Tilanteita, joissa olet nauranut katketaksesi, vaikka ei pitäisi?

Suomi ensin -mielenosoittajien puheita kuunnellessani. Siis, nehän ovat umpihulluja puheita ja täynnä idioottimaisia törkeyksiä, mutta kun seurasin parinkymmenen kuulijan orgastisia ilmeitä ja Suomenlipun heilutuksia ulkomaalaisen kiihottajan mölistessä ja toistellessa kai peilin edessä harjoiteltuja iskulauseita, en voinut kuin nauraa hervottomana.

Tietty koulussa joskus tunnilla, kun kaveri sanoi jotain hauskaa eikä vaan voinut pidätellä naurua ja tyrskähteli hallitsemattomasti kun muut katso vierestä kun hullua.

Yhdessä kirkkokonsertissa, jossa olin ystävieni kanssa kuuntelemassa ja katselemassa erään ystävämme esitystä. Ihan konsertin alussa tapahtui yksi hassu juttu, olimme kaikki vähän väsyneitä, joten hihittämiseksi ja tyrskähtelyksi se meni. Onneksi saimme kerättyä itsemme, sillä ehdimme saada jo paheksuvia katseita. Ihan kauheeta, jos ei pysty pidättelemään naurua ja tietää, ettei saisi nauraa...

Hautajaisissa, siinä vaiheessa kun luettiin niitä osanottokortteja.

Rippileirillä viimeisenä iltana. Oli joku ryhmäkokoontuminen, jossa kuunneltiin musiikkia. Kaikki muut tuhersivat itkua ja halailivat toisiaan kun ripari oli päättymässä, mutta itse en pystynyt millään pidättämään nauruntyrskähdyksiä. Se musiikki oli jotain niin kamalaa ja mieslaulajalla niin onneton lauluääni, että oikeasti luulin sitä ensin parodiabiisiksi. Siinä vaiheessa kun muut alkoivat itkemään, minua alkoi naurattaa entistä enemmän. Oli jotenkin niin absurdi tilanne. Hävetti ja huvitti samaan aikaan.

Opetusharjoittelussa kun piti jotakin koulunpidollista tehtävää varten istua kaksi tuntia kuuntelemassa erään opettajan matkakertomusta luokkansa Unkarin-reissulta. Aikuinen nainen selitti kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä niin kuin ne olisivat olleet jotenkin mielenkiintoisia, tyyliin "hississa ovet aukesivat eri suuntaan kuin Suomessa, eikö olekin ihmeellistä"..."lihapadassa oli jotain kamalaa maustetta, joten kukaan meistä ei voinut syödä meidän annoksia ravintolassa", jne. jne. Jossain vaiheessa en vaan enää pystynyt pitämään naamaa peruslukemilla, ja jouduin taistelemaan ainakin puoli tuntia, että en olisi räkättänyt ääneen. Nyt vaan pidättelin hirnuntaa naama punaisena ikkunasta ulos tuijotellen ikuisuudelta tuntuvan ajan. Asiaa pahensi se, että vieressäni istui hyvä kaverini, joka myös meinasi kuolla tikahdutettuun nauruun. 

Sellaisia tilanteita on niin monta. Terv. autisti

Hienossa ravintolassa. Olin todella väsynyt vauvavuoden rallista ja mies vei minut hienommin syömään, ulvoin sellaista kamalaa naurua vedet silmissä miehen kertomalle puujalkavitsille ja melkein torsasin räkää mekolleni. En vaan pystynyt lopettamaan, se nauru muuttui sellaiseksi ettei enää kuulunut edes ääntä vaan sellasta omituista hikottelua ja ripsarit valui poskille.

Vierailija kirjoitti:

Hienossa ravintolassa. Olin todella väsynyt vauvavuoden rallista ja mies vei minut hienommin syömään, ulvoin sellaista kamalaa naurua vedet silmissä miehen kertomalle puujalkavitsille ja melkein torsasin räkää mekolleni. En vaan pystynyt lopettamaan, se nauru muuttui sellaiseksi ettei enää kuulunut edes ääntä vaan sellasta omituista hikottelua ja ripsarit valui poskille.

Ihana :D

Kun tapasin siskoni miehen ekaa kertaa siskoni luona. Se oli kauniisti sanottuna erikoisen näköinen, ja siskoni on aina seurustellut vain komeiden miesten kanssa. Kun tämä sanoi olevansa "Mikko" mä purskahdin nauramaan niin että vedet lensi suustani sohvalle kun olin just juomassa enkä pystynyt lopettamaan naurua ja ryntäsin hädissäni vessaan jossa jatkoin nauramista. Yritin monta kertaa lähteä vessasta mutta aloin nauraa uudestaan. Vettä vuoti silmistä ja ripsarit sotkeentui ja näytin kauhealta. Lopulta rauhoituttuani mun oli pakko pestä silmäni ja lähteä vessasta muiden seuraan vaikka nolotti kamalasti. Siellä oli siskon kavereitakin. Myöhemmin sisko kuulusteli mua asiasta ja selittelin että olin nukkunut huonosti ja muka liikaa siideriä (en ollut oikeasti vielä edes maistanut)...

Lukiossa englannin tunnilla, kun piti pareittain pitää joku lyhyt keskustelu. Kun tuli minun ja parini vuoro, niin alkoi naurattaa ja en voinut vaan millään lopettaa sitä. Vesi valui silmistä ja nauroin varmaan lähemmäs 5 minuuttia hellittämättä. Koko luokka katseli minua ja odotti hiljaa, että pääsemme parini kanssa jatkamaan siitä, mihin jäätiin.

Olin vähän vihainen sille opettajalle, ettei siirtänyt vuoroa seuraavalle parille. Pystyin kuitenkin nauramaan sillä tavalla hiljaa hihaan, ikään kuin aivastusta peittäen.

Olen asiakaspalvelutyössä puhelimen päässä, kerran piti itse soittaa asiakkaalle päin "kylmiltään" infotakseen eräästä sopimukseensa liittyvästä muutoksesta. Olin kyseisenä päivänä tosi väsynyt, ja vieressä työkaverit heitti jotain älytöntä läppää kun itse näppäilin asiakkaan numeroa järjestelmään.

Sivukorvalla kuuntelin kollegojen vitsejä, ja eiköhän pokka pettänyt ihan totaalisesti juuri, kun asiakas vastasi puhelimeen. Yritin epätoivoisesti pidätellä naurua ja esitellä itseni, kunnes tyrskähdin nauruun ja oli pakko pyytää anteeksi asiakkaalta.

Häpesin silmät päästäni, antoipa tosi ammattitaitoisen kuvan ottaa yhteyttä asiakkaaseen ja kikatella puhelimen päässä.

Asiakas ei edes ollut yhtään huumorintajuinen, mutta onneksi sain itseni vakavoitumaan heti anteeksipyyntöni jälkeen, ja asia saatiin käsiteltyä loppuun vähän paremmalla otteella.

Pappani hautajaisissa. Hänen veljensä oli yksi arkunlaskijoista ja hyvin herkkä mies. Itki niin että meinas pyöryä sinne kuoppaan, mummoni kirkuu, papin kaapu lävähtää auki ja kaaos oli niin huvittava että mä nauroin kippurassa. Tajusin vasta sitten kun siskoni tempaisee mut ylös maasta. Ihan kamala tilanne.

Aina kun käyn isääni katsomassa muistikodilla. Viereisessä sängyssä joku huutaa aina Antti missä olet ja isä vastaa lypsyllä ja siihen toinen mutta kun lehmät myytiin jo. Ja tämä huutelu toistuu viiden minuutin välein. Siellä höhöttelen mutta viimeistään autossa itken täysillä.

Töissä purskahtelen nauramaan päin asiakkaiden naamaa. Varsinkin näille "eihän mulle maistu" snobeille kun päivän aikana haetaan jo se seitsämäs kerta kaljaa/siideriä. Että tämäkin päivä meni sitten 50 kaljan voimalla, on se opiskelu köyhää..

Kolarin jälkeen. Toinen auto tuli kylkeen ja omani suistui tieltä. Se pyöri/liukui rinnettä alas. Toisen auton kuski autteli mut ulos siitä tuulilasin kohdilta (se lasi jäi matkalle) ja istuttiin tupakalle siihen. Olin ihan suht normaali, kunnes näin poliisit... siinä vaiheessa iski joku hysteerinen kohtaus iski ja nauroin vaikka kuinka pitkään vedet silmissä.

Fyysisesti olin ihan ok. Vähän naarmuilta ja niska kipee, muttei paha...

Tänään kun ilmeinen mtt potilas haki tarotkortit. Ajattelin että jos vetää väärän kortin🤔😂😂😂😂😂

Konfirmaatiossa, nauroin koko siunauksen ajan. Pappi katsoi kohdalle tullessaan vähän pahasti ja kummisetäkin oli "hieman" tuohtuneen näköinen. Siinä sitten pitivät käsiään pääni päällä, kun pappi höpötti, ja minä tärisin naurusta naama punaisena ja kyyneleet poskilla. Taisi vähän jännittää.

Sukulaisen hautajaisissa vuosia sitten. Pieni kuoro, luultavasti jotain vainajan ystäviä, lauloi haudan äärellä. He lauloivat oikein hartaasti, mutta niin nuotin vierestä ja eri tahtiin, että oli vaikea pitää pokkaa. Pysyttelin taustalla ja toivoin, että tilaisuus olisi äkkiä ohi.

Kuorossa laulaessani. Laulettiin jotain tosi kaunista ja isänmaallista laulua, kun yleisössä ilmeisesti dementoitunut tai muuten vähän höpsähtänyt nainen alkoi höpöttää muistojaan kovaan ääneen. Kuoronjohtajalta petti pokka, mikäs hänen oli nauraessa, kun oli selkä yleisöön päin. Se että mä ja pari kuorokaveria alettiin nauraa, oli aika paljon nolompi homma.

Kaupasta lähtiessäni edessäni oli vanhahko nainen, joka käveli hitaasti ja varovaisesti, mutta kuitenkin liukastui jäähän kaupan edessä. Tämä nainen sitten voivotteli ja hänen ystävänsä auttoivat ylös, mutta jostain syystä se oli niin huvittavaa, etten vain voinut lopettaa nauramista.... todella noloa, piti lähes juosta pois tilanteesta!!

Kaveri kertoi (onneksi viestillä) isänsä kuolleen, mutta käytti isästänsä nimitystä isäukko. Räkätin varmaan vartin ja häpesin itseäni samalla.