Luulin aina, että yliopistoissa on pelkkiä neroja
Nuorempana mulle toitotettiin kuinka nero täytyy olla päästäkseen yliopistoon. Pitäisi olla niin viisas, osata kirjoittaa ja puhua kuin ammattilainen. gradun täytyisi olla elämää suurempaa tähtitiedettä. Hain yliopistoon lukion jälkeen, mutta en tietenkään päässyt sisään sinne "mensa kerhoon". Nykyään tuntuu, että olikohan se yliopisto sittenkään mikään älypäiden kerho... Siellä ne tavalliset 19-25 vuotiaat jatkaa "lukiokurssejaan", toiset lukee kehityspsykaa toiset taloutta.. pari vuotta kirjojen parissa ja vähän työharjoittelua ja olet lastentarhanopettaja. Luulin yo:n myös kestävän väh. 5v, mutta porukkahan valmisuu sieltä 22-vuoiaana. Onko se tosiaan näin, ja minua on aina huijattu :D
Ehkä tässä näkyy luokkajako. Jos omat vanhemmat ovat akateemisia, on lapselle itsestään selvää, että yliopistossa pärjää ihan tavantalliaiset. Jos taas suvussa ei oikein ole akateemisia, voi jotenkin tulla kuvitelma, että pitäisi olla jotenkin taavallista hienompi voidakseen mennä yliopistoon opiskelemaan. Koulutushan periytyy aika vahvaasti Suomessakin, vaikka täällä ainakin teoriassa on kenen tahansa mahdollista opiskella miten pitkälle tahansa.