Kuinka paljon vaadit 2-vuotiaaltasi?

Ei tulis kuulonkaan, että vauva joutuisi huutamaan nälissään vaunuissa. Kyllä joutuu meilläkin 2,5-vuotias pulkkaan istumaan ja mennään pikapikaa kotiin jos vauva herää nälkäisenä. Mä oon aika tyly ihminen välillä ja tollasessa tilanteessa sanoisin kylmästi sille toiselle äidille että " sori, mut me mennään nyt äkkiä kotiin syömään. saatte te sit kävellä täälä ihan rauhassa ilman et vauva huutaa nälkäänsä" . Saattais saada sen toisenkin äidin miettimään. Ei mulla oo koskaan ollu ongelmia yhden lapsen kanssa ulkona. Saa ihan rauhassa kiskoo pulkkaa ja laskee pyllymäkee ojassa, mut sillon ku vauvalla on nälkä, niin minä en keskustele. Silloin toimitaan.

Kyllä minä ihan oikeasti haluan ja otankin kritiikin (myös negatiivisen) vastaan. Sen takia tämän aloituksen teinkin.

Paljon olen jo täältä hyviä neuvoja saanut ja aion niitä käyttää, mutta marttyria minusta ei saa tekemälläkään ,ehei, mutta monia asioita en tunnusta, mitä täällä on kirjoitettu. Johtuu siitä, että melkein kaikkea on kokeiltu (mitä on ehdotettu) ja olen käynyt jo tuon tuska lävitse, mikä tulee siihen kun vauva tulee taloon.



Niinkuin sanoin, kaikki pitäisi kertoa minuuttin tarkalleen, että tulisi ymmärretyksi. Huomaan monesta vastaajasta, etten tule. Osa mielestäni ikävistä vastaajista on kuitenkin oikeassakin mm. siitä, että pipo on nyt liian kireä ja se johtuu väsymyksestä. Mutta edelleenkin kyse oli siitä, että naapuri voisi edes joskus sanoa lapselleen ei, ja sitä en ole kertaakaan vielä kuullut hänen tekevän.



ap

... että ei lasta tarvitse automaattisesti aina kieltää ja komentaa?



Meillä esim. sovitaan ennen kauppaan menoa, jos ostetaan karkkia. Silloin lapsi tietää, että karkkia on tulossa - ei siis ole tarpeen alkaa kieltää tai mesota periaatteen vuoksi.



Samoin jos olemme menossa neuvolaan, sanon jo heti, että nyt mennään rattailla ja reippaasti - ja sitten mennään. Mutta jos olemme ulkoilemassa, en automaattisesti komenna lasta pulkkaan tai rattaisiin vaan annan hänen valita.



Joskus tuntuu, että se rajojen vetäminen on jonkinlainen pakkomielle ja joka tilanteessa lasta pitäisi komentaa ja " kasvattaa"



Minulla on se periaate, että KUN minä jotakin sanon, se myös pätee ja pidän siitä kiinni. Mutta mietin ennen kuin sanon eli en pelkän " minäolenäitijaminämäärään" -periaatteen vuoksi halua kieltää lapselta jotakin.



On toiminut useamman lapsen kanssa eli uskallan suositella muillekin tätä maalaisjärki-tekniikkaa ;)

Meilläkin lapset pienellä ikäerolla ja kyllä tiedän mitä se on... Tosin mä kyllä sanoisin ne heipat jos kaveri ei ymmärrä pistää vauhtia kun huomaa vauvan jo itkevän. Olen kyllä kans tätä kireäpipoista sakkia, joka huutaa sille reilut kaksivuotiaalle kun tämä ei tottele.. Oletko kokeillut uhkailua ;) ???? Nyt äiti ottaa sen " lempilelun" sinulta jemmaan jos et ala tottelemaan... Äitin on pakko kohta tukistaa sinua jos et usko mitään... Toimii meillä aika hyvin eikä ole tarvinnut kyllä tukistella se on ihan äärimmäinen keino ja otan käyttöön vain jos kyse on jostain lapselle vaarallisesta toiminnasta. Esim jos juoksee jatkuvasti pihalta tielle suinpäin, kiipeää 4 metriä tikapuita jne.



Mut siis pointti oli kai että jos kaveris ei ymmärrä laitta töppösiin vauhtia niin sanot ystävällisesti, että meidän on nyt pakko mennä, mun nähdään taas huomenna tms. Ehkä kaverisi ymmärtää laittaa itseensä ja lapseensa vauhtia kun huomaa jäävänsä yksin kävelemään.



En tiedä onko oikein vaatia 2-vuotiasta tottelemaan heti, mut ei kai ne nyt päiväkodissakaan saa juoksennella pitkin katuja miten sattuu???

.. eli ap:n pointti olikin valittaa, että naapuri ei koskaan sano lapselleen ei.



No, ap:n kuvailemassa tilanteessa en kyllä minäkään sanoisi lapselleni ei. En vaan keksi, miksi pitäisi sanoa.



Kaipa olen sitten hulttioäiti ;)

Vierailija:

En tiedä onko oikein vaatia 2-vuotiasta tottelemaan heti, mut ei kai ne nyt päiväkodissakaan saa juoksennella pitkin katuja miten sattuu???

Jep, jep, siitähän tässä nyt taas olikin kyse *huokaa*

Etkä ota paineita aikataulusta tai vauvan nälästä. Menette ulos kun ehditte ja olette siellä sen aikaa, kun kaikista tuntuu hyvältä olkoon se sitten 1/2 tuntia tai 2 tuntia.

Kun vauva alkaa itkeä, olette valmiiksi kodin lähellä ja vauva saa ruokaa nopeasti eikä 2-vuotiaan kanssa tarvitse tapella.

Meillä on todella kovapäinen neiti ja 2-vuotiaana oli todella vaikeaa. Kannoin harva se päivä huutavaa neitiä kainalossa. Sätki ja potki ja huusi. Nyt alkanut rauhoittua mutta todella pitkää pinnaa vaaditaan. Olen jutellut tästä ammattilaisten kanssa ja ovat sanoneet että kun on kova luonne pitää olla vanhemmilla tuplasti pinnaa ja kärsivällisyyttä. Täytyy johdonmukaisesti kieltää ja yrittää keksiä ovelia juonia jotta vanhemmat saavat tahtonsa läpi. Huutaminen kuulema harvoin auttaa kovapäisen kanssa. Ammentavat siitä vain enemmän vastarintaa. Huomattu on :)

Vierailija:

Minä taidan vaatia liikaa...kertokaa te?

Näemme yhden toisen äidin ja 2-vuotiaan kanssa päivittäin ja tässä esimerkkitilanteita (Huom! Meillä on 2v 4kk ja vauva):

Omani haluaa usein (lue:AINA) mennä tämän toisen pulkkaan, vaunuihin ja muihin...joskus päästän, kun tilanne sallii, mutta useinkaan en. Syy: Minun mielestäni 2-vuotian täytyy ymmärtää sana ei ja vieläpä totella sitä. Sintturoivan lapsen nappaan syliin ja päästän vasta sitten, kun lupaa käyttäytyä.

Olemme yhdessä kävelyllä ja vauva alkaa heräillä, komennan lastani istumaan pulkkaan ja selitän, että nyt pitää mennä. Tämä toinen äiti antaa lapsensa kävellä ja vetää pulkkaa...eikä komenna yhtään, vaikka näkee, että yritän tyynnytellä itkevää vauvaani ja joudun komentamaan 2-vuotiastani, koska näkee että toinenkin saa kävellä, niin ei usko sitä vähääkään... tilanne menee siihen, että nappaan TAAS huutavan 2-vuotiaani kainaloon ja tämä toinen äiti luo sääliviä katseita lapseeni, koska joudun " retuuttamaan" häntä.

Sitten vielä isompi on kainalossa ja pienempi huutaa täyttä kurkkua, niin tämän toisen lapsi haluaa työntää vaunujamme, eikä tämä äiti siinäkään vaiheessa vielä komenna lastaan. Minä sitten joudun sanomaan, että -nyt ei työnnetä..

Tekisi niin mieleni sanoa tälle toiselle äidille, että: -Kokeiles joskus itsekin komentaa tuota lastasi...

Melkein joka päivä ulkoilu-reissut päättyvät kyyneliin, paitsi silloin kun emme ole tämän toisen äidin ja hänen lapsensa kanssa liikenteessä..

Pointtini on, että kuinka paljon sinä vaadit omalta 2-vuotiaaltasi? Annatko tehdä mitä haluaa, vai onko teillä säännöt, joista YRITETÄÄN pitää kiinni? vai vaadinko minä lapseltani liikaa? Minusta tämän toisen äidin perheessä lapsi määrää tahdin ja vanhemmat tottelevat..kuinka voin ystävällisesti sanoa, että laittaisivat vähän kuria tähän jälkikasvuunsa? Tai enhän tietenkään voi enkä haluakaan ohjeistaa muita kasvatuksessaan, mutta ärsyttää NIIIIN!!!!

T. Väsynyt äiti

Mutta jos naapurin lapsi tekee sinun lapsellesi tai sinun tavaroillesi jotakin, jota et antaisi oman lapsesi tehdä, on sinun velvollisuutesi sanoa lapselle, että meillä ei saa tehdä noin. Lapsi ei voi sitä tietää, eikä myöskään hänen äitinsä. Sinun pitää itse pitää omat rajasi. Ja silti ymmärtää, että toisilla rajat ovat erilaiset.

On vain pitänyt monta kertaa asiallisesti keskustell, että autotiellä ei voi kulkea miten sattuu, vaan pitää kiinni esim vaunujen reunoista tai äidin kädestä tai seisoa siinä seisomistuessa. Toki lapsi välillä innostuu esim ojassa olevasta kukasta, mutta sen voi ottaa ja antaa käteen ja siinä 2v sitä ihmettelee samalla kun kävelee.

vauva jo 8kk. Leikkii kyllä sen kanssa mutta yhtäkkiä huomaan että saa raivarit kun vauva tulee syliin...

Vierailija:

Meillä on todella kovapäinen neiti ja 2-vuotiaana oli todella vaikeaa. Kannoin harva se päivä huutavaa neitiä kainalossa. Sätki ja potki ja huusi. Nyt alkanut rauhoittua mutta todella pitkää pinnaa vaaditaan. Olen jutellut tästä ammattilaisten kanssa ja ovat sanoneet että kun on kova luonne pitää olla vanhemmilla tuplasti pinnaa ja kärsivällisyyttä. Täytyy johdonmukaisesti kieltää ja yrittää keksiä ovelia juonia jotta vanhemmat saavat tahtonsa läpi. Huutaminen kuulema harvoin auttaa kovapäisen kanssa. Ammentavat siitä vain enemmän vastarintaa. Huomattu on :)

Vierailija:

ap

Jokaisessa lapsessa valmiina suurmiehen tai -naisen itu, eikä sitä saa huonolla kohtelulla nitistää. Kohtelun kuuluu olla oikeudenukaista ja kohtuullista ja turvallista niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Pitäisikö hänen pakottaa oma lapsensa pulkkaan koska sinukin lapsesi on siinä? Outo olet. Ei lapsi aina saa sitä mitä toinen saa, tulet vissiin sen huomaamaan pian itsekin

mutta et voi vaatia ystävääsi toimimaan oman lapsensa kanssa siten miten sinä tahdot. Jokainen tekee omat ratkaisunsa tietenkin. Tosin 2-vuotiaalta pitää tietenkin jo vaatiakin, mutta ei hän vielä ymmärrä miksei hän saa tehdä tiettyjä asioita.

Sitten vastauksia saadessaan kuikuttelee, jos nämä vastaukset eivät miellytä.



Jos kerran olet vakaasti sitä mieltä, että olet tässä asiassa oikeassa, niin pidä oma pääsi, äläkä kysele mitään täältä, jos vastakkaiset vastaukset eivät ole kuitenkaan mieleisiäsi.

Vierailija:

Sitten vastauksia saadessaan kuikuttelee, jos nämä vastaukset eivät miellytä.

Jos kerran olet vakaasti sitä mieltä, että olet tässä asiassa oikeassa, niin pidä oma pääsi, äläkä kysele mitään täältä, jos vastakkaiset vastaukset eivät ole kuitenkaan mieleisiäsi.

Vaikuttaa että on pinna vähän tiukalla! Ongelmahan on sinun, miksi syytät tätä toista äitiä.



Jos olisit reilu, niin pyytäisit apua toiselta äidiltä, etkä täällä palstalla narisisi. Sinun asia on kasvattaa lapsesi tavoille! Maailmassa on paljon esimerkkiä, kuinka ei pitäisi toimia, etkä voi tällä tapaa (muiden kautta) lastasi kasvattaa oikealle polulle. Et voi kaikkeen väärään tarttua eli sinun pitää se esimerkki lapsillesi näyttää!



Kyllä kahden lapsen kanssa se meno on vaikeaa, tuntuu ettei sopivia menopelejäkään ole keksitty (jotka joka tilanteeseen sopisi)! Tiedän kyllä tilanteen ja välillä miettii miksi on pitänyt tehdä lapset niin pienellä ikäerolla. Ehkä nyt vähän on alkanut helpottamaan kun lapset 2 ja 3 v. Kyllä se siitä.



Kesää kohti!

Jotenkin olet nyt jumittunut omaan toimintamalliisi, etkä suostu ajattelemaan, että sun tavassa toimia olisi jotain väärää.



Haluaisin suositella sinulle Liisa Keltinkangas-Järvisen Tempperamentti-kirjaa. Siitä saattaisit saada toisenlaista näkemystä lapsesi käytökseen. Siinä selitetään selkokielellä mm sitä, ettei pitäisi olla niin kärsimätön, jos lapsi ei esim. toimi heti jne.