Miten ihmeessä osaa antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä sen, että on menettänyt elämänsä rakkauden eikä takaisin enää saa??

Vierailija kirjoitti:

No joskus se toinen saattaa antaa anteeksi juuri silloin kun on mennyt tarpeeksi pitkä aika. Kuka tahansa joka saa tietää että on edelleen monen vuoden jälkeen ihan saatanan ikävä voi alkaa harkita sitä juttua uudestaan. Millaisessa elämäntilanteessa se toinen osapuoli on tällä hetkellä? Joskus elämäntilanteet muuttuvat ja yhtäkkiä voikin löytyä sopiva sauma mihin joku vanha rakas voi sopia väliin. Oletko milloin viimeksi keskustellut hänen kanssaan tästä asiasta?

Sillä on perhe, siksi en halua kertoa... Tiedän, että jos sanoisin, niin alkaisi heti mun kanssa vähintäänkin salasuhteeseen. En halua kuitenkaan olla mikään perheen rikkoja.

Ap.

Järkiinnyt ja tajuat, että olet rakastunut omaan kuvitelmaasi. Jos se mies ei halua sinua, kyseessä ei ole mikään elämää suurempi tai edes elämän kokoinen rakkaus. Kyseessä on oma pelkosi siitä että jäät yksin.

Oma moka. Mene elämässä eteenpäin ja anna menneitten olla. Jos teidät olisi toisillenne tarkoitettu niin ette olisi eronneet alunperinkään.

Onks APlla perhe?

Minkä ikäinen mies on kyseessä? Onko miehelläkin tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joskus se toinen saattaa antaa anteeksi juuri silloin kun on mennyt tarpeeksi pitkä aika. Kuka tahansa joka saa tietää että on edelleen monen vuoden jälkeen ihan saatanan ikävä voi alkaa harkita sitä juttua uudestaan. Millaisessa elämäntilanteessa se toinen osapuoli on tällä hetkellä? Joskus elämäntilanteet muuttuvat ja yhtäkkiä voikin löytyä sopiva sauma mihin joku vanha rakas voi sopia väliin. Oletko milloin viimeksi keskustellut hänen kanssaan tästä asiasta?

Sillä on perhe, siksi en halua kertoa... Tiedän, että jos sanoisin, niin alkaisi heti mun kanssa vähintäänkin salasuhteeseen. En halua kuitenkaan olla mikään perheen rikkoja.

Ap.

Haha on kovat kuvitelmat itsestään sulla :)

Voisiko olla, että tämä herra täydellinen pitää nyksäänsä hieman haluttavampana kuin sua?

Ehkä tämä sun reppana on teidän erosta ollut surullinen aikoinaan, mutta kun löytänyt uuden niin ajatellutkin että perhana kun kävi tuuri kun pääsi susta eroon :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silleen että menet terapiaan käsittelemään ne. Ei ole normaalia vatvoa moisia asioita vuositolkulla. Mahdollinen  oikea  elämäsi rakkaus on luultavasti kävellyt ohitsesi koska märehdit menneitä.Irrota se tunnekoukku ja hanki elämä  äläkä enää tuhlaa sitä moiseen turhuuteen. Ei se ois kuitenkaan ollut niin ihanaa kuin kuvittelet!

inhorealisti

Ei ne rakkauden tunteet katoa ikinä mihinkään ja terapiaa on takana pari vuotta. En ole ap.

Kyllä ne muuten katoaa kunhan asian käsittelee ihan oikeasti eikä  pakene reaalimaailmaa muistoihin. Mut onhan se helpompi räytyä  kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa mielikuvittelu. Katsos kun se ei ole todellista. Se on vähän kuin lukis vaan harlekiineja eikä  koskaan ikäviä juttuja.

Okei. Sinä olet oikeassa, minä väärässä.

Kuinka kauan olitte yhdessä ja miksi juttu päättyi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joskus se toinen saattaa antaa anteeksi juuri silloin kun on mennyt tarpeeksi pitkä aika. Kuka tahansa joka saa tietää että on edelleen monen vuoden jälkeen ihan saatanan ikävä voi alkaa harkita sitä juttua uudestaan. Millaisessa elämäntilanteessa se toinen osapuoli on tällä hetkellä? Joskus elämäntilanteet muuttuvat ja yhtäkkiä voikin löytyä sopiva sauma mihin joku vanha rakas voi sopia väliin. Oletko milloin viimeksi keskustellut hänen kanssaan tästä asiasta?

Sillä on perhe, siksi en halua kertoa... Tiedän, että jos sanoisin, niin alkaisi heti mun kanssa vähintäänkin salasuhteeseen. En halua kuitenkaan olla mikään perheen rikkoja.

Ap.

Älä koskaan pistä mitään toisen perhettä etusijalle oman onnesi edelle. Hyvä elämänsääntö on "Älä anna pois mitään sellaista jota itse tarvitset". Olet ihan liian kiltti. Ongelmasi ei ole se tuntemasi rakkaus, vaan liika kiltteys. Oma elämäsi menee täysin ohi. Toinen vaihtoehto on odottaa niin kauan että hänen lapsensa ovat jo täysi-ikäisiä ja iskeä vasta sitten kimppuun...

Onko mitenkään mahdollista että tapaisit tuon elämäsi rakkauden ja puhuisit hänelle. Sanot että sinun on pakko saada kertoa kuinka kadut ja mahdollisesti pyytää jopa anteeksi (?). Se voi jo helpottaa jos saat sanottua nuo mielessäsi pyörivät asiat hänelle.

En kylläkään nyt neuvo että yrittäisit saada hänet takaisin vain sanomaan hänelle kaiken sen mikä vieläkin kummittelee mielessäsi.

Onko ap nyt sinkkuna suremassa, että miten tässä kävikään näin?

Kannattaako elämää moiseen surkutteluun tuhlata, vaan jos se oikea oikea olisikin jossain muualla?

Vierailija kirjoitti:

Onko mitenkään mahdollista että tapaisit tuon elämäsi rakkauden ja puhuisit hänelle. Sanot että sinun on pakko saada kertoa kuinka kadut ja mahdollisesti pyytää jopa anteeksi (?). Se voi jo helpottaa jos saat sanottua nuo mielessäsi pyörivät asiat hänelle.

En kylläkään nyt neuvo että yrittäisit saada hänet takaisin vain sanomaan hänelle kaiken sen mikä vieläkin kummittelee mielessäsi.

Ollaan asiasta kerran jo puhuttukin, mutta ei se helpottanut ollenkaan. Enemminkin päinvastoin... Mutta olen ajatellut, että ehkä se juttelu nyt voisi auttaa, kun on taas kulunut aikaa. On vaan niin korkea kynnys ottaa mitään yhteyttä. Helpointa olisi, kun vaan osaisi hyväksyä ja unohtaa.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ja älkää sanoko, että aika auttaa, koska ei ole auttanut. Mennyt jo todella monta vuotta ja edelleen mua harmittaa ja kaduttaa, kun annoin asioiden mennä niin kuin ne meni. Ja edelleen mulla on ihan s****nan ikävä!! :(

Miten nämä tunteet saa pois?

Vinkkinä, hoida toi asia ensin kuntoon ennen kuin alat kenenkään kanssa seurustelemaan.

Pahinta on, että haikailet exääsi ja pilaat myös hyväuskoisen nyxäsi elämän kun sulla on se oikea siellä muualla.

Eihän se nyxä kykene samoihin kuin mr. perfect.

Se on kuules mukava pitkässä suhteessa rakentaa elämää, kun sitten kiikkustuolissa kuulee puolisoltaan että enhän minä oikeasti sinua rakastanutkaan... Parhaassa tapauksessa kaveri huomaa, että hetkinen miten se elämä menikään kukaanhan ei minua ikinä ole siis rakastanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mitenkään mahdollista että tapaisit tuon elämäsi rakkauden ja puhuisit hänelle. Sanot että sinun on pakko saada kertoa kuinka kadut ja mahdollisesti pyytää jopa anteeksi (?). Se voi jo helpottaa jos saat sanottua nuo mielessäsi pyörivät asiat hänelle.

En kylläkään nyt neuvo että yrittäisit saada hänet takaisin vain sanomaan hänelle kaiken sen mikä vieläkin kummittelee mielessäsi.

Ollaan asiasta kerran jo puhuttukin, mutta ei se helpottanut ollenkaan. Enemminkin päinvastoin... Mutta olen ajatellut, että ehkä se juttelu nyt voisi auttaa, kun on taas kulunut aikaa. On vaan niin korkea kynnys ottaa mitään yhteyttä. Helpointa olisi, kun vaan osaisi hyväksyä ja unohtaa.

Ap.

Varsinkin, kun se heti alkaa sun kanssa salasuhteeseen ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joskus se toinen saattaa antaa anteeksi juuri silloin kun on mennyt tarpeeksi pitkä aika. Kuka tahansa joka saa tietää että on edelleen monen vuoden jälkeen ihan saatanan ikävä voi alkaa harkita sitä juttua uudestaan. Millaisessa elämäntilanteessa se toinen osapuoli on tällä hetkellä? Joskus elämäntilanteet muuttuvat ja yhtäkkiä voikin löytyä sopiva sauma mihin joku vanha rakas voi sopia väliin. Oletko milloin viimeksi keskustellut hänen kanssaan tästä asiasta?

Sillä on perhe, siksi en halua kertoa... Tiedän, että jos sanoisin, niin alkaisi heti mun kanssa vähintäänkin salasuhteeseen. En halua kuitenkaan olla mikään perheen rikkoja.

Ap.

Älä koskaan pistä mitään toisen perhettä etusijalle oman onnesi edelle. Hyvä elämänsääntö on "Älä anna pois mitään sellaista jota itse tarvitset". Olet ihan liian kiltti. Ongelmasi ei ole se tuntemasi rakkaus, vaan liika kiltteys. Oma elämäsi menee täysin ohi. Toinen vaihtoehto on odottaa niin kauan että hänen lapsensa ovat jo täysi-ikäisiä ja iskeä vasta sitten kimppuun...

Ta hei, tee niin kuin minä tein. Pyöräytä muutama lapsi pihalle, lemppaat vaan ne isät. Kyllä lapsi äkkiä saa sinut unohtamaan kaikki miehet kun et ehdi edes ajatella mitään miestä, sen verran hektistä tuo lapsiperhearki. Älä haaskaa omaa elämääsi sillä välin kun odotat että mies vaikka eroaa tai hänen lapsensa kasvavat isoiksi. Tee jotain tärkeää omalla elämälläsi. Lapset ovat tärkeintä mitä voit tehdä elämälläsi. Ja äidin rakkaus on muuten niin suurta että kun alat vertailemaan sitä romantiseen rakkauteen, huomaat kohta ettei tuolla miehellä ole mitään väliä lapsiisi verrattuna.

Ei tuo nyt ihan täydelliseltä kuulosta. Ei minun kuvitelmissa ainakaan sillä "satujen prinssillä" ole omaa vaimoa ja lapsia. Jotenkin karisee täydellisyys tuosta aika nopeaa. Ei myöskään vaikuta siltä, että mies olisi kovin kiinnostunut sinusta, johtuen ehkä siitä, että hän on perheensä kanssa. Itse haluan miehen haluavan minut ja vain minut. 

En siis tajua, miten tuo mies on nytten sitten niin täydellinen. Jos hän alkaa salasuhteeseen kanssasi, hän ei joko koskaan jätä perhettään tai sitten päädyt nykyisen vaimokkeen tilalle hänen pannessaan taas toista naista. Hyvä keino katsoa miestä on oikeasti seurata miten hän kohtelee nykyistä vaimoaan. 

Ei edelleenkään kovin hyvältä vaikuta. 

Vierailija kirjoitti:

Joku jännämies ilmeisesti kyseessä, koska naiset ei koskaan itke kiltin miehen perään tuolla tavalla.

Kuka nyt tylsän tyypin perään itkis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mitenkään mahdollista että tapaisit tuon elämäsi rakkauden ja puhuisit hänelle. Sanot että sinun on pakko saada kertoa kuinka kadut ja mahdollisesti pyytää jopa anteeksi (?). Se voi jo helpottaa jos saat sanottua nuo mielessäsi pyörivät asiat hänelle.

En kylläkään nyt neuvo että yrittäisit saada hänet takaisin vain sanomaan hänelle kaiken sen mikä vieläkin kummittelee mielessäsi.

Ollaan asiasta kerran jo puhuttukin, mutta ei se helpottanut ollenkaan. Enemminkin päinvastoin... Mutta olen ajatellut, että ehkä se juttelu nyt voisi auttaa, kun on taas kulunut aikaa. On vaan niin korkea kynnys ottaa mitään yhteyttä. Helpointa olisi, kun vaan osaisi hyväksyä ja unohtaa.

Ap.

Varsinkin, kun se heti alkaa sun kanssa salasuhteeseen ;)

No tämän tiedän ihan varmuudella.

Nyt on siis ehdotettu terapiaa ja lapsia. Jotain muuta vielä? Jotain sellaista, joka auttaisi just nyt ja heti?

Ap.

Minun miehellä oli edellisen avioliiton aikana nainen (lääke-edustaja), joka petti miestään ja mieheni petti silloista vaimoaan. Salasuhde kesti vuosia. Tämä nainen olisi halunnut myös lapsen mieheni kanssa ja silloin mieheni tajusi ettei halua ainakaan mitään vakavaa.

Sitten tulin kuvioihin minä ja mieheni lopetti niin sivusuhteensa kuin pitkän avioliittonsa, koska minä olin se ihminen jonka kanssa hän halusi myös muutakin kuin satunnaista seksiä.

Tämä sivusuhde nainen on myös meidän suhteemme aikana ottanut tekstiviestillä yhteyttä ja minua käy lähinnä sääliksi ettei hän osaa jättää miestäni rauhaan vaan kuvittelee, että heillä oli elämää suurempaa rakkautta.

Olen miehelleni kaikki kaikessa, joten minulla ei ole hätää.

Toivottavasti sinä olet järkevämpi kuin tämä mieheni ei-hoito.

Orkelsmsm kirjoitti:

Minun miehellä oli edellisen avioliiton aikana nainen (lääke-edustaja), joka petti miestään ja mieheni petti silloista vaimoaan. Salasuhde kesti vuosia. Tämä nainen olisi halunnut myös lapsen mieheni kanssa ja silloin mieheni tajusi ettei halua ainakaan mitään vakavaa.

Sitten tulin kuvioihin minä ja mieheni lopetti niin sivusuhteensa kuin pitkän avioliittonsa, koska minä olin se ihminen jonka kanssa hän halusi myös muutakin kuin satunnaista seksiä.

Tämä sivusuhde nainen on myös meidän suhteemme aikana ottanut tekstiviestillä yhteyttä ja minua käy lähinnä sääliksi ettei hän osaa jättää miestäni rauhaan vaan kuvittelee, että heillä oli elämää suurempaa rakkautta.

Olen miehelleni kaikki kaikessa, joten minulla ei ole hätää.

Toivottavasti sinä olet järkevämpi kuin tämä mieheni ei-hoito.

Hyi olkoon. Aiempi käyttäytyminen kertoo paljon tulevaisuudesta, en itse paljoa luottaisi tuollaiseen mieheen.