Mitä mieltä olette siitä, jos lapsilla on kaupassa/kauppakeskuksessa alypuhelin/tabletti, josta katsoo videoita?

Vierailija kirjoitti:

= ADHD. Jos mennään aina siitä mistä aita on matalin niin ei ne lapset opi käyttäytymään!

Mun oppii, sun ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei musta missään kaupassa tarvii nenä kii ruudussa olla.. Eikö löydy mitään muuta keinoa muka saada lasta käyttäytymään. Opettaa sitäpaitsi kärsivällisyyttä kun on joskus vähän tylsää.

No ongelmahan tässä on muiden asiakkaiden (aikuisten) kärsimättömyys. Auta armias jos lapsi huutaa/itkee/kiukuttelee niin jo alkaa tulla kuolemankatseita ja "eikö noi osaa lastansa kasvattaa" mutinoita puoliääneen ympärillä. Ilmeisesti tässäkin asiassa kaikki mitä vanhemmat tekee on väärin.

Senkus tuijotat takaisin. Ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten tuijotukset, ne joilla on lapsia ymmärtää, muut tuijottakoon. Jos ihan älyttömäksi menee niin lapsi kantoon ja autoon. Etkai lapsellesi opeta että elämässä kaikkein tärkeintä on tehdä niinkuin muut haluaa...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyseisen ilmiön ja on aika sairasta mielestäni..

Vaatekaupassa pikku perttereille etsitään esim.kenkiä niin tabletti kädessä katsoo videoita,äiti riisuu petterin kenkiä, pukee kengät ja pikku petterin ilmekkään ei värähdä, vaikka hänelle kenkiä ollaan etsimässä...

t.kaupan täti

Olisiko kohtuutonta pyytää sinuakin vain keskittymään omiin lapsiisi, eikä puuttumaan siihen mitä minun Petterini tekee. Hei haloo!

Ei ne kaupan tädin lapset siellä töissä varmaan ole. ..

Ehkä 1/10 kauppareissuista saa katsella puhelinta. Silloin kun on kiire ja haluan tehdä kauppareissun mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Puikkelehtia nopeasti hyllyköltä toiselle, maksaa ja kotia. Jos on aikaa, niin otan lapsen mukaan pohtimaan ostoksia ja jutellaan niitä näitä. Poika 4v.

Muiden tapoja en jaksa ihmetellä, kun en tiedä onko joku tapa jatkuvaa vai ei. Näen vain sen pienen välähdyksen heidän arkipäivästään, turha siitä on mitään pidemmälle tehtyjä johtopäätöksiä tehdä.

Joskus ravintolassa naapuripöydässä pieni lapsi sai katsella ohjelmiaan puhelimesta. Siinäkin olisi ollut oiva hetki opettaa lasta käyttäytymään ja odottamaan rauhassa saapuvaa ruokaa, mutta ei, vanhemmat halusivat varmaan puhua keskenänsä. Oli vielä hiljainen aika ravintolassa, niin ei lapsen puhe olisi ketään häirinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyseisen ilmiön ja on aika sairasta mielestäni..

Vaatekaupassa pikku perttereille etsitään esim.kenkiä niin tabletti kädessä katsoo videoita,äiti riisuu petterin kenkiä, pukee kengät ja pikku petterin ilmekkään ei värähdä, vaikka hänelle kenkiä ollaan etsimässä...

t.kaupan täti

Miksi sen ilmeen mieestäsi sitten pitäisi siinä tilateessa värähtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyseisen ilmiön ja on aika sairasta mielestäni..

Vaatekaupassa pikku perttereille etsitään esim.kenkiä niin tabletti kädessä katsoo videoita,äiti riisuu petterin kenkiä, pukee kengät ja pikku petterin ilmekkään ei värähdä, vaikka hänelle kenkiä ollaan etsimässä...

t.kaupan täti

Olisiko kohtuutonta pyytää sinuakin vain keskittymään omiin lapsiisi, eikä puuttumaan siihen mitä minun Petterini tekee. Hei haloo!

Ei ne kaupan tädin lapset siellä töissä varmaan ole. ..

Anteeksi, en huomioinut nimimerkkiä kaupan täti. Mutta sehän selittääkin kaiken katkeruuden. Täällä ne köyhät pikkupalkkaiset kaupantädit murjottaa kännyköistä ja tableteista, kun itse joutuu antamaan lapsilleen UFF:ista ostettuja 80-luvun kierrätystavaroita. Ei ole minun vikani, jos kilisevällä pikkurahalla ei löydy nykyajan tekniikkaa, älä sylje pahaa oloa ja köyhyyttäsi meidän porvareiden lastemme päälle. Jokainen eläköön tasonsa mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osaa kyllä käyttäytyä, mutta jos jodun hänet pitkän päivän päätteeksi väsyneenä raahaamaan ruokakauppaan tms niin välillä annan puhelimen. Ja joskus silloinkin jos vaikka pitää ostaa vaatteita, kierrellä paljon kauppoja, ei ole lapsella mielenkiintoa katsella mun vaatevalintoja joten voi katsoa yle areenaa. Mutta kerro sinä mikä siinä on niin kamalaa?

Lapsella säilyy mielenkiinto, kun saa osallistua omien vaatteidensa valintaan. Miksi ihmeessä raahaat lapsen kauppaan silloin, kun ostat itsellesi vaatteita? Jätä ihmeessä hänet silloin isälleen. Lapsi myös jaksaa kauppareissut väsyneenäkin, kun on mukana vaikka omenanpaloja tai rusina-aski, josta saa napostella pikkunälkäänsä.

Kauppareissun voi käyttää hyödyksi ja tehdä siitä yhteisen hetken, jutella asioista ja siitä, miten päivä meni ja mitä tehdään illalla.

Mistä muuten tiedät, osaako lapsesi käyttäytyä, jos annat heti luurin kouraan, kun alkaa kitinä? Kyllä pitää osata käyttäytyä myös silloin, kun Yle Areenaa ei ole saatavilla.

Lapsi saa kyllä itse osallistua omien vaatteidensa valintaan, teen ne itse hänen toiveidensa mukaan (toki järjen puitteissa). Kaikilla ei ole mahdollisuutta jättää lasta toisten hoiviin aina tarpeen tullen. Tiedän että lapseni osaa käyttäytyä koska liikumme hänen kanssaan päivittäin ihmisten ilmoilla, kaupassa, puistossa, ravintoloissa, kahviloissa, kauppakeskuksissa, museoissa, uimahalleissa jne. Hän osallistuu kauppareissuihin yleensä työntämällä itse pikkukärryä, punnitsemalla tuotteet, valitsemalla ruokia jne. Kitinään en anna puhelinta, mutta silloin jos tiedän että lapsella on ollut pitkä päivä mutta pitää silti lähteä vielä johonkin, voin antaa puhelimen. Voit toki tehdä tulkinnan että lapseni katselee yle areenaa 24/7, mutta sehän ei ole totuus. Ap:kin voi lopettaa kauhistelun kun ei ei voi tietää minkälainen päivä sillä perheellä on takanaan, jonka lapset puhelin kourassa siellä kauppareissulla ovat.

Se oli aika pysäyttävää kun näin vanhemmat lelukaupassa kaksosten n. 4v kanssa. Äiti ja isä ehdottivat vaikka mitä, että ostetaanko synttärilahjaksi vaikka tällainen nukke tai tämä poni, no entäs legoja yms. Tytöt tuijottivat passiivisina ruutujaan eikä katse siirtynyt leluihin lainkaan. Meni kylmät väreet...

Vierailija kirjoitti:

Se oli aika pysäyttävää kun näin vanhemmat lelukaupassa kaksosten n. 4v kanssa. Äiti ja isä ehdottivat vaikka mitä, että ostetaanko synttärilahjaksi vaikka tällainen nukke tai tämä poni, no entäs legoja yms. Tytöt tuijottivat passiivisina ruutujaan eikä katse siirtynyt leluihin lainkaan. Meni kylmät väreet...

Hyi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyseisen ilmiön ja on aika sairasta mielestäni..

Vaatekaupassa pikku perttereille etsitään esim.kenkiä niin tabletti kädessä katsoo videoita,äiti riisuu petterin kenkiä, pukee kengät ja pikku petterin ilmekkään ei värähdä, vaikka hänelle kenkiä ollaan etsimässä...

t.kaupan täti

Olisiko kohtuutonta pyytää sinuakin vain keskittymään omiin lapsiisi, eikä puuttumaan siihen mitä minun Petterini tekee. Hei haloo!

Ei ne kaupan tädin lapset siellä töissä varmaan ole. ..

Anteeksi, en huomioinut nimimerkkiä kaupan täti. Mutta sehän selittääkin kaiken katkeruuden. Täällä ne köyhät pikkupalkkaiset kaupantädit murjottaa kännyköistä ja tableteista, kun itse joutuu antamaan lapsilleen UFF:ista ostettuja 80-luvun kierrätystavaroita. Ei ole minun vikani, jos kilisevällä pikkurahalla ei löydy nykyajan tekniikkaa, älä sylje pahaa oloa ja köyhyyttäsi meidän porvareiden lastemme päälle. Jokainen eläköön tasonsa mukaisesti. 

Hahaaa :D niimpä niin..

Omassa nuoruudessa ei ollut vielä älypuhelimia, niin ei tätä ongelmaa ollut, mutta Gameboyt ja muut vastaavat pienet pelikonsolit kyllä. Niitä ei kyllä kukaan käyttänyt kaupassa, ainoastaan pitkillä automatkoilla. 

Niissäkin oppi lapsi kärsivällisyyttä kun toinen lapsi pelaa ja toinen odottaa vuoroaan, eli ei täysin pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa ei ollut vielä älypuhelimia, niin ei tätä ongelmaa ollut, mutta Gameboyt ja muut vastaavat pienet pelikonsolit kyllä. Niitä ei kyllä kukaan käyttänyt kaupassa, ainoastaan pitkillä automatkoilla. 

Niissäkin oppi lapsi kärsivällisyyttä kun toinen lapsi pelaa ja toinen odottaa vuoroaan, eli ei täysin pahasta.

Nykypäivänä on kaikilla omat vermeet viimeisen päälle, ei varmasti joudu jakamaan mitään.

Laiskat vanhemmat menee helpoimman kautta. Tai no, "helpoimman". Helpompaa olisi vain opettaa ne käytöstavat, miten käyttäydytään julkisella paikalla silloinkin kun on tylsää ja kaikki ei mene lapsen mielen mukaan. Nyt lapselle tungetaan tabletti tai puhelin kouraan, turpa pysyy tukittuna ja tylsistymistä ei pääse tapahtumaan, koukuttuminen kylläkin. Kierre on valmis kun viihdykkeisiin tottunut kakara ei sitten saakaan tablettia, huuto on karsea. Ettei pentu tylsisty tai saa traumoja niin annetaan taas se tabletti näplättäväksi. Ei mikään ihme että nykylapset ja -nuoret on huonokäytöksisiä, Siinä vaiheessa kun käytöstavat ja sosiaaliset taidot olisi pitänyt oppia, ne sysättiin syrjään älypuhelimilla ja tableteilla.

Ei lapsi mitään tablettia tarvitse. Meillä ainakin kuljetaan kaupassa ilman tabletteja ja tutkitaan yhdessä ruokia. Samalla lapset oppivat kasvikset ja hedelmät. Eivät edes osaa kaivata älylaitteita, koska heille niitä ei anneta. Meidän perheessä on tasan kaksi älypuhelinta (minulla ja miehellä) sekä yksi yhteinen tietokone verkkopankin käyttöön. Lapselle riittää, että äiti ja isä ovat siinä lähellä. Ei tarvita mitään elektroniikkaa siihen pilaamaan hyvää suhdetta.

Itseä ärsyttää joukkoliikenteessä lapset/nuoret jotka katselevat videoita äänet päällä/ilman kuulokkeita.  En silti sano mitään, koska luulisi vanhempien opettaneen kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan jo aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osaa kyllä käyttäytyä, mutta jos jodun hänet pitkän päivän päätteeksi väsyneenä raahaamaan ruokakauppaan tms niin välillä annan puhelimen. Ja joskus silloinkin jos vaikka pitää ostaa vaatteita, kierrellä paljon kauppoja, ei ole lapsella mielenkiintoa katsella mun vaatevalintoja joten voi katsoa yle areenaa. Mutta kerro sinä mikä siinä on niin kamalaa?

Lapsella säilyy mielenkiinto, kun saa osallistua omien vaatteidensa valintaan. Miksi ihmeessä raahaat lapsen kauppaan silloin, kun ostat itsellesi vaatteita? Jätä ihmeessä hänet silloin isälleen. Lapsi myös jaksaa kauppareissut väsyneenäkin, kun on mukana vaikka omenanpaloja tai rusina-aski, josta saa napostella pikkunälkäänsä.

Kauppareissun voi käyttää hyödyksi ja tehdä siitä yhteisen hetken, jutella asioista ja siitä, miten päivä meni ja mitä tehdään illalla.

Mistä muuten tiedät, osaako lapsesi käyttäytyä, jos annat heti luurin kouraan, kun alkaa kitinä? Kyllä pitää osata käyttäytyä myös silloin, kun Yle Areenaa ei ole saatavilla.

Mistä sinä tiedät, onko lapsen isällä mahdollisuutta katsoa lasta kun hän ostaa vaatteita itselleen? Katsos on myös perheitä, joissa toinen vanhempi esim. On kuollut. Ja mistä tiedät että hän antaa heti luurin kun kitinä alkaa? Mistä tiedät ettei kaikkea ole jo kokeiltu ja tämä ainoaksi hyväksi havaittu? Ja onko mainitsemasi napostelun opettaminen sitten millä tavalla mielestäsi parempi kasvatusmetodi?

En anna kaupassa räplätä puhelinta. Kaupassa pitää keskittyä ympäristöönsä, eikä kulkea nenä ruudussa kiinni. Joskus pitkän päivän jälkeen omakin lapsi on levoton ja rauhaton kauppareissuilla, mutta sillon annan hänelle tehtäviä: "Valitsepa tuosta 6 omenaa pussiin ja käy punnitsemassa nro 117" tai "lastaapa kyytiin 5 maitopurkkia" tai "autapas äitiä valitsemaan leipä".

Kerran olen joutunut ottamaan lapsen mukaan, kun mulla oli kampaaja. Silloin sai pelata puhelimella ja pitkillä automatkoilla ja lennoilla saa pelata tai katsoa ohjelmaa. Mutta kaupoilla ei ikinä.

Luultavasti vanhemmat tekevät ison palveluksen tiukkapipoisille kanssashoppailijoille antamalla lapselleen tekemistä kaupassa kiertämisen ajaksi. Kaikki eivät voi jättää lapsiaan keskenään kotiin ja kun on kuitenkin syötävä, ne väsyneet lapset pitää ottaa mukaan. Varmaan nopeampaakin, kun kiukutteluja ei tarvitse selvittää joka toisen hyllyn kohdalla. En ole kokeillut itse, mutta ajatuksena tuntuu ihan toimivalta.

Viime viikolla tuli bussipysäkille äiti noin 4-5 vuotiaan tytön kanssa. Tyttö tuijotti tabletin ruutua koko ajan kävellessään ja käveli suoraan bussipysäkin seinään. Katse ei edes tuosta törmäyksestä noussut ylös ruudusta. Tabletissa oli äänet tosi kovalla, niin että kaikki 10 metrin säteellä kuuli sen. Äiti sanoi muille pysäkillä olijoille että kyllä on tuo tabletti hyvä keksintö, sillä saa lapsen pysymään bussissakin paikoillaan. Bussi tuli ja tällä kertaa tuo tyttö törmäsi ensin bussinoveen ja sitten siellä sisällä bussinpenkkiin. Kertaakaan ei katse noussut ruudusta ylös. Koko bussillinen sai kuunnella matkan ajan jotain hemmetin piirrettyä aivan älyttömän kovalla äänellä. Ja kun bussi tuli niiden pysäkille niin tyttö edelleen käveli nenä kiinni ruudussa ympärilleen katsomatta, ja lopputulos oli että ensin törmäili useampaan penkkiriviin ja lopulta bussinovelta lensi nenälleen hankeen kun kompastui. Eikä katse siltikään ruudusta irronnut!

Kuulostaa ihan joltain sketsiltä mutta oli totista totta. Tuli vaan mieleen että mitenköhän paljon kyseisellä tytöllä on mustelmia jos joka päivä törmäilee samalla lailla?! Veikkaan että kuulo ainakin menee tuolla volyymilla, ellei jo ollut puolikuuro. Lähinnä tuli mieleen zombie joka ei näe eikä kuule mitään muuta kuin tuolla ruudussa näkyvän. Sääliksi kävi lasta, kyllä vanhemmat voisi vähän käyttää järkeään.