Minkälainen kipu on migreeni? Osaatko kuvailla?

Sykkivä mahdollisesti toispuoleinen hirveä kipu. Ei pysty hirveästi tekemään mitään. Äänet ja lämmin pahentaa kipua, valo sattuu silmiin, ja on huono olo ja jossain välissä saattaa oksentaakin ja yleensä sen jälkeen kipu helpottuu hetkeksi.

Ollut migreenejä lapsesta asti.

Auroista on lähinnä se hyöty, että osaa ennakoida ja ottaa lääkkeet. Lisäksi aurat pakottavat ainakin minut pysähtymään, koska osa näkökentästä häviää kokonaan, näkyy pelkkää mustaa.

Onko sinulla joskus ollut sellainen oikein jomottava päänsärky, joka pahenee kun esim. kumarrut? Onko sinulla joskus ollut raju oksennustauti? Siitä saat vähän osviittaa, kunhan kerrot tuon päänsäryn noin kymmenellä. Lisäksi ääni- ja valoherkkyys tuntuvat jokseenkin siltä, kuin korviin hakattaisiin pieniä nauloja ja avonaisia silmiä painettaisiin desinfiointiaineeseen kastetulla karkealla pesusienellä.

Viimeksi kun jouduin päivystykseen migreenin kanssa, niin kuvailin kipua sanoilla "mun pää on synnytyksen avautumisvaiheen loppuvaiheessa". Hyvin se respan naisihminen ymmärsi.

Onko se sellainen kipu, että luulee kuolevansa?

Kysyn sen takia, että minä hösään tuon migreenin kanssa, siis ihan pelkään lapsen puolesta. Mutta mies sanoo, ettei siihen kuole, että turhaan hösään.

ap

Mulla se kipu on samaan aikaan jäistä ja polttavaa, kuin olisi piikki silmässä jota kuumennetaan ja jäädytetään. Eniten painemaista kipua, kuin pää olisi autonrenkaan alla. Kipu on aika lamaannuttava ja tulee pahoinvointia, mutta sen sietää kun on rajoittanut ärsykkeet ja ottanut kipulääkettä.

Jos kipu on niin paha että luulee kuolevansa, niin voi olla että kyseessä olisi Hortonin syndrooma eli sarjoittainen pääkipu, tunnetaan myös itsemurhapääkipuna.

Lyö itseäsi (lujaa) toistuvasti, vaikkapa kaulimella jalkaan ja kuvittele se kipu pään sisälle.

Ensimmäiset ei tunnu vielä kovin pahalta mutta puolen tunnin jälkeen kipu on täysin lamaannuttava.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sellainen kipu, että luulee kuolevansa?

Kysyn sen takia, että minä hösään tuon migreenin kanssa, siis ihan pelkään lapsen puolesta. Mutta mies sanoo, ettei siihen kuole, että turhaan hösään.

ap

Ei siihen kuole, ihan kuin ei kuole norovirukseen tai tavan krapulaan, mutta olo kyllä tuntuu niin kamalalta, että jos siinä tilanteessa tarjottaisiin elämän päättävää piikkiä, saattaisi aika moni harkita asiaa lähes vakavissaan. Ihan hirvittävän kamalaa, eikä siihen auta mikään muu kuin kärsiminen, jos ei lääkkeistä ole apua. Onko teini käynyt lääkärillä migreenistään puhumassa? Estolääkitys olisi hyvä olla, jos tulee usein ja muutenkin on hyvä tietää mitä kaikkea voi vetää naamaan jos kohtaus on tulossa. Ja jos kohtaus silti pääsee pahaksi, eli on esim oksentanut ne lääkkeet, niin voi mennä päivystykseen ja saa kipupiikin kankkuun.

Älä hössötä. Ei auta asiaa, jos saat lapsen pelkäämään kohtauksen aikana. Ole tavoitettavissa, jos tarvitsee, mutta jätä rauhaan, jos haluaa vetäytyä. Kohtauksen aikana aistiärsykkeet yleensä pahentavat oloa entisestään.

Olettehan käyneet lääkärissä asian tiimoilta, että nuorelle saadaan tarvittaessa kohtaus- ja/tai estolääkkeet?

Se on ikävä kipu. Mulla alkaa näkökentän häiriönä, sitten sahalaita vilkkuu toisessa silmässä, pää ikäänkuin jäsähtää pumpuliin ja kipu hiipii silmän taakse. On tosiaan sellaista jyskyttävää. Tulee myös huono olo, oksentamisen jälkeen vähän helpottaa. Pitää päästä makaamaan pimeään ja kylmä kääre silmillä. Mulle usein myös jää pieni päänsärky seuraavaksi päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sellainen kipu, että luulee kuolevansa?

Ei, vaan sellainen että toivoo kuolevansa. Ainakin minä ajattelin joskus, että kun olisi ase, niin ampuisin itseni. Moni onkin jo edellä kuvaillut, että se on erittäin kovaa hermosäryn tyyppistä kipua, johon liittyy pahoinvointi ja valonarkuus, ja kipu pahenee pienestäkin liikahduksesta. Vähän kuin myrkkyhampainen krokotiili tarraisi ohimosta eikä päästäisi irti.

Niin ja minulta häviää puhekyky osittain, sanat eivät tule kunnolla ulos ja niiden tuottaminen hidastuu.

Migreenioireet vaihtelee, jotkut oksentaa, toiset ei.

Kannattaa huolestua, mutta migreenioireet aikana lapselle olisi hyödyllisempää jos pysyt rauhallisena. Tärkeintä olisi oppia ennakoimaan, niin että (mahdollisesti) voisi välttää pahimmat kohtaukset. Stressi, valvominen jne voi pahentaa kohtauksia. Voitte yhdessä lapsen kanssa yrittää päätellä, altistaako jokin lapsen elämässä migreenioireet ja miettiä miten tehdä muutoksia.

Eihän migreeniin tietysti kuole, mutta kipu voi olla aivan valtava ja se jättää jälkensä henkisesti ja fyysisesti.

Se on joillakin erilainen kuin toisilla. Itselläni on aurallinen migreeni ja oireet ovat yleensä suht samat. Välillä tulee erilaisia kohtauksia, mutta pääasiassa

1. ensin tulee näköoireet (sahalaitakuvio näkökentän laidalle TAI pelkästään sokeat kohdat)

2. puutumisoireet (leviää oikeasta kädestä kohti kasvoja, puutuu oikea puoli kasvoista ja puutuminen etenee kieleen ja päättyy nieluun)

3. kylmyys, pahoinvointi ja oksentaminen

4. lopuksi toispuoleinen päänsärky joka jatkuu tunteja... Seuraavana päivänä migreenikrapula, johon otan naprokseenia tai Ibuprofeenia.

Bonuksena välillä tulee myös muita oireita, kuten lauseiden muodostamisen vaikeus, sanojen unohtelu ja ääniherkkyys.

Ei siihen kuole, mutta helvetin inhottavaa se kipu on. Sain diagnoosin kuusivuotiaana, edelleen tulee n. kerran kuukaudessa eikä ole yhteydessä menkkoihin.

Migreenit on erilaisia, kivun määräkin vaihtelee paljon, mutta tietyt kriteerit pitää täyttyä että migreeniksi lasketaan. Mulla löytyy auroja lukuunottamatta kaikki oireet: kova, jyskyttävä toispuoleinen kipu aina vasemman silmän "takana", joskus niin kova että tekisi mieli repiä silmä irti. Valo-, haju- ja ääniherkkyys myös, huonovointisuus jos kohtaus etenee pitkälle enkä ehdi ottaa lääkettä tarpeeksi ajoissa. Monesti tungen vain sormet kurkkuun, koska oksentaminen helpottaa. Lisäksi nukun, jos vaan suinkin pystyn, vähintään tunnin. Kylmägeelipakkaus vasemman silmän päällä helpottaa, samoin ikkunan auki pitäminen.

Hyysäämistä en ole koskaan saanut vanhemmilta kun kotona asuin, tuntuu että se ärsyttäisikin, kun kohtauksessa kipu on niin kova, ettei vain pysty keskittymään muuhun kuin siitä jyskytyksestä selviämiseen. Itku on mullakin monesti tullut, mutta onneksi kohtaukset ovat verrattain helppoja (eivät kestä esim. päiväkausia, estolääkitykselle ei ole tarvetta). Sanoisin, että tee lapsen olo mahdollisimman mukavaksi (olkaa hiljempaa, lapsi pimeään, viileään huoneeseen, kylmää siihen missä kipu tuntuu, ämpäri vaikka lähistölle että voi oksentaa tarvittaessa) ja yrittäkää saada lapsi nukahtamaan.

Itselläni toispuoleinen, sykkivä kipu. Kipua voisi verrata vaikka puukon työntämiseen. Tai kovaan hammaskipuun. Itselläni on lievä migreeni, siihen tehoaa 800mg buranaa ja pari tuntia pimeässä. Yleensä migreeni on pahempi.

Minulla kohtaus alkaa näkö- ja puhehäiriöillä. Kipu iskee kovana ja saattaa vaihdella puolelta toiselle, ja tosiaan näkö saattaa kadota kokonaan. Vaikka kivun saakin hallintaan tunnin jälkeen, on pää todella hellänä loppuillan ja seuraavana aamunakin, kuin olisi hakattu. Välillä hieronta auttaa hieman, mutta toisinaan ei.

Ensin silmissä alkaa pyöriä keskellä näkökenttää sykkiviä säkenöiviä kristallikolmioita, jotka tekevät asioiden hahmottamisen hyvin vaikeaksi. Sitten tulee kipu. Mulla se on kuin vasemman ohimon ja vasemman silmän läpi aivoihin asti kulkeva jäälevy. Siihen päälle pahoinvointi.

Olen tuo 1.

Mulla lapsena kohtausten ennaltaehkäisyyn auttoi säännöllinen syöminen (joku välipala pitkille koulupäiville), läksyjen teossa pidettävät pienet tauot ja aurinkolasien käyttö (silloin kun nyt aurinkoa on etenkin kevät talvella). Ja kipulääke kannattaa antaa heti kun alkaa tuntua että saattaisi migreeni olla alkamassa, varmasti lapsesi oppii kohta itse tunnistamaan migreeniä edeltävän tunteen, jos hänellä sellaista on.

Itselläni alkaa paineen tunteena ja pistävänä kipuna toisessa silmässä ja sen ympäristössä, joskus myös puutuu.

Ja rauhallisena kannattaa pysyä, se on enemmäkseen on vain kipeä rasite.

Tuntuu siltä, että pää hajoaa.

Pulma on siinä, että migreeniä ja aivoverenkierron häiriötä ei lääkärinkään ole aina helppo erottaa.

Itselläni:

- haluan olla rauhassa. Pimeässä. Ilman ääniä.

- korvatulpat päässä, koska kellon tikitysäänikin on kuin joku moukaroisi päähän. Seinäkellot kiikutan toiseen päähän asuntoa. Normaalitilanteessa en ole edes tietoinen, että kodissamme olisi mitään tikittävää kelloa. (Vinkki kuulontutkijoille: stimuloikaa migreenialuetta aivoissa, ja johan ihmisen kuulo parantuu sfääreihin)

- märkä kylmä rätti silmien päällä/otsalla auttaa.

- myös raitis ilma auttaa

- itselläni auttaa myös pystyasento. Aivopaine on matalampi tms. Tuen itseni puoli-istuvaan asentoon tyynyjen ja peittojen avulla.

- saan migreenin tyypillisesti samana pävänä, kun kuukautiseni alkavat (kytköksissä hormoneihin).

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo 1.

Mulla lapsena kohtausten ennaltaehkäisyyn auttoi säännöllinen syöminen (joku välipala pitkille koulupäiville), läksyjen teossa pidettävät pienet tauot ja aurinkolasien käyttö (silloin kun nyt aurinkoa on etenkin kevät talvella).

Minulla on ollut migreeni jo lapsesta asti, mutta vasta pitkälti aikuisiässä tajusin hankkia aurinkolasit vahvuuksilla. Kummasti väheni talvi- ja kesämigreenien määrä, kun valo ei enää päässyt sitä laukaisemaan. Samoin lentokoneessa olen aina kärsinyt pahoinvoinnista ja aikuisiällä olen huomannut, että pitää tankata jotain tosi suolaista, neutraalia ja helposti oksennettavaa ruokaa (esim. vain suolalla maustetut perusPringlesit) heti lennon alussa ja samaan syssyyn pistää aurinkolasit päähän. Silti etoo, muttei enää niin pahasti.

Kipu on erittäin voimakas. Huolehdi riittävästä lääkityksestä!