Tilanteita, joissa olet nauranut katketaksesi, vaikka ei pitäisi?

Pienessä kirkossa olimme sukulaisperheen kanssa kun joku alkoi hytkymään. Se tarttui eikä missään nimessä olisi saanut nauraa.

Edessä oli kuoro ja siellä yksi perheenjäsen.

Kaverin lapsi soitti trumpettia juhlissa eikä yksikään sävel osunut oikeaan. Tein töitä niin ankarasti että sain pidettyä naaman peruslukemilla.

Vierailija kirjoitti:

Opetusharjoittelussa kun piti jotakin koulunpidollista tehtävää varten istua kaksi tuntia kuuntelemassa erään opettajan matkakertomusta luokkansa Unkarin-reissulta. Aikuinen nainen selitti kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä niin kuin ne olisivat olleet jotenkin mielenkiintoisia, tyyliin "hississa ovet aukesivat eri suuntaan kuin Suomessa, eikö olekin ihmeellistä"..."lihapadassa oli jotain kamalaa maustetta, joten kukaan meistä ei voinut syödä meidän annoksia ravintolassa", jne. jne. Jossain vaiheessa en vaan enää pystynyt pitämään naamaa peruslukemilla, ja jouduin taistelemaan ainakin puoli tuntia, että en olisi räkättänyt ääneen. Nyt vaan pidättelin hirnuntaa naama punaisena ikkunasta ulos tuijotellen ikuisuudelta tuntuvan ajan. Asiaa pahensi se, että vieressäni istui hyvä kaverini, joka myös meinasi kuolla tikahdutettuun nauruun. 

Mitä hauskaa tuossa oli, lihapadan mauste oli tyhmä juttu?

Vierailija kirjoitti:

Konfirmaatiossa, nauroin koko siunauksen ajan. Pappi katsoi kohdalle tullessaan vähän pahasti ja kummisetäkin oli "hieman" tuohtuneen näköinen. Siinä sitten pitivät käsiään pääni päällä, kun pappi höpötti, ja minä tärisin naurusta naama punaisena ja kyyneleet poskilla. Taisi vähän jännittää.

Mulla ihan sama.

Oli jotenkin niin absurdi se koko tilanne, kaikkine kaapuineen, virsineen ja ynnämuine höpötyksineen.

Kummitädin hautajaisissa mummin miehellä oli ns. teddykengät (olivat -80-luvulla muotiakin) ja veljeni ne huomasi...takana pitkä ajomatka ja huonosti nukuttu yö, joten nauruksi meni. Tietty yritettiin peitellä, että itkettää ja ehkä onnistuttiin, kun ei ole jälkikäteen mitään kuulunut 😊