Kuinka paljon vaadit 2-vuotiaaltasi?

Milloin haluaa kävellä milloin ei, milloin raivostuu jos tyyliin lähdetään eri tavalla portista ulos tms. Otan nykyisin vain hänet kainaloon (rimpuilevana) ja tungen rattaisiin ja huudan hoitajille moikat ja lähdetään kotiin. Huutoa kestää lähes koko kotimatkan ja vasta kotona se loppuu ja kun saa ruokaa niin on kuin toinen ihminen.



2 vuotiaatkin ovat vielä pieniä ja niiden uhma on sellaista että eivät itsekkään ymmärrä.

Koita jaksaa!

omanikaan EI koskaan (paitsi päiväkodissa retkellä) pidä aisasta kiinni kun kävellään. Siksi en lähtisi edes hänen kanssaan varsinaiselle kävelylenkille vaan mennäänkin vaan puistoon yleensä. Luulen että se on myös temperamentista kiinni. Toiset ovat vaan helpompia.

Eli kyllä 2-vuotiaaltakin voi toisinaan jo odottaa, että ymmärtäisi ei-sanan. Ja kyllä vanhemmalla on oikeus tarpeen mukaan päättää, mitä tehdään.



Mutta silti tuo kuvailemasi tilanne on aivan pöhkö - en myöskään ymmärrä, miksei lapsi voisi kävellä niin halutessaan?



Mielestäni olet tästä pienestä asiasta kehittänyt ihmeellisen arvovaltataistelun- ja se ei kyllä kuulu vielä asiaan 2-vuotiaan kanssa. Niin pieni ei voi käsittää periaatettasi, vaikka kuinka itsestäsi se kuulostaisi hyvältä.



Toiseksi sanoisin, että anna 2-vuotiaan kävellä AINA, kun mahdollista! Tuon ikäisellä halu liikkua itse on luonnollinen ja on tärkeää kannustaa siihen. Muuten käy niin, että 3-vuotiaana saat maanitella kävelemään ja taas saat " taistella" lapsesi kanssa.



Ajoita ulkoilut ym. siten, että ei ole niin kauhea kiire ja anna lapsellesi tilaisuus valita.



Kasvattamista voit harjoitella monissa muissakin tilanteissa; yhteinen ulkoiluhetki ei ehkä kuitenkaan ole se kaikkein tärkein kasvatuspaikka? Eli vähän pipoa löysemmälle ;)

Jos tiedät vauvan heräävän 2 tunnin jälkeen, niin miksi et voi lähteä kävelemään kotiin jo aiemmin? Miksi odotat niin pitkään, että vauva ehtii herätä? Mikä pakko siellä ulkona on olla 2 tuntia?



Vaadit todellakin liikaa tuon ikäiseltä. Minusta tuntuu, että et ole vielä sisäistänyt sitä, että päivärytmi muutuu hieman vauvan myötä, ainakin alkun. Löysää pipoa, muuten pimahdat!

Tuntuu, että edes yksi ihminen tajuaa tämän jo kerran mainitun " sisäisen tuskani" ..



Ja sinulle, joka odotat: Tulet vielä kokemaan paljon, mitä et nyt pysty kuvittelemaan...sinuna en VIELÄ puhuisi mitään!



ap

pikaiset, ystävälliset heipat ja lähet reippaasti kotiin. Turha täällä on näiden mammojen kanssa tapella ja mieltään pahoittaa. Mulla on kanssa 2-vuotias ja vauva ja musta myös 2-vuotiaan tulee tietää mitä " ei" tarkoittaa ja totella silloín kun sanotaan.

kyllä se lapsesi oppii pitämään kiinni siitä aisasta, kun huomaa, että se on ainoa konsti saada kävellä!



Tunnut ihmiseltä, joka haluaa kaiken tapahtuvan ja onnistuvan heti paikalla. Jos 2-vuotias ei ekalla kerralla pidä aisasta kiinni, niin antaa sitten olla.



Asiat eivät vaan mene tuolla tavalla lasten kanssa. Sinun pitää olla kärsivällinen. Mene joskus vaikka kahden 2-vuotiaasi ja kärryjen kanssa kävelylle ja anna hänen rauhassa opetella sitä kiinni pitämistä.



Itselläni on asiasta jonkun verran kokemusta, sillä olen ollut pph ja " opettanut" aika monen lapsen kävelemään vaunuista kiinni pitäen ;)



Saat tottakai olla päättäväinen ja vastuu on sinun, mutta älä ole turhan kärsimätön. Sillä tavalla toimimalla kukaan ei ole tyytyväinen (kuten tilanne taitaa teillä nyt ollakin?)

ei sitä oikeen lenkkiä haluaisi kesken jättää, mutta ehkä se on vaan pakko. sanoo sille toiselle äidille että nyt on mentävä.



meillä on tuplat joten isompi lapsi menee sinne jos on hoppu. meillä ei ainakaan aina tiedä milloin vauva menettää hermonsa, se voi mennä milloin vaan eikä sitä voi ennakoida.



en nyt osaa mitenkään kummemin neuvoa, ehkä mäkin olen vaan hörhö joka vie lasten perusturvallisuuden ja huutaa niille :P

Tietenkin se kiukuttaa, kun muut eivät ole kanssasi samaa mieltä kaikesta, mutta muutamia pointteja kannattaa silti miettiä:



1) Milloin homma sujuu paremmin? Mitä silloin teet itse toisin? Mieti tarkkaan ja tee enemmän toimivia asioita.

2) Miksi olet sellaisen äidin kanssa tekemisissä, joka ärsyttää sinua ja vie energiaasi? Ei sinun ole pakko. Varo, ettet tule marttyyriksi. Se on ympäristöstä kovin rasittava piirre. Sinä voit vaikuttaa tilanteisiin eikä sinun ole pakko kestää. Mutta on aikuismaista kommunikoida se, mitä tahtoo eikä olettaa, että muut näkevät sisäisen maailmasi ja ymmärtävät sinua sanomatta. Itse voisin samastua siihen toiseen äitiin, enkä olisi lainkaan varmaan huomannut, että sinä tuskailet, vaikka olen ihan oikeasti empaattinen ihminen ja yleensä toivon hyvää ystävilleni. Toisin sanoen, tuskin tuon toisen äidin tarkoitusperät ovat vihamielisiä.

3) Mieti tilannetta 2-vuotiaasikin kannalta. Pieni vauva tullut taloon ja hänellä on nyt kriisi elämässä. Hän on vielä pieni, vaikka onkin isosisko tai -veli.

4) Kehu 2-vuotiastasi kaikesta hyvin tehdystä hommasta. Saa hänet tuntemaan olonsa rakastetuksi.

5) Pidä huolta omista tarpeistasi ja rakasta itseäsi. Ota vastaan apua ja nuku riittävästi.



Kerro sitten, kuinka kävi.

tulitko tänne siis vain kerjäämään ymmärrystä?



Etkö edes halua kuulla niitä lukuisia (mielestäni hyviä!) ehdotuksia, joita olet saanut?



Ilmeisesti olet kaiken kaikkiaan ihminen, joka pitää päänsä tilanteessa kuin tilanteessa eikä kuuntele muita. Sellainen olet siis myös kasvattajana.



Onnea vaan sinulle, sitä tulet todellakin kasvattajana tarvitsemaan!

Vierailija:

Ja sinulle, joka odotat: Tulet vielä kokemaan paljon, mitä et nyt pysty kuvittelemaan...sinuna en VIELÄ puhuisi mitään!

ap

Kerros nyt MIKÄ siinä oli väärin? Sekö etten ole vielä tilanteessa?

Se, että joku tajuaa sun " sisäisen tuskan" ei paljon auta tilannetta. Ja niin kuin sanoit, minuutilleen pitää kaikki selittää. Mäkin unohdin mainita, että meilläkään lapsi ei koskaan pidä vaunujen tangosta tms. kiinni, heittäytyy maahan jos ei HALUA kävellä (jaksaa kyllä, siitä ei ole kyse) jne. Ja meillä muuten esikoinen nukkui vauvana puolen tunnin pätkissä, ei viihtynyt alle 6kk edes liikkuvissa vaunuissa jne. se en ollut minä joka neuvoin ajoittamaan lenkit vauvan unien mukaan tms.

Mut joo, hiljenen. Huonoja neuvoja oli kaikki. :-(

Anna hänelle vaihtoehtoja. Esim. " Haluatko kävellä JA pitää aisasta kiinni, vai menetkö pulkkaan istumaan?" Meidän kaverin pää alkaa automaattisesti surrata näiden kahden vaihtoehdon välillä ja hän valitsee toisen. Ellei valitse niin sanon, että sitten äiti päättää ja toimin siinä johdonmukaisesti.

Siis todellakin...kun vauva voi alkaa huutamaan 15 min. päästä, tunnin, kahden jne. Ei se mitenkään kellontarkkaa ole!



Voisin tietysti löysätä tätä kireää pipoakin, mutta joskus aikuiset kumminkin joutuvat määräämään tahdin ja lapset tottelemaan. Ei aina voi mennä lapsen tahdissa.



ap

Tuolloin 2v määräsi tahtimme ja vauvan oli siihen sopeuduttava. Toki otin vauvan tarpeet huomioon, mutta mahdollisimman pitkälle rytmitin vauvan esikoisen rytmin mukaan.



En ymmärtänyt kirjoituksesi pointtia. Sekö on ongelmana, että kaverisi ei komenna omaa lastaan ja oma taaperosi villiintyy siitä? Et voi pakottaa toista komentamaan lastaan, jos mitään selvää tarvetta siihen ei ole. Esimerkkisi tuosta pulkkajupakasta ei ole sellainen, jossa kaverin olisi pitänyt lastaan komentaa. Jos teillä on ongelmia vain silloin kun tämä kaveri on paikalla, niin miksi olette hänen kanssaan tekemisissä? Voit vältellä ongelmaa tai sitten karaista omaa lastasi tottelemaan silloinkin kun muut eivät tee samoin.



Kuopukseni on nyt 2v ja vaadin häneltä kaikenlaista. Hän on hyvin kehittynyt ja osaakin kaikenlaista. Hän ymmärtää ' ei' sanan merkityksen, mutta pakkohan sitä on uhmata aina uudelleen ja uudelleen.



Yksi hyvä neuvo on, että aina kun se on mahdollista, niin jousta lapsen hyväksi. Kun käsky on annettu, niin pidä huoli siitä, että lapsi myös tottelee, mutta jos mahdollista, niin älä anna käskyä. Ennakoi eli jos tiedät, että vauvalle tulee nälkä parin tunnin lenkillä, niin älä tee niin pitkää lenkkiä tai ota eväät mukaan. Keskustele etukäteen lapsen kanssa mitä tulee tapahtumaan ja miten toivot lapsen toimivan. 2v voi hyvinkin jo ymmärtää ja muistaa (oma 2v muistaa).



2v vaatii enemmän huomiota ja aikaasi kuin vauva!!! Ja arvaa mitä, 3v vaatii vielä enemmän ja 4v taas enemmän... En tiedä milloin se enemmän ja enemmän loppuu. Ehkä sitten kun muuttavat pois kotoa - tai sitten ei.

sitä ei tarvi miettiä että siitä jäisi tapa koska kyllä tuo iän myötä helpottuu. Mä teen aina niin kun mennään kauppaan, että saa vaikka jonkun porkkanan käteen että jaksaa istua rattaissa sen aikaa kun kerään ostokset.

Ja ennenkun joku tähän kommentoi sanoisin: Kaikilla lapsilla on erilainen temperamentti ja eivät ole helppoja. Helppojen lasten äidit eivät tiedä millaista on toiminta jääräpäisen lapsen kanssa. Heihin eivät samat ohjeet päde. Tiedän nääs kokemuksesta.

kannattaa laittaa se jo viestin alkuun. Muuten joku voi luulla, että ap haluaa ihan oikeasti keskustella eri näkökulmista eikä vain todistaa lisää itselleen olevansa oikeassa oman näkemyksensä kanssa.

Nimittäin minusta se tuttavarouvan käytös on ihan ok! Eihän HÄN vaadi, että lapsi istuisi pulkassa, vaan antaa tämän itse kävellä. Se on hänen ratkaisunsa ja ihan yhtä oikeutettu kuin sinunkin, koetapa ajatella asiaa siten.



Sinä vaadit lastasi istumaan pulkassa ja olet sitä mieltä, että tämä on tottelematon, jos ei istu. No, se on sinun valintasi ja saat tietysti kasvattaa lapsesi kuten haluat. Mutta kuten moni muukin on sanonut, minunkaan mielestäni ei ole järkevää kehittää tuollaisesta asiasta noin hirvittävää numeroa ja pitää sitä jonkunlaisena " kasvatusperiaatteena"



Ulkoilun pitäisi olla kiva juttu, mutta jos se joka kerta (sinun takiasi, ap) päättyy kyyneliin, voisit kyllä miettiä, olisiko jotakin tehtävissä toisin.



Äläkä ajattele, että sinun pitäisi luopua periaatteistasi - mieti lähinnä sitä, että onko tuo tilanne sellainen, jossa niitä periaatteita pitää niin kauheasti korostaa?



Ihan varmasti saat kasvattaa lastasi lukuisissa muissa tilanteissa, joissa se " ei" -sanan käyttö on varmasti luontevampaa ja ymmärrettävämpää.

Tai ainakin kommentoi itse vain niitä.



Surullista, että aina löytyy niitä, jotka eivät lainkaan halua kehittää itseään ihmisenä, vaan etsivät vain päähänpaijaajia.

Sano ap sun kaverillesi, että heippa, meidän täytyy nyt mennä vähän nopeammin kotiin ja pyydä lastasikin sanomaan kaverille heipat, Sitten vaan nopeasti lähdette. Et jää siihen tappelemaan, lapsi kainaloon ja menoksi.



Kyllä ystäväsi muutaman kerran jälkeen huomaa, että jos meinaa sun kaa yhtä matkaa mennä loppumatkan, niin laittaa myös lapsensa pulkkaan ja kävelee teidän tahtiin.



Nyt opetat lapsellesi, että tuolla tavalla temppuilemalla hän saa tahtoaa läpi, kun jäät vehtaamaan hänen kanssaan istuuko pulkassa vai ei. Ei 2-vuotiaan kanssa vielä voi kovin paljon neuvotella ja sopia asioista. Kainaloon vaan ja menoksi!!!!

Sinä olet äiti ja sinä päätät milloin lähdetään kotiin ja millä vauhdilla!

Vierailija:

Voisin tietysti löysätä tätä kireää pipoakin, mutta joskus aikuiset kumminkin joutuvat määräämään tahdin ja lapset tottelemaan. Ei aina voi mennä lapsen tahdissa.

ap

NIMENOMAAN, ap: JOSKUS. Nyt annat ymmärtää, että sinä määräät tahdin AINA, sillä ulkoilunne päätyvät kyyneliin.

Tottakai aikuinen määrää tahdin, kun on sovittu joku aikataulu. Joskus voi myös vauvan nälkä olla sellainen tilanne, että aikuinen päättää, että on mentävä.

Mutta sinulla tuntuu olevan tarve määrätä koko ajan, olet tosiaan tehnyt tuosta ulkoilustakin jonkinlaisen arvovaltataistelun.

Mietipä tarkkaan, mitkä ovat ne tilanteet, jolloin sinä tosiaankin määräät tahdin ja milloin taas voitaisiin mennä vähän sen 2-vuotiaankin tahdissa.

Luulenpa, että se tekisi sinulle (ja sen myötä lapsillesikin) hyvää!