Lue keskustelun säännöt.
Onko terapia hyvä yleislääke?
Terapiaa kaikille
25.01.2017 |
Usein täällä kehoitetaan ihmisiä hakeutumaan terapiaan. Onpa kyseessä sitten masennus, parisuhdeongelma, seksi, työhaluttomuus, päihteet, syömisongelma tai ikävät kokemukset lapsuudessa.
Mietittekö koskaan patenttiratkaisua tarjotessanne, miten vaikeaa kunnalliselle puolelle on päästä terapiaan tai paljonko yksityinen maksaa? Vai onko osa vastaajista alityöllistettyjä terapeutteja, joita näyttää kouluttavan ties mitkä opinahjot yliopiston lisäksi? Pitäisikö puolen kansasta olla terapeutteja, joka terapoisi toista puolikasta?
Kommentit (8)
On ollut masennusta useamman vuoden jaa viime toukokuusta asti olen käynyt kerran viikossa yksityisellä terapeutilla, psykologi. Olen ollut työtön kohta vuoden. Terapia maksaa 70€ kerta ja kela maksaa noin 57€ lystistä, mies maksaa loput. Ihan mukava on ollut käydä :) Oletan että on hyödyllinen kun ei itsetuhoisia ajatuksia ole enään. Mahdollista jatkaa jopa 2 vuotta vielä jos tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka todellisuudessa psykoterapiaan pääsy on vaikeaa, tai ainakin kallista, jos yksityisenä asiakkaana menet, on kaikkiin noihin luettelemiisi ongelmiin psykoterapia tai keskusteluapu ihan käypää hoitoa. Joskus jo muutama selventävä keskustelu ammattilaisen kanssa saa ihmisennäkemään tilanteensa uudessa valossa ja ratkomaan omia ongelmiaan suotuisaan suuntaan.
Mistä siihen riittää yhteiskunnan tai yksilön rahat? Vaikeasti masentuneet tietysti pitää hoitaa.
Eikä siitä terapiasta aina ole yhtään mitään apua. Itse kävin pari vuotta terapiassa yksityisellä, omalla rahalla. Minulla siihen oli varaa koska on it-alan hyväpalkkainen työpaikka. Ongelmat joiden takia kävin olivat sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleinen lamauttava arkuus kaiken uuden edessä sekä ahdistus.
En saanut mitään apua terapiasta näihin. Ellei sitten sitä lasketa, että nykyisin hyväksyn että tällainen minä vaan olen, eikä sitä parane murehtia tai problematisoida. Minusta vaan ei tule mitään ulkomaille muuttajaa tai esiintyjää tms, vaan ihan tavallisen hiljaisen rutiiniarjen eläjä, koska hermot rajoittaa. Toisaalta, minä olen ihan tyytyväinen pienessä elämässäni joten mitäpä siitä.
Olen yksi näistä terapian suosittelijoista. Olen ollut aina pienituloinen ja työttömyyttäkin on ollut. Olen säästänyt rahat muusta elämisestä ja priorisoinut mielenterveyden kaiken muun edelle. Kela myös tulee hyvin vastaan kuntoutuspsykoterapiatuessa. Alle 25-vuotiaana terapian omavastuu oli n. 10 euroa/kerta ja aikuisena 25 euroa/kerta. Jos on toimeentulotuen asiakas, niin nämä omavastuut maksaisi sossu.
Nykyinen terapeuttini on psykiatri, joten saan kela-korvaukset lääkärinpalkkiosta. Toki maksaa silti aika paljon. En olisi varmasti pystynyt opiskelemaan loppuun ilman terapian tukea ja pärjäämään työelämässä. Uskoakseni olisin sairauseläkkeellä ilman terapiaa. En ole koskaan ollut julkisella puolella terapiassa/hoidossa. Minun näkemykseni mukaan kyse on valinnoista.
Ja tosiaan ex-miehen kanssa käytiin pariterapiassa ennen avioeroa. Oli varmasti hyödyllistä sekin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joihinkin terapia tehoaa, mutta se riippuu täysin siitä ongelmaisesta itsestään, terapeutista, ongelmasta ja siitä, millainen terapiamuoto on valittu.
Mikään vakioratkaisu terapia ei tietenkään ole. Ei kaikkien ongelmien takana ole traumoja tai "vääränlaista ajattelua".
Joskus se voi olla ihan kemiallinen/perintötekijöihin liittyvä asia. Joissain suvuissa on alkoholismia tai vaikkapa masennusta ja toisissa taas ei. Joihinkin tehoaa terapia, toisiin vertaistuki, kolmansiin lääkitys jnejne.
Mielestäni terapiani oli kallista ja pääosin turhaa. Ehkä psykologi oli jotenkin jo työhönsä leipääntynyt tai itse en jotenkin tajunnut, mistä oli kyse. Masennukseni on välillä keskivaikeaa ja vaikeutuu erilaisten vastoinkäymisten vuoksi. Tunnistan kyllä, mistä on kyse ja miksi reagoin niin kuin reagoin. Se ei kuitenkaan ole auttanut muuttamaan tapaa reagoida. Olen ajatellut, että tällainen olen ja asialle ei mitään mahda sen enempää kuin sille, että mulla on astma. Lääkitystä on vaihdettu aika-ajoin ja tulen toimeen työssäni tekemällä osa-aikatyötä ja pahimpina aikoina jäämällä sairaslomalle. Tällä hetkellä minulla ei olisi varaa yksityisen puolen palveluihin ja muualle on valtavat jonot. Ymmärrän varsin hyvin, että kaikille masennusdiagnoosin saaneille ei voi yhteiskunnan tuella terapiaa järjestää.
Vaikka todellisuudessa psykoterapiaan pääsy on vaikeaa, tai ainakin kallista, jos yksityisenä asiakkaana menet, on kaikkiin noihin luettelemiisi ongelmiin psykoterapia tai keskusteluapu ihan käypää hoitoa. Joskus jo muutama selventävä keskustelu ammattilaisen kanssa saa ihmisennäkemään tilanteensa uudessa valossa ja ratkomaan omia ongelmiaan suotuisaan suuntaan.