Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit: millaisen tyttöystävän toivoisit pojallesi?
23.01.2017 |
Mulla on parikin murrosikäistä poikaa. Ihan hyvin kasvatettuja ja käyttäytyviä. Oon viime aikoina miettinyt monta kertaa lukiessa näitä av juttuja, että toivottavasti ei tuollaisiin tyttöihin mun pojat rakastu. Oikeasti murkkuikäiset pojat on tosi epävarmoja itsestään ja aika hukassa. Ei ne ilkeyttään päästä sammakoita suusta tai käytä vääränmallisia vaatteita. Aivan järkyttävää lukea, mistä kaikesta poikia/miehiä pahalla muistetaan :( ja pojat vaan koittaa parhaansa tehdä ja monella tavalla miellyttää. Ehkä joku ominaisuus tai tapa ei olekaan niin täydellistä, niin siihen yhteen negaanko vaan takerrutaan??
Mä toivon, että mun poikien tulevat tyttöystävät on lempeitä, kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. Halaavat ja kuiskaavat. Eivät polje maahan ja murskaa arkaa ja hellyydenjanoista pojan sydäntä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan toivoisin oman poikani kohdalle homoutta, pääsisi helpommalla.
Juu, homoillahan on tunnetusti ollut helppoa. Kukaan ei ole ikinä huudellut mitään, ei ole ollut kiusaamista eikä sitten nakkikioskilla olla kertaakaan vedetty turpaan. Naimisiin meneminen on lailla kiellettyä ja lapsia ei saa adoptoida. Osa ihmisistä pitää homoja samassa sarjassa eläimiinsekaantujien ja pedofiilien kanssa. Että helppoa on, kumpa omakin poika pääsisi kokemaan jotain tällaista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi poikia, niin sanoisin ettei kannata sekaantua naisiin ennen kuin on vähintään 25-vuotias. Ja senkin jälkeen vain ihan varovasti, eikä mitenkään vakavasti. Näin säästyy monilta murheilta elämässä.
Kannattaa ihan sanoa, etteivät mielellään poistu kotoa ennen tuota 25 vuoden ikää. Ettei vaan mitään ikävää sattuis. Tai että siitä vois mitään oppia. Perhana, laita molemmilla peräkammariin pedit ja pleikkarit ja muut ja sanot, että sitten vasta see mennä ulos kun on 40 vuotta täynnä :)
Haloo! Jokainen tekee omat virheensa ja sitä kasvamiseksi kutsutaan! Ne pojat, jonka äiti ylisuojelee ovat arkoja vielä pitkälle aikuisenakin ja niillä jää ura, puoliso ja koulutus retuperälle.
No minä olen isä ja olen sen kaiken itse kokenut. Toki se kuuluu siihen teinivuosien huumaan, mutta sen energian olisi voinut käyttää paljon fiksumminkin.
Ei ole tarkoitus tehdä mitään peräkammarin poikia, vaan sellaisia, jotka eivät käytä energiaansa naisten jahtaamiseen tai muuhun parisuhdeturhuuteen.
Teini-iässä kuuluu mennä ja hakata päätään seinään ja siihen energian purkamiseen kuuluu monet itkut ja naurut ja tunnemaailma on yhtä vuoristorataa. Mutta se kerryttää kokemusta ja opettaa. Jos tuo kokemus ja oppi jää kokonaan puuttumaan, sitä on teini-iän jälkeen aika kömpelö ja arka. Ikään kuin ei olisi pystynyt pusertamaan ulos sitä kaikkea energiaa, vaan padonnut sen jonnekin sisälleen. Ja sehän jää kaivelemaan vielä vuosiksi eteenpäin.
R O B O T T I - T Y T T Ö Y S T Ä V Ä N
Eipä ole aloittajan poikien tyttöystävälle helppo pesti luvassa. Koko ajan pitää arkaa poikaparkaa suojella ja pitää kädestä. Mitäs jos se tyttö haluaisi jotain itselleen? No sitten on täysi palstahirviö joka tuhoaa pojan elämän. Ja mitäs niistä "hyvä perse!"-huuteluista pitää piitata, kun sammakoita nyt pääsee kaikkien suusta?
Aloittajalta pitäisi löytyä ymmärrystä palstan naisia kohtaan, jotka hekin yrittävät vain parhaansa.
Ymmärsit kyllä ihan väärin nro 25.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oma mielipide on että en seurustele poikaystäväni äidin kanssa vaan hänen poikansa kanssa. Olen ollut mukava poikaystäväni äitiä kohtaan ja halunnut tutustua häneen mutta hän puhuu minusta paskaa pojalleen (keksii minusta asioita mitkä eivät ole totta, jos poikaystävällä on jokin ongelma/murhe niin hän syyttää minua siitä vaikka en liittyisi milläänkään tavalla koko asiaan jne). Ymmärtäisin jos olisin joku narkkari tai vastaava mutta täysin normaalina nuorena naisena en. Kaikkia ei vaan voi miellyttää.
Tyttöystävät voivat olla ihan millaisia tahansa, kunhan poikani on tyytyväinen. Toivoisin kuitenkin, että lastensa äidiksi poikani valitsisi sellaisen naisen, ettei hänen tarvitsisi jälkeenpäin katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei partaripsistä töröhuulta. Sporttinen ja siisti, kiitos. Saa olla ujokin. Poikani on komistus mutta ei tuo itseään esiin. Eikä ole vielä seurusteluiässäkään (11v.)
Tasapainoisen, maanläheisen ja mukavan.
Jos uskotaan sitä, että pojat etsivät äitinsä kaltaisia naisia, niin todennäköisesti tuleva miniä on aika voimakastahtoinen. Eikä se haittaa, poika varmasti pärjää asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista lukea näitä, vaikka olen tytön äiti. Itselläni oli mukamas selkeä kuva siitä, minkälaisen vävyn haluan. Mutta sitten ehdokkaiden myötä toivomuslista on tarkentunut ja myös nuoria miehiä havainnoimalla olen oppinut arvostamaan ominaisuuksia, joita aiemmin pidin itsestäänselvyytenä (esim. kotitöihin osallistuminen ja käytännön taidot). Voisin kuvitella, että se toiveminiänkin kuva alkaa tarkentua sitten kun niitä ei-sopivia ehdokkaita alkaa ilmaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi poikia, niin sanoisin ettei kannata sekaantua naisiin ennen kuin on vähintään 25-vuotias. Ja senkin jälkeen vain ihan varovasti, eikä mitenkään vakavasti. Näin säästyy monilta murheilta elämässä.
Kannattaa ihan sanoa, etteivät mielellään poistu kotoa ennen tuota 25 vuoden ikää. Ettei vaan mitään ikävää sattuis. Tai että siitä vois mitään oppia. Perhana, laita molemmilla peräkammariin pedit ja pleikkarit ja muut ja sanot, että sitten vasta see mennä ulos kun on 40 vuotta täynnä :)
Haloo! Jokainen tekee omat virheensa ja sitä kasvamiseksi kutsutaan! Ne pojat, jonka äiti ylisuojelee ovat arkoja vielä pitkälle aikuisenakin ja niillä jää ura, puoliso ja koulutus retuperälle.
Ura, puoliso ja koulutus lutviutuvat yleensä parhaiten niillä, jotka malttavat elää pitkän lapsuuden.
Itse en teini-ikäisenä seurustellut kenenkään kanssa, mieheni vielä vähemmän. Olimme tylsiä hikipinkoja, jotka tapasimme toisemme yliopistossa. Myöhemmässä elämässä on ollut vain positiivinen asia, ettei ole repinyt itseään rikki teinisuhteissa tai joutunut kohtaamaan isoja sitoumuksia liian aikaisin elämässä.
Tarkoituksenani ei ole ylisuojella kahta poikaani, mutta yritän tähdentää heille, että elämää on vielä päälle 20-vuotiaanakin. Itse sitten päättävät, mitä haluavat kokea ja missä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi poikia, niin sanoisin ettei kannata sekaantua naisiin ennen kuin on vähintään 25-vuotias. Ja senkin jälkeen vain ihan varovasti, eikä mitenkään vakavasti. Näin säästyy monilta murheilta elämässä.
Kannattaa ihan sanoa, etteivät mielellään poistu kotoa ennen tuota 25 vuoden ikää. Ettei vaan mitään ikävää sattuis. Tai että siitä vois mitään oppia. Perhana, laita molemmilla peräkammariin pedit ja pleikkarit ja muut ja sanot, että sitten vasta see mennä ulos kun on 40 vuotta täynnä :)
Haloo! Jokainen tekee omat virheensa ja sitä kasvamiseksi kutsutaan! Ne pojat, jonka äiti ylisuojelee ovat arkoja vielä pitkälle aikuisenakin ja niillä jää ura, puoliso ja koulutus retuperälle.
Ura, puoliso ja koulutus lutviutuvat yleensä parhaiten niillä, jotka malttavat elää pitkän lapsuuden.
Itse en teini-ikäisenä seurustellut kenenkään kanssa, mieheni vielä vähemmän. Olimme tylsiä hikipinkoja, jotka tapasimme toisemme yliopistossa. Myöhemmässä elämässä on ollut vain positiivinen asia, ettei ole repinyt itseään rikki teinisuhteissa tai joutunut kohtaamaan isoja sitoumuksia liian aikaisin elämässä.
Tarkoituksenani ei ole ylisuojella kahta poikaani, mutta yritän tähdentää heille, että elämää on vielä päälle 20-vuotiaanakin. Itse sitten päättävät, mitä haluavat kokea ja missä vaiheessa.
Juu, paperillahan tuo kuulostaa järkevältä, mutta kun käytäntö on usein vallan toisenlainen :)
Tasapainoinen, fiksu, luotettava, huumorintajuinen, empaattinen, haluaa lapsia, hyvä itsetunto, rakastava, perhekeskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä fiksun ja älykkään kuten poikani ja yliopistossa opiskeleva kuten poikani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi poikia, niin sanoisin ettei kannata sekaantua naisiin ennen kuin on vähintään 25-vuotias. Ja senkin jälkeen vain ihan varovasti, eikä mitenkään vakavasti. Näin säästyy monilta murheilta elämässä.
Kannattaa ihan sanoa, etteivät mielellään poistu kotoa ennen tuota 25 vuoden ikää. Ettei vaan mitään ikävää sattuis. Tai että siitä vois mitään oppia. Perhana, laita molemmilla peräkammariin pedit ja pleikkarit ja muut ja sanot, että sitten vasta see mennä ulos kun on 40 vuotta täynnä :)
Haloo! Jokainen tekee omat virheensa ja sitä kasvamiseksi kutsutaan! Ne pojat, jonka äiti ylisuojelee ovat arkoja vielä pitkälle aikuisenakin ja niillä jää ura, puoliso ja koulutus retuperälle.
Ura, puoliso ja koulutus lutviutuvat yleensä parhaiten niillä, jotka malttavat elää pitkän lapsuuden.
Itse en teini-ikäisenä seurustellut kenenkään kanssa, mieheni vielä vähemmän. Olimme tylsiä hikipinkoja, jotka tapasimme toisemme yliopistossa. Myöhemmässä elämässä on ollut vain positiivinen asia, ettei ole repinyt itseään rikki teinisuhteissa tai joutunut kohtaamaan isoja sitoumuksia liian aikaisin elämässä.
Tarkoituksenani ei ole ylisuojella kahta poikaani, mutta yritän tähdentää heille, että elämää on vielä päälle 20-vuotiaanakin. Itse sitten päättävät, mitä haluavat kokea ja missä vaiheessa.
Juu, paperillahan tuo kuulostaa järkevältä, mutta kun käytäntö on usein vallan toisenlainen :)
En sano, että kaikista koulunsa hyvin hoitaneista olisi tullut menestyjiä muilla elämän osa-alueilla, Mutta kyllä se keskimäärin on enemmän elämässä auttanut kuin läskiksi lyöminen ja rellestys. Nyt päälle neljäkymppisenä osa näistä rellestäjistä on jo haudassa. Mutta joo, naista ja miestä ovat epäilemättä saaneet.
Pohjimmiltaanhan kysymys on otsalohkosta, impulssikontrollista. Se näkyy jo viisivuotiaana vaahtokarkkitestissä. Eli perinnöllinen juttu. Jos lapsillani on hyvä impulssikontrolli, en aivopese heitä uskomaan, että se tekisi heistä nörttiluusereita, vaan aion opettaa että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat.
No, en ainakaan sellaista kun entinen tyttöystävä oli.
Ei puhua pukahtanut, vastasi toki jos jotain kysyin. Kun tuli meille, niin luikki pojan huoneeseen edes tervehtimättä.
Jos söivät niin ei korjannut jälkiään omatoimisesti, mun poika joutui kehottamaan sitä pyyhkimään esim. muruset pöydältä, laittamaan maidon kaappiin tai ottamaan kahvimukin itse kaapista. Outoa kun pojan kaveritkin osaa tehdä noi asiat ilman että pitää sanoa erikseen asiasta.
Muutenkin sellainen ylinössö ripustautuja.
Nykyinen "tyttöystävä" on reipas joka osaa ottaa kontaktia, ei kuitenkaan ole liian tuppautuva.
Tykkään!
Ei mitään ostarilla pyörivää napapaitaista tissien heruttajaa, punahuuli vitun huutajaa, persjalkaista tupakoitsijaa. Se olis painajainen, tupakoijat ovat aina nuhrusia ja siivottomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi poikia, niin sanoisin ettei kannata sekaantua naisiin ennen kuin on vähintään 25-vuotias. Ja senkin jälkeen vain ihan varovasti, eikä mitenkään vakavasti. Näin säästyy monilta murheilta elämässä.
Kannattaa ihan sanoa, etteivät mielellään poistu kotoa ennen tuota 25 vuoden ikää. Ettei vaan mitään ikävää sattuis. Tai että siitä vois mitään oppia. Perhana, laita molemmilla peräkammariin pedit ja pleikkarit ja muut ja sanot, että sitten vasta see mennä ulos kun on 40 vuotta täynnä :)
Haloo! Jokainen tekee omat virheensa ja sitä kasvamiseksi kutsutaan! Ne pojat, jonka äiti ylisuojelee ovat arkoja vielä pitkälle aikuisenakin ja niillä jää ura, puoliso ja koulutus retuperälle.
Ura, puoliso ja koulutus lutviutuvat yleensä parhaiten niillä, jotka malttavat elää pitkän lapsuuden.
Itse en teini-ikäisenä seurustellut kenenkään kanssa, mieheni vielä vähemmän. Olimme tylsiä hikipinkoja, jotka tapasimme toisemme yliopistossa. Myöhemmässä elämässä on ollut vain positiivinen asia, ettei ole repinyt itseään rikki teinisuhteissa tai joutunut kohtaamaan isoja sitoumuksia liian aikaisin elämässä.
Tarkoituksenani ei ole ylisuojella kahta poikaani, mutta yritän tähdentää heille, että elämää on vielä päälle 20-vuotiaanakin. Itse sitten päättävät, mitä haluavat kokea ja missä vaiheessa.
Juu, paperillahan tuo kuulostaa järkevältä, mutta kun käytäntö on usein vallan toisenlainen :)
En sano, että kaikista koulunsa hyvin hoitaneista olisi tullut menestyjiä muilla elämän osa-alueilla, Mutta kyllä se keskimäärin on enemmän elämässä auttanut kuin läskiksi lyöminen ja rellestys. Nyt päälle neljäkymppisenä osa näistä rellestäjistä on jo haudassa. Mutta joo, naista ja miestä ovat epäilemättä saaneet.
Pohjimmiltaanhan kysymys on otsalohkosta, impulssikontrollista. Se näkyy jo viisivuotiaana vaahtokarkkitestissä. Eli perinnöllinen juttu. Jos lapsillani on hyvä impulssikontrolli, en aivopese heitä uskomaan, että se tekisi heistä nörttiluusereita, vaan aion opettaa että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat.
Jos jätetään ne ääripäät nyt omaksi luvukseen, niin kyllä niitä omia rajojaan alkaa kokeilla juuri teininä. Aikuiset taitavat nykyään puhua "mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä". Se on se epämukavuusalue, jossa se kehitys tapahtuu. Jos henkilö koko ikänsä pitää impulssikontrollin korkealla, ei kokeile eikä haasta itseään, niin hän ei useinkaan pärjää kovin hyvin muiden kanssa, ei menesty eikä uskalla. Arkuus on pysyvää ja sisäiset patoutumat voivat vaatia terapeutin apua lopulta.
Vierailija kirjoitti:
No, en ainakaan sellaista kun entinen tyttöystävä oli.
Ei puhua pukahtanut, vastasi toki jos jotain kysyin. Kun tuli meille, niin luikki pojan huoneeseen edes tervehtimättä.
Jos söivät niin ei korjannut jälkiään omatoimisesti, mun poika joutui kehottamaan sitä pyyhkimään esim. muruset pöydältä, laittamaan maidon kaappiin tai ottamaan kahvimukin itse kaapista. Outoa kun pojan kaveritkin osaa tehdä noi asiat ilman että pitää sanoa erikseen asiasta.Muutenkin sellainen ylinössö ripustautuja.
Nykyinen "tyttöystävä" on reipas joka osaa ottaa kontaktia, ei kuitenkaan ole liian tuppautuva.
Tykkään!
Ujo, ei uskaltanut osallistua ja tehdä omatoimisesti, kun hirviä anoppi kyyläs vieressä.
No minä olen isä ja olen sen kaiken itse kokenut. Toki se kuuluu siihen teinivuosien huumaan, mutta sen energian olisi voinut käyttää paljon fiksumminkin.
Ei ole tarkoitus tehdä mitään peräkammarin poikia, vaan sellaisia, jotka eivät käytä energiaansa naisten jahtaamiseen tai muuhun parisuhdeturhuuteen.