Kuinka paljon vaadit 2-vuotiaaltasi?
Minä taidan vaatia liikaa...kertokaa te?
Näemme yhden toisen äidin ja 2-vuotiaan kanssa päivittäin ja tässä esimerkkitilanteita (Huom! Meillä on 2v 4kk ja vauva):
Omani haluaa usein (lue:AINA) mennä tämän toisen pulkkaan, vaunuihin ja muihin...joskus päästän, kun tilanne sallii, mutta useinkaan en. Syy: Minun mielestäni 2-vuotian täytyy ymmärtää sana ei ja vieläpä totella sitä. Sintturoivan lapsen nappaan syliin ja päästän vasta sitten, kun lupaa käyttäytyä.
Olemme yhdessä kävelyllä ja vauva alkaa heräillä, komennan lastani istumaan pulkkaan ja selitän, että nyt pitää mennä. Tämä toinen äiti antaa lapsensa kävellä ja vetää pulkkaa...eikä komenna yhtään, vaikka näkee, että yritän tyynnytellä itkevää vauvaani ja joudun komentamaan 2-vuotiastani, koska näkee että toinenkin saa kävellä, niin ei usko sitä vähääkään... tilanne menee siihen, että nappaan TAAS huutavan 2-vuotiaani kainaloon ja tämä toinen äiti luo sääliviä katseita lapseeni, koska joudun " retuuttamaan" häntä.
Sitten vielä isompi on kainalossa ja pienempi huutaa täyttä kurkkua, niin tämän toisen lapsi haluaa työntää vaunujamme, eikä tämä äiti siinäkään vaiheessa vielä komenna lastaan. Minä sitten joudun sanomaan, että -nyt ei työnnetä..
Tekisi niin mieleni sanoa tälle toiselle äidille, että: -Kokeiles joskus itsekin komentaa tuota lastasi...
Melkein joka päivä ulkoilu-reissut päättyvät kyyneliin, paitsi silloin kun emme ole tämän toisen äidin ja hänen lapsensa kanssa liikenteessä..
Pointtini on, että kuinka paljon sinä vaadit omalta 2-vuotiaaltasi? Annatko tehdä mitä haluaa, vai onko teillä säännöt, joista YRITETÄÄN pitää kiinni? vai vaadinko minä lapseltani liikaa? Minusta tämän toisen äidin perheessä lapsi määrää tahdin ja vanhemmat tottelevat..kuinka voin ystävällisesti sanoa, että laittaisivat vähän kuria tähän jälkikasvuunsa? Tai enhän tietenkään voi enkä haluakaan ohjeistaa muita kasvatuksessaan, mutta ärsyttää NIIIIN!!!!
T. Väsynyt äiti
Kommentit (59)
2 vuotias on kuitenkin vielä pieni. Sun hermot on ihan liian tiukalla. Ota se vauva sieltä vaunuista syliin, niin se vanhempi saa kävellä tai pukata vaunuja kerran niin haluaa!
istuuko vai haluaako itse vetää kelkkaa. Miks pitäs pakottaa istumaan!!? Kävelyhän ei ole lapsellekaan hyvänen aika pahitteeksi KOSKAAN.
..toinen, joka ymmärtää jo vissiin puhetta, saisi kävellä?
Niin, ja sen verran täällä tuulee ja tuiskuttaa, etten viitsis vauvaa repiä vaunuista siihen ilmaan.. ja näin olen muuten joskus tehnytkin, mutta arvatkaa mikä on lopputulos: Tämä vieras lapsi kipuaa istmaan vauvan vaunuihin, eikä siinäkään vaiheessa kielletä.
ap
vielä 2v5kk ikäiseltäkään tollasta. Kyllä lastakin pitää kuunnella, vaikka tietyt säännöt olisikin. Tilanteen mukaan mennään.
Eli olet kävelyllä vauvanvaunujen kanssa, vedät toisella kädellä pulkassa 2-vuotiasta.
Kun vauva alkaa itkemään, menet juokset satasta vaunujen ja pulkan kanssa, jotta kerkeät kotiin ulkoilureissulta esim syöttämään vauvaa tms?
Meillä toisinaan sama tilanne ja jos 2v haluaa kävellä, niin saa kävellä ja laitan pulkan vaunujen alas. Kävelee kiltisti vierellä ja pitää vaunuista kiinni tai sitten seisoo siinä seisomisjutussa, mikä on kiinnitetty vaunuihin isompaa lasta varten- Ei ongelmaa. Vauva voi itkeä vaunuissa, mutta auttaako tutti, hyssyttely, pieni katsekontakti vauvaan ja hellästi puhuminen, vauvan vähäksi aikaa ottaminen syliin, kunnes rauhoittuu?
En mä väkisi laita 2v istumaan pulkkaan jos ei halua. On 2v vielä aika pieni lapsi, eikä ymmärrä vielä esim aikuisten juttuja.
..OIKEASTI nälkä. Jos tämä toinen äiti ei ole mukana, niin meillä ei ole mitään ongelmaa kävellä reippaasti kotiin, koska silloin esikoinen istuu kiltisti pulkkaansa.
Äh, väsyneenä sepostan sekavasti...
ap
Jos on ihan vauva, niin ottaisin sen silti pois vaunuista ja kantaisin niin, että pää on takkiani vasten, joten tuuli ei pääse naamalle. Jos tää toinen muksu haluaa pukata vaunuja sillä välin, niin siitä vain. Saattaisin pyytää vaikka kaveriani pukkaamaan vaunuja, jos vauva on sylissäni.
Tuolla menolla olet aivan hirveässä taistelussa esikoisesi kanssa vuoden päästä. Pakottaminen ei saa hyvää jälkeä aikaiseksi. Toki joskus on pakko jotain mutta pitää sitä isompaa lastakin ajatella!
äidin pälli repee jo vauvanhuudosta?
Vierailija:
Omani haluaa usein (lue:AINA) mennä tämän toisen pulkkaan, vaunuihin ja muihin...joskus päästän, kun tilanne sallii, mutta useinkaan en. Syy: Minun mielestäni 2-vuotian täytyy ymmärtää sana ei ja vieläpä totella sitä. Sintturoivan lapsen nappaan syliin ja päästän vasta sitten, kun lupaa käyttäytyä.
Syy jäi nyt epäselväksi. Onko syy se, että lapsen pitää osata sana ei? Mikä on syy sanaan ei? Ei pitää osata, mutta itse en hoe sitä ajan kulukseni ja koskaan kiellon syy ei ole " pitää osata totella" vaan joku oikea syy. Toki pitää totella, mutta eihän se nyt syy voi olla?
Vierailija:
Olemme yhdessä kävelyllä ja vauva alkaa heräillä, komennan lastani istumaan pulkkaan ja selitän, että nyt pitää mennä. Tämä toinen äiti antaa lapsensa kävellä ja vetää pulkkaa...eikä komenna yhtään, vaikka näkee, että yritän tyynnytellä itkevää vauvaani ja joudun komentamaan 2-vuotiastani, koska näkee että toinenkin saa kävellä, niin ei usko sitä vähääkään... tilanne menee siihen, että nappaan TAAS huutavan 2-vuotiaani kainaloon ja tämä toinen äiti luo sääliviä katseita lapseeni, koska joudun " retuuttamaan" häntä.
Sitten vielä isompi on kainalossa ja pienempi huutaa täyttä kurkkua, niin tämän toisen lapsi haluaa työntää vaunujamme, eikä tämä äiti siinäkään vaiheessa vielä komenna lastaan. Minä sitten joudun sanomaan, että -nyt ei työnnetä..
Tekisi niin mieleni sanoa tälle toiselle äidille, että: -Kokeiles joskus itsekin komentaa tuota lastasi...
Mielestäni ei tällä toisella äidillä ole mitään syytä komentaa lastaan. Jos teillä on kiire sanotte heipat ja menette kotiin. Miksi heidän pitää kiirehtiä jos teidän vauva itkee?
Lapsen näkökannasta mietittynä. Äiti komentaa, nyt mennään. Sitten ei mennäkään. Pitää istua rattaissa/pulkassa, kohta ei pidäkään... Jne. Entä miksi retuutat lastasi? Mikset vaan anna olla siinä pulkassa tai rattaissa tai missä nyt onkin ja jatka matkaa?
Meilläkin lapsi istuu rattaisiin jos on kiire/vaarallinen paikka kävellä tms. Selitän syyn ja sen jälkeen lapsi myös istuu paikoillaan. Usein huutaa " Päästä irti!" tms. mutta ei se nyt vaarallista ole. Kyllä se siihen tottuu ja hiljenee. Toki lapsi protestoi ja siihen on oikeuskin, mutta ei sen takia aleta kantaa sylissä tms.
Vierailija:
Vierailija:
Omani haluaa usein (lue:AINA) mennä tämän toisen pulkkaan, vaunuihin ja muihin...joskus päästän, kun tilanne sallii, mutta useinkaan en. Syy: Minun mielestäni 2-vuotian täytyy ymmärtää sana ei ja vieläpä totella sitä. Sintturoivan lapsen nappaan syliin ja päästän vasta sitten, kun lupaa käyttäytyä.Syy jäi nyt epäselväksi. Onko syy se, että lapsen pitää osata sana ei? Mikä on syy sanaan ei? Ei pitää osata, mutta itse en hoe sitä ajan kulukseni ja koskaan kiellon syy ei ole " pitää osata totella" vaan joku oikea syy. Toki pitää totella, mutta eihän se nyt syy voi olla?
Käytän sanaa EI näissä esim. näin sanoessani. En käytä sitä huvikseni.
-Et nouse nyt ylös siitä, kun tulee autotie
-Et nouse nyt ylös siitä, koska nyt on kiire!Vierailija:
Olemme yhdessä kävelyllä ja vauva alkaa heräillä, komennan lastani istumaan pulkkaan ja selitän, että nyt pitää mennä. Tämä toinen äiti antaa lapsensa kävellä ja vetää pulkkaa...eikä komenna yhtään, vaikka näkee, että yritän tyynnytellä itkevää vauvaani ja joudun komentamaan 2-vuotiastani, koska näkee että toinenkin saa kävellä, niin ei usko sitä vähääkään... tilanne menee siihen, että nappaan TAAS huutavan 2-vuotiaani kainaloon ja tämä toinen äiti luo sääliviä katseita lapseeni, koska joudun " retuuttamaan" häntä.
Sitten vielä isompi on kainalossa ja pienempi huutaa täyttä kurkkua, niin tämän toisen lapsi haluaa työntää vaunujamme, eikä tämä äiti siinäkään vaiheessa vielä komenna lastaan. Minä sitten joudun sanomaan, että -nyt ei työnnetä..
Tekisi niin mieleni sanoa tälle toiselle äidille, että: -Kokeiles joskus itsekin komentaa tuota lastasi...Mielestäni ei tällä toisella äidillä ole mitään syytä komentaa lastaan. Jos teillä on kiire sanotte heipat ja menette kotiin. Miksi heidän pitää kiirehtiä jos teidän vauva itkee?
Lapsen näkökannasta mietittynä. Äiti komentaa, nyt mennään. Sitten ei mennäkään. Pitää istua rattaissa/pulkassa, kohta ei pidäkään... Jne. Entä miksi retuutat lastasi? Mikset vaan anna olla siinä pulkassa tai rattaissa tai missä nyt onkin ja jatka matkaa?
Meilläkin lapsi istuu rattaisiin jos on kiire/vaarallinen paikka kävellä tms. Selitän syyn ja sen jälkeen lapsi myös istuu paikoillaan. Usein huutaa " Päästä irti!" tms. mutta ei se nyt vaarallista ole. Kyllä se siihen tottuu ja hiljenee. Toki lapsi protestoi ja siihen on oikeuskin, mutta ei sen takia aleta kantaa sylissä tms.
Kun ei se herranjestas pysy siinä pulkassa/rattikelkassa tms!!
Mutta tuota taidan alkaa käyttämään, että lähden sitten menemään itse ja huudan ne heipat. En vain ole kehdannut tehdä niin.
Toisin sanoen: Miksi tän toisen perheen pitäisi pomppia teidän metkujen mukaan? Jos sulle tuo tilanne on hankala, niin miksi toisen äidin pitäisi komentaa lapsensa pulkkaan istumaan? ja jos asia todella on sulle ongelma, niin voisitko ystävällisesti selittää ystävällesi, että jos hän käskisi lastaan istumaan pulkkaan niin omasikin tottelisi paremmin? Tai mitä jos selittäisit lapsellesi (ehkä on vielä liian nuori), että toisilla on toisenlaisia sääntöjä.
Ja en ymmärrä sitäkään, että väität toisen lapsen olevan rajoitta? Miten niin? Eihän hän mitään väärää tee eikä hänen äitinsä? Kun lasta ei ole kielletty eikä komennettu, niin ei hän todellakaan ole tottelematon tuossa tilanteessa.
Minusta sinulla ei ole oikeutta vaatia, että muiden pitää varppoa sun pillin mukaan.
Meillä istutaan pulkassa väärinpäin, oikeinpäin, maataan selällään, mahallaan ja pää joko edessä tai takana.
Ota lapselle mukaan lapio, maila.. Jos ei oo mitään kivaa puuhaa mukana niin hyppää hetkesi ojaan ja revi oksa jolla muksu voi leikkiä ja viedä kotipihaan ja pystytätte sen lumikinokseen!
Huutaminen ja mesominen ei auta. Voiko vauvalta nostaa selkänojaa niin näkee ympärilleen tai olisko sulla joku lelu jonka vois laittaa vauvalle roikkumaan vaunuun tai höpsötä sille ja tee käsillä liikettä niin vauva saa seurattavaa..
Tai ulkoilut vois hoitaa päikkäreitten jälkeen tai olla lyhyemmän ajan kerralla pihalla niin ei isompi väsy.
Vierailija:
ja jos asia todella on sulle ongelma, niin voisitko ystävällisesti selittää ystävällesi, että jos hän käskisi lastaan istumaan pulkkaan niin omasikin tottelisi paremmin?
Mutta et voi kuitenkaan vaatia, että muiden on elettävä teidän sääntöjen mukaan. Jos toinen äiti ei koe tuota mielekkääksi ja järkeväksi, niin minusta siinä ei ole yhtään mitään väärää.
ja olen vastannut jo useamman kerran ;) Ehkä mulla on pitempi pinna ku sulla hyvä ap .
Vierailija:
Kun ei se herranjestas pysy siinä pulkassa/rattikelkassa tms!!
Mutta tuota taidan alkaa käyttämään, että lähden sitten menemään itse ja huudan ne heipat. En vain ole kehdannut tehdä niin.
Mulla on vain 2v2kk lapsi ja rv34. Olen siis jonkin verran joutunut miettimään tätäkin asiaa.
Ja ei ikinä tulisi mieleenkään lähteä tuon 2v2kk kanssa mihinkään sellaisella kulkupelillä mihin sitä ei saisi niin että pysyy! Mielestäni tämä on jo ihan turvallisuusjuttu (ja tällä hetkellä en edes saisi kannettua rimpuilevaa ja uhmaavaa lasta tällä mahalla pitkää matkaa) ja oletin, että se on itsestään selvää. Pulkassa meillä on vyö, rattaissa valjaat, rattikelkkaa en ottaisi mukaan jne.
Älä sinä " väsynyt äiti" vedä herneitä nenään vaan kuuntele nyt ohjeita niin tulet ehkä vähän vähemmän väsyneeksi. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa. Ja mitä pahaa on sanoa heipat? Kuulostaa tuo teidän tilanne noinkin aika tuskaiselta. Tuskin ystäväsi pahastuu. Heipat voi sanoa monella eri tavalla, ei sen tarvii olla sellainen marttyyrityylinen vaan voit ihan ystävällisesti selittää tilanteen. Kyllähän aikuinen ihminen nyt sen verran tajuaa.
Pikkasen kyllä sinun ap pitäisi mennä myös 2 vuotiaan maailmaan. he eivät OIKEESTI välttämättä kävele jos sille päälle sattuvat. Ehkä hänkin kaipaa huomiota ja voisi jopa kävellä jos seuraavan kerran otat hänet syliin ja puhut ihan nätisti. Olen huomannut että tämä toimii hyvin päinvastoin kun huutamisella saa vaan pahaa mieltä kaikille.
MInusta sinulla on lyhyt pinna ja en ihmettele että ystäväsi pitää sinua kamalana. Onko yhtään päivää ettet huuda ja retuuta kaksivuotiastasi?
Että lähdetään puistosta pois jo 1,5 h kuluttua eikä vasta sitten, kun ennakoidaan, että vauvalla on sikanälkä ja se alkaa huutaa hulluna, ellei saa ruokaa heti ja näin 2-vuotiaan pitää sopeutua äkilliseen tempomuutokseen.
Ja jos tuntuu tosi hankalalta olla tuon toisen äidin kanssa niin älkää menkö heidän kanssaan mihinkään. Jääkää kotipihaan niin saatte mennä oman pillinne mukaan. Ei tuo yhden lapsen äiti voi tajuta tuota sinun sisäistä tuskaasi.
..pitäisi vissiin selittää minuuttitarkalleen, että mitä tapahtuu, missä ja miksi.
Me tehdään kaikkea tuota, mitä on jo edellä kerrottu, eli
-otetaan vauvaa pois vaunuista ym, mutta olen huomannut, että menee vaan sähläämiseksi.
-Nostettu ylemmäs niin että näkee. kyseessä on vielä niin pieni vauva, ettei moisista välitä, vaan huutaa vielä enemmän :)
-Mukana on lapiota, hiekkaleluja ja kaikkea muuta. Mikäs järki siinä on, että toinen nyt ottaisi lapion ja alkaisi kaivella matkan varrella, kun muutenkin on jo KIIRE!
Mutta yhden asian kiellän:
Kiellän sen, että asiat pitäisi tehdä, niinkuin me haluamme. PÄINVASTOIN, minä joustan niiiiin paljon tämän toisen äidin lapsen kanssa (kun näkisitte vaan), enkä ole esim. kehdannut häipyä kesken lenkin, mutta nyt taidan alkaa sitä tekemään.
Ai niin, ja meidän lapsi kun ottaisikin kiltisti vaunujen aisasta kiinni ja kävelisi vieressä...huoh, sittenhän mulla ei olisi tällaisia huolia, eli arvaa vaan tekisikö sellaista?
ap
mut en minä sen mukaan ala komentamaan miten muut haluis tehdä. Eikö sun vauva jaksa olla hereillä vaunuissa kotimatkaa? Ei se rikki mee vaikka vähän itkee..