Lue keskustelun säännöt.
Olisiko vaan paras vaihtoehto erota?
25.01.2017 |
Hei. Olen nyt hiljattain ajautunut tilanteeseen, ja en tiedä vaan saa ajatuksia selkenemään pääni sisällä.
Olen ollut mieheni kanssa suhteessa jo vuosia ja ollaan jollain tasolla tunnettu jo ihan lapsesta saakka. Lapsia meillä ei vielä ole, vaikka pari kertaa raskaana olenkin ollut (jouhtanut aina keskenmenoon ensimmäisinä viikkoina). Ollaan muuttamassa kolmanteen yhteiseen asuntoon helmikuussa ja ollaan suunniteltu lemmikkiä ynnä muuta sellaista. Sinänsä kaikki on hyvin, rakastetaan toisiamme ja arki sujuu, mutta minulle on jostain tullut sellainen tunne, että tässä on vain jotain mitä en halua.
Riitoja ei suuremmin ole. Mies on pettänyt pari vuotta sitten ja se on jo anteeksiannettu, mutta koen itse olevani se epäuskollinen osapuoli, koska tuon aiemmin mainitsemani tunteen takia olen alkanut ihan vaan spontaanisti ihastumaan muihin miehiin.
Ollaan molemmat vielä nuoria (minä olen 25, mies kolme vuotta vanhempi), kummallakin koulut käytynä ja työpaikka molemmilla. Ensimmäinen vakava parisuhteeni on tämän miehen kanssa (erottiin välissä 3 kuukaudeksi tosin). Tutustuttiin sellaisina aikoina, että olin masennusoireiden ja huumeiden kanssa taisteleva naisenalku ja nyt, vuosia myöhemmin kun ongelmat ovat korjaantuneet, koen eräänlaista "poiskasvamista" miehestäni, koska hän ikään kuin muistuttaa minua vanhoista ajoista. Kumminkin rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta enkä tohtisi ihan vain tämän takia jättää häntä, mutta silti jokin ei vain tunnu täsmäävän.
Jos olisitte itse vastaavankaltaisessa tilanteessa, miten toimisitte? Viesti on varmasti todella sekava, tämä on kirjoitettu tunnekuohun ja kuohuviinilasillisen rohkaisemana.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tee miten itse parhaaksi näet. Jos olet liian tyhmä siihen, järkijään palaa taas siihen huumeiden käyttöön. Ne kun tuntuu auttavan kaikkeen.
en ymmärrä, miksvarten ihmiset laittaa tuommossii kommentteja. kehtaatkin.
ja ap, sinuna pysähtyisin miettimään, vastaus tulee kyllä kun mietit kaiken perinpohjin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ei ketään kiinnosta sun ongelmas. Meil on omatkii.
Kuinka pitkä parisuhde kyseessä?
Onko teillä hauskaa kun olette kahdestaan?
Onko läheisyyttä/seksiä?
Tilanteenne kuulostaa tavanomaiselta kriisiltä, joita pitkässä suhteessa tulee ja menee. Suosittelen menemään Väestöliiton sivuille lukemaan vähän aiheesta, siellä on tosi hyvin kuvattu parisuhteen vaiheita, kriisejä ja annetaan ihan konkreettisia neuvoja niiden ylittämiseksi. Pohdi itseksesi ja yhdessä miehen kanssa, mikä teidän suhteessanne on hyvää, mikä kaipaisi kohennusta ja mitä suhteeltanne haluatte. Avoin kommunikaatio on tässäkin ihan avainasemassa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkä parisuhde kyseessä?
Onko teillä hauskaa kun olette kahdestaan?
Onko läheisyyttä/seksiä?
9 vuotta jo.
Hauskaa on.
On lähgeisyyttä ja seksiä.
Kuulostan vaan mankuvalta akalta, mutta kaikesta huolimatta koko ajan on silti se tunne, että jokin ei ole kohdallaan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tilanteenne kuulostaa tavanomaiselta kriisiltä, joita pitkässä suhteessa tulee ja menee. Suosittelen menemään Väestöliiton sivuille lukemaan vähän aiheesta, siellä on tosi hyvin kuvattu parisuhteen vaiheita, kriisejä ja annetaan ihan konkreettisia neuvoja niiden ylittämiseksi. Pohdi itseksesi ja yhdessä miehen kanssa, mikä teidän suhteessanne on hyvää, mikä kaipaisi kohennusta ja mitä suhteeltanne haluatte. Avoin kommunikaatio on tässäkin ihan avainasemassa. Tsemppiä.
Kiitos. Pitänee tarkistaa tuo sivu. Toivottavasti sieltä löytää jotain minkä avulla saisin ajatuksia selkenemään, jotta saisin kiinni siitä missä se ongelma varsinaisesti on. :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli tuo sama tunne. Erosin, ja suoraan sanottuna kyllä vitutti alkuun. Elämä oli ihan hajalla kun oli selvinnyt toisen kanssa ties mistä. Sitten löytyi uusi kumppani, jonka kanssa ei enää toiminut. Vanha suola janotti pahemman kerran, mutta sitten tuli taas 1 potentiaalinen kumppani lisää. Kolahti ja kovaa, nyt naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Ensimmäisenä mainitsemani exän kanssa yhä ystäviä. Ystävyytemme on lähes verrattavissa sisaruuteen.
Mutta en tyrkytä sinulle omaa ratkaisuani. Mene vaikka tarkistamaan se aiemmin mainittu nettisivu ja mietiskele ihan tosissaan. Ota itsellesi aikaa äläkä pakota ratkaisua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ts. Mies hoiti kuntoutumisen ajan ja kiitoksena saa kenkää.
Vierailija kirjoitti:
ts. Mies hoiti kuntoutumisen ajan ja kiitoksena saa kenkää.
Ei ehkä ihan noinkaan. Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta siitä tuesta mitä hän on minulla antanut ja jos tarve olisi, niin henkeni antaisin hänen puolestaan. En vaan tiedä onko oikeanlainen tapa kiittää pysyä suhteessa, jota toinen ei välttämättä halua. Ennemmin suon hänelle mahdollisuuden todelliseen onneen jos emme sitä yhdessä pysty löytämään.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän anteeksi Ap kun tiedn tämän kuullostavan vähän lattealta, mutta kai se on niin, että joskus kaukaa näkee tilanteen, tai ainakin kuvittelee näkevänsä paremmin kuin silloin kun on itse keskellä sitä. Minusta se mitä kuvasit vain kertoo elämästä. - Elämään nyt vain kuuluu välillä ylä ja välillä alamäkiä ja niitä tasaisen harmaita hetkiä. En nyt erottanut mitään sellaista, joka olisi minusta erityinen syy erota. Ihmisellä on usein taipumusta kaivata tai haluta sitä, mitä hänellä ei ole.
Olen varma, että monelle on (lähes) mahdoton ajatus, että joku on voinut vielä nykyäänkin olla noin vakiintunut "jo" noin nuorena. Mutta ei postauksesi sille kuullostanut, että mies vaatisi -tai sinä vaatisit häntä olemaan ja jakamaan kaiken hänen kanssaan, vaan sille, että teillä on ollut myös omia juttuja ja puuhia. Niin kuuluu ollakin, vaikka tietysti myös niitä yhteisiä juttuja ja asioita.
Parisuhteessa eläminen ja oleminen on taitoa vaativa laji, eikä se ole ollenkaan helppoa yksilkeskeisessä kulttuurissamme. Vaikka samaan aikaan mihinkään ei ole kadonnut ihmisen halu tulla kohdatuksi. - Kuulluksi, mutta myös nähdyksi ja kosketetuksi. Mutta parisuhteessa eläminen vaatii myös työtä uskoa ja sitä jotain mystisintä rakkautta, jonka arvon valitettavasti saattaa tajuta vasta jos sen menettää. Mutta voidakseen rakastaa toista on kyettävä rakastamaan itseään edes hieman ja uskon että Ap kykenee siihen.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi Ap kun tiedn tämän kuullostavan vähän lattealta, mutta kai se on niin, että joskus kaukaa näkee tilanteen, tai ainakin kuvittelee näkevänsä paremmin kuin silloin kun on itse keskellä sitä. Minusta se mitä kuvasit vain kertoo elämästä. - Elämään nyt vain kuuluu välillä ylä ja välillä alamäkiä ja niitä tasaisen harmaita hetkiä. En nyt erottanut mitään sellaista, joka olisi minusta erityinen syy erota. Ihmisellä on usein taipumusta kaivata tai haluta sitä, mitä hänellä ei ole.
Olen varma, että monelle on (lähes) mahdoton ajatus, että joku on voinut vielä nykyäänkin olla noin vakiintunut "jo" noin nuorena. Mutta ei postauksesi sille kuullostanut, että mies vaatisi -tai sinä vaatisit häntä olemaan ja jakamaan kaiken hänen kanssaan, vaan sille, että teillä on ollut myös omia juttuja ja puuhia. Niin kuuluu ollakin, vaikka tietysti myös niitä yhteisiä juttuja ja asioita.
Parisuhteessa eläminen ja oleminen on taitoa vaativa laji, eikä se ole ollenkaan helppoa yksilkeskeisessä kulttuurissamme. Vaikka samaan aikaan mihinkään ei ole kadonnut ihmisen halu tulla kohdatuksi. - Kuulluksi, mutta myös nähdyksi ja kosketetuksi. Mutta parisuhteessa eläminen vaatii myös työtä uskoa ja sitä jotain mystisintä rakkautta, jonka arvon valitettavasti saattaa tajuta vasta jos sen menettää. Mutta voidakseen rakastaa toista on kyettävä rakastamaan itseään edes hieman ja uskon että Ap kykenee siihen.
Ei se kuulostanut ollenkaan lattealta, kiitos kommentistasi. Erilaiset kommentit ovat aina tervetulleita. Tämä antoi eräänlaista toivoa ja virtaa siihen asian vatvomiseen!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi Ap kun tiedn tämän kuullostavan vähän lattealta, mutta kai se on niin, että joskus kaukaa näkee tilanteen, tai ainakin kuvittelee näkevänsä paremmin kuin silloin kun on itse keskellä sitä. Minusta se mitä kuvasit vain kertoo elämästä. - Elämään nyt vain kuuluu välillä ylä ja välillä alamäkiä ja niitä tasaisen harmaita hetkiä. En nyt erottanut mitään sellaista, joka olisi minusta erityinen syy erota. Ihmisellä on usein taipumusta kaivata tai haluta sitä, mitä hänellä ei ole.
Olen varma, että monelle on (lähes) mahdoton ajatus, että joku on voinut vielä nykyäänkin olla noin vakiintunut "jo" noin nuorena. Mutta ei postauksesi sille kuullostanut, että mies vaatisi -tai sinä vaatisit häntä olemaan ja jakamaan kaiken hänen kanssaan, vaan sille, että teillä on ollut myös omia juttuja ja puuhia. Niin kuuluu ollakin, vaikka tietysti myös niitä yhteisiä juttuja ja asioita.
Parisuhteessa eläminen ja oleminen on taitoa vaativa laji, eikä se ole ollenkaan helppoa yksilkeskeisessä kulttuurissamme. Vaikka samaan aikaan mihinkään ei ole kadonnut ihmisen halu tulla kohdatuksi. - Kuulluksi, mutta myös nähdyksi ja kosketetuksi. Mutta parisuhteessa eläminen vaatii myös työtä uskoa ja sitä jotain mystisintä rakkautta, jonka arvon valitettavasti saattaa tajuta vasta jos sen menettää. Mutta voidakseen rakastaa toista on kyettävä rakastamaan itseään edes hieman ja uskon että Ap kykenee siihen.
Ei se kuulostanut ollenkaan lattealta, kiitos kommentistasi. Erilaiset kommentit ovat aina tervetulleita. Tämä antoi eräänlaista toivoa ja virtaa siihen asian vatvomiseen!
-ap
Hirmu ristiriitaisen oloinen persoona kyllä oot.
elä eteenpäin ja kato mitä tapahtuu. jos ei ole kivaa niin eroa, jos asiat kumminkin järjestyy, niin nauti.
En jaksa lukea aiempia kommentteja joten sori jos tulee toistoa.
Itse neuvoisin ensinnäkin sinua istumaan alas miehen kanssa ja keskustelemaan tästä hänen kanssaan. Rehellisesti ja rauhallisesti ketään syyllistämättä ja omia tuntemuksia pohdiskellen.
Mahdollisesti eteenpäin parisuhdeterapiaan jossa vois ammattilaisen kanssa käydä läpi ja molemmat vois kertoa omia näkemyksiään. Ammattihenkilö osaa tuoda keskusteluun ihan älyttömän hyviä pointteja ja saa teidät ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. :)
Tee miten itse parhaaksi näet. Jos olet liian tyhmä siihen, järkijään palaa taas siihen huumeiden käyttöön. Ne kun tuntuu auttavan kaikkeen.