Yhteinen huumori parisuhteessa?

No ehdottomasti kannattaa erota, jos kokee, että parisuhteessa ei voi olla oma itsensä eikä voi pitää yhtään hauskaa. Ihan karmiva ajatus, että oman rakkaan miehen kanssa ei olisi yhtään hauskuutta ja huumoria, vaan istuttaisiin kuin tikut p*skassa! Meidän huushollissa heitetään jatkuvasti läppää jostakin ja nauretaan molemmat katketaksemme ihan typerillekin jutuille. Kyllä se yhteinen toimiva huumori on IMO elintärkeä osa toimivaa parisuhdetta.

Mä en vois seurustella miehen kaa, joka ei omais yhtä kieroutunutta huumorintajua kuin mulla. :o tai no edes jonkinlaista. Nauraminen suhteessa on mulle tärkeetä. Sun vaan tarvii hyväksyy asia, tota ominaisuutta on meinaan paha lähtee muuttaan mikskään. Jos liikaa häiritsee ja vaivaa, niin sitten kannattaa erota.

Riippuu ihan, että mitä itse parisuhteelta kaipaat ja kelpaako sinulle suhde jossa ei ole "koko pakettia".

Itselleni ainakin yhteinen huumori on ihan mielettömän iso tekijä suhteessa. Rakastan nauraa ja pitää hauskaa miehen kanssa, samanlainen huumori auttaa myös vaikeilla hetkillä.

Up

Ehdottomasti nauru on osa arkea. Ilman sitä kaikki olisi niin harmaata. En ikinä voisi seurustella pitkäpiuhaisen kanssa. Toisaalta myös jos vastapuolen mielestä Luokkakokous on paras leffa ikinä, niin sekin olisi kyllä aika iso turn-off.

Mietipä teidän kahden kaltainen pariskunta, jolla olisi pieniä lapsia, olisi kiire sekä stressi ja taapero päättäisi laittaa itselleen kasvonaamion puurosta. Toinen vanhemmista nauraa räkättäisi asialle, kun toinen taas ei ymmärtäisi lainkaan asian hauskuutta tai lapsen söpöyttä asiassa. Jäisiköhän pariskunnalle tuollaisesta hyviä muistoja joille nauraa vuosien jälkeen?

Meillä vaimon kanssa ollaan aikoinaan katketaksemme naurettu mm. vauhdissa revenneelle biojätetuokkoselle ja kaikenlaiselle muulle älyttömälle, jota on muisteltu aina joskus. Jos tuota ei olisi, en edes miettisi eroa vaan olisin lähtenyt jo kauan ennen hauskojen yhteisten muistojen syntymistä. En välttämättä miettisi koko eroa ellei hänestä olisi tullut pelkkä kylmä sekä huumorintajuton kämppis ja lapsenkasvatuskumppani.

Ehkä se vielä välttäisi, jos hymylle ja hellyydelle saisi vastakaikua. Muuten ei.

Riippuu mitä asioita arvostat miehessä ja parisuhteessa ylipäätään. Jos heräät asiaan vasta nyt, niin ehkä huumori ei sitten kuitenkaan ole sinulle niin tärkeää?

Itse en pystyisi varmasti edes aloittamaan suhdetta, jos ei olisi yhteistä huumoria. Se tuntuisi todella oudolta ajatukseltakin. En tiedä mitä sen miehen kanssa päivät pitkät sitten keskusteltaisiin. Aina jotakin vakavaa ja virallista vai.

Jätä se sika

Se on se huumori joka auttaa pahojen paikkojen yli, ja jos sitä ei ole, niin mikä pitää yhdessä silloin kun maailma potkii päähän? Ja vanhemmiten toisen ärsyttävät piirteet vielä korostuu, niihin tottuu, ja jos huumori pelaa se ei haittaa, kun voi toisen ärsyttävistä piirteistä tehdä pilaa. Meistä kaikista tulee jossain vaiheessa mummomaisia ja pappamaisia, kiinnymme omiin rutiineihimme ja tapoihimme ajatella, jousto vähenee kuten kropassakin. Jos vanhalla pariskunnalla ei ole huumoria elämässä niin se menee juuri siihen että ei sitten puhuta enää oikein mitään, kun lapset on lähteneet kotoa laskeutuu taloon hiljaisuus, molemmat elelee omaa elämäänsä.

Minä ainakin olen ajatellut omasta miehestäni aikoinaan, että jaksanko tuota kattella ja kuunnella kun se on vanha ukko, välillä nyt jo ärsyttää kun mies on reilu viisikymppinen kun näkyy välähdyksiä siitä mitä on tulossa... Mutta sitten kun se aika tulee, toivottavasti lapsenlapset tulee piristämään ja tuomaan taas naurun tullessaan, meidän perheessä on naurettu paljon aina, joten en usko että se koskaan mulla ainakaan kokonaan katoaa.

Kyllä huumori on seksin ohella se parin yhteen liimaava tekijä. 24:n yhdessä vietetyn vuoden jälkeen olen ehdottomasti tätä mieltä. Arjessa on uskomattoman tärkeää, kun kotiin tullessa ehkä väsyneenä ja stressaantuneenakin, oma kumppani saa hymyn huulillesi tai suorastaan nauramaan jollain hauskalla vitsillä tai kommentilla. Yhtäkkiä ei enää otakaan päähän niin kovasti ja muistaa oman kumppaninsa arvon. En jaksaisi tosikon ja vakavamielisen ihmisen kanssa.

Itse olen meidän parisuteessa se vakavempi. Nautin toki huumorista jos se on hyvää, pidän nauramisesta räkäposkella kyyneleet silmissä. Valitettavasti puolison huumori rajoittuu väkisinväännettyihin puujalkavitseihin ja tilannekomiikassa ei ole tilannetajua. Ja mistään aiheesta ei voi keskustella ilman apinoimista. Valitettavasti nykyisin juttelen asiallisemmat ja tärkeämmät asiat ystävien kanssa ja miehen kanssa keskustelu rajoittuu samoihin aiheisiin mitä keskustelisin viisivuotiaan lapsen kanssa.

No jaa. Kyllä minä huumorintajuttoman miehen kestäisin, jos hänen kanssaan MUUTEN voi jutella monenlaisesta asiasta mielenkiintoisia keskusteluja.

Meillä siis pölistään koko ajan kaikenlaisesta, olemme miehen kanssa molemmat toimittajia. Tänään on puhuttu ainakin populismin vaikutuksesta mediasuhteeseen (Trump ja "vaihtoehtoiset faktat"), lemmikkirotista, ruuan hinnasta, asuinalueemme muutoksesta ja pienten liikkeiden häviämisestä, jadesta (äskeisen historiadokumentin seurauksena), naisten nimitrendeistä jne.

Päälle arkijutut.

Jos minulla ei olisi asioista kiinnostunutta ja sivistynyttä puheseuraa, näivettyisin.

Ilman muuta huumorikin on tärkeää, mutta vielä pahempaa olisi, jos toiselta ei saisi keskustelussa mitään feedbackiä.

N50, saman miehen kanssa jo 31.vuosi meneillään!

Minä erosin tuosta syystä ja parin vuoden päästä jo löysin niin ihanan ja soman miehen jonka kanssa innostamme toisiamme ja nauramme joka päivä hölmöille jutuille.

Tuo on ehkä tärkein ominaisuus suhteelle että viihtyy kaksistaan! Jos olet ollut hänen kanssa yksinäinen niin valitettavasti se on heippa. Hyppää tuntemattomaan ja luota että kyllä se yksi niistä "oikeista" törmää sinuun.

Huumori ja inside-läpät on aika oleellisia. Meillä niitä on jo 20 vuoden ajalta. Riippuu varmaan ihmisistä tietty että mitä pitää tärkeänä. ..

Up

Jos sinulla on sellainen olo ettet voi oikein olla oma itsesi ja arjessa ei ole kepeyttä, niin kannattaa miettiä tarkkaan onko se pitkässä juoksussa hyvä asia. Minulle on ainakin tärkeää että miehen kanssa voi nauraa yhdessä ja viihtyä. Ystävissä sama juttu. On vaikea hakeutua sellaisten kavereiden seuraan jossa ei huumori kuki.

Up

Mun mielestä todella tärkeää! Samankaltainen huumorintaju on yksi tärkeimmistä asioista meidän parisuhteessa. 

Itselleni aivan ehdoton.

Tutustumisvaiheessa on ajanut homma karille jos huomaan, että meillä on täysin erilainen huumorimaku. Kerran olin jutuissa tosikon kanssa.. kesti aika kauan hiffata, että toinen on oikeasti tosikko, eikä ymmärrä YHTÄÄN mitään huumorin sävyjä tai viittauksia. 

Nykyisen miehen kanssa on sama huumorimaku ja hihitellään samoille asioille <3

Meillä on vaimon kanssa (onneksi) yön musta ja kohtuullisen nihilistinen huumorintaju. En oikein tiedä miten hommat edes toimisi jos näin ei olisi. Keskenämme nauramme mitä karmeammille jutuille, joita ei voi muualla heittää :D