Voiko jopa kymmenes olla jonkun muun kuin oletetun isän lapsi? Suomessakin?
Tätähän on usein tutkittu, että jopa joka kymmenes lapsi olisi jonkun muun kuin oletetun isän lapsi. Voiko olla noin yleistä Pohjoismaissakin, joissa kuitenkin saa erota vapaasti ja seksuaalimoraali ei ole ihan niin kireää kuin muualla?
Tunnetko yhtään tällaisia perheitä? Entä jos yksi lapsista on ihan eri näköinen kuin muut?
Kommentit (8)
Tuo prosenttiosuus on ilmeisesti hämmästyttävän vakio kaikkialla siellä, missä asiaa on voinut jotenkin tutkia. Kulttuuri, uskonto tai lainsäädäntö vaikuttavat lukuun ihmeellisen vähän.
Kannattaa juu uskoa kaikki mitä nettiin kirjoitetaan.
Olet ymmärtänyt asian väärin. Kyse on siis testatuista, eli niistä joka kymmenes ei ollutkaan oletetun isän lapsi. Kyse ei siis ole koko väestöstä, vaan ainoastaan DNA-testin tehneistä!
Naiset ovat häikäilemättömiä, omaa etuaan ajavia käärmeitä, joten luku on varmaan jopa alakanttiin.
Ainakin poikani kummisetä on seurausta sivusuhteesta. Veljeksistä nuorin.
Tuttavan mies sai 58-vuotiaana tietää, ettei ollut "isänsä" poika.
Ehkä kumminkin aikaisemmin "sotien jälkeen" on voinut olla enemmänkin, mittayksiköt nykyään.
Tunnen kaksi varmaa tapausta. Tietysti pitäisi tietää, kenen oletuksesta tuossa oletetussa isässä on kysymys. Kyllä äiti molemmissa tapauksissa tiesi, kenen lapsesta on kyse. Mutta kun avioliitossa ollessa aviomies on automaattisesti huoltaja niin sitten on.
Me mieheni kanssa päätimme, että haluamme tummaihoisen lapsen ja siksi lapsellamme on eri biologinen isä. Etuina mm laajempi geeniperimä, urheilullisempi ja isompi slaikkari. Tyttöjä emme halunneet. Biologisen isyyden korostaminen on vanhanaikaista, koska sosiaalinen isä on kumminkin se oikea.