Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas Hesarin sivuilla juttu alle 30v. naisesta, joka ei löydä miestä
Kommentit (612)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Niinpä. Voi olla, että Sarita ei saa haluamansa kaltaista miestä, mutta mieluummin hän valitsee sinkkuuden kuin ei-toivotun kumppanin kanssa. Naisille se on ihan ok, miksi miehet valittavat sinkkuudestaan koko ajan?
Heti kun mies on vasten tahtoaan sinkku, sillä selitetään kouluammuskelua ymmärtävään sävyyn. Entä jos oppisitte miehetkin ihan vaan olemaan sinkkuja kuten naiset? Elämä voisi avautua.
Oppisitte olemaan sinkkuja? Mitä jos parisuhteeseen haluava mies on 30-vuotiaaksi ollut aina sinkku? Mitä opettelemista siinä enää on, kun haluaisi nimenomaan parisuhteen? Sama kuin sanoisi heterolle, että opettelisit nyt olemaan homo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV-älyllistä jankkaamista. Jälleen!
Sun vika. Eipäs kun sun jne... Milloin teidät vieroitettiin hiekkalaatikosta?
Miksi ihmeessä sen pitäisi olla mun ongelma, tai jotenkin kuulua mulle, jos joku muu ei saa sen vertaa aikaiseksi, että hommaisi puolison?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen johtuu omasta nirsoudesta. Kiinnostuu vaan miehistä, jotka ei kiinnostu hänestä.
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Tässä kiteytyy nyky-yhteiskunta. Naiset ovat todenneet, että ilmankin pärjää, ja huonoksi luokiteltavien miesten määrä senkun kasvaa. Rimaa on nostettu tarpeettoman korkealle.
Ei se väärin ole. Rima on just siinä kuin sen pitää olla.
Ei se väärin ole, mutta silloin jää ilman. Eli oma valinta.
Nainen ei halunnut seurustella, kuin häntä kiinnostavien miesten kanssa. Siis....
Mitä se tarkoittaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sarita Kemppainen, 27, ei ole seurustellut koskaan – ”En halua pelailla, mutta ihminen kai kiinnostuu siitä, mitä ei voi saada”
Sarita Kemppainen ei ole koskaan seurustellut. Se on monelle uudelle tuttavalle yllättävä tieto. Joka kymmenes suomalainen ei solmi elämänsä aikana avo- tai avioliittoa.
Hanna Syrjälä HS
Julkaistu: 26.1. 2:00 , Päivitetty: 26.1. 7:16
UUDENVUODENAATTONA se saattaa tulla Sarita Kemppaisen mieleen: taas kului vuosi, enkä vieläkään löytänyt ketään.
Kemppainen on 27-vuotias, eikä ole koskaan seurustellut. Miksi niin on käynyt? Kai siksi, että hän on ollut kiinnostunut miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneet hänestä.
Ja toisaalta hän ei ole ollut kiinnostunut niistä miehistä, jotka ovat olleet hänestä.
Kemppainen ei koe ikinä rakastuneensa. On hän kyllä jatkuvasti ihastunut, ja erilaisia virityksiä on ollut. Mikään ei ole silti johtanut parisuhteeseen.
Se kalvaa.
”Vaikka en ole kovin vanha, olisi tässä tilanteessa helpompi olla, jos olisi alle 20-vuotias. Kun ikää tulee lisää, se tuntuu vain pahemmalta.”
Kemppainen on huomannut monien olettavan, että jokainen aikuinen on ollut joskus parisuhteessa. Siksi ei ole ihan helppoa kertoa uusille tuttavuuksille, ettei ole koskaan seurustellut.
”Ihmiset yllättyvät. Sitten he yleensä kysyvät, olenko siis päättänyt, etten halua seurustella. Siihen on noloa vastata, että ei se siitä johdu.”
HS.FI:SSÄ etsittiin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan seurustelleet. Vastauksia tuli yli 170. Kyselyyn vastasi kaikenikäisiä, mutta suurin osa oli alle 30-vuotiaita. Naisia oli vastaajissa enemmän kuin miehiä.
Osassa vastauksista toistui, että asia tuntuu surulliselta ja häpeälliseltä. Olo on ulkopuolinen ja yksinäinen.
Tavallinen selitys oli, että sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Tätäkin kuitenkin annettiin selitykseksi: ”En ole kelvannut kenellekään.”
Syitä parisuhteiden puuttumiseen oli monia: huono tuuri, mies- tai naisvaltainen ammatti, terveysongelmat, ujous ja heikoiksi koetut sosiaaliset taidot.
Mitä enemmän oli ikää, sen useampi oli hyväksynyt tilanteen – ja oli tyytyväinen.
”Parisuhde ei sovi introvertille luonteelleni yhtään. Se on aivan liian stressaavaa”, kirjoitti 41-vuotias mies.
Siitä ei ole tutkittua tietoa, kuinka moni suomalainen elää koko elämänsä ilman parisuhdetta. Se kuitenkin tiedetään, että kymmenen prosenttia suomalaisista ei elämänsä aikana solmi avo- tai avioliittoa. Tieto perustuu säännöllisesti tehtäviin Finsex-tutkimuksiin.
Olisi ihan kiva lukea koko juttu, mutta olen aina pitänyt jotenkin outoina naisia jotka valittavat ettei löydy miestä. Ei tarvi olla mikään missi, kunhan perusasiat on kunnossa niin miehen saa ihan valita aika suuresta joukosta, ja saa olla jo nirsokin. Siis tuossa 20-35 iässä mihin tuokin nainen kuuluu, vanhempana varmaan vaikeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PSYKOLOGI Anna Salmi uskoo, että pitkään sinkkuina olleissa on niitä, jotka ovat tehneet kaikkensa löytääkseen kumppanin. Osin on vain sattumaa, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt.
Sitten on niitä, joilla ei ole ujouden, huonon itsetunnon tai vaikeiden elämäntapahtumien vuoksi rohkeutta lähestyä toisia. Taustalla voi olla vaikkapa koulukiusaamista tai vanhempien vaikean suhteen läheltä seuraamista.
Parisuhteen etsiminen kannattaisikin joissain tapauksissa aloittaa psykoterapeutin vastaanotolta. Apua voi hakea myös Väestöliiton sinkuille tarkoitetusta neuvontapuhelimesta sekä chatissa tapahtuvilta nettivastaanotoilta.
Elämä ei kuitenkaan ole sinkkuna pelkkää murhetta.
”Sinkut kokevat myös iloa vapaudestaan”, sanoo Salmi.
Sinkulla voi olla läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita, vaikka hän ei seurustelisi. Tosin miehillä niitä on vähemmän.
”Väestöliiton tuoreimmassa perhebarometrissä tuli esiin, että Suomen yksinäisimpiä ovat yksin elävät keski-ikäiset miehet.”
Miessinkuista tiedetään, että 90 prosenttia haluaisi parisuhteen. Naissinkuista suhteen tahtoisi vain 75 prosenttia. Syytä epäsuhtaisiin lukuihin ei tiedetä, mutta Salmella on teoria.
”Naisten on helpompi luoda kiintymyksellisiä, läheisiä ihmissuhteita toisiin naisiin. Naiset eivät siis ole tyhjän päällä ilman parisuhdetta. Miehellä taas parisuhde voi olla tärkein ihmissuhde, joka määrittelee paljon koko elämän tyydyttävyyttä.”
ERKKI on 45-vuotias helsinkiläinen diplomi-insinööri, eikä hän ole koskaan seurustellut. Sitä ei tiedä kukaan.
”Eivät miehet sellaisia kysele toisiltaan, eikä kukaan nainenkaan ole sitä udellut.”
Erkki sanoo elämän olevan yksinäistä. Jos haluaa seuraa lomamatkalle, sitä pitää aina järjestää. Jouluina, juhannuksina ja uusinavuosina yksinäisyys korostuu.
”Vietän niitä vanhempien tai kavereiden kanssa, joskus yksin.”
Erkki on huomannut, että sinkkumies ei oikein pääse porukoihin.
”Ei minua ole vuosikymmeniin kutsuttu mihinkään illanistujaisiin. Naisille se on varmaan helpompaa.”
Erkillä on ollut tapailusuhteita. Hänen mielestään onkin määrittelystä kiinni, voisiko jotain niistä jopa kutsua lyhyeksi seurusteluksi.
Yksi hänen eniten kaipaamistaan asioista on, että voisi nukkua jonkun vieressä.
”Se saa aikaan alitajuisen rentoutumisen ja laukaisee stressiä. Siitä tulee niin turvallinen olo, kun on pää toisen olkapäällä ja tuntee tämän ruumiinlämmön.”
Erkki toivoo, että saisi lapsia. Sinkkuus harmittaa häntä etenkin töissä, kun työkaverit ”pröystäilevät lastensa tekemisillä”.
”Minusta sellaiset jutut eivät kuulu töihin ollenkaan.”
ERKKI kertoo olleensa nuorena sairaalloisen ujo nörtti. Oma rasitteensa oli äiti, joka varoitteli naisista.
”Hän pelkäsi, että minua huijataan. Hän oli ylisuojeleva.”
Nykyään Erkki rohkenee lähestyä naisia – mutta sanoo, että hänen on vaikea ymmärtää heitä.
”Saatan pyytää vaikkapa liian monta kertaa treffeille. Olen nyt asettanut rajan siihen, että viisi kertaa on liikaa. Silloin on jo syytä uskoa ne eri tekosyyt, joita nainen on antanut.”
Erkki on tullut niin monta kertaa torjutuksi, että kokee itsensä araksi.
”Olen vereslihalla. Helppo niiden miesten on olla rohkeita, joilla on tukka päässä ja muutenkin vientiä.”
Joku on joskus sanonut Erkille, että hän on katkera. Hän myöntääkin vähän olevansa.
”Ei sitä ole voinut estää.”
Tässä jutussa Erkki ei halua esiintyä nimellään, koska pelkää antavansa pilkan aihetta koulu- ja armeijakiusaajilleen.
Ainainen sinkkuus alkoi harmittaa Erkkiä toden teolla, kun kolmekymppisyys läheni. Muut pariutuivat, Erkki ei. Ikääntyessä ikisinkkuuteen on tullut yksi hyvä puoli.
”Lähipiiri ei enää jankuta asiasta.”
Erkki on ladannut 14 erilaista deittisovellusta, osin uteliaisuudesta. Hän on huomannut, että hän kiinnostaa etenkin ulkomaalaisia naisia – hyvän palkkansa vuoksi.
”Yhtä naista tapailin useamman kuukauden: kävimme kahvilla ja kävelyllä. Lopulta hän sai sanottua, että tarvitsee yritykselleen lainaa.”
Vaikka Erkki toivoo parisuhdetta, ei hänelle kelpaa kuka tahansa.
”Pitää olla vielä lisääntymisiässä, en halua mummoja. Ei saa olla ylipainoinen, eikä kissa- tai koirahullu. Täysin terveen papereita en vaadi, mutta miksikään mielenterveyshoitajaksi en ryhdy. Enkä halua naisia, joilla on useita kymmeniä seksikumppaneita vuosittain.”
Jos vain tällaisia naisia on tarjolla, hän on mieluummin yksin.
”Suhteesta täytyisi saada jotain positiivista.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen johtuu omasta nirsoudesta. Kiinnostuu vaan miehistä, jotka ei kiinnostu hänestä.
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Pärjää 27-vuotiaana, mutta entäs 10 tai 20 vuoden päästä? Siinä voi alkaa mieli murtumaan, kuten monelle muullekin naiselle on käynyt, kun huomaa jättäneensä elämän elämättä prinsessahaaveiden takia. Parisuhdetaidothan eivät yksin elellessä päöäse kehittymään, joten pian ei kelpaa enää tavismiehillekään.
EN MINÄ koskaan ketään löydä.
Sellainen ajatus voi tulla mieleen, kun ramppaa kerta toisensa jälkeen epäonnistuneilla treffeillä.
Niin ei kuitenkaan kannata ajatella, sanoo psykologi Anna Salmi.
”On parempi ajatella, että olen toistaiseksi tässä elämäntilanteessa. Sitten voi miettiä, miten saan elämäni nyt sellaiseksi, että se on mielekästä ja hyvää minulle.”
Ihmiset eroavat siinä, kuinka hyvin kestävät pitkään jatkunutta sinkkuutta. Tärkein selittäjä on, mitkä ovat päämäärät elämässä.
”Osmo Kontula ja Eija Ojala tutkivat yksin eläviä vuonna 2002. Tutkimuksessa selvisi, että onnettomimpia olivat perhekeskeiset ihmiset, joiden elämänlaatu riippui parisuhteesta. He taas, joiden haaveet ja toiveet olivat laajempia, olivat tyytyväisempiä elämäänsä.”
Toivoa parisuhteen löytymisestä kannattaa ylläpitää, vaikka tulisikin kerta toisensa jälkeen torjutuksi.
”Jos toivon menettää, se tarkoittaa usein sitä, että elää entistä tiukemmin omissa kuvioissaan. Silloin on epätodennäköistä, että niihin kukaan eksyy. Kun on toivoa kumppanin löytymisestä, yleensä tapaa ihmisiä, käy ulkona, harrastaa ja käyttää ehkä nettideittisovelluksia.”
VÄLILLÄ Sarita Kemppaista huolestuttaa, löytääkö hän koskaan ketään.
”Sitten ajattelen, että jos ei, niin sitten ei. En halua, että parisuhde on muutenkaan sellainen, jota tavoittelen yli kaiken. Teen elämässä niitä asioita, joita haluan. En jää kaipuuseen makaamaan.”
Kemppainen ei nyt haaveile lapsista. Koiran hän kyllä haluaisi – mutta mieluiten jonkun kanssa.
”Jos ei löydy miestä, ehkä koiran voisi hankkia kaverin kanssa yhteishuoltajuudella.”
Kemppainen on joskus miettinyt, onko hän epäkypsempi kuin ne, jotka ovat seurustelleet. Heillä kun on sellaisia kokemuksia, joita hänellä ei ole.
Vaikka Kemppainen haluaisi poikaystävän, ei hän aio muuttaa itseään.
”Jos olisin parisuhteessa, sitten voisin kyllä tehdä kompromisseja. Sehän kuuluu niissä asiaan. Käsittääkseni.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen johtuu omasta nirsoudesta. Kiinnostuu vaan miehistä, jotka ei kiinnostu hänestä.
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Tässä kiteytyy nyky-yhteiskunta. Naiset ovat todenneet, että ilmankin pärjää, ja huonoksi luokiteltavien miesten määrä senkun kasvaa. Rimaa on nostettu tarpeettoman korkealle.
Mitä tarkoitat "tarpeettoman korkealle"? Nyky-yhteiskunnassa sinkkuna pärjää mainiosti toisin kuin vaikka esim. 100 vuotta sitten, jolloin naimattomat ihmiset joutuivat usein miten sitkuttamaan sukulaisten nurkissa heidän armonsa varassa ja naimattomuutta paheksuttiin julkisesti. Kyllähän siinä oli aika paineet ottaa se naapuritorpan Kaaleppi, vaikka mitään yhteistä ei säätyä lukuunottamatta ollutkaan. Ja naimisissa pysyttiin, koska avioero oli myös tabu.
Nykyisin jokainen pystyy elämään mielekästä itsenäistä elämää ilman, että siihen pitäisi ottaa joku random tyyppi parisuhteeseen ihan vain sen takia, että "olisi joku".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Niinpä. Voi olla, että Sarita ei saa haluamansa kaltaista miestä, mutta mieluummin hän valitsee sinkkuuden kuin ei-toivotun kumppanin kanssa. Naisille se on ihan ok, miksi miehet valittavat sinkkuudestaan koko ajan?
Heti kun mies on vasten tahtoaan sinkku, sillä selitetään kouluammuskelua ymmärtävään sävyyn. Entä jos oppisitte miehetkin ihan vaan olemaan sinkkuja kuten naiset? Elämä voisi avautua.
Olla sinkku kuten naiset, usko pois tuo on monen miehen haave mutta toteutettavissa vain sen parhaimman 10% toimesta: satunnaisia seksinvonkaajia tunkee ovista ja ikkunoista.
Kun mies on yksin hän on totaalisen yksin, kun nainen on yksin hän on satunnaisesti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helkkari.
Silmät auki kun kulkee tuolla ulkona. Varmasti lukuisat miehet koko ajan yrittävät saada häneltä vastinetta lähestyäkseen.
Naisten pitäisi olla vähän avoimempia eikä aina olettaa, että tapahtua voi ainoastaan muodikkaimmalla tavalla. Vaikka tinderit sun muut onkin nyt in, ei kannattaisi ummistaa silmiään reaalimaailmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen johtuu omasta nirsoudesta. Kiinnostuu vaan miehistä, jotka ei kiinnostu hänestä.
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Pärjää 27-vuotiaana, mutta entäs 10 tai 20 vuoden päästä? Siinä voi alkaa mieli murtumaan, kuten monelle muullekin naiselle on käynyt, kun huomaa jättäneensä elämän elämättä prinsessahaaveiden takia. Parisuhdetaidothan eivät yksin elellessä päöäse kehittymään, joten pian ei kelpaa enää tavismiehillekään.
Luitko edes artikkelia? Siinähän sanottiin, että moni sinkku on tyytyväinen valintaansa erityisesti vanhenmiten, eli ei enää edes kaipaa parisuhdetta, koska elämässä on muutakin sisältöä. Varsinkin naisilla on läheisiä ihmissuhteita, jotka antavat samankaltaista henkistä vastinetta kuin parisuhdekin.
Minusta jotain fiktiivistä prinsessaharhaa kauheampi kohtalo olisi havahtua joskus keski-ikäisenä tilanteeseen, jossa huomaa viettäneensä elämänsä aivan väärän ihmisen kanssa parisuhteessa. Miksi siis esim. Saritan pitäsi ottaa joku mies, jonka kanssa hänellä ei ole mitään yhteistä? Sen takia, että niille "tavismiehille" olisi ottajia?
Nettideitti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Niinpä. Voi olla, että Sarita ei saa haluamansa kaltaista miestä, mutta mieluummin hän valitsee sinkkuuden kuin ei-toivotun kumppanin kanssa. Naisille se on ihan ok, miksi miehet valittavat sinkkuudestaan koko ajan?
Heti kun mies on vasten tahtoaan sinkku, sillä selitetään kouluammuskelua ymmärtävään sävyyn. Entä jos oppisitte miehetkin ihan vaan olemaan sinkkuja kuten naiset? Elämä voisi avautua.
Olla sinkku kuten naiset, usko pois tuo on monen miehen haave mutta toteutettavissa vain sen parhaimman 10% toimesta: satunnaisia seksinvonkaajia tunkee ovista ja ikkunoista.
Kun mies on yksin hän on totaalisen yksin, kun nainen on yksin hän on satunnaisesti yksin.
Hyvä pointti, mutta en usko, että naissinkut harrastavat irtosuhteita ihan vaan seksin takia. Minusta sinkkuuden hyväksyminen tarkoittaa sitä että seksuaalisuuden painaa taka-alalle tai hoitaa itse. Nainen ei useinkaan saa yhden illan jutusta mitään kuppaa kummempaa.
Tukka-aiheesta: minulla on pitkä tukka, mutta hiuslaatuni on aina ollut hento. Jos otan klipseillä tms tuuhennusta tukkaan, saanko miehen? Jos vielä värjään tukan vaaleaksi, onko miehen saanti taattu?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tuohon ikään mennessä ollut vielä seurustellut. Ei vaan oikeastaan edes kiinnostanut. Opiskelut oli kesken ja taisin käydä töissäkin. Olikohan se sitten outoa tai poikkeavaa, en tiedä. Enkä oikein enää muistakaan, nyt 34 -vuotiaana olen kuitenkin perheellinen.
Sama täällä. Oli 28-vuotiaaksi sinkku, kunnes tapasin mieheni, ja nyt 37-v. olemme naimisissa ja perheellistyneitä. Hyvää kannattaa odottaa: mieheni on paras ystäväni ja elämäni rakkaus, eikä mielestäni vähäisemmillä eväillä kannata kestävää, onnellista avioliittoa aloittaakaan, lasten hankinnasta puhumattakaan.
En ymmärrä, miksi minun olisi sinkkuaikoinani pitänyt ottaa joku mies seurustelusuhteeseen vain sen takia, että tämä sattui osoittamaan kiinnostusta minua kohtaan? Jos molemminpuolista kemiaa ja yhteistä ajatusmaailmaa ei ole, niin ei sitä voi pakottaakaan. Eikä tämä tarkoita, että minulla olisi ollut jotenkin "rima korkealla" - se on ihan maalaisjärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tukka-aiheesta: minulla on pitkä tukka, mutta hiuslaatuni on aina ollut hento. Jos otan klipseillä tms tuuhennusta tukkaan, saanko miehen? Jos vielä värjään tukan vaaleaksi, onko miehen saanti taattu?
Mutta ethän unohda laihduttaa itseäsi missimittaiseksi? Ylipaino - tai pelkkä ylipainoiseksi epäily kuten Hesarin artikkelikuvan kommenttien perusteella tässäkin ketjussa on todettu - on ehdoton turn off.
Alue: Aihe vapaa
Ei se väärin ole. Rima on just siinä kuin sen pitää olla.