Taas Hesarin sivuilla juttu alle 30v. naisesta, joka ei löydä miestä

Miksihän naiset ovat tehneet tästäkin niin kauhean vaikeaa?

Naiset ajattelevat, mälväävät ja meulaavat aivan liikaa 😃

Vierailija kirjoitti:

Sanoo itsekin että on kiinnostunut miehistä jotka eivät ole kiinnostuneet hänestä.

Oletan siis että hän on jahdannut jotain kiekkomiljonäärejä, vapaaottelijoita yms.

Sitten pitäisi omaa habitusta muuttaa. Katso millaisia naisia kiekkoilijoilla on ja yritä muuttaa itseäsi samaan suuntaan.

You serious? Elätkö todellakin maailmassa, jossa tavalliset naiset haaveilevat kiekkomiljonääreistä ja vapaaottelijoista? Suosittelen ihan vakavissani sinua hankkimaan ystäviä ja tulemaan pois kuplastasi.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa ! Ensimmäinen syy sinkkuuteen lyhyt tukka, toinen pyöreät kasvot ,josta johtopäätös nainenhan on lihava . Nämähän6 ovatkin kestävän ja pitkän parisuhteen peruspilareita.Seuraava analyysi  em.lisäksi nainen on nirso  , rikasta miestä ( Suomessa ei ole kovin montaa _rikasta_ kolmekymppistä miestä) hakeva prinsessa.Kuinka moni on oikeasti lukenut koko jutun?

Mitä tulee jutun "Erkkiin" , miksi 45 vuotias mies ei saisi haluta vielä isäksi ?

Ja kaikki eivät ole  yhtä hullaantuneita koiriin tai katteihin kuin niiden omistaja.Sama pätee lapsiin.

Saa haluta isäksi, mutta se miten hän asian ilmaisi: mummot eivät kelpaa. Itse hän on kuitenkin jo 45.

No en minäkään kelpuuttaisi ihan ketä tahansa. Vaikka olisi hyvännäköinen, hyväkroppainen jne. niin jos pää kumisee tyhjyyttään ja ajatukset pyörivät perusäijän tapaan (naiset on semmosia, miehet tämmösiö, miesten ja naisten työt, naisen ulkonäkö tärkein yms. pinnalliset ja typerät jutut), niin ei vaan sytytä. Ei vaikka olisi minkälainen komistus. Tosin minulla ei ole koskaan ollut pulaa miehistä, mutta ymmärtän silti, että ei ketään ihan kivaa kannata ottaa, sillä jos ei kemiat kohtaa eikä ajatusmaailmat, niin kumppania alkaa halveksimaan ennemmin tai myöhemmin.

Kerran seurustelin todella hyvännäköisen tyypin kanssa ja meinasin tulla hulluksi, kun ihmisen kanssa ei saanut älyllistä keskustelua aikaiseksi mistään. Ei mitään mielipiteitä, elämä meni himourheilun parissa, urheilu-uutiset ja nukkumaan. Ei lukenut kirjoja, ei katsonut elokuvia tai jos katsoi, niin tyyliin 2 fast 2 furious ja Vares tyylistä p*skaa. Mikään kulttuuri ei kiinnostanut, ei politiikka, ei tieteet, ei matkailu, ei musiikki, ei mitään. Ihan helvetin yksinkertainen ja tylsä ihminen. Olin nuori ja ajattelin, että kunhan tutustutaan, niin kyllä sieltä sitä omaa ajattelua alkaa tulla esille ja se hämmennys, kun tajusi, että ihmisen päässä ei oikeasti liiku mitään muuta kuin urheilu, urheilu-uutiset, nukkuminen ja seksi.

Juu ei tuommosta miestä minulle. Aviomiehelläni on aivot ja hän on todella älykäs. Mahtavaa seuraa ja arvostan häntä todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoo itsekin että on kiinnostunut miehistä jotka eivät ole kiinnostuneet hänestä.

Oletan siis että hän on jahdannut jotain kiekkomiljonäärejä, vapaaottelijoita yms.

Sitten pitäisi omaa habitusta muuttaa. Katso millaisia naisia kiekkoilijoilla on ja yritä muuttaa itseäsi samaan suuntaan.

Eikä tarvitse hakea mitään miljonäärejä tai kiekkoilijoitakaan. Varmasti kiinnostuu joistain peruskomeista ja itsevarmoista miehistä, joilla riittää ihailevia naisia muitakin. Sitten tavallisempi nainen jää rannalle, ja ihmettelee kun kukaan komistus ei voi kiinnostua hänestä.

Sarita on kiinnostunut Jarista. Jari puolestaan haluaa Marin,  koska Mari on kauniimpi ja siksi hänen mielestään hänen tasoisensa. Mari kuitenkin huolii vain jääkiekkoilija-Karin.

Miksi se on kuitenkin ihan aina se Sarita, jolla on väärät käsitykset itsestään ja tasostaan??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin 27-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on sama ongelma kuin artikkelin naisella, kiinnostukset eivät kohtaa. Olen opiskeluaikoina tapaillut muutamaa miestä, jotka olisivat halunneet enemmän, mutta itseäni he eivät lopulta kiinnostaneet. Ja pari näistä miehistä opiskeli silloin kauppakorkeassa ja yksi lääkiksessä, ja kaikki heistä olivat ns. kiiltokuvapoikia, suosittuja ja bodattuja, hyvin pukeutuvia ja fiksuja. Mutta mua ei vaan tämän tyyppiset miehet kiinnosta.

Pidän enemmän vähän hipsterimmistä ja ennen kaikkea "rosoisemmista" miehistä, joiden ei tarvitse olla klassisessa mielessä hyvännäköisiä. Muutamasta mun ihastuksesta kaverit ovat vaan pyöritelleet silmiään, eivätkä ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidän heitä söpöinä. Tällaiset miehet eivät vain tuppaa kiinnostumaan minusta. :/ Itselläni toki on ongelmana ujous ja introverttiys, viihdyn hyvin omissa oloissani (eli en juuri tapaa uusia ihmisiä) ja tinderit sun muut tuntuu liian ahdistavilta. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen. Meikkaan ja laitan muutenkin itseäni, panostan vaatteisiin jne. Joten ei ihme, ettei miehiä ole jonossa, kun en ole instagram-kaunis enkä luonnollisestikaan kaunis. Joten tässä sitä ollaan, 27-vuotias, ei ikinä seurustellut nainen. 

Tilanne ahdistaa todella paljon, kaverit ovat alkaneet menemään naimisiin ja itse en ole koskaan ollut rakastunut. Välillä koitan saada tsemppiä vapaudestani, nautin uraani keskittymisestä, mutta haluaisin todellakin edes hetken aikaa kokea sitä rakastumisen ja rakastamisen huumaa. Siksi sattuu etenkin kommentit, joissa todetaan, että naisilla on varaa valita ja liian kovat kriteerit? Itse ainakin koen enemmän, että kyseessä on vain sattuma ja huono tuuri sekä omat ominaisuudet. :(

Eli sulle oli tarjolla miehiä missä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei vaan kelvannut. Ja tilanne ahdistaa koska kaveritkin saa miehiä, niin sitten sinun pitäis mennä massan mukana. :D Voi hyvää päivää taas.

Ihanko tosi olet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt "ottaa" joku ihminen, josta en ole kiinnostunut, vain siksi, ettei hänessä ole mitään vikaa? Ihmisten tunteet ovat käsittääkseni hieman monimutkaisempia, enkä usko kummankaan osapuolen olevan tyytyväisiä parisuhteeseen, joka perustuu vain siihen, että toisessa ei päällisin puolin ole mitään vikaa. What? Uskon 100% noiden miesten olevan tällä hetkellä hyvin paljon tyytyväisempiä siihen, etteivät päätyneet parisuhteeseen kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Miksihän naiset ovat tehneet tästäkin niin kauhean vaikeaa?

Naiset ajattelevat, mälväävät ja meulaavat aivan liikaa 😃

Olen sitä mieltä ettei naiset "oikeasti" kiinnostu niin harvoista miehistä. Eihän tuollaisessa olisi mitään järkeä lajin elinkelpoisuuden kannalta.

Media, muiden mielipiteet ja asenteet vaikuttanevat naisiin voimakkaammin kuin miehiin. Näkeehän sen siitäkin ettei miehet jaksa välittää kalsarimalleista ja vaatia tavallisiakin miehiä mainoskuviin. Naiset ottavat paljon enemmän stressiä tuosta. Sama pätenee miehen valinnassa.

Käyttäjä4064 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa ! Ensimmäinen syy sinkkuuteen lyhyt tukka, toinen pyöreät kasvot ,josta johtopäätös nainenhan on lihava . Nämähän6 ovatkin kestävän ja pitkän parisuhteen peruspilareita.Seuraava analyysi  em.lisäksi nainen on nirso  , rikasta miestä ( Suomessa ei ole kovin montaa _rikasta_ kolmekymppistä miestä) hakeva prinsessa.Kuinka moni on oikeasti lukenut koko jutun?

Mitä tulee jutun "Erkkiin" , miksi 45 vuotias mies ei saisi haluta vielä isäksi ?

Ja kaikki eivät ole  yhtä hullaantuneita koiriin tai katteihin kuin niiden omistaja.Sama pätee lapsiin.

Saa haluta isäksi, mutta se miten hän asian ilmaisi: mummot eivät kelpaa. Itse hän on kuitenkin jo 45.

Vähän empatiaa nyt kehiin. Kyseessä on 45-vuotias, ikisinkku dippainssi. Ei ehkä ole ihan timanttia sosiaalisilta taidoiltaan, joten on parempi keskittyä lauseiden merkityksiin sanavalintojen sijaan. Erkki haluaa naisen, joka voi vielä raskautua - siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joka kymmenes suomalainen ei solmi elämässään avo- tai avioliittoa." Eli niiden määrä, jotka eivät ole edes parisuhteessa, on vielä pienempi. Eli se niistä lassukoiden "20% miehistä hoitelee 80% naisista" -tilastoista. Kyllä täysin naisettomaksi (tai miehettömäksi) jääminen on edelleen marginaali-ilmiö.

tuskin nää "lassukat" on mitään 50v pappoja. Ilmiö koskee 18-30v ihmisiä. Naisia on avoliitoissa tuplasti miehiin nähden 20-25v

Öööö... kenen kanssa? Kun esimerkiksi Helsingissä miehiä ei edes ole riittävästi naisia kohti. Ja muutenkin: jos meillä on 100 naista ja 84 miestä, ja naisista 40 on avoliitossa miehen kanssa, niin eikös miehistäkin silloin 40 ole avoliitossa naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin 27-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on sama ongelma kuin artikkelin naisella, kiinnostukset eivät kohtaa. Olen opiskeluaikoina tapaillut muutamaa miestä, jotka olisivat halunneet enemmän, mutta itseäni he eivät lopulta kiinnostaneet. Ja pari näistä miehistä opiskeli silloin kauppakorkeassa ja yksi lääkiksessä, ja kaikki heistä olivat ns. kiiltokuvapoikia, suosittuja ja bodattuja, hyvin pukeutuvia ja fiksuja. Mutta mua ei vaan tämän tyyppiset miehet kiinnosta.

Pidän enemmän vähän hipsterimmistä ja ennen kaikkea "rosoisemmista" miehistä, joiden ei tarvitse olla klassisessa mielessä hyvännäköisiä. Muutamasta mun ihastuksesta kaverit ovat vaan pyöritelleet silmiään, eivätkä ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidän heitä söpöinä. Tällaiset miehet eivät vain tuppaa kiinnostumaan minusta. :/ Itselläni toki on ongelmana ujous ja introverttiys, viihdyn hyvin omissa oloissani (eli en juuri tapaa uusia ihmisiä) ja tinderit sun muut tuntuu liian ahdistavilta. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen. Meikkaan ja laitan muutenkin itseäni, panostan vaatteisiin jne. Joten ei ihme, ettei miehiä ole jonossa, kun en ole instagram-kaunis enkä luonnollisestikaan kaunis. Joten tässä sitä ollaan, 27-vuotias, ei ikinä seurustellut nainen. 

Tilanne ahdistaa todella paljon, kaverit ovat alkaneet menemään naimisiin ja itse en ole koskaan ollut rakastunut. Välillä koitan saada tsemppiä vapaudestani, nautin uraani keskittymisestä, mutta haluaisin todellakin edes hetken aikaa kokea sitä rakastumisen ja rakastamisen huumaa. Siksi sattuu etenkin kommentit, joissa todetaan, että naisilla on varaa valita ja liian kovat kriteerit? Itse ainakin koen enemmän, että kyseessä on vain sattuma ja huono tuuri sekä omat ominaisuudet. :(

Eli sulle oli tarjolla miehiä missä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei vaan kelvannut. Ja tilanne ahdistaa koska kaveritkin saa miehiä, niin sitten sinun pitäis mennä massan mukana. :D Voi hyvää päivää taas.

Mä en tiedä miten sinä luulet että kiinnostus, vetovoima tai intohimo toimii, mutta kun niitä ei voi pakottaa. Jos kemiaa ei ole, ei sille mitään voi. Se saattaa tuntua itsestäkin surulliselta, haluaisi tykätä toisesta mutta kun ei, ihastumisen tunnetta ei vaan synny. Ei se ole "kelpaamisesta" kiinni. Ei vetovoimaa ole jokaisen silmää miellyttävän ja mukavan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän nuorekkuutta ilmeeseen niin johan onnistaisi tuotakin naista! Tätimäiset lasit ja kampaus vaihtoon ja uutta vaatetta päälle, lenkille pari kertaa viikossa niin ei tarvitse valittaa miehettömyyttä!

Entä jos hän ei halua miestä, joka edellyttää naiselta lenkkeilyä ja toisenlaista tyyliä? En tunne ihmistä, mutta melkeinpä veikkaisin, että hän on mieluummin sinkku kuin sellaisen miehen kanssa. Niin olisin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoo itsekin että on kiinnostunut miehistä jotka eivät ole kiinnostuneet hänestä.

Oletan siis että hän on jahdannut jotain kiekkomiljonäärejä, vapaaottelijoita yms.

Sitten pitäisi omaa habitusta muuttaa. Katso millaisia naisia kiekkoilijoilla on ja yritä muuttaa itseäsi samaan suuntaan.

Eikä tarvitse hakea mitään miljonäärejä tai kiekkoilijoitakaan. Varmasti kiinnostuu joistain peruskomeista ja itsevarmoista miehistä, joilla riittää ihailevia naisia muitakin. Sitten tavallisempi nainen jää rannalle, ja ihmettelee kun kukaan komistus ei voi kiinnostua hänestä.

Sarita on kiinnostunut Jarista. Jari puolestaan haluaa Marin,  koska Mari on kauniimpi ja siksi hänen mielestään hänen tasoisensa. Mari kuitenkin huolii vain jääkiekkoilija-Karin.

Miksi se on kuitenkin ihan aina se Sarita, jolla on väärät käsitykset itsestään ja tasostaan??

Ihan aina? IHAN AINA?? Tuossa skenaariossa Jari on se palstan haukutuin, vain kauneimpia naisia lähestyvä ulisija ja vinkuja, jolle ei tavalliset naiset kelpaa. Ja sitä paitsi täysin fiktiivinen hahmo. Tässä maassa ei tuollaisia Jareja ole olemassakaan, jotka antavat pakit Saritoille ja runkkaavat mieluummin kaljatölkkien kolahdellessa parketille perjantai-iltaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joka kymmenes suomalainen ei solmi elämässään avo- tai avioliittoa." Eli niiden määrä, jotka eivät ole edes parisuhteessa, on vielä pienempi. Eli se niistä lassukoiden "20% miehistä hoitelee 80% naisista" -tilastoista. Kyllä täysin naisettomaksi (tai miehettömäksi) jääminen on edelleen marginaali-ilmiö.

tuskin nää "lassukat" on mitään 50v pappoja. Ilmiö koskee 18-30v ihmisiä. Naisia on avoliitoissa tuplasti miehiin nähden 20-25v

Öööö... kenen kanssa? Kun esimerkiksi Helsingissä miehiä ei edes ole riittävästi naisia kohti. Ja muutenkin: jos meillä on 100 naista ja 84 miestä, ja naisista 40 on avoliitossa miehen kanssa, niin eikös miehistäkin silloin 40 ole avoliitossa naisen kanssa?

20-25v mimmeillä tuppaa olemaan 25-30v miehiä. Väittävät oman ikäisiään vielä poikasiksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin 27-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on sama ongelma kuin artikkelin naisella, kiinnostukset eivät kohtaa. Olen opiskeluaikoina tapaillut muutamaa miestä, jotka olisivat halunneet enemmän, mutta itseäni he eivät lopulta kiinnostaneet. Ja pari näistä miehistä opiskeli silloin kauppakorkeassa ja yksi lääkiksessä, ja kaikki heistä olivat ns. kiiltokuvapoikia, suosittuja ja bodattuja, hyvin pukeutuvia ja fiksuja. Mutta mua ei vaan tämän tyyppiset miehet kiinnosta.

Pidän enemmän vähän hipsterimmistä ja ennen kaikkea "rosoisemmista" miehistä, joiden ei tarvitse olla klassisessa mielessä hyvännäköisiä. Muutamasta mun ihastuksesta kaverit ovat vaan pyöritelleet silmiään, eivätkä ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidän heitä söpöinä. Tällaiset miehet eivät vain tuppaa kiinnostumaan minusta. :/ Itselläni toki on ongelmana ujous ja introverttiys, viihdyn hyvin omissa oloissani (eli en juuri tapaa uusia ihmisiä) ja tinderit sun muut tuntuu liian ahdistavilta. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen. Meikkaan ja laitan muutenkin itseäni, panostan vaatteisiin jne. Joten ei ihme, ettei miehiä ole jonossa, kun en ole instagram-kaunis enkä luonnollisestikaan kaunis. Joten tässä sitä ollaan, 27-vuotias, ei ikinä seurustellut nainen. 

Tilanne ahdistaa todella paljon, kaverit ovat alkaneet menemään naimisiin ja itse en ole koskaan ollut rakastunut. Välillä koitan saada tsemppiä vapaudestani, nautin uraani keskittymisestä, mutta haluaisin todellakin edes hetken aikaa kokea sitä rakastumisen ja rakastamisen huumaa. Siksi sattuu etenkin kommentit, joissa todetaan, että naisilla on varaa valita ja liian kovat kriteerit? Itse ainakin koen enemmän, että kyseessä on vain sattuma ja huono tuuri sekä omat ominaisuudet. :(

Eli sulle oli tarjolla miehiä missä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei vaan kelvannut. Ja tilanne ahdistaa koska kaveritkin saa miehiä, niin sitten sinun pitäis mennä massan mukana. :D Voi hyvää päivää taas.

Ihanko tosi olet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt "ottaa" joku ihminen, josta en ole kiinnostunut, vain siksi, ettei hänessä ole mitään vikaa? Ihmisten tunteet ovat käsittääkseni hieman monimutkaisempia, enkä usko kummankaan osapuolen olevan tyytyväisiä parisuhteeseen, joka perustuu vain siihen, että toisessa ei päällisin puolin ole mitään vikaa. What? Uskon 100% noiden miesten olevan tällä hetkellä hyvin paljon tyytyväisempiä siihen, etteivät päätyneet parisuhteeseen kanssani. 

Kyllä olen ihan vakavissani sitä mieltä, että jos yksinäisyys ahdistaa, niin silloin pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla, eikä itkeä ettei saa just täydellistä unelmien prinssiä. Vähän sama kun jos on nälkä, niin silloin pitää syödä ja jos ei ruoka kelpaa, niin sitten pitää kuolla nälkään mukisematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joka kymmenes suomalainen ei solmi elämässään avo- tai avioliittoa." Eli niiden määrä, jotka eivät ole edes parisuhteessa, on vielä pienempi. Eli se niistä lassukoiden "20% miehistä hoitelee 80% naisista" -tilastoista. Kyllä täysin naisettomaksi (tai miehettömäksi) jääminen on edelleen marginaali-ilmiö.

tuskin nää "lassukat" on mitään 50v pappoja. Ilmiö koskee 18-30v ihmisiä. Naisia on avoliitoissa tuplasti miehiin nähden 20-25v

Öööö... kenen kanssa? Kun esimerkiksi Helsingissä miehiä ei edes ole riittävästi naisia kohti. Ja muutenkin: jos meillä on 100 naista ja 84 miestä, ja naisista 40 on avoliitossa miehen kanssa, niin eikös miehistäkin silloin 40 ole avoliitossa naisen kanssa?

20-25v mimmeillä tuppaa olemaan 25-30v miehiä. Väittävät oman ikäisiään vielä poikasiksi.  

Sinulla on varmaan näyttää tilastot väitteesi tueksi. Muuten jätän kommenttisi omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin 27-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on sama ongelma kuin artikkelin naisella, kiinnostukset eivät kohtaa. Olen opiskeluaikoina tapaillut muutamaa miestä, jotka olisivat halunneet enemmän, mutta itseäni he eivät lopulta kiinnostaneet. Ja pari näistä miehistä opiskeli silloin kauppakorkeassa ja yksi lääkiksessä, ja kaikki heistä olivat ns. kiiltokuvapoikia, suosittuja ja bodattuja, hyvin pukeutuvia ja fiksuja. Mutta mua ei vaan tämän tyyppiset miehet kiinnosta.

Pidän enemmän vähän hipsterimmistä ja ennen kaikkea "rosoisemmista" miehistä, joiden ei tarvitse olla klassisessa mielessä hyvännäköisiä. Muutamasta mun ihastuksesta kaverit ovat vaan pyöritelleet silmiään, eivätkä ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidän heitä söpöinä. Tällaiset miehet eivät vain tuppaa kiinnostumaan minusta. :/ Itselläni toki on ongelmana ujous ja introverttiys, viihdyn hyvin omissa oloissani (eli en juuri tapaa uusia ihmisiä) ja tinderit sun muut tuntuu liian ahdistavilta. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen. Meikkaan ja laitan muutenkin itseäni, panostan vaatteisiin jne. Joten ei ihme, ettei miehiä ole jonossa, kun en ole instagram-kaunis enkä luonnollisestikaan kaunis. Joten tässä sitä ollaan, 27-vuotias, ei ikinä seurustellut nainen. 

Tilanne ahdistaa todella paljon, kaverit ovat alkaneet menemään naimisiin ja itse en ole koskaan ollut rakastunut. Välillä koitan saada tsemppiä vapaudestani, nautin uraani keskittymisestä, mutta haluaisin todellakin edes hetken aikaa kokea sitä rakastumisen ja rakastamisen huumaa. Siksi sattuu etenkin kommentit, joissa todetaan, että naisilla on varaa valita ja liian kovat kriteerit? Itse ainakin koen enemmän, että kyseessä on vain sattuma ja huono tuuri sekä omat ominaisuudet. :(

Eli sulle oli tarjolla miehiä missä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei vaan kelvannut. Ja tilanne ahdistaa koska kaveritkin saa miehiä, niin sitten sinun pitäis mennä massan mukana. :D Voi hyvää päivää taas.

Mä en tiedä miten sinä luulet että kiinnostus, vetovoima tai intohimo toimii, mutta kun niitä ei voi pakottaa. Jos kemiaa ei ole, ei sille mitään voi. Se saattaa tuntua itsestäkin surulliselta, haluaisi tykätä toisesta mutta kun ei, ihastumisen tunnetta ei vaan synny. Ei se ole "kelpaamisesta" kiinni. Ei vetovoimaa ole jokaisen silmää miellyttävän ja mukavan ihmisen kanssa.

Tämä! Tapasin näitä miehiä useamman kerran, jotta en vaan hetken mielijohteesta jättäisi katsomatta korttia, jolla olisi voinutkin saada sen päävoiton. Mutta kun ei kemiat vaan kohdanneet, eikä sitä ihastumista voinut pakottaa. Todella mukavia ihmisiä kaikin puolin, mutta ei musta ollut heille tyttöystäväksi. 

T. Alkuperäisen viestin kirjoittanut sinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin 27-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on sama ongelma kuin artikkelin naisella, kiinnostukset eivät kohtaa. Olen opiskeluaikoina tapaillut muutamaa miestä, jotka olisivat halunneet enemmän, mutta itseäni he eivät lopulta kiinnostaneet. Ja pari näistä miehistä opiskeli silloin kauppakorkeassa ja yksi lääkiksessä, ja kaikki heistä olivat ns. kiiltokuvapoikia, suosittuja ja bodattuja, hyvin pukeutuvia ja fiksuja. Mutta mua ei vaan tämän tyyppiset miehet kiinnosta.

Pidän enemmän vähän hipsterimmistä ja ennen kaikkea "rosoisemmista" miehistä, joiden ei tarvitse olla klassisessa mielessä hyvännäköisiä. Muutamasta mun ihastuksesta kaverit ovat vaan pyöritelleet silmiään, eivätkä ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidän heitä söpöinä. Tällaiset miehet eivät vain tuppaa kiinnostumaan minusta. :/ Itselläni toki on ongelmana ujous ja introverttiys, viihdyn hyvin omissa oloissani (eli en juuri tapaa uusia ihmisiä) ja tinderit sun muut tuntuu liian ahdistavilta. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen. Meikkaan ja laitan muutenkin itseäni, panostan vaatteisiin jne. Joten ei ihme, ettei miehiä ole jonossa, kun en ole instagram-kaunis enkä luonnollisestikaan kaunis. Joten tässä sitä ollaan, 27-vuotias, ei ikinä seurustellut nainen. 

Tilanne ahdistaa todella paljon, kaverit ovat alkaneet menemään naimisiin ja itse en ole koskaan ollut rakastunut. Välillä koitan saada tsemppiä vapaudestani, nautin uraani keskittymisestä, mutta haluaisin todellakin edes hetken aikaa kokea sitä rakastumisen ja rakastamisen huumaa. Siksi sattuu etenkin kommentit, joissa todetaan, että naisilla on varaa valita ja liian kovat kriteerit? Itse ainakin koen enemmän, että kyseessä on vain sattuma ja huono tuuri sekä omat ominaisuudet. :(

Eli sulle oli tarjolla miehiä missä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei vaan kelvannut. Ja tilanne ahdistaa koska kaveritkin saa miehiä, niin sitten sinun pitäis mennä massan mukana. :D Voi hyvää päivää taas.

Ihanko tosi olet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt "ottaa" joku ihminen, josta en ole kiinnostunut, vain siksi, ettei hänessä ole mitään vikaa? Ihmisten tunteet ovat käsittääkseni hieman monimutkaisempia, enkä usko kummankaan osapuolen olevan tyytyväisiä parisuhteeseen, joka perustuu vain siihen, että toisessa ei päällisin puolin ole mitään vikaa. What? Uskon 100% noiden miesten olevan tällä hetkellä hyvin paljon tyytyväisempiä siihen, etteivät päätyneet parisuhteeseen kanssani. 

Kyllä olen ihan vakavissani sitä mieltä, että jos yksinäisyys ahdistaa, niin silloin pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla, eikä itkeä ettei saa just täydellistä unelmien prinssiä. Vähän sama kun jos on nälkä, niin silloin pitää syödä ja jos ei ruoka kelpaa, niin sitten pitää kuolla nälkään mukisematta.

Olethan kertonut tämän myös naisettomille miehille? Ja sille artikkelin erkille, jolle mummot eivät kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin 27-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on sama ongelma kuin artikkelin naisella, kiinnostukset eivät kohtaa. Olen opiskeluaikoina tapaillut muutamaa miestä, jotka olisivat halunneet enemmän, mutta itseäni he eivät lopulta kiinnostaneet. Ja pari näistä miehistä opiskeli silloin kauppakorkeassa ja yksi lääkiksessä, ja kaikki heistä olivat ns. kiiltokuvapoikia, suosittuja ja bodattuja, hyvin pukeutuvia ja fiksuja. Mutta mua ei vaan tämän tyyppiset miehet kiinnosta.

Pidän enemmän vähän hipsterimmistä ja ennen kaikkea "rosoisemmista" miehistä, joiden ei tarvitse olla klassisessa mielessä hyvännäköisiä. Muutamasta mun ihastuksesta kaverit ovat vaan pyöritelleet silmiään, eivätkä ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidän heitä söpöinä. Tällaiset miehet eivät vain tuppaa kiinnostumaan minusta. :/ Itselläni toki on ongelmana ujous ja introverttiys, viihdyn hyvin omissa oloissani (eli en juuri tapaa uusia ihmisiä) ja tinderit sun muut tuntuu liian ahdistavilta. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen. Meikkaan ja laitan muutenkin itseäni, panostan vaatteisiin jne. Joten ei ihme, ettei miehiä ole jonossa, kun en ole instagram-kaunis enkä luonnollisestikaan kaunis. Joten tässä sitä ollaan, 27-vuotias, ei ikinä seurustellut nainen. 

Tilanne ahdistaa todella paljon, kaverit ovat alkaneet menemään naimisiin ja itse en ole koskaan ollut rakastunut. Välillä koitan saada tsemppiä vapaudestani, nautin uraani keskittymisestä, mutta haluaisin todellakin edes hetken aikaa kokea sitä rakastumisen ja rakastamisen huumaa. Siksi sattuu etenkin kommentit, joissa todetaan, että naisilla on varaa valita ja liian kovat kriteerit? Itse ainakin koen enemmän, että kyseessä on vain sattuma ja huono tuuri sekä omat ominaisuudet. :(

Eli sulle oli tarjolla miehiä missä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei vaan kelvannut. Ja tilanne ahdistaa koska kaveritkin saa miehiä, niin sitten sinun pitäis mennä massan mukana. :D Voi hyvää päivää taas.

Ihanko tosi olet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt "ottaa" joku ihminen, josta en ole kiinnostunut, vain siksi, ettei hänessä ole mitään vikaa? Ihmisten tunteet ovat käsittääkseni hieman monimutkaisempia, enkä usko kummankaan osapuolen olevan tyytyväisiä parisuhteeseen, joka perustuu vain siihen, että toisessa ei päällisin puolin ole mitään vikaa. What? Uskon 100% noiden miesten olevan tällä hetkellä hyvin paljon tyytyväisempiä siihen, etteivät päätyneet parisuhteeseen kanssani. 

Kyllä olen ihan vakavissani sitä mieltä, että jos yksinäisyys ahdistaa, niin silloin pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla, eikä itkeä ettei saa just täydellistä unelmien prinssiä. Vähän sama kun jos on nälkä, niin silloin pitää syödä ja jos ei ruoka kelpaa, niin sitten pitää kuolla nälkään mukisematta.

Olethan kertonut tämän myös naisettomille miehille? Ja sille artikkelin erkille, jolle mummot eivät kelpaa?

Kyllähän miehet tämän tietävät. Toisin kuin teillä naisilla, miehillä ongelma onkin pahempi. Heillä ei ole kyse ettei saa sitä täydellistä pornotähtimissiä, vaan ettei ole yhtään ketään tarjolla. Paitsi tietysti vanhemmilla miehillä, jotka haluavat jälkikasvua, eihän Erkkikään mitään missiä pyytänyt, hän vain haluaa omia lapsia, jolloin on pakko vaatia lisääntymiskykyistä naista.

Sen miehen kyllä kannattaisi jo siirtyä mummoihin. Ihme valittaja. Mummot on ihania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin 27-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Mulla on sama ongelma kuin artikkelin naisella, kiinnostukset eivät kohtaa. Olen opiskeluaikoina tapaillut muutamaa miestä, jotka olisivat halunneet enemmän, mutta itseäni he eivät lopulta kiinnostaneet. Ja pari näistä miehistä opiskeli silloin kauppakorkeassa ja yksi lääkiksessä, ja kaikki heistä olivat ns. kiiltokuvapoikia, suosittuja ja bodattuja, hyvin pukeutuvia ja fiksuja. Mutta mua ei vaan tämän tyyppiset miehet kiinnosta.

Pidän enemmän vähän hipsterimmistä ja ennen kaikkea "rosoisemmista" miehistä, joiden ei tarvitse olla klassisessa mielessä hyvännäköisiä. Muutamasta mun ihastuksesta kaverit ovat vaan pyöritelleet silmiään, eivätkä ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidän heitä söpöinä. Tällaiset miehet eivät vain tuppaa kiinnostumaan minusta. :/ Itselläni toki on ongelmana ujous ja introverttiys, viihdyn hyvin omissa oloissani (eli en juuri tapaa uusia ihmisiä) ja tinderit sun muut tuntuu liian ahdistavilta. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen. Meikkaan ja laitan muutenkin itseäni, panostan vaatteisiin jne. Joten ei ihme, ettei miehiä ole jonossa, kun en ole instagram-kaunis enkä luonnollisestikaan kaunis. Joten tässä sitä ollaan, 27-vuotias, ei ikinä seurustellut nainen. 

Tilanne ahdistaa todella paljon, kaverit ovat alkaneet menemään naimisiin ja itse en ole koskaan ollut rakastunut. Välillä koitan saada tsemppiä vapaudestani, nautin uraani keskittymisestä, mutta haluaisin todellakin edes hetken aikaa kokea sitä rakastumisen ja rakastamisen huumaa. Siksi sattuu etenkin kommentit, joissa todetaan, että naisilla on varaa valita ja liian kovat kriteerit? Itse ainakin koen enemmän, että kyseessä on vain sattuma ja huono tuuri sekä omat ominaisuudet. :(

Eli sulle oli tarjolla miehiä missä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei vaan kelvannut. Ja tilanne ahdistaa koska kaveritkin saa miehiä, niin sitten sinun pitäis mennä massan mukana. :D Voi hyvää päivää taas.

Ihanko tosi olet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt "ottaa" joku ihminen, josta en ole kiinnostunut, vain siksi, ettei hänessä ole mitään vikaa? Ihmisten tunteet ovat käsittääkseni hieman monimutkaisempia, enkä usko kummankaan osapuolen olevan tyytyväisiä parisuhteeseen, joka perustuu vain siihen, että toisessa ei päällisin puolin ole mitään vikaa. What? Uskon 100% noiden miesten olevan tällä hetkellä hyvin paljon tyytyväisempiä siihen, etteivät päätyneet parisuhteeseen kanssani. 

Kyllä olen ihan vakavissani sitä mieltä, että jos yksinäisyys ahdistaa, niin silloin pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla, eikä itkeä ettei saa just täydellistä unelmien prinssiä. Vähän sama kun jos on nälkä, niin silloin pitää syödä ja jos ei ruoka kelpaa, niin sitten pitää kuolla nälkään mukisematta.

Olethan kertonut tämän myös naisettomille miehille? Ja sille artikkelin erkille, jolle mummot eivät kelpaa?

Kyllähän miehet tämän tietävät. Toisin kuin teillä naisilla, miehillä ongelma onkin pahempi. Heillä ei ole kyse ettei saa sitä täydellistä pornotähtimissiä, vaan ettei ole yhtään ketään tarjolla. Paitsi tietysti vanhemmilla miehillä, jotka haluavat jälkikasvua, eihän Erkkikään mitään missiä pyytänyt, hän vain haluaa omia lapsia, jolloin on pakko vaatia lisääntymiskykyistä naista.

Erkin halu saada lapsia johtaa todennäköisesti siihen, että hän jää ilman sekä lapsia että naista. 45-vuotias mies ilman normaalia parisuhdehistoriaa ei ole kuuminta hottia kolmekymppisten naisten keskuudessa. Tunnen miehiä, jotka ovat perustaneet uusperheen nelikymppisinä, jopa hieman vanhempina, ja heille kaikille on yhteistä se, että se oli heille toinen perhe, ei ensimmäinen.