Lue keskustelun säännöt.
Olisiko vaan paras vaihtoehto erota?
25.01.2017 |
Hei. Olen nyt hiljattain ajautunut tilanteeseen, ja en tiedä vaan saa ajatuksia selkenemään pääni sisällä.
Olen ollut mieheni kanssa suhteessa jo vuosia ja ollaan jollain tasolla tunnettu jo ihan lapsesta saakka. Lapsia meillä ei vielä ole, vaikka pari kertaa raskaana olenkin ollut (jouhtanut aina keskenmenoon ensimmäisinä viikkoina). Ollaan muuttamassa kolmanteen yhteiseen asuntoon helmikuussa ja ollaan suunniteltu lemmikkiä ynnä muuta sellaista. Sinänsä kaikki on hyvin, rakastetaan toisiamme ja arki sujuu, mutta minulle on jostain tullut sellainen tunne, että tässä on vain jotain mitä en halua.
Riitoja ei suuremmin ole. Mies on pettänyt pari vuotta sitten ja se on jo anteeksiannettu, mutta koen itse olevani se epäuskollinen osapuoli, koska tuon aiemmin mainitsemani tunteen takia olen alkanut ihan vaan spontaanisti ihastumaan muihin miehiin.
Ollaan molemmat vielä nuoria (minä olen 25, mies kolme vuotta vanhempi), kummallakin koulut käytynä ja työpaikka molemmilla. Ensimmäinen vakava parisuhteeni on tämän miehen kanssa (erottiin välissä 3 kuukaudeksi tosin). Tutustuttiin sellaisina aikoina, että olin masennusoireiden ja huumeiden kanssa taisteleva naisenalku ja nyt, vuosia myöhemmin kun ongelmat ovat korjaantuneet, koen eräänlaista "poiskasvamista" miehestäni, koska hän ikään kuin muistuttaa minua vanhoista ajoista. Kumminkin rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta enkä tohtisi ihan vain tämän takia jättää häntä, mutta silti jokin ei vain tunnu täsmäävän.
Jos olisitte itse vastaavankaltaisessa tilanteessa, miten toimisitte? Viesti on varmasti todella sekava, tämä on kirjoitettu tunnekuohun ja kuohuviinilasillisen rohkaisemana.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea aiempia kommentteja joten sori jos tulee toistoa.
Itse neuvoisin ensinnäkin sinua istumaan alas miehen kanssa ja keskustelemaan tästä hänen kanssaan. Rehellisesti ja rauhallisesti ketään syyllistämättä ja omia tuntemuksia pohdiskellen.
Mahdollisesti eteenpäin parisuhdeterapiaan jossa vois ammattilaisen kanssa käydä läpi ja molemmat vois kertoa omia näkemyksiään. Ammattihenkilö osaa tuoda keskusteluun ihan älyttömän hyviä pointteja ja saa teidät ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. :)Puhuminen on hankalaa, koska minua hirvittää, että jos tuon asian ilmi, vaikutan sille että ero on ehdottomasti sitä mitä haluan. Toisaalta en taas haluaisi menettää häntä tai aiheuttaa kolhua suhteeseen, mutta keskustelu on kumminkin pakko käydä, siitä ei voi kiistellä.
-ap
Jos asioista keskustelu on hankalaa, siinä tapauksessa kannattaa jo ihan sen takia erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea aiempia kommentteja joten sori jos tulee toistoa.
Itse neuvoisin ensinnäkin sinua istumaan alas miehen kanssa ja keskustelemaan tästä hänen kanssaan. Rehellisesti ja rauhallisesti ketään syyllistämättä ja omia tuntemuksia pohdiskellen.
Mahdollisesti eteenpäin parisuhdeterapiaan jossa vois ammattilaisen kanssa käydä läpi ja molemmat vois kertoa omia näkemyksiään. Ammattihenkilö osaa tuoda keskusteluun ihan älyttömän hyviä pointteja ja saa teidät ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. :)Puhuminen on hankalaa, koska minua hirvittää, että jos tuon asian ilmi, vaikutan sille että ero on ehdottomasti sitä mitä haluan. Toisaalta en taas haluaisi menettää häntä tai aiheuttaa kolhua suhteeseen, mutta keskustelu on kumminkin pakko käydä, siitä ei voi kiistellä.
-ap
Ymmärrän hyvin.. Ei se helppoa oo täälläkään koskaan ollu. Etenkään kun mies ei oo semmonen ihminen että puhuis mielellään mistään vakavasta. Se on taitolaji..
Mutta siitä ei pääse mihinkään että puhua pitää. Ja mun mielestä hyvä että tunnistat tilanteen ja fiilikset jo tässä kohtaa - niitä on vielä tässä vaiheessa helpompi purkaa auki!
Eikä sun tarvi ottaa asiaa esille niin että puhut mistään erosta. Puhut niistä aiheista mistä aloitusviestissäkin.
Ja näin ulkopuolisena ja vain sun viestit lukeneena, ero ei edes oo järkevä vaihtoehto tässä kohtaa. Ensin puhutte!
Pystyisitkö juttelemaan tästä myös jonkun ystävän/sukulaisen kanssa? Sieltäkin saattais tulla uusia näkökulmia pohdittavaksi.
- Edellinen kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea aiempia kommentteja joten sori jos tulee toistoa.
Itse neuvoisin ensinnäkin sinua istumaan alas miehen kanssa ja keskustelemaan tästä hänen kanssaan. Rehellisesti ja rauhallisesti ketään syyllistämättä ja omia tuntemuksia pohdiskellen.
Mahdollisesti eteenpäin parisuhdeterapiaan jossa vois ammattilaisen kanssa käydä läpi ja molemmat vois kertoa omia näkemyksiään. Ammattihenkilö osaa tuoda keskusteluun ihan älyttömän hyviä pointteja ja saa teidät ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. :)Puhuminen on hankalaa, koska minua hirvittää, että jos tuon asian ilmi, vaikutan sille että ero on ehdottomasti sitä mitä haluan. Toisaalta en taas haluaisi menettää häntä tai aiheuttaa kolhua suhteeseen, mutta keskustelu on kumminkin pakko käydä, siitä ei voi kiistellä.
-ap
Ymmärrän hyvin.. Ei se helppoa oo täälläkään koskaan ollu. Etenkään kun mies ei oo semmonen ihminen että puhuis mielellään mistään vakavasta. Se on taitolaji..
Mutta siitä ei pääse mihinkään että puhua pitää. Ja mun mielestä hyvä että tunnistat tilanteen ja fiilikset jo tässä kohtaa - niitä on vielä tässä vaiheessa helpompi purkaa auki!Eikä sun tarvi ottaa asiaa esille niin että puhut mistään erosta. Puhut niistä aiheista mistä aloitusviestissäkin.
Ja näin ulkopuolisena ja vain sun viestit lukeneena, ero ei edes oo järkevä vaihtoehto tässä kohtaa. Ensin puhutte!
Pystyisitkö juttelemaan tästä myös jonkun ystävän/sukulaisen kanssa? Sieltäkin saattais tulla uusia näkökulmia pohdittavaksi.
- Edellinen kirjoittaja
Kyllä löydän ystäväpiiristä varmasti jonkun, kenen kanssa jutella. No, valmistelen ajatuksiani ja nostan kissan pöydälle sitten kun sen aika on ja koen olevani valmis.
-ap
Kyllä nyt on taas avutonta meininkiä.
Puhuminen on hankalaa, koska minua hirvittää, että jos tuon asian ilmi, vaikutan sille että ero on ehdottomasti sitä mitä haluan. Toisaalta en taas haluaisi menettää häntä tai aiheuttaa kolhua suhteeseen, mutta keskustelu on kumminkin pakko käydä, siitä ei voi kiistellä.
-ap