Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani että sairastun henkisesti.
23.01.2017 |
Olen usein alakuloinen ja tunnen olevani merkityksetön. Sain lapsen miehen kanssa jonka kanssa seurustelin muutaman kuukauden ennen raskaaksi tuloa. Hän sanoi minun olemiseni raskaana olevan kauheinta mitä
Hän on koskaan kokenut, koko raskauden meni omia menojaan ja muisti aina olla esim koskematta vatsaani tms. Synnytykseen tuli mutta käyttäytyi siellä varsin kylmästi. Ei kannustanut. Ei koskettanut. Ei mitään. Kiirehti kotiin synnytyksen loputtua. Tämä sama mies on kuitenkin yhä halunnut seurustella kanssani ja koska vauva ei ollut hänelle toivottu, olen ollut ymmärtäväinen häntä kohtaan. Vauvan synnyttyä hän on ollut kriittinen minua kohtaan, ei pidä minusta yhtään huolta ei henkisesti eikä fyysisesti. Ei välitä yhtään jaksamisestani ym. Pelkään että olen sairastunut tässä suhteessa. Olen hyvin kriittinen itseäni kohtaan, en näe itsessäni enää mitään hyvää. Mies ei ymmärrä miten minusta tuntuu tältä mutta mielestäni on aivan luonnollista menettää pala itsetuntoa sekä onnellisuutta tämmöisen myötä. Vauva on mulle kaikki kaikessa, ihana on ja olen häntä yksin hoitanut ja hyvin olen hoitanutkin. Pelkään että tämä jättää minuun ikuiset jäljet. Onko kokemuksia tälläisesta? Miten voitte?
Kommentit (23)
Lisään vielä asioita jotka saavat minut usein kyyneliin; synnytyskuvat, joissa vauva nostettu rinnalle ja mies pitää naisesta kiinni, tai vastaavasti kuva jossa äiti ja vauva tai esim. Vauva rinnalla. Tämmöiset herättää minussa niin paljon tunteita ja herkistää minut kyyneliin ja joku kipu sisällä aukeaa. Raskaus on hyvin herkkää aikaa samoin vauvavuosi on tunteita herättävä. Mietin usein , miksi mies teki minulle noin. Enkö ansaitse rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla muuta verkostoa? Vaikutat viestissäsi alakuloiselta. Juttuseura ja ajatusten purkaminen jonnekin ja lohduttava olkapää nimittäin voisi auttaa!
Miehesi vaikuttaa tosiaankin kypsymättömältä isäksi - raskausajan käytös kuulosti kamalalta :( Voi olla että olisitte onnellisempia vauvan kanssa kahdestaan, kun sinun ei tarvitse kestää miehen käytöksestä aiheutuvia pettymyksiä. Jotkut miehet toki kasvavat isyyteen pikkuhiljaa (kun lapsikin kasvaa), mutta kaikista ei tule ikinä hyviä isiä.
Paljon voimia sinulle! Toivottavasti vauvasi antaa sinulle paljon hyviä hetkiä - te kaksi olette varmasti hyvä tiimi <3
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla muuta verkostoa? Vaikutat viestissäsi alakuloiselta. Juttuseura ja ajatusten purkaminen jonnekin ja lohduttava olkapää nimittäin voisi auttaa!
Miehesi vaikuttaa tosiaankin kypsymättömältä isäksi - raskausajan käytös kuulosti kamalalta :( Voi olla että olisitte onnellisempia vauvan kanssa kahdestaan, kun sinun ei tarvitse kestää miehen käytöksestä aiheutuvia pettymyksiä. Jotkut miehet toki kasvavat isyyteen pikkuhiljaa (kun lapsikin kasvaa), mutta kaikista ei tule ikinä hyviä isiä.
Paljon voimia sinulle! Toivottavasti vauvasi antaa sinulle paljon hyviä hetkiä - te kaksi olette varmasti hyvä tiimi <3
Eikä välttämättä riitä jos mies kasvaa hyväksi isäksi. Välittäminen ap:ta kohtaa tuskin kasvaa ajan myötä jos se nyt on tuolla tasolla.
Voimia ap. Luulen että olisitte onnellisempia vauvan kanssa kahdestaan.
Ota ero. Ei mies voi parisuhteessa voi vain napsia rusinoita pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että olisi parempi erota, ja nyt kun lapsi on vielä pieni. Mieshän lyttää sinut ihan alas. Ei ole lapsesikaan hyvä kasvaa tuollaisessa ilmapiirissä, joten eteenpäin vain elämässä nyt! Hyvä, että olet tiedostanut tilanteen.
Onko mies ihan terve? Ja kysyn tätä tosissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on psykopaatti ja olet täysin oikeassa että hän sairastuttaa sinut. Lähde jo tänään.
Toi synnytyskokemus kertoo, että miehesi empatiakyky on täysi nolla. ja tuo lyttääminen. Mies on hekisesti epävakaa ja mä lähtisin heti täänän ja veisin vauvan mukanani enkä kertoisi osoittetta. Ei ansaitse sinua eikä vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna soitat neuvolaan ja varaat ajan. Kerrot siellä rehellisesti miten mies käyttäytyy ja on käyttäytynyt. Pyydät myös psykologin ja sosiaalityöntekijän keskusteluapua. Teet yhdessä ammattilaisten kanssa suunnitelman, miten pääset eroon miehestä ja itsesi parempaan henkiseen kuntoon. Kerrot kaikille ystävillesi, sukulaisille, naapureille ja tutuille millainen mies sulla todellisuudessa on. Sinä et ole ansainnut häpeää, miehesi on se jonka pitäisi hävetä käytöstään.
Ainoa tapa päästä noin epävakaasta ja empatiakyvyttömästä miehestä on se, että et häpeä mitään, pyydät ja otat vastaan apua kaikilta lähipiirisi ihmisiltä. Lähde vaikka pariksi yöksi hotelliin tai jonkun tutun luo (älä kerro miehelle minne äläkä kerro poistumisestasi ennen kuin olet jo kaukana) ja selvittele rauhassa mieltäsi. Etkä vastaa puheluihin tai viesteihin, yhden viestin voit laittaa että oot pari päivää poissa, that's it, sit puhelin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että olisi parempi erota, ja nyt kun lapsi on vielä pieni. Mieshän lyttää sinut ihan alas. Ei ole lapsesikaan hyvä kasvaa tuollaisessa ilmapiirissä, joten eteenpäin vain elämässä nyt! Hyvä, että olet tiedostanut tilanteen.
Komppi tälle! Lapsesi sairastuu myös tuolaisen hullu "kasvattamana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolesi on täysin todellista ja oikeutettua ja ulkoupuolisesta kuulostaa, että miehestäsi todellakin kannattaisi erota.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä asioita jotka saavat minut usein kyyneliin; synnytyskuvat, joissa vauva nostettu rinnalle ja mies pitää naisesta kiinni, tai vastaavasti kuva jossa äiti ja vauva tai esim. Vauva rinnalla. Tämmöiset herättää minussa niin paljon tunteita ja herkistää minut kyyneliin ja joku kipu sisällä aukeaa. Raskaus on hyvin herkkää aikaa samoin vauvavuosi on tunteita herättävä. Mietin usein , miksi mies teki minulle noin. Enkö ansaitse rakkautta?
Ansaitset rakkautta, toisin kuin miehesi. Miehesi ei kuulosta henkisesti terveeltä ja kenen tahansa mieli järkkyisi noin epäempattisesta käytöksestä, kuin miehesi on sinulle osoittanut. Heti kun lähdet ulos ovesta etkä enää palaa, elämäsi muuttuu paremmaksi. Toivon että saat voimia lähteä pian. Paljon rakkautta ja onnea sinulle tulevaisuudessa Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta tuollaisesta miehestä. Vaihtamalla parani mies ja elämänlaatu kertaheitolla. Terapiassa kävin pitkään, että opin taas kunnioittamaan itseäni ja valitsemaan paremman miehen. Onneksi lähdin, nykyinen mies on ihana ja empaattinen, en voi ymmärtää miksi edes jaksoin yrittää sen edellisen kanssa. Tsemppiä ap, uskalla puhua myös tästä ongelmasta (kaunistelematta!) ystäviesi ja sukulaistesi kanssa. He voivat auttaa.
Et ole osannut ajoissa nähdä miehen itsekkyyttä. Mutta ei sitä voi aina tajuta kun elämä jo vie. Lähtekää tosiaan pois sillä kuulostaa siltä että miehesi on pahan olosi syy. Usko että löydät rakastavan miehen ja hyvätuloisen työn ja se vielä onnistuu!
Nyt potku persauksiin ja ulos sen tyhmän narsistimiehen vaikutuspiiristä!! <3
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen ehdottanut suhteen lopettamista monta kertaa mutta hän on se joka haluaa jatkaa seurustelua. Tämä tuntuu kovin ristiriitaiselta. Hänhän on se, jolle minun oleminen raskaana oli pahinta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. On hämmentävää, kun mies joka nauttii ja ajattelee että ansaitsen kaiken kivun synnytyksessä minkä koin, sanoo rakastavansa minua, mutta ei halua minua vaimokseen ja yhä edelleen mennä viuhtoo niitä omia menojaam eikä vauva paljoa kiinnosta.
Kehotan, älä ehdota! Älä jää tallottavaksi. Sinulle tämä ei ole virhe vaan suuri opetus. Jos et aseta itseäsi ensimmäiseksi elämässäsi, niin paikkasi putoaa koko ajan alemmas.
Älä jää selittelemään mitään, lähde vain ja huomaat kuinka on helpompi hengittää! Rakasta itseäsi ja muista olla itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ihan terve? Ja kysyn tätä tosissani.
Olen miettinyt tätä ihan samaa.-ap
Vierailija kirjoitti:
Huomenna soitat neuvolaan ja varaat ajan. Kerrot siellä rehellisesti miten mies käyttäytyy ja on käyttäytynyt. Pyydät myös psykologin ja sosiaalityöntekijän keskusteluapua. Teet yhdessä ammattilaisten kanssa suunnitelman, miten pääset eroon miehestä ja itsesi parempaan henkiseen kuntoon. Kerrot kaikille ystävillesi, sukulaisille, naapureille ja tutuille millainen mies sulla todellisuudessa on. Sinä et ole ansainnut häpeää, miehesi on se jonka pitäisi hävetä käytöstään.
Ainoa tapa päästä noin epävakaasta ja empatiakyvyttömästä miehestä on se, että et häpeä mitään, pyydät ja otat vastaan apua kaikilta lähipiirisi ihmisiltä. Lähde vaikka pariksi yöksi hotelliin tai jonkun tutun luo (älä kerro miehelle minne äläkä kerro poistumisestasi ennen kuin olet jo kaukana) ja selvittele rauhassa mieltäsi. Etkä vastaa puheluihin tai viesteihin, yhden viestin voit laittaa että oot pari päivää poissa, that's it, sit puhelin kiinni.
Tilanne ei ole noin vakava, koska asumme erillämme. -ap
Minulle tuli täysin yllätyksenä, että noinkin voi käyttäytyä. Kaikki kunnioitus on kyllä hävinnyt miestä kohtaan. Lähinnä pelkään että tulen olemaan koko loppuelämän jotenkin herkempi ja ottamaan helposti itseeni ym. Mutta kaipa aika auttaa tuossakin. :) kiitos tsempeistä ja neuvoista. Välillä on tuntunut että on itse jotenkin se "epänormaali" tässä, kiva kuulla että olen vielä järjissäni! :D empatiakyky tosiaan puuttuu eikä hänen kanssa saa normaalia läheisyyttä aikaan. Valitettavasti näin.
Lisään vielä, että olen ehdottanut suhteen lopettamista monta kertaa mutta hän on se joka haluaa jatkaa seurustelua. Tämä tuntuu kovin ristiriitaiselta. Hänhän on se, jolle minun oleminen raskaana oli pahinta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. On hämmentävää, kun mies joka nauttii ja ajattelee että ansaitsen kaiken kivun synnytyksessä minkä koin, sanoo rakastavansa minua, mutta ei halua minua vaimokseen ja yhä edelleen mennä viuhtoo niitä omia menojaam eikä vauva paljoa kiinnosta.