.
Nyt kun aloin miettiä niin mullakin on ollut sama paistinpannu jo 10 vuotta. Ihan perus Hackmanin teflonpannu. Sain sen kun muutin omaan kotiin ja se oli pitkään ainoa paistinpannuni. Myöhemmin tullut muitakin, mutta tuo on kyllä paras niistä. Onhan se jo vähän kulunut, mutta pelittää vielä oikein hyvin. Sitten kun tuon tilalle ostan uuden, niin mahdollisimman samanlaisen aion kyllä ostaa.
Onhan niitäkin ihmisiä, jotka ei osaa paistinpannuja käyttää. Olin vaihdossa muutaman kuukauden ja ostin siellä paistinpannun, jota käytti lisäkseni kämppikseni. Kämppis kärytti kaikki ruokansa ihan mustaksi ja pannu oli kyllä aivan järkyttävässä kunnossa sen muutaman kuukauden jälkeen. Vaikka halpa paistinpannu olikin niin väitän että itse en ois sitä sellaseen kuntoon saanut.
Hienoa sama meno tääläkin valurauta ja ruostumatonteräs enää käytössä en kaipaa yhtään paskaa tai uutta teflonpannua. Noin 15v siitä kun olen uutta ostanut.
Minulla on äidiltä peritty valurautainen pannu 70-luvulta.En vaihtais mihinkään.Valurautapannu on käytännössä ikuinen jos huollat sen oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Meillä on kaks valurautapannua, toinen n. 25 v vanha ja toinenkin varmaan sen 20 v. Lettupannun ikää en tiedä, se oli kuitenkin äidilläni käytössä jo 70-luvulla. Äidilläni on valurautapannu 50-luvulta ja hyvin toimii. Mitä järkeä on jatkuvasti ostella surkeita tefloneita, nehän on pelkkää jätettä?
Ostan heti, kun mulla sellainen keittiö jossa sen saa pestyä. Nyt on helpompaa pilata vaan ne kalliit teflonit koneessa...
Nyt en ymmärrä.... kunnossa olevan valurautapannun saa puhdistettua kaatamalla siihen hieman vettä, ja sitten takaisin kuumalle hellalle. Sitten lastalla liuottaa ruoka-aineroippeet siihen veteen. Pannu tyhjäksi, ja huuhtelee kuumalla vedellä. Lopuksi pannu kuivaksi lämpimällä hellanlevyllä.
Jos pannu ei ole kunnossa, se pitää ensin rasvapolttaa, kuumassa uunissa pannulla sulatetaan suolatonta rasvaa.
Pesuaineita ei valurautapannun kanssa käytetä, ne liuottavat siitä rasvan pinnasta, ja pannu pitää rasvapolttaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äidiltä peritty valurautainen pannu 70-luvulta.En vaihtais mihinkään.Valurautapannu on käytännössä ikuinen jos huollat sen oikein.
Ei sitä valurautapannua rikki saa vaikka sitä käyttäisi väärinkin. Sitten se vain pitää puhdistaa ja rasvapolttaa uudelleen, tarvittaesa muutamaan kertaan, ja taas toimii.
Mä niin haluaisin valurautapannun, mutta mietityttää vaan tuo kun sitä ei saa pestä. Mies paistaa siinä sitten leivitettyä kamaa, ja epäilen, ettei siitä rasvasta saa kaikkia gluteenia sisältäviä hitusia pelkällä vedellä, vaan sinnehän ne painuvat pannun huokosiin rasvaan sekoittuneena ja pilaavat minun ruokani..
Valurauta- tai hiiliteräspannu käyttöön, niin eipä tarvitsekaan vaihtaa. Sekä valurauta- että hiiliteräspannuissa on myös se hyvä puoli, että jos nyt onnistuu sitä pintaa jollain turmelemaan, niin ne voi tarvittaessa aina polttaa uudestaan. Ja 29, kyllä valurautapannua saa pestä, sitä ei saa vain pestä pesuaineella. Tai voithan ostaa itsellesi ihan oman nimikkopannun jolla ei sitten saa tehdä gluteenipitoisia ruokia.
Uupunut rekkamies saapuu huoltamon ravintolaan ja ryhtyy lukemaan lounaslistaa.
-"Päivän pannu?", kysyy kassavirkailija.
-"Ei kun yön ajanu", vastaa rekkamies.
Vierailija kirjoitti:
Mä niin haluaisin valurautapannun, mutta mietityttää vaan tuo kun sitä ei saa pestä. Mies paistaa siinä sitten leivitettyä kamaa, ja epäilen, ettei siitä rasvasta saa kaikkia gluteenia sisältäviä hitusia pelkällä vedellä, vaan sinnehän ne painuvat pannun huokosiin rasvaan sekoittuneena ja pilaavat minun ruokani..
Eikös gluteenitonta ruokavaliota noudattava joudu muutenkin keittelemään eri astioilla.
Tottakai valurautapannun saa pestä normaalisti, muttei koneessa ja pesuaineella.
Ei ole minullekaan tullut uutta paistinpannua 15 vuoteen. Ei ole tullut itse asiassa koskaan. Aina on pitänyt itse kaupasta käydä ostamassa ja kantaa kotiin. Kovasti yritin kyllä houkutella niitä vain tulemaan, mutta olivat kovin itsepäisiä. Viimeisimmän pannun kävin ostamassa 10 vuotta sitten enkä usko lähivuosina uutta tarvitsevani. Sen verran hyvässä kunnossa on vielä.
Jotain outoa on tuon kaverin perheessä. Jos 11-lapsisessa perheessä menee 10 paistinpannua vuodessa ja kaverin perheessä on vaikka 2 lasta, pitäisi pannuja mennä jotain 3 kpl. Jos on kaksi aikuista. Nähtävästi eivät laita kunnolla ruokaa. Pitäisi jonkun katsoa nyt, ovatko lapset kalpeita ja onko hellaakaan käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä niin haluaisin valurautapannun, mutta mietityttää vaan tuo kun sitä ei saa pestä. Mies paistaa siinä sitten leivitettyä kamaa, ja epäilen, ettei siitä rasvasta saa kaikkia gluteenia sisältäviä hitusia pelkällä vedellä, vaan sinnehän ne painuvat pannun huokosiin rasvaan sekoittuneena ja pilaavat minun ruokani..
Eikös gluteenitonta ruokavaliota noudattava joudu muutenkin keittelemään eri astioilla.
Tottakai valurautapannun saa pestä normaalisti, muttei koneessa ja pesuaineella.
Kyllä mä ihan samoja kattiloita saan käyttää, kunhan ne on pesty hyvin välissä. Eipä teräkseen mitään hitusia jää. Muutenhan pitäisi olla nimikkolautasetkin joita ei saa edes samassa pesukoneessa pestä..
Toki siis tiedän, että vedellä saa pestä. Kyse onkin siitä, että gluteenihitusia tarttuu rasvaan, ja rasva ja siinä olevat hituset eivät peseydy vedellä pois. Sitten kun paistan omaa ruokaani pannulla, rasvassa valmiina olevat hituset tarttuvat minun ruokaani ja näin ruokani on "saastunutta". Nimikkopannu tuskin toimii, ottaen huomioon että olen jo 3 nimikkoleivänpaahdinta joutunut vaihtamaan miehen paahdettua niissä tavallista leipää kun ei muistanut, ja lukemattomia margariinirasioita heittämään pois kun niihin on sörkitty veitsellä jolla on jo voideltu tavallista leipää...
Kaverin perseeseen ei ole tullut uutta paistinpannua 15 vuoteen.
Kiitos ja anteeks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä niin haluaisin valurautapannun, mutta mietityttää vaan tuo kun sitä ei saa pestä. Mies paistaa siinä sitten leivitettyä kamaa, ja epäilen, ettei siitä rasvasta saa kaikkia gluteenia sisältäviä hitusia pelkällä vedellä, vaan sinnehän ne painuvat pannun huokosiin rasvaan sekoittuneena ja pilaavat minun ruokani..
Eikös gluteenitonta ruokavaliota noudattava joudu muutenkin keittelemään eri astioilla.
Tottakai valurautapannun saa pestä normaalisti, muttei koneessa ja pesuaineella.
Kyllä mä ihan samoja kattiloita saan käyttää, kunhan ne on pesty hyvin välissä. Eipä teräkseen mitään hitusia jää. Muutenhan pitäisi olla nimikkolautasetkin joita ei saa edes samassa pesukoneessa pestä..
Toki siis tiedän, että vedellä saa pestä. Kyse onkin siitä, että gluteenihitusia tarttuu rasvaan, ja rasva ja siinä olevat hituset eivät peseydy vedellä pois. Sitten kun paistan omaa ruokaani pannulla, rasvassa valmiina olevat hituset tarttuvat minun ruokaani ja näin ruokani on "saastunutta". Nimikkopannu tuskin toimii, ottaen huomioon että olen jo 3 nimikkoleivänpaahdinta joutunut vaihtamaan miehen paahdettua niissä tavallista leipää kun ei muistanut, ja lukemattomia margariinirasioita heittämään pois kun niihin on sörkitty veitsellä jolla on jo voideltu tavallista leipää...
Eikö ois helpompi puhdistaa se leivänpaahdin?
Onko jossakin maailmassa sellaisia keittiöitä, joissa ei ole vettä? Eihän valurautapannun pesuun muuta tarvita.