Kouluavustajat pois ja tarkkailuluokat takaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

Oma poikani sai erityisopetusta, vaikka hänellä ei ollut oikeastaan varsinaisia oppimisvaikeuksia vaan ainoastaan motivaatio-ongelma. Eihän siitä mitään tullut, hän oppi vähemmän kuin omassa luokassaan. Erityisopettaja on varmastikin oman alansa ammattilainen, mutta kun kaikille oppilaille ei pidä oppisisältöä mukauttaa. Tarvittaisiin vain karski, kalju ja karvainen karpaasi, joka löisi nyrkkiä pöytään ja vaatisi nulkilta enemmän yrittämistä - kaikkien niiden ymmärtäväisten tätien sijaan. Poika kaipasi miestä ja miehen haasteita, ei ymmärtämistä ja tukea.

Kyllä se isähahmo ja miehenmalli ensisijaisesti täytyisi sieltä kotoa löytyä, ei opettajan tehtävä ole paikata kenenkään perhemallin puutteita tai puuttuvaa isä- tai äiti hahmoa. Niin vaativaan tehtävään opettajan resurssit ei riitä, eikä tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätön vaatimus.

Kouluavustajat mahdollistavat tuen myös niille normaalisti oppiville lapsille, koska heillekin saattaa jokin asia olla haasteellinen. Opettaja ei ehdi kaikkeen puuttua, lisäaikuinen luokassa helpottaa tilannetya, ja PARANTAA opiskelurauhaa selvästi, ei heikennä sitä!

Ns. tarkkikset eivät olleet kuin lasten säilytyspaikkoja. Kuitenkin kaikki pienryhmäopetuksesta hyötyvät EIVÄT tarvitse pienryhmäpaikkaa oppimisvaikeuksien takia, vaan esim. aistiyliherkkyyden tai omantoiminnan ohjauksen puutteiden takia.

Tunnut lähtevän siitä oletuksesta, että erityisoppilaiden opettaminen on turhaa, koska "ei heistä mitään kumminkaan tule". Oletus on aivan väärä. Oppilalla voi olla vaikkapa lukihäiriö, ja hän hyötyy avustajan tuesta, mutta on täysin normaaliälyinen ja jopa lahjakaskin - ja kykenee mainiosti opiskelemaan ja toimimaan ammatissa. Esim. minulla veljentytär on lukihäiriöinen, mutta toimii kirjanpitäjänä isossa kv-tilintarkastustoimistossa. Oma lapseni on asperger, ja pienryhmässä, mutta opiskelee yleisellä oppimäärällä ja on matematiikassa lahjakas.

Jotkut lapset hyötyvät pienryhmästä - muttei siis sellaisesta, jonne vain kaadettaisiin kaikki sosiaalisesti/psyykkisesri haastavat lapset, eli ei entisenlaisista tarkkiksista. Toiset taas pärjäävät normaaliluokissa avustajan kanssa ja se on heille paras ratkaisu.

Mitään joko-tai -systeemiä ei kannata luoda, koska jokainen erityislapsikin on omanlaisensa, ja se, mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.

Nykyinen systeemi ei oikeasti palvele ketään, eikä minkäänlaista oppilasta.

Suurissa ryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisten oireet kulminoituvat, joten kaikki resurssit käytetään heihin, ilman, että kukaan hyötyy. Muiden oppilaiden eteneminen hidastuu, puhumattakaan siitä, että lahjakkaiden oppilaiden tarpeita ei huomioida mitenkään, seurauksena lahjakkaiden taantuminen.

Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tulisi kaikki oppilaat saada jatkossa tuottavaan työhän, nykymallilla se ei onnistu.

Kouluavustajia lainkaan vähättelemättä, olen sitä mieltä, että eritysopettajien koulutus takaa paremmat mahdollisuus heikommin pärjääville.

Oman lapseni luokalla 90-luvulla oli muutama oppilas, joilla oli mm. tarkkaavaisuushäiriö ja oppimisvaikeuksia melko yleisesti. Erään lapsen vanhemmat vastustivat kovin lapsensa siirtämistä erityiskouluun, mutta sopuun päästiin ja siirto tehtiin. Se oli lapsen kannalta erinomainen ratkaisu. Hän on nyt aikuinen ja osaamistaan vastaavissa töissä, vastaten itse elatuksestaan ja osaamisestaan. Pidetty ihminen työpaikallaan ja itse hyvin tyytyväinen elämäänsä.

Mikäli hän olisi jäänyt normaaliluokalle, olisivat hänen kokemuksesna olleet enimmäkseen sellaisia, että hän olisi kokemut itsensä muita huonommaksi jatkuvasti ja ollut negatiivisen huomion kohteena. Tämä vain yhtenä tosielämän esimerkkinä.

Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminenkin on tosiasia silloin, kun opetus ei stimuloi heitä mitenkään.

Tästä on kokemusta omasta perheestä, joka ei kuitenkaan johtanut syrjäytymiseen, mutta johti alisuoriutumiseen koko peruskoulun ajan. Onneksi numerot kuitenkin pysyivät sellaisina, että lapsi pääsi lukioon, jolloin tilanne muuttui, puhumattakaan korkeakoulusta.  Tosin hänen piti opetella opiskeleminen, koska peruskoulun läpisaamiseen riitti läsnäolo ja kuunteleminen, mitään haasteita ei ollut.

Meidän tulee hyväksyä, että molemmanlaisia ihmisiä on olemassa ja molempia tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen. Eikö silloin järkevintä olisi tarjota heille juuri heidän tarvitsemaansa opetusta?

Rahakysymyshän tämä on ja politiikka ratkaisee.

Väitän kuitenkin, että suurin osa normaaleista oppilaista myös alisuoriutuu peruskoulussa, koska resurssit kohdentuvat heikommin pärjääviin, jotka eivät kuitenkaan saa sitä, mitä he tarvitsisivat.

Opettajien arvostusta tulisi kasvattaa, jotta parhaat hakeutuisivat koulutukseen. Ei siellä tarvita niitä kilttejä ysin tyttöjä, jotka ovat enneet systeemin läpi kyseenalaistamatta mitään - ja jatkavat omassa työssään opitulla linjalla. Miehiä myös enemmän opettajakoulutukseen, vaikka sitten kiintiöiden avulla, vaikka kiintiöitä yleensä vastustankin.

Olen vankasti eri mieltä siitä, ettäkö resurssit kohdistuisivat vain heikompiin oppilaihin. Resursseja on ylipäätään liian vähän, eikä erityisopetus todellakaan ole ollut säästöjen ulkopuolella, päinvastoin juuri siitä on säästetty.

Kuten kerroin, oma lapseni on pienryhmässä, joten en ole sitä paheksunut. Toin vain esille sen faktan, että se toimii osalle erityisoppilaista, mutta ei todellakaan kaikille.

Ihan kuten ei se integrointikaan ole avain onneen. Lapsikohtaisesti pitäisi päättää, eikä katsoa, että TARKKIKSET - siis todellakin nyt puhuttiin kaatoluokasta, jotka ennen nimettiin tarkkiksiksi - olisi joku hyvä vakioluokka.

Sitä paitsi, osa erityisoppilaistakin on niitä lahjakkaita. Esim. oma lapseni päätteli jo ekalla luokalla kertotaulun ja laski päässään moninumeroisten lukujen kertolaskuja. Hän oppi luvut ja kirjaimet 1,5-vuotiaana. Ei ole mitään järkeä siinäkään, että hiljainen ja älykäs poika pantaisiin tarkkikselle. Pienryhmä joo, tarkkis ei.

5

Minä en puhunutkaan tarkkiksista, vaan erityiskouluista, joissa olisi riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa.

En epäile hetkeäkään, etteikö osa eritysioppilaista olisi lahjakkaita. Lahjakkaat lapset saattavat tylsistyessään, eli opetuksen mielenkiinnottomuuden takia, päätyä luokan häiriköiksikin.

Nyt on tilanne se, että erityisohjausta tarvitsevat lapset on tavallaan niputettu yhdeksi joukoksi, riippumatta siitä, millaisia  he ovat, millaisia ovat heidän ongelmansa.

Mitä sinun hiljainen lapsesi hyötyy pienryhmästä, jos siinä on vaikka kaksi häiriköivää lasta?

En myöskään ole valmis allekirjoittamaan tuota leimaamista.  Vastuuon meidän aikuisten. Lapsemme toistavat niitä arvoja ja asenteista, joita he kotoaan saavat, eli vanhempien tulisi muuttua. Realistisesti se ei kuitenkaan ole mahdollista, idiootteja on ja tulee olemaan meissä vanhemmissakin. Lapset leimaavat ja kiusaavat toisiaan mitä erilaisin perustein, ulkonäön, vaatetuksen, luonteenlaadun jne. perusteella, siitä tuskin koskaan päsemme eroon. Miksi siis yhden ryhmän leimaaminen vain on mörkö?

Sullapa on vinkeä ajattelumaailma. Että kun kiusaamista on, siihen ei kannata tai tarvitse puuttua lainkaan millään osa-alueella.

Minusta taas pitää AINA, kun mietitään pienten lasten hoitoa ja kasvatusta, miettiä sitä, luodaanko järjestelmä, joka kannustaa ja tukee mahdollisimman yksilöllisesti ja kunkin lapsen erityiset tarpeet huomioiden - VAI luodaanko järjestelmä, joka leimaa tarpeettomasti lapsia ja johtaa siihen, että yhden erityisen tuen tarpeen takia lapselta jo pienenä suljetaan ovet esimerkiksi jatko-opintoihin ja itsenäiseen elämään.

Sinä edelleen puhut koko akan erityisoppilaista = muiden oppilaiden oppimista häiritsevinä tekijöinä, häirikköinä.

Tarkkaavaisuushäiriöisiä heistä on vain pieni osa.

Jos lapsi pärjää normaaliluokalla, ja avustaja riittää - ja avustaja siis tosiaan auttaa myös muita luokan oppilaita, henkilökohtaisista avustajista nyt ei ollut puhe, heitä saa hyvin harvoin - mikä olisi se peruste siirtää hänet erityisluokkaan?

Kuten olen jo maininnut, oma lapseni on erityisluokalla ja se on hänelle oiva ratkaisu, MUTTA se ei toimi kaikille, ja juuri tuollaista jäykkää toisen ääripään ratkaisua pidän idioottimaisena, että lopetettaisiin tyystin integrointi.

Kunnat maksavat nykyisin kokonaan erityisopetuksen. Jos lähdettäisiin siitä, että tosiaan kaikki erityisoppilaat siivottaisiin pienryhmiin (saati tarkkiksiin), aika piankin oltaisiin tilanteessa, että opetusbudjetti räjähtää käsiin ja kunnat alkaisivat leikata erityisopetuksesta. "Poissa silmistä, pois mielestä".

Sitä paitsi tosiaan se mallioppiminen, jossa lapsien rinnalla on monenlaisia ihmisiä, on tärkeää sekin. Mitä vaikkapa juuri autismikirjolainen oppii muilta lapsilta, jos on luokassa pelkkien autistilapsien kanssa? Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.

Heistä iso osa jatkaa nykyisin jatko-opintoihin, jossa heidän pitää joka tapauksessa pärjätä normaaliluokassa.

5

Mitä ihmeen olkiukkoja sinä rakentelet?

Missä kohtaa sanoin, että kiusaamiseen ei pitäisi puuttua?  Taidat lukea tekstiä asenteellisesti.  Kiusaamisen suurin syy löytyy lasten kodeista, kuten kommentissani mainitsinkin.  Kiusaamisest aon nyt puhuttu ties kuinka kauan, mutta se kasvaa vain ja uutena todella pahana asiana on somekiusaaminen.

Valitettavasti en ole alan asiantuntija, joten en edes tiedä, mitä kaikkia häiriöitä lapsille on diagnosoitu. Tiedän sen, että koulut ovat kuin taistelutantereita nykyään, jossa sekä oppilaat että opettajat ja kouluavustajat  ja kouluisännät jne. ovat kovilla, työrauhaa ei ole kenelläkään.

Tilanteen ollessa näin heikko, asialle tulisi tehdä jotain. En näe järkevänä perustaa taas uusia tutkimusryhmiä ja komiteoita pohtimaan asiaa vuosikausia, vaan ensimmäinen tehtävä on erottaa häiriköt erityisopettajien ja muiden asiaan koulutettujen ohjaukseen, jotta jäljelle jääville lapsille ja aikuisille taattaisiin edes jonkinlainen mahdollisuus työrauhaan ja häiriköiden elämään saataisiin tilanne, jossa heidän koulunkäynnillään  ja opiskelullaan olisi edes teoreettinen mahdollisuus toimia.

Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Asiantuntijoiden mukaan jokaisesta lasten ikäryhmästä syntyy 10 000 uutta syrjäytymisvaarassa olevaa. Kehitys on äärimmäisen huolestuttava ja selkeä osoitus siitä, että nykysysteemi ei toimi.

SINä itse ihan suoraan sanot, että jos kerran lapsia kiusataan eri asioista, niin miksi ainoastaan erityislasten kiusaamista pidetään mörkönä eli miksi siihen pitäisi puuttua.

. MINUSTA KAIKkeen kiusaamiseen pitää puuttua, eikä luoda ainakaan sellaisia järjestelmiä varta vasiten, joissa erituisen tuen tarpeessa olevat leimataan kaikki häiriköiksi ja siivotaan "jonnekin muualle".

Toistuvasti nyt väität, että koulujen levottomuus johtuu "häiriköistä", samoin nuorten syrjäytyminen. Aika helvetin kova kärjistys sinulla, ihan kuin nuorten ja lasten elämässä ei olisikaan muita ongelmia kuin naapurin dysfaatikon saama erityisopetus ja koulunkäyntiavustajan läsnäolo luokassa! Ei jeesus, luetko sä ollenkaan noita kommenttejasi ajatuksella???

Todellisuudessa - koetetaanpa nyt pysyä asiassa siellä! - erityisoppilaista vain pieni osa häiriköi. Pienryhmiä EI ole lopetettu kokonaan, mutta jos sellaista ei löydy lähikoulussa ja lapsen tarvitsema tuki voidaan järjestää normaaliin luokaan, se voi hyvin olla lapselle paras ratkaisu.

Kannattaa muistaa sekin, että pienryhmä jossakin kauempana katkaisee pieneltä lapselta kontaktit naapuruston lapsiin. Ja jos ja kun siellä pienryhmässä on kirjava joukko lapsia kukin eri diagnoosilla, mahdollisesri kolmelta eri luokka-asteelta, se voi senkin takia huono ratkaisu lapselle.

Molempia siis tarvitaan. Sekä integrointia että pienryhmiä. Mikä tässä on niin helvetin vaikea ymmärtää?

5

Jompikumpi meistä ei ymmärrä, ilmeisesti.

Minä perustan käsitykseni lähipiirini opettajien kokemuksiin, sekä opettajien avautumiseen mediassa. He ovat kovasti yrittäneet tuoda julkisuuteen niitä ongelmia, joiden kanssa sekä he että oppilaat joutuvat painimaan päivittäin.

Olen itsekin saanut tutustua tämän päivän kouluun oman työni puitteissa, eli olen vieraillut usemmassakin koulussa ja luokassa seuraamassa opetusta - tai opettajan yrityksiä opettaa.  Häiriköinti estää kaikkien työskentelyn, kuten jo empiiristen kokemusteni perusteella kerroin.

Jos olisit lukenut kaikki kommentit, olisit huomannut, että ehdotan tässä ensivaiheessa näiden häiriköiden siirtämistä toisenlaisen opetuksen piiriin, jolloin resursseja vapautuisi muiden eritystarpeita omaavienkin käyttöön, itse asiassa paremmin koko luokan käyttöön, myös niiden lasten, joiden ongelmat ovat luonteeltaan toisenlaisia.

Jokin aika sitten eräs psykologi asetti uransa vaakalaudalle kertoessaan julkisesti käsityksensä ADHD-diagnooseista; vanhemmat hakevat lapselleen ko. diagnoosin, koska pääsevät siten irti omasta vastuustaan. Tämä psykologi ei asettanut koko diagnoosia kyseenalaiseksi, mutta johan älähdettiin.

Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä, lasten häiriökäyttäytyminen ja ns. ylivilkkaus johtuu todennäköisesti monen lapsen kohdalla heikosta kotikasvatuksesta. Tätä käsitystäni puoltaa tuo syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten määrä. Se on räjähtänyt käsiin. Tällaista tilannetta ei ole koskaan Suomen historiassa aiemmin ollut.

Minkä selityksen sinä haluaisit ilmiölle antaa?

Olen minäkin vieraillut luokissa, mm. etsiessäni lapselle ennen koulunalkua sopivaa luokkaa. Koska olen aktiivinen vertaistoiminnassa, tunnen erityisoppilaita kymmeniä. Sinä et ilmeisesti tunne yhtäkään.

Lisäksi sekä mieheni että kälyni ovat opettajia, käly jopa laaja-alainen erityisopettaja.

Joten edelleen: kannatan erityisluokkien säilyttämistä, mutta en luopumista kokonaan integroinnista, koska toisin kuin sinä väität, se myös TOIMII aika usein hyvin.

Olen lukenut kaikki kommenttisi. Oletko sinä lukenut minun? Meinaan kun minustakin vaikeasti psyykkisesti oirehtivat lapset pitää saada hoitoon.

Tässä kuitenkin puhuttiin kaikkien erityislasten integrointien lopettamisesta. Luepa aloitus uudelleen!

Adhd-diagnoosia ei "hankita" kuin enolle illallista. Se edellyttää perusteellisia tutkimuksia, ymmärtääkseni aspergerin tavoin keskussairaalan ao. osastolla. Joka väittää, että diagnoosi hankitaan selitykseksi laiskuudelle, on pihalla asiasta kuin lumiukko! Siksi sitä mielipidettä on kritisoitu.

Sinänsä tietysti kasvatuksella voidaan vahvistaa tai lievittää eri diagnoosien oireita. On parempia ja on huonompia keinoja käsitellä vaikkapa nyt adhd-lasta. Mutta kokonaisen diagnoosiryhmän leimaaminen on vastuutonta ja asiantuntematonta.

Sinä väitit ensin, että lasten ja nuorten syrjäytyminen johtuu koulujen integrointi-käytännöistä. Nyt vetoat puuttuvaan kotikasvatukseen. Koetapa päättää, kumpi se nyt oli?

Todellisuudessa yhteiskunnassa menee moni asia mönkään ja monella tavalla mönkään. Lapsiperheiden tulotaso on jäänyt jälkeen, ja moni perhe elää köyhyydessä. Siitä seuraa mielenterveysongelmia ja vaikeuksia hankkia apua ja terapioita.

Yksi tekijä on säästöpolitiikka. Koulunkäyntiavustajia on vähennetty samalla, kun integrointeja on lisätty, ja se on tietysti väärä ratkaisu - mutta välttämättä siinä ei pidä silloin tehdä tuollaista johtopäätöstä, että integroinnit pitää lopettaa, vaan lisätä niitä avustajia!

Toisaalta pienryhmäopetuksen tasoonkin pitää panostaa. Oman lapseni alakoulussa vähennettiin avustajaresurssi juurikin sieltä pienluokasta. Jokainen voi itse miettiä, miten hyvätasoista opetus on, kun yhden opettajan pitää ilman avustajaa opettaa kymmentä eri diagnooseilla varustettua lasta, kolmelta luokka-asteelta, kullakin hiukan erilainen tuen tarve.

Yleinen asenneilmasto on myös tärkeä tekijä. Niin kauan kuin ns. normaalien lasten vanhemmilla on asenne, että "ei se meidän Niko-Bertta mitään tee, ne on ne MUUT lapset ja varsinkin ne ERITYISET, jotka aiheuttaa häiriötä", niin normaalilapsoset saavat melskata tunnilla, eivätkä vanhemmat pidä lapsilleen kuria tai tartu toimeen, jos opettajalta tulee kielteistä palautetta. Tämä on nähty monta kertaa!

Toisin sanoen ilman diagnoosia olo ei tee lapsesta pyhimystä.

Meidän roolissamme vanhempina on vain ja ainoastaan vastata omasta lapsestamme. Katsoa, että hän oppii käytöstavat, ei kiusaa ja tottelee opettajaa.

5

Sisälukutaito kunniaan.  Esität minun väittämäkseni sellaista, jota ei tulisi mieleenikään sanoa.  Sekoitatko nyt useamman kommentoijan keskenään, vai olenko ilmaissut ilmaissut ajatukseni jotenkin huonosti, mikä ei kyllä yleensä tapoihini kuulu.

Osoita minulle kohdat, joissa väität minun haluavan poista integroinnin kokonaan, tai kohta, jossa väitän syrjäytymisen (!) johtuvan integraatiosta. Tai, jossa kukaan olisi kyseenalaistanut koko ADHD-diagnoosin olemassaolon, painotin nimenomaan, että ko. psykologikaan ei sitä suinkaan tehnyt, hänetkin ymmärrettiin väärin.

Valitettavasti minun on pakko todeta, että vaikka ilmaiset ajatuksesi hyvin, on sinulla puutteita toisten kommenttien ymmärtämisessä. 

Olen palstalla hyvinkin usein kirjoittanut lapsiperheiden toimeentuloahdingosta ja kertonut työttömyyden aiheuttamista psyykkisistä ja fyysisistä oireista. Olen jopa esittänyt mielipiteideni tueksi tilastoja ja asiantuntijanäkemyksiä.

Nämä seikat eivät silti poista sitä, että vanhemmilla on lisääntyvässä määrin ongelmia kasvatuksessaan. On laiminlyöntejä ja välinpitämättömyyttä, mutta myös lapsen jalustalle nostamista. Kaikissa tapauksissa lapsi on se, joka kärsii seurauksista ja se toki heijastuu ympäristöön.

 Ehdotin, että alkuvaiheessa nämä jatkuvasti häiriötä aiheuttavat oppilaat siirrettäisiin erityiskouluun, jossa heitä opettavat asiaan erikoistunut henkilökunta. Näin nämä lapset saisivat paremman avun ongelmiinsa.

Samalla luokan työrauha paranisi, jolloin resurssit kohdentuisivat paremmin myös niihin toisenlaisista ongelmista kärsiviin erityislapsiin. Työrauhan palautuessa opettajilla olisi mahdollisuus paremmin huomioida KAIKKi oppilaansa yksilöllisesti.

Näkemyksemme eivät oikeasti kovin paljoa eroa toisistaan.

Kuule, sun joskus täällä anonyyminä muissa ketjuissa ilmaisemat mielipiteet lapsiperheiden toimeentuloahdingosta ovat aika evvk (ja mistä helve..stä voin edes teoriassa tietää niisä?) jos sinä nyt tässä kommenteissasi rinnastat erityisoppilaat ja nuorten syrjäytymisen.

Lähdet liikkeellekin jo tokaisemalla, ettei nykyinen systeemi palvele ketään eikä minkäänlaisia oppijoita. (Olen eri mieltä, kyllä systeemi toimii, se vaan toimii osassa kunnista huonosti ja se on toiminut ennen säästöjä paremmin!)

Tuo siis kommenttina minun kommenttiini. Minkä jälkeen keskityt todistelemaan, että tarkkavaisuushäiriöiset häiriköt sitä ja tätä. Minun pointtini kumminkin oli koko ajan, että a) avustajat auttavat kaikkia ollessaan luokassa eli ovat todellakin hyödyksi ja b) erityisoppilaista vain aika pieni osa on erityisopetuksessa pelkän tarkkaavaisuushäiriön takia.

Miten kommenttisi ylipäätään edes liittyi minuun, miksi vastasit sen minulle, JOS yhtäkkiä nyt oletkin sitä mieltä, että luokista on syytä siirtää pois ainoastaan väkivaltaiset häiriköt, joita noin keskimäärin on pari per KOULU ainakin täällä stadissa eli ei nyt mitenkään kauhean yleisiä monstereita....

Ja miksi kommenttisi juuri minulle, jos nyt oletkin sitä mieltä, että muuten erityisoppilaita saa sinne jäädä ja toki myös koulunkäyntiavustajiakin...?

Tämä ketju käsittelee erityisopetusta. Ap esittää erityisoppilaiden poistoa normaaliluokista eli integroinnin lopettamista.

Sinä olet melkeinpä kykenemätön huomaamaan, että erityisopetuksessa on sakkia dysfaatikoista autisteihin, sokeista liikuntavammaisiin. Myönsit itsekin, ettet tiedä erityisoppilaiden diagnooseista, mistä heti siirryit todistelemaan, millaisia taistelutantereita koulut ovat ja häiriköiden takia on 70 tuhatta syrjäytynyttä nuorta...Todellisuudessa ne mainitsemasi 70 tuhatta syrjäytynyttä ovat tulosta paljon moninaisemmista syistä kuin erityisoppilaiden integroinnista.

Lisäksi kehut jotakin huuhaamielipidettä siitä, miten adhd muka on enimmäkseen vain vanhempien hommaama tekosyy laiskuudelle. Tiedätkö edes, miten se diagnosoidaan? Ilmeisesti et.

Luetun ymmärrys on minulla oikein hyvä, kiitos vaan, ansaitsen sillä hyvin leipäni.

Jos sinä et halua viestiä tahtomattasi vääriä asioita, mieti tarkemmin, mitä asioita rinnastat ja missä järjestyksessä.

5, joka nyt poistuu takavasemmalle

Kyllä. Tarkkikset takaisin,

modernimpana versiona tosin ja

normaaliluokka takaisin normaaliluokaksi

missä normaaliopetus normaalin opetussuunnitelman mukaan max 15 oppilaan vahvuuksin.

Erityisopettajat erityisopetusta vaativille luokille avustajineen.

Suurin osa oppilaiden vanhemmistakin toivoo tätä, uskoisin näin.

Kyllä täällä pääkaupunkiseudulla on tällähetkellä alueita, joissa oppilasaines on sellaista, että puolet oppilaista olisi siellä tarkkiksella. Mistä siis rahat pienryhmiin? Mielestäni suurin ongelma tässä kyllä on vanhemmat, jotka eivät enää kasvata lapsiaan. Ja se, ettei opettajat saa enää tehdä mitään. Varsinkin yläasteella nämä häiriköt tietävät tasan tarkkaan , mistä narusta vedellään. Kuvataan videolle, opettajien hermostumisia ja valitetaan vanhemmille, jotka tulevat sitten huutamaan kouluun opettajalle. Tämän päivän lapset eivät enää osaa edes alkeellisia käytöstapoja. He istuvat kännyköidensä kanssa näkemättä enää ulkopuolelle. Koneet ja pelimaailma lisää levottomuutta ja tarkkaavaisuuden ongelmia on niin paljon ihan tavallisissa luokissa, että tarkkisluokkien palauttaminen on ihan mahdotonta tänäpäivänä. Yhteiskunta muuttuu...ja ikävä kyllä huonompaan suuntaan näyttäisi olevan menossa. Kyllä ennen kaikki oli paremmin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

Oma poikani sai erityisopetusta, vaikka hänellä ei ollut oikeastaan varsinaisia oppimisvaikeuksia vaan ainoastaan motivaatio-ongelma. Eihän siitä mitään tullut, hän oppi vähemmän kuin omassa luokassaan. Erityisopettaja on varmastikin oman alansa ammattilainen, mutta kun kaikille oppilaille ei pidä oppisisältöä mukauttaa. Tarvittaisiin vain karski, kalju ja karvainen karpaasi, joka löisi nyrkkiä pöytään ja vaatisi nulkilta enemmän yrittämistä - kaikkien niiden ymmärtäväisten tätien sijaan. Poika kaipasi miestä ja miehen haasteita, ei ymmärtämistä ja tukea.

Kyllä se isähahmo ja miehenmalli ensisijaisesti täytyisi sieltä kotoa löytyä, ei opettajan tehtävä ole paikata kenenkään perhemallin puutteita tai puuttuvaa isä- tai äiti hahmoa. Niin vaativaan tehtävään opettajan resurssit ei riitä, eikä tarvitsekaan.

 vanhemmat lyökööt nyrkkiä pöytään että nyt sinä berttanikodeemus olet kunnolla etkä häiriköi keleperke. Arvostakaa lastenne koulunkäyntiä, kehukaa jos on tarvetta, innostakaa, motivoikaa, ei kaikki oo yhteiskunnan ja opettajien vastuulla. Antakaa lapsille aikaa ja rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omani (aistivamma) ei taatusti olisi millään tarkkailuluokalla.

Mitä jos hän olisi aistivammaisten luokalla, saaden kohdennettua opetusta aistivammaisille?

Sen sijaan että on rauhattomassa, luokkakokoa jatkuvasti suurentavassa opetusryhmässä.

Elämme maailmassa,jossa raha ratkaisee. Myös vamman harvinaisuus (alueella ehkä ainoa ikäryhmässään) tekisivät asiasta mahdottoman. Hän myös tukee elämään ihan normiyhteiskunnassa,joka,ikävä kyllä,pyörii ns. tavisten ehdoilla. Lisäksi luokkakoko on laissa rajattu 20,joten siitä ei isommaksi kasva.

Tarkoitat siis että aistivammaisten luokalla ei saa olla yli 20 oppilasta, muuten kyllä saa olla. Ainoastaan, jos jollain oppilaalla luokassa on pidennetty oppivelvollisuus, silloin luokkakoko ei saa kasvaa yli 20 oppilaan, muuten luokkakoot on muistaakseni 1-2lk max 27 oppilasta ja siitä isommat oli muistaakseni 33 tai 34 oppilasta.

T. Ope

huonosti suomea osaavat omiin luokkiin, psyykkisesti oireilevat omiin ryhmiin, erityislapset omiin ryhmiin , häiriköt omiin ja normit omiin. 

Vartijat luokkaan jos meno rauhoittuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko asiaa lähestyä siten, että, kun häiriköt saataisiin pois, olisi aikaa paneutua muiden eritysitarpeita tarvitsevien lasten ongelmiin?   Häiriköt joka tapauksessa ovat niitä, jotka aiheuttavat ongelmia koko kouluyhteisölle.

vanhempien pitäisi saada omat penskansa ojennukseen

Jos luokista ei voida poistaa häirikköjä, niin kohta niistä poistuvat ne tavalliset oppilaat. Kehitys alkaa isoimpien kaupunkien ylemmästä keskiluokasta ja leviää vähitellen. Tulee yksityiskouluja tai koulujen oppilasaines muutoin eriytyy. Itse jo etsin omalle lapselleni vaihtoehtoja lähikoulu/eläintarhan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätön vaatimus.

Kouluavustajat mahdollistavat tuen myös niille normaalisti oppiville lapsille, koska heillekin saattaa jokin asia olla haasteellinen. Opettaja ei ehdi kaikkeen puuttua, lisäaikuinen luokassa helpottaa tilannetya, ja PARANTAA opiskelurauhaa selvästi, ei heikennä sitä!

Ns. tarkkikset eivät olleet kuin lasten säilytyspaikkoja. Kuitenkin kaikki pienryhmäopetuksesta hyötyvät EIVÄT tarvitse pienryhmäpaikkaa oppimisvaikeuksien takia, vaan esim. aistiyliherkkyyden tai omantoiminnan ohjauksen puutteiden takia.

Tunnut lähtevän siitä oletuksesta, että erityisoppilaiden opettaminen on turhaa, koska "ei heistä mitään kumminkaan tule". Oletus on aivan väärä. Oppilalla voi olla vaikkapa lukihäiriö, ja hän hyötyy avustajan tuesta, mutta on täysin normaaliälyinen ja jopa lahjakaskin - ja kykenee mainiosti opiskelemaan ja toimimaan ammatissa. Esim. minulla veljentytär on lukihäiriöinen, mutta toimii kirjanpitäjänä isossa kv-tilintarkastustoimistossa. Oma lapseni on asperger, ja pienryhmässä, mutta opiskelee yleisellä oppimäärällä ja on matematiikassa lahjakas.

Jotkut lapset hyötyvät pienryhmästä - muttei siis sellaisesta, jonne vain kaadettaisiin kaikki sosiaalisesti/psyykkisesri haastavat lapset, eli ei entisenlaisista tarkkiksista. Toiset taas pärjäävät normaaliluokissa avustajan kanssa ja se on heille paras ratkaisu.

Mitään joko-tai -systeemiä ei kannata luoda, koska jokainen erityislapsikin on omanlaisensa, ja se, mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.

Nykyinen systeemi ei oikeasti palvele ketään, eikä minkäänlaista oppilasta.

Suurissa ryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisten oireet kulminoituvat, joten kaikki resurssit käytetään heihin, ilman, että kukaan hyötyy. Muiden oppilaiden eteneminen hidastuu, puhumattakaan siitä, että lahjakkaiden oppilaiden tarpeita ei huomioida mitenkään, seurauksena lahjakkaiden taantuminen.

Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tulisi kaikki oppilaat saada jatkossa tuottavaan työhän, nykymallilla se ei onnistu.

Kouluavustajia lainkaan vähättelemättä, olen sitä mieltä, että eritysopettajien koulutus takaa paremmat mahdollisuus heikommin pärjääville.

Oman lapseni luokalla 90-luvulla oli muutama oppilas, joilla oli mm. tarkkaavaisuushäiriö ja oppimisvaikeuksia melko yleisesti. Erään lapsen vanhemmat vastustivat kovin lapsensa siirtämistä erityiskouluun, mutta sopuun päästiin ja siirto tehtiin. Se oli lapsen kannalta erinomainen ratkaisu. Hän on nyt aikuinen ja osaamistaan vastaavissa töissä, vastaten itse elatuksestaan ja osaamisestaan. Pidetty ihminen työpaikallaan ja itse hyvin tyytyväinen elämäänsä.

Mikäli hän olisi jäänyt normaaliluokalle, olisivat hänen kokemuksesna olleet enimmäkseen sellaisia, että hän olisi kokemut itsensä muita huonommaksi jatkuvasti ja ollut negatiivisen huomion kohteena. Tämä vain yhtenä tosielämän esimerkkinä.

Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminenkin on tosiasia silloin, kun opetus ei stimuloi heitä mitenkään.

Tästä on kokemusta omasta perheestä, joka ei kuitenkaan johtanut syrjäytymiseen, mutta johti alisuoriutumiseen koko peruskoulun ajan. Onneksi numerot kuitenkin pysyivät sellaisina, että lapsi pääsi lukioon, jolloin tilanne muuttui, puhumattakaan korkeakoulusta.  Tosin hänen piti opetella opiskeleminen, koska peruskoulun läpisaamiseen riitti läsnäolo ja kuunteleminen, mitään haasteita ei ollut.

Meidän tulee hyväksyä, että molemmanlaisia ihmisiä on olemassa ja molempia tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen. Eikö silloin järkevintä olisi tarjota heille juuri heidän tarvitsemaansa opetusta?

Rahakysymyshän tämä on ja politiikka ratkaisee.

Väitän kuitenkin, että suurin osa normaaleista oppilaista myös alisuoriutuu peruskoulussa, koska resurssit kohdentuvat heikommin pärjääviin, jotka eivät kuitenkaan saa sitä, mitä he tarvitsisivat.

Opettajien arvostusta tulisi kasvattaa, jotta parhaat hakeutuisivat koulutukseen. Ei siellä tarvita niitä kilttejä ysin tyttöjä, jotka ovat enneet systeemin läpi kyseenalaistamatta mitään - ja jatkavat omassa työssään opitulla linjalla. Miehiä myös enemmän opettajakoulutukseen, vaikka sitten kiintiöiden avulla, vaikka kiintiöitä yleensä vastustankin.

Olen vankasti eri mieltä siitä, ettäkö resurssit kohdistuisivat vain heikompiin oppilaihin. Resursseja on ylipäätään liian vähän, eikä erityisopetus todellakaan ole ollut säästöjen ulkopuolella, päinvastoin juuri siitä on säästetty.

Kuten kerroin, oma lapseni on pienryhmässä, joten en ole sitä paheksunut. Toin vain esille sen faktan, että se toimii osalle erityisoppilaista, mutta ei todellakaan kaikille.

Ihan kuten ei se integrointikaan ole avain onneen. Lapsikohtaisesti pitäisi päättää, eikä katsoa, että TARKKIKSET - siis todellakin nyt puhuttiin kaatoluokasta, jotka ennen nimettiin tarkkiksiksi - olisi joku hyvä vakioluokka.

Sitä paitsi, osa erityisoppilaistakin on niitä lahjakkaita. Esim. oma lapseni päätteli jo ekalla luokalla kertotaulun ja laski päässään moninumeroisten lukujen kertolaskuja. Hän oppi luvut ja kirjaimet 1,5-vuotiaana. Ei ole mitään järkeä siinäkään, että hiljainen ja älykäs poika pantaisiin tarkkikselle. Pienryhmä joo, tarkkis ei.

5

Minä en puhunutkaan tarkkiksista, vaan erityiskouluista, joissa olisi riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa.

En epäile hetkeäkään, etteikö osa eritysioppilaista olisi lahjakkaita. Lahjakkaat lapset saattavat tylsistyessään, eli opetuksen mielenkiinnottomuuden takia, päätyä luokan häiriköiksikin.

Nyt on tilanne se, että erityisohjausta tarvitsevat lapset on tavallaan niputettu yhdeksi joukoksi, riippumatta siitä, millaisia  he ovat, millaisia ovat heidän ongelmansa.

Mitä sinun hiljainen lapsesi hyötyy pienryhmästä, jos siinä on vaikka kaksi häiriköivää lasta?

En myöskään ole valmis allekirjoittamaan tuota leimaamista.  Vastuuon meidän aikuisten. Lapsemme toistavat niitä arvoja ja asenteista, joita he kotoaan saavat, eli vanhempien tulisi muuttua. Realistisesti se ei kuitenkaan ole mahdollista, idiootteja on ja tulee olemaan meissä vanhemmissakin. Lapset leimaavat ja kiusaavat toisiaan mitä erilaisin perustein, ulkonäön, vaatetuksen, luonteenlaadun jne. perusteella, siitä tuskin koskaan päsemme eroon. Miksi siis yhden ryhmän leimaaminen vain on mörkö?

Sullapa on vinkeä ajattelumaailma. Että kun kiusaamista on, siihen ei kannata tai tarvitse puuttua lainkaan millään osa-alueella.

Minusta taas pitää AINA, kun mietitään pienten lasten hoitoa ja kasvatusta, miettiä sitä, luodaanko järjestelmä, joka kannustaa ja tukee mahdollisimman yksilöllisesti ja kunkin lapsen erityiset tarpeet huomioiden - VAI luodaanko järjestelmä, joka leimaa tarpeettomasti lapsia ja johtaa siihen, että yhden erityisen tuen tarpeen takia lapselta jo pienenä suljetaan ovet esimerkiksi jatko-opintoihin ja itsenäiseen elämään.

Sinä edelleen puhut koko akan erityisoppilaista = muiden oppilaiden oppimista häiritsevinä tekijöinä, häirikköinä.

Tarkkaavaisuushäiriöisiä heistä on vain pieni osa.

Jos lapsi pärjää normaaliluokalla, ja avustaja riittää - ja avustaja siis tosiaan auttaa myös muita luokan oppilaita, henkilökohtaisista avustajista nyt ei ollut puhe, heitä saa hyvin harvoin - mikä olisi se peruste siirtää hänet erityisluokkaan?

Kuten olen jo maininnut, oma lapseni on erityisluokalla ja se on hänelle oiva ratkaisu, MUTTA se ei toimi kaikille, ja juuri tuollaista jäykkää toisen ääripään ratkaisua pidän idioottimaisena, että lopetettaisiin tyystin integrointi.

Kunnat maksavat nykyisin kokonaan erityisopetuksen. Jos lähdettäisiin siitä, että tosiaan kaikki erityisoppilaat siivottaisiin pienryhmiin (saati tarkkiksiin), aika piankin oltaisiin tilanteessa, että opetusbudjetti räjähtää käsiin ja kunnat alkaisivat leikata erityisopetuksesta. "Poissa silmistä, pois mielestä".

Sitä paitsi tosiaan se mallioppiminen, jossa lapsien rinnalla on monenlaisia ihmisiä, on tärkeää sekin. Mitä vaikkapa juuri autismikirjolainen oppii muilta lapsilta, jos on luokassa pelkkien autistilapsien kanssa? Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.

Heistä iso osa jatkaa nykyisin jatko-opintoihin, jossa heidän pitää joka tapauksessa pärjätä normaaliluokassa.

5

Mitä ihmeen olkiukkoja sinä rakentelet?

Missä kohtaa sanoin, että kiusaamiseen ei pitäisi puuttua?  Taidat lukea tekstiä asenteellisesti.  Kiusaamisen suurin syy löytyy lasten kodeista, kuten kommentissani mainitsinkin.  Kiusaamisest aon nyt puhuttu ties kuinka kauan, mutta se kasvaa vain ja uutena todella pahana asiana on somekiusaaminen.

Valitettavasti en ole alan asiantuntija, joten en edes tiedä, mitä kaikkia häiriöitä lapsille on diagnosoitu. Tiedän sen, että koulut ovat kuin taistelutantereita nykyään, jossa sekä oppilaat että opettajat ja kouluavustajat  ja kouluisännät jne. ovat kovilla, työrauhaa ei ole kenelläkään.

Tilanteen ollessa näin heikko, asialle tulisi tehdä jotain. En näe järkevänä perustaa taas uusia tutkimusryhmiä ja komiteoita pohtimaan asiaa vuosikausia, vaan ensimmäinen tehtävä on erottaa häiriköt erityisopettajien ja muiden asiaan koulutettujen ohjaukseen, jotta jäljelle jääville lapsille ja aikuisille taattaisiin edes jonkinlainen mahdollisuus työrauhaan ja häiriköiden elämään saataisiin tilanne, jossa heidän koulunkäynnillään  ja opiskelullaan olisi edes teoreettinen mahdollisuus toimia.

Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Asiantuntijoiden mukaan jokaisesta lasten ikäryhmästä syntyy 10 000 uutta syrjäytymisvaarassa olevaa. Kehitys on äärimmäisen huolestuttava ja selkeä osoitus siitä, että nykysysteemi ei toimi.

SINä itse ihan suoraan sanot, että jos kerran lapsia kiusataan eri asioista, niin miksi ainoastaan erityislasten kiusaamista pidetään mörkönä eli miksi siihen pitäisi puuttua.

. MINUSTA KAIKkeen kiusaamiseen pitää puuttua, eikä luoda ainakaan sellaisia järjestelmiä varta vasiten, joissa erituisen tuen tarpeessa olevat leimataan kaikki häiriköiksi ja siivotaan "jonnekin muualle".

Toistuvasti nyt väität, että koulujen levottomuus johtuu "häiriköistä", samoin nuorten syrjäytyminen. Aika helvetin kova kärjistys sinulla, ihan kuin nuorten ja lasten elämässä ei olisikaan muita ongelmia kuin naapurin dysfaatikon saama erityisopetus ja koulunkäyntiavustajan läsnäolo luokassa! Ei jeesus, luetko sä ollenkaan noita kommenttejasi ajatuksella???

Todellisuudessa - koetetaanpa nyt pysyä asiassa siellä! - erityisoppilaista vain pieni osa häiriköi. Pienryhmiä EI ole lopetettu kokonaan, mutta jos sellaista ei löydy lähikoulussa ja lapsen tarvitsema tuki voidaan järjestää normaaliin luokaan, se voi hyvin olla lapselle paras ratkaisu.

Kannattaa muistaa sekin, että pienryhmä jossakin kauempana katkaisee pieneltä lapselta kontaktit naapuruston lapsiin. Ja jos ja kun siellä pienryhmässä on kirjava joukko lapsia kukin eri diagnoosilla, mahdollisesri kolmelta eri luokka-asteelta, se voi senkin takia huono ratkaisu lapselle.

Molempia siis tarvitaan. Sekä integrointia että pienryhmiä. Mikä tässä on niin helvetin vaikea ymmärtää?

5

Jompikumpi meistä ei ymmärrä, ilmeisesti.

Minä perustan käsitykseni lähipiirini opettajien kokemuksiin, sekä opettajien avautumiseen mediassa. He ovat kovasti yrittäneet tuoda julkisuuteen niitä ongelmia, joiden kanssa sekä he että oppilaat joutuvat painimaan päivittäin.

Olen itsekin saanut tutustua tämän päivän kouluun oman työni puitteissa, eli olen vieraillut usemmassakin koulussa ja luokassa seuraamassa opetusta - tai opettajan yrityksiä opettaa.  Häiriköinti estää kaikkien työskentelyn, kuten jo empiiristen kokemusteni perusteella kerroin.

Jos olisit lukenut kaikki kommentit, olisit huomannut, että ehdotan tässä ensivaiheessa näiden häiriköiden siirtämistä toisenlaisen opetuksen piiriin, jolloin resursseja vapautuisi muiden eritystarpeita omaavienkin käyttöön, itse asiassa paremmin koko luokan käyttöön, myös niiden lasten, joiden ongelmat ovat luonteeltaan toisenlaisia.

Jokin aika sitten eräs psykologi asetti uransa vaakalaudalle kertoessaan julkisesti käsityksensä ADHD-diagnooseista; vanhemmat hakevat lapselleen ko. diagnoosin, koska pääsevät siten irti omasta vastuustaan. Tämä psykologi ei asettanut koko diagnoosia kyseenalaiseksi, mutta johan älähdettiin.

Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä, lasten häiriökäyttäytyminen ja ns. ylivilkkaus johtuu todennäköisesti monen lapsen kohdalla heikosta kotikasvatuksesta. Tätä käsitystäni puoltaa tuo syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten määrä. Se on räjähtänyt käsiin. Tällaista tilannetta ei ole koskaan Suomen historiassa aiemmin ollut.

Minkä selityksen sinä haluaisit ilmiölle antaa?

Olen minäkin vieraillut luokissa, mm. etsiessäni lapselle ennen koulunalkua sopivaa luokkaa. Koska olen aktiivinen vertaistoiminnassa, tunnen erityisoppilaita kymmeniä. Sinä et ilmeisesti tunne yhtäkään.

Lisäksi sekä mieheni että kälyni ovat opettajia, käly jopa laaja-alainen erityisopettaja.

Joten edelleen: kannatan erityisluokkien säilyttämistä, mutta en luopumista kokonaan integroinnista, koska toisin kuin sinä väität, se myös TOIMII aika usein hyvin.

Olen lukenut kaikki kommenttisi. Oletko sinä lukenut minun? Meinaan kun minustakin vaikeasti psyykkisesti oirehtivat lapset pitää saada hoitoon.

Tässä kuitenkin puhuttiin kaikkien erityislasten integrointien lopettamisesta. Luepa aloitus uudelleen!

Adhd-diagnoosia ei "hankita" kuin enolle illallista. Se edellyttää perusteellisia tutkimuksia, ymmärtääkseni aspergerin tavoin keskussairaalan ao. osastolla. Joka väittää, että diagnoosi hankitaan selitykseksi laiskuudelle, on pihalla asiasta kuin lumiukko! Siksi sitä mielipidettä on kritisoitu.

Sinänsä tietysti kasvatuksella voidaan vahvistaa tai lievittää eri diagnoosien oireita. On parempia ja on huonompia keinoja käsitellä vaikkapa nyt adhd-lasta. Mutta kokonaisen diagnoosiryhmän leimaaminen on vastuutonta ja asiantuntematonta.

Sinä väitit ensin, että lasten ja nuorten syrjäytyminen johtuu koulujen integrointi-käytännöistä. Nyt vetoat puuttuvaan kotikasvatukseen. Koetapa päättää, kumpi se nyt oli?

Todellisuudessa yhteiskunnassa menee moni asia mönkään ja monella tavalla mönkään. Lapsiperheiden tulotaso on jäänyt jälkeen, ja moni perhe elää köyhyydessä. Siitä seuraa mielenterveysongelmia ja vaikeuksia hankkia apua ja terapioita.

Yksi tekijä on säästöpolitiikka. Koulunkäyntiavustajia on vähennetty samalla, kun integrointeja on lisätty, ja se on tietysti väärä ratkaisu - mutta välttämättä siinä ei pidä silloin tehdä tuollaista johtopäätöstä, että integroinnit pitää lopettaa, vaan lisätä niitä avustajia!

Toisaalta pienryhmäopetuksen tasoonkin pitää panostaa. Oman lapseni alakoulussa vähennettiin avustajaresurssi juurikin sieltä pienluokasta. Jokainen voi itse miettiä, miten hyvätasoista opetus on, kun yhden opettajan pitää ilman avustajaa opettaa kymmentä eri diagnooseilla varustettua lasta, kolmelta luokka-asteelta, kullakin hiukan erilainen tuen tarve.

Yleinen asenneilmasto on myös tärkeä tekijä. Niin kauan kuin ns. normaalien lasten vanhemmilla on asenne, että "ei se meidän Niko-Bertta mitään tee, ne on ne MUUT lapset ja varsinkin ne ERITYISET, jotka aiheuttaa häiriötä", niin normaalilapsoset saavat melskata tunnilla, eivätkä vanhemmat pidä lapsilleen kuria tai tartu toimeen, jos opettajalta tulee kielteistä palautetta. Tämä on nähty monta kertaa!

Toisin sanoen ilman diagnoosia olo ei tee lapsesta pyhimystä.

Meidän roolissamme vanhempina on vain ja ainoastaan vastata omasta lapsestamme. Katsoa, että hän oppii käytöstavat, ei kiusaa ja tottelee opettajaa.

5

Sisälukutaito kunniaan.  Esität minun väittämäkseni sellaista, jota ei tulisi mieleenikään sanoa.  Sekoitatko nyt useamman kommentoijan keskenään, vai olenko ilmaissut ilmaissut ajatukseni jotenkin huonosti, mikä ei kyllä yleensä tapoihini kuulu.

Osoita minulle kohdat, joissa väität minun haluavan poista integroinnin kokonaan, tai kohta, jossa väitän syrjäytymisen (!) johtuvan integraatiosta. Tai, jossa kukaan olisi kyseenalaistanut koko ADHD-diagnoosin olemassaolon, painotin nimenomaan, että ko. psykologikaan ei sitä suinkaan tehnyt, hänetkin ymmärrettiin väärin.

Valitettavasti minun on pakko todeta, että vaikka ilmaiset ajatuksesi hyvin, on sinulla puutteita toisten kommenttien ymmärtämisessä. 

Olen palstalla hyvinkin usein kirjoittanut lapsiperheiden toimeentuloahdingosta ja kertonut työttömyyden aiheuttamista psyykkisistä ja fyysisistä oireista. Olen jopa esittänyt mielipiteideni tueksi tilastoja ja asiantuntijanäkemyksiä.

Nämä seikat eivät silti poista sitä, että vanhemmilla on lisääntyvässä määrin ongelmia kasvatuksessaan. On laiminlyöntejä ja välinpitämättömyyttä, mutta myös lapsen jalustalle nostamista. Kaikissa tapauksissa lapsi on se, joka kärsii seurauksista ja se toki heijastuu ympäristöön.

 Ehdotin, että alkuvaiheessa nämä jatkuvasti häiriötä aiheuttavat oppilaat siirrettäisiin erityiskouluun, jossa heitä opettavat asiaan erikoistunut henkilökunta. Näin nämä lapset saisivat paremman avun ongelmiinsa.

Samalla luokan työrauha paranisi, jolloin resurssit kohdentuisivat paremmin myös niihin toisenlaisista ongelmista kärsiviin erityislapsiin. Työrauhan palautuessa opettajilla olisi mahdollisuus paremmin huomioida KAIKKi oppilaansa yksilöllisesti.

Näkemyksemme eivät oikeasti kovin paljoa eroa toisistaan.

Kuule, sun joskus täällä anonyyminä muissa ketjuissa ilmaisemat mielipiteet lapsiperheiden toimeentuloahdingosta ovat aika evvk (ja mistä helve..stä voin edes teoriassa tietää niisä?) jos sinä nyt tässä kommenteissasi rinnastat erityisoppilaat ja nuorten syrjäytymisen.

Lähdet liikkeellekin jo tokaisemalla, ettei nykyinen systeemi palvele ketään eikä minkäänlaisia oppijoita. (Olen eri mieltä, kyllä systeemi toimii, se vaan toimii osassa kunnista huonosti ja se on toiminut ennen säästöjä paremmin!)

Tuo siis kommenttina minun kommenttiini. Minkä jälkeen keskityt todistelemaan, että tarkkavaisuushäiriöiset häiriköt sitä ja tätä. Minun pointtini kumminkin oli koko ajan, että a) avustajat auttavat kaikkia ollessaan luokassa eli ovat todellakin hyödyksi ja b) erityisoppilaista vain aika pieni osa on erityisopetuksessa pelkän tarkkaavaisuushäiriön takia.

Miten kommenttisi ylipäätään edes liittyi minuun, miksi vastasit sen minulle, JOS yhtäkkiä nyt oletkin sitä mieltä, että luokista on syytä siirtää pois ainoastaan väkivaltaiset häiriköt, joita noin keskimäärin on pari per KOULU ainakin täällä stadissa eli ei nyt mitenkään kauhean yleisiä monstereita....

Ja miksi kommenttisi juuri minulle, jos nyt oletkin sitä mieltä, että muuten erityisoppilaita saa sinne jäädä ja toki myös koulunkäyntiavustajiakin...?

Tämä ketju käsittelee erityisopetusta. Ap esittää erityisoppilaiden poistoa normaaliluokista eli integroinnin lopettamista.

Sinä olet melkeinpä kykenemätön huomaamaan, että erityisopetuksessa on sakkia dysfaatikoista autisteihin, sokeista liikuntavammaisiin. Myönsit itsekin, ettet tiedä erityisoppilaiden diagnooseista, mistä heti siirryit todistelemaan, millaisia taistelutantereita koulut ovat ja häiriköiden takia on 70 tuhatta syrjäytynyttä nuorta...Todellisuudessa ne mainitsemasi 70 tuhatta syrjäytynyttä ovat tulosta paljon moninaisemmista syistä kuin erityisoppilaiden integroinnista.

Lisäksi kehut jotakin huuhaamielipidettä siitä, miten adhd muka on enimmäkseen vain vanhempien hommaama tekosyy laiskuudelle. Tiedätkö edes, miten se diagnosoidaan? Ilmeisesti et.

Luetun ymmärrys on minulla oikein hyvä, kiitos vaan, ansaitsen sillä hyvin leipäni.

Jos sinä et halua viestiä tahtomattasi vääriä asioita, mieti tarkemmin, mitä asioita rinnastat ja missä järjestyksessä.

5, joka nyt poistuu takavasemmalle

Suosittelen kehittämään ammattitaitoasi edelleen, koska tuo luetun ymmärtäminen selvästi on sinulle hankalaa.

Olet päättänyt jostain kumman syystä minun olevan integrointia vastaan, vaikka mitään sellaista en ole missään kommentissani sanonut. Itse asiassa olen puolustanut muiden oikeuksia, joita heillä ei ongelmallisimmista häiriköistä johtuen ole, siis myös niiden erilaisilla diagnooseilla varustettujen oikeuksia. Tämän löydät kommenteistani, jos vaivaudut lukemaan niitä ajatuksen kanssa. Nyt vääristelet kommenttejani ja rakentelet aivan itse niistä kummallisia siltoja ja vedät vähintäänkin omituisia johtopäätöksiä.

Minusta tuntuu, että tämä aihe meni sinulla jotenkin liikaa tunteisiin, syystä tai toisesta.

Pitäydyn kuitenkin käsityksessäni, että nykysysteemi ei palvele ketään kunnolla.

ADHD-diagnooseista asiantuntijalääkäritkin ovat eri mieltä. Tosiasiassa ADHD voidaan pitävästä todentaa vain aivoja kuvantamalla, mutta koska se on kallista, sitä ei juurikaan tehdä.

Keskustelua lääkärien piirissä on herättänyt myös erilaisten mielenterveyshäiriöiden ylidiagnosointi.

Uutta diagnoosiluokitusta on arvosteltu erityisesti siitä, että se laajentaa mielenterveyden häiriöiden määritelmiä. Suomen Mielenterveysseuran ­kehitysjohtajan, psykiatri Kristian Wahlbeckin mukaan DSM-5 madaltaa monissa tapauksissa diagnoosin asettamisen kynnystä.

DSM-luokitus saattaa olla tulossa tiensä päähän. Sen kehitystyötä rahoit­tavat Yhdysvaltain lääkäriliitto ja The ­National Institute of Mental Health (NIMH). Instituutin johtaja Thomas ­Insel on ilmoittanut, että se suuntaa ­rahoitusta tästä eteenpäin enemmän ­kokonaan uudenlaisen, objektiivisemman psykiatristen häiriöiden luokittelun tutkimukseen. NIMH haluaa edetä kohti diagnosointia, joka perustuisi ­genetiikalle, aivokuvantamiselle ja kognitiivisille testeille.

– Tämä on ikiaikainen ongelma. Diagnostista spesifisyyttä pitäisi saada paremmaksi, psykiatriayhdistyksen puheenjohtajaValkonen-Korhonen sanoo.

Kristian Wahlbeck arvioi, että psykiatrian tieteellisen perustan vahvistaminen hälventäisi myös epäilyksiä lääke- ja terapiateollisuuden vaikutuksesta luokittelun kehitystyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätön vaatimus.

Kouluavustajat mahdollistavat tuen myös niille normaalisti oppiville lapsille, koska heillekin saattaa jokin asia olla haasteellinen. Opettaja ei ehdi kaikkeen puuttua, lisäaikuinen luokassa helpottaa tilannetya, ja PARANTAA opiskelurauhaa selvästi, ei heikennä sitä!

Ns. tarkkikset eivät olleet kuin lasten säilytyspaikkoja. Kuitenkin kaikki pienryhmäopetuksesta hyötyvät EIVÄT tarvitse pienryhmäpaikkaa oppimisvaikeuksien takia, vaan esim. aistiyliherkkyyden tai omantoiminnan ohjauksen puutteiden takia.

Tunnut lähtevän siitä oletuksesta, että erityisoppilaiden opettaminen on turhaa, koska "ei heistä mitään kumminkaan tule". Oletus on aivan väärä. Oppilalla voi olla vaikkapa lukihäiriö, ja hän hyötyy avustajan tuesta, mutta on täysin normaaliälyinen ja jopa lahjakaskin - ja kykenee mainiosti opiskelemaan ja toimimaan ammatissa. Esim. minulla veljentytär on lukihäiriöinen, mutta toimii kirjanpitäjänä isossa kv-tilintarkastustoimistossa. Oma lapseni on asperger, ja pienryhmässä, mutta opiskelee yleisellä oppimäärällä ja on matematiikassa lahjakas.

Jotkut lapset hyötyvät pienryhmästä - muttei siis sellaisesta, jonne vain kaadettaisiin kaikki sosiaalisesti/psyykkisesri haastavat lapset, eli ei entisenlaisista tarkkiksista. Toiset taas pärjäävät normaaliluokissa avustajan kanssa ja se on heille paras ratkaisu.

Mitään joko-tai -systeemiä ei kannata luoda, koska jokainen erityislapsikin on omanlaisensa, ja se, mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.

Nykyinen systeemi ei oikeasti palvele ketään, eikä minkäänlaista oppilasta.

Suurissa ryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisten oireet kulminoituvat, joten kaikki resurssit käytetään heihin, ilman, että kukaan hyötyy. Muiden oppilaiden eteneminen hidastuu, puhumattakaan siitä, että lahjakkaiden oppilaiden tarpeita ei huomioida mitenkään, seurauksena lahjakkaiden taantuminen.

Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tulisi kaikki oppilaat saada jatkossa tuottavaan työhän, nykymallilla se ei onnistu.

Kouluavustajia lainkaan vähättelemättä, olen sitä mieltä, että eritysopettajien koulutus takaa paremmat mahdollisuus heikommin pärjääville.

Oman lapseni luokalla 90-luvulla oli muutama oppilas, joilla oli mm. tarkkaavaisuushäiriö ja oppimisvaikeuksia melko yleisesti. Erään lapsen vanhemmat vastustivat kovin lapsensa siirtämistä erityiskouluun, mutta sopuun päästiin ja siirto tehtiin. Se oli lapsen kannalta erinomainen ratkaisu. Hän on nyt aikuinen ja osaamistaan vastaavissa töissä, vastaten itse elatuksestaan ja osaamisestaan. Pidetty ihminen työpaikallaan ja itse hyvin tyytyväinen elämäänsä.

Mikäli hän olisi jäänyt normaaliluokalle, olisivat hänen kokemuksesna olleet enimmäkseen sellaisia, että hän olisi kokemut itsensä muita huonommaksi jatkuvasti ja ollut negatiivisen huomion kohteena. Tämä vain yhtenä tosielämän esimerkkinä.

Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminenkin on tosiasia silloin, kun opetus ei stimuloi heitä mitenkään.

Tästä on kokemusta omasta perheestä, joka ei kuitenkaan johtanut syrjäytymiseen, mutta johti alisuoriutumiseen koko peruskoulun ajan. Onneksi numerot kuitenkin pysyivät sellaisina, että lapsi pääsi lukioon, jolloin tilanne muuttui, puhumattakaan korkeakoulusta.  Tosin hänen piti opetella opiskeleminen, koska peruskoulun läpisaamiseen riitti läsnäolo ja kuunteleminen, mitään haasteita ei ollut.

Meidän tulee hyväksyä, että molemmanlaisia ihmisiä on olemassa ja molempia tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen. Eikö silloin järkevintä olisi tarjota heille juuri heidän tarvitsemaansa opetusta?

Rahakysymyshän tämä on ja politiikka ratkaisee.

Väitän kuitenkin, että suurin osa normaaleista oppilaista myös alisuoriutuu peruskoulussa, koska resurssit kohdentuvat heikommin pärjääviin, jotka eivät kuitenkaan saa sitä, mitä he tarvitsisivat.

Opettajien arvostusta tulisi kasvattaa, jotta parhaat hakeutuisivat koulutukseen. Ei siellä tarvita niitä kilttejä ysin tyttöjä, jotka ovat enneet systeemin läpi kyseenalaistamatta mitään - ja jatkavat omassa työssään opitulla linjalla. Miehiä myös enemmän opettajakoulutukseen, vaikka sitten kiintiöiden avulla, vaikka kiintiöitä yleensä vastustankin.

Olen vankasti eri mieltä siitä, ettäkö resurssit kohdistuisivat vain heikompiin oppilaihin. Resursseja on ylipäätään liian vähän, eikä erityisopetus todellakaan ole ollut säästöjen ulkopuolella, päinvastoin juuri siitä on säästetty.

Kuten kerroin, oma lapseni on pienryhmässä, joten en ole sitä paheksunut. Toin vain esille sen faktan, että se toimii osalle erityisoppilaista, mutta ei todellakaan kaikille.

Ihan kuten ei se integrointikaan ole avain onneen. Lapsikohtaisesti pitäisi päättää, eikä katsoa, että TARKKIKSET - siis todellakin nyt puhuttiin kaatoluokasta, jotka ennen nimettiin tarkkiksiksi - olisi joku hyvä vakioluokka.

Sitä paitsi, osa erityisoppilaistakin on niitä lahjakkaita. Esim. oma lapseni päätteli jo ekalla luokalla kertotaulun ja laski päässään moninumeroisten lukujen kertolaskuja. Hän oppi luvut ja kirjaimet 1,5-vuotiaana. Ei ole mitään järkeä siinäkään, että hiljainen ja älykäs poika pantaisiin tarkkikselle. Pienryhmä joo, tarkkis ei.

5

Minä en puhunutkaan tarkkiksista, vaan erityiskouluista, joissa olisi riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa.

En epäile hetkeäkään, etteikö osa eritysioppilaista olisi lahjakkaita. Lahjakkaat lapset saattavat tylsistyessään, eli opetuksen mielenkiinnottomuuden takia, päätyä luokan häiriköiksikin.

Nyt on tilanne se, että erityisohjausta tarvitsevat lapset on tavallaan niputettu yhdeksi joukoksi, riippumatta siitä, millaisia  he ovat, millaisia ovat heidän ongelmansa.

Mitä sinun hiljainen lapsesi hyötyy pienryhmästä, jos siinä on vaikka kaksi häiriköivää lasta?

En myöskään ole valmis allekirjoittamaan tuota leimaamista.  Vastuuon meidän aikuisten. Lapsemme toistavat niitä arvoja ja asenteista, joita he kotoaan saavat, eli vanhempien tulisi muuttua. Realistisesti se ei kuitenkaan ole mahdollista, idiootteja on ja tulee olemaan meissä vanhemmissakin. Lapset leimaavat ja kiusaavat toisiaan mitä erilaisin perustein, ulkonäön, vaatetuksen, luonteenlaadun jne. perusteella, siitä tuskin koskaan päsemme eroon. Miksi siis yhden ryhmän leimaaminen vain on mörkö?

Sullapa on vinkeä ajattelumaailma. Että kun kiusaamista on, siihen ei kannata tai tarvitse puuttua lainkaan millään osa-alueella.

Minusta taas pitää AINA, kun mietitään pienten lasten hoitoa ja kasvatusta, miettiä sitä, luodaanko järjestelmä, joka kannustaa ja tukee mahdollisimman yksilöllisesti ja kunkin lapsen erityiset tarpeet huomioiden - VAI luodaanko järjestelmä, joka leimaa tarpeettomasti lapsia ja johtaa siihen, että yhden erityisen tuen tarpeen takia lapselta jo pienenä suljetaan ovet esimerkiksi jatko-opintoihin ja itsenäiseen elämään.

Sinä edelleen puhut koko akan erityisoppilaista = muiden oppilaiden oppimista häiritsevinä tekijöinä, häirikköinä.

Tarkkaavaisuushäiriöisiä heistä on vain pieni osa.

Jos lapsi pärjää normaaliluokalla, ja avustaja riittää - ja avustaja siis tosiaan auttaa myös muita luokan oppilaita, henkilökohtaisista avustajista nyt ei ollut puhe, heitä saa hyvin harvoin - mikä olisi se peruste siirtää hänet erityisluokkaan?

Kuten olen jo maininnut, oma lapseni on erityisluokalla ja se on hänelle oiva ratkaisu, MUTTA se ei toimi kaikille, ja juuri tuollaista jäykkää toisen ääripään ratkaisua pidän idioottimaisena, että lopetettaisiin tyystin integrointi.

Kunnat maksavat nykyisin kokonaan erityisopetuksen. Jos lähdettäisiin siitä, että tosiaan kaikki erityisoppilaat siivottaisiin pienryhmiin (saati tarkkiksiin), aika piankin oltaisiin tilanteessa, että opetusbudjetti räjähtää käsiin ja kunnat alkaisivat leikata erityisopetuksesta. "Poissa silmistä, pois mielestä".

Sitä paitsi tosiaan se mallioppiminen, jossa lapsien rinnalla on monenlaisia ihmisiä, on tärkeää sekin. Mitä vaikkapa juuri autismikirjolainen oppii muilta lapsilta, jos on luokassa pelkkien autistilapsien kanssa? Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.

Heistä iso osa jatkaa nykyisin jatko-opintoihin, jossa heidän pitää joka tapauksessa pärjätä normaaliluokassa.

5

Mitä ihmeen olkiukkoja sinä rakentelet?

Missä kohtaa sanoin, että kiusaamiseen ei pitäisi puuttua?  Taidat lukea tekstiä asenteellisesti.  Kiusaamisen suurin syy löytyy lasten kodeista, kuten kommentissani mainitsinkin.  Kiusaamisest aon nyt puhuttu ties kuinka kauan, mutta se kasvaa vain ja uutena todella pahana asiana on somekiusaaminen.

Valitettavasti en ole alan asiantuntija, joten en edes tiedä, mitä kaikkia häiriöitä lapsille on diagnosoitu. Tiedän sen, että koulut ovat kuin taistelutantereita nykyään, jossa sekä oppilaat että opettajat ja kouluavustajat  ja kouluisännät jne. ovat kovilla, työrauhaa ei ole kenelläkään.

Tilanteen ollessa näin heikko, asialle tulisi tehdä jotain. En näe järkevänä perustaa taas uusia tutkimusryhmiä ja komiteoita pohtimaan asiaa vuosikausia, vaan ensimmäinen tehtävä on erottaa häiriköt erityisopettajien ja muiden asiaan koulutettujen ohjaukseen, jotta jäljelle jääville lapsille ja aikuisille taattaisiin edes jonkinlainen mahdollisuus työrauhaan ja häiriköiden elämään saataisiin tilanne, jossa heidän koulunkäynnillään  ja opiskelullaan olisi edes teoreettinen mahdollisuus toimia.

Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Asiantuntijoiden mukaan jokaisesta lasten ikäryhmästä syntyy 10 000 uutta syrjäytymisvaarassa olevaa. Kehitys on äärimmäisen huolestuttava ja selkeä osoitus siitä, että nykysysteemi ei toimi.

SINä itse ihan suoraan sanot, että jos kerran lapsia kiusataan eri asioista, niin miksi ainoastaan erityislasten kiusaamista pidetään mörkönä eli miksi siihen pitäisi puuttua.

. MINUSTA KAIKkeen kiusaamiseen pitää puuttua, eikä luoda ainakaan sellaisia järjestelmiä varta vasiten, joissa erituisen tuen tarpeessa olevat leimataan kaikki häiriköiksi ja siivotaan "jonnekin muualle".

Toistuvasti nyt väität, että koulujen levottomuus johtuu "häiriköistä", samoin nuorten syrjäytyminen. Aika helvetin kova kärjistys sinulla, ihan kuin nuorten ja lasten elämässä ei olisikaan muita ongelmia kuin naapurin dysfaatikon saama erityisopetus ja koulunkäyntiavustajan läsnäolo luokassa! Ei jeesus, luetko sä ollenkaan noita kommenttejasi ajatuksella???

Todellisuudessa - koetetaanpa nyt pysyä asiassa siellä! - erityisoppilaista vain pieni osa häiriköi. Pienryhmiä EI ole lopetettu kokonaan, mutta jos sellaista ei löydy lähikoulussa ja lapsen tarvitsema tuki voidaan järjestää normaaliin luokaan, se voi hyvin olla lapselle paras ratkaisu.

Kannattaa muistaa sekin, että pienryhmä jossakin kauempana katkaisee pieneltä lapselta kontaktit naapuruston lapsiin. Ja jos ja kun siellä pienryhmässä on kirjava joukko lapsia kukin eri diagnoosilla, mahdollisesri kolmelta eri luokka-asteelta, se voi senkin takia huono ratkaisu lapselle.

Molempia siis tarvitaan. Sekä integrointia että pienryhmiä. Mikä tässä on niin helvetin vaikea ymmärtää?

5

Jompikumpi meistä ei ymmärrä, ilmeisesti.

Minä perustan käsitykseni lähipiirini opettajien kokemuksiin, sekä opettajien avautumiseen mediassa. He ovat kovasti yrittäneet tuoda julkisuuteen niitä ongelmia, joiden kanssa sekä he että oppilaat joutuvat painimaan päivittäin.

Olen itsekin saanut tutustua tämän päivän kouluun oman työni puitteissa, eli olen vieraillut usemmassakin koulussa ja luokassa seuraamassa opetusta - tai opettajan yrityksiä opettaa.  Häiriköinti estää kaikkien työskentelyn, kuten jo empiiristen kokemusteni perusteella kerroin.

Jos olisit lukenut kaikki kommentit, olisit huomannut, että ehdotan tässä ensivaiheessa näiden häiriköiden siirtämistä toisenlaisen opetuksen piiriin, jolloin resursseja vapautuisi muiden eritystarpeita omaavienkin käyttöön, itse asiassa paremmin koko luokan käyttöön, myös niiden lasten, joiden ongelmat ovat luonteeltaan toisenlaisia.

Jokin aika sitten eräs psykologi asetti uransa vaakalaudalle kertoessaan julkisesti käsityksensä ADHD-diagnooseista; vanhemmat hakevat lapselleen ko. diagnoosin, koska pääsevät siten irti omasta vastuustaan. Tämä psykologi ei asettanut koko diagnoosia kyseenalaiseksi, mutta johan älähdettiin.

Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä, lasten häiriökäyttäytyminen ja ns. ylivilkkaus johtuu todennäköisesti monen lapsen kohdalla heikosta kotikasvatuksesta. Tätä käsitystäni puoltaa tuo syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten määrä. Se on räjähtänyt käsiin. Tällaista tilannetta ei ole koskaan Suomen historiassa aiemmin ollut.

Minkä selityksen sinä haluaisit ilmiölle antaa?

Olen minäkin vieraillut luokissa, mm. etsiessäni lapselle ennen koulunalkua sopivaa luokkaa. Koska olen aktiivinen vertaistoiminnassa, tunnen erityisoppilaita kymmeniä. Sinä et ilmeisesti tunne yhtäkään.

Lisäksi sekä mieheni että kälyni ovat opettajia, käly jopa laaja-alainen erityisopettaja.

Joten edelleen: kannatan erityisluokkien säilyttämistä, mutta en luopumista kokonaan integroinnista, koska toisin kuin sinä väität, se myös TOIMII aika usein hyvin.

Olen lukenut kaikki kommenttisi. Oletko sinä lukenut minun? Meinaan kun minustakin vaikeasti psyykkisesti oirehtivat lapset pitää saada hoitoon.

Tässä kuitenkin puhuttiin kaikkien erityislasten integrointien lopettamisesta. Luepa aloitus uudelleen!

Adhd-diagnoosia ei "hankita" kuin enolle illallista. Se edellyttää perusteellisia tutkimuksia, ymmärtääkseni aspergerin tavoin keskussairaalan ao. osastolla. Joka väittää, että diagnoosi hankitaan selitykseksi laiskuudelle, on pihalla asiasta kuin lumiukko! Siksi sitä mielipidettä on kritisoitu.

Sinänsä tietysti kasvatuksella voidaan vahvistaa tai lievittää eri diagnoosien oireita. On parempia ja on huonompia keinoja käsitellä vaikkapa nyt adhd-lasta. Mutta kokonaisen diagnoosiryhmän leimaaminen on vastuutonta ja asiantuntematonta.

Sinä väitit ensin, että lasten ja nuorten syrjäytyminen johtuu koulujen integrointi-käytännöistä. Nyt vetoat puuttuvaan kotikasvatukseen. Koetapa päättää, kumpi se nyt oli?

Todellisuudessa yhteiskunnassa menee moni asia mönkään ja monella tavalla mönkään. Lapsiperheiden tulotaso on jäänyt jälkeen, ja moni perhe elää köyhyydessä. Siitä seuraa mielenterveysongelmia ja vaikeuksia hankkia apua ja terapioita.

Yksi tekijä on säästöpolitiikka. Koulunkäyntiavustajia on vähennetty samalla, kun integrointeja on lisätty, ja se on tietysti väärä ratkaisu - mutta välttämättä siinä ei pidä silloin tehdä tuollaista johtopäätöstä, että integroinnit pitää lopettaa, vaan lisätä niitä avustajia!

Toisaalta pienryhmäopetuksen tasoonkin pitää panostaa. Oman lapseni alakoulussa vähennettiin avustajaresurssi juurikin sieltä pienluokasta. Jokainen voi itse miettiä, miten hyvätasoista opetus on, kun yhden opettajan pitää ilman avustajaa opettaa kymmentä eri diagnooseilla varustettua lasta, kolmelta luokka-asteelta, kullakin hiukan erilainen tuen tarve.

Yleinen asenneilmasto on myös tärkeä tekijä. Niin kauan kuin ns. normaalien lasten vanhemmilla on asenne, että "ei se meidän Niko-Bertta mitään tee, ne on ne MUUT lapset ja varsinkin ne ERITYISET, jotka aiheuttaa häiriötä", niin normaalilapsoset saavat melskata tunnilla, eivätkä vanhemmat pidä lapsilleen kuria tai tartu toimeen, jos opettajalta tulee kielteistä palautetta. Tämä on nähty monta kertaa!

Toisin sanoen ilman diagnoosia olo ei tee lapsesta pyhimystä.

Meidän roolissamme vanhempina on vain ja ainoastaan vastata omasta lapsestamme. Katsoa, että hän oppii käytöstavat, ei kiusaa ja tottelee opettajaa.

5

Sisälukutaito kunniaan.  Esität minun väittämäkseni sellaista, jota ei tulisi mieleenikään sanoa.  Sekoitatko nyt useamman kommentoijan keskenään, vai olenko ilmaissut ilmaissut ajatukseni jotenkin huonosti, mikä ei kyllä yleensä tapoihini kuulu.

Osoita minulle kohdat, joissa väität minun haluavan poista integroinnin kokonaan, tai kohta, jossa väitän syrjäytymisen (!) johtuvan integraatiosta. Tai, jossa kukaan olisi kyseenalaistanut koko ADHD-diagnoosin olemassaolon, painotin nimenomaan, että ko. psykologikaan ei sitä suinkaan tehnyt, hänetkin ymmärrettiin väärin.

Valitettavasti minun on pakko todeta, että vaikka ilmaiset ajatuksesi hyvin, on sinulla puutteita toisten kommenttien ymmärtämisessä. 

Olen palstalla hyvinkin usein kirjoittanut lapsiperheiden toimeentuloahdingosta ja kertonut työttömyyden aiheuttamista psyykkisistä ja fyysisistä oireista. Olen jopa esittänyt mielipiteideni tueksi tilastoja ja asiantuntijanäkemyksiä.

Nämä seikat eivät silti poista sitä, että vanhemmilla on lisääntyvässä määrin ongelmia kasvatuksessaan. On laiminlyöntejä ja välinpitämättömyyttä, mutta myös lapsen jalustalle nostamista. Kaikissa tapauksissa lapsi on se, joka kärsii seurauksista ja se toki heijastuu ympäristöön.

 Ehdotin, että alkuvaiheessa nämä jatkuvasti häiriötä aiheuttavat oppilaat siirrettäisiin erityiskouluun, jossa heitä opettavat asiaan erikoistunut henkilökunta. Näin nämä lapset saisivat paremman avun ongelmiinsa.

Samalla luokan työrauha paranisi, jolloin resurssit kohdentuisivat paremmin myös niihin toisenlaisista ongelmista kärsiviin erityislapsiin. Työrauhan palautuessa opettajilla olisi mahdollisuus paremmin huomioida KAIKKi oppilaansa yksilöllisesti.

Näkemyksemme eivät oikeasti kovin paljoa eroa toisistaan.

Kuule, sun joskus täällä anonyyminä muissa ketjuissa ilmaisemat mielipiteet lapsiperheiden toimeentuloahdingosta ovat aika evvk (ja mistä helve..stä voin edes teoriassa tietää niisä?) jos sinä nyt tässä kommenteissasi rinnastat erityisoppilaat ja nuorten syrjäytymisen.

Lähdet liikkeellekin jo tokaisemalla, ettei nykyinen systeemi palvele ketään eikä minkäänlaisia oppijoita. (Olen eri mieltä, kyllä systeemi toimii, se vaan toimii osassa kunnista huonosti ja se on toiminut ennen säästöjä paremmin!)

Tuo siis kommenttina minun kommenttiini. Minkä jälkeen keskityt todistelemaan, että tarkkavaisuushäiriöiset häiriköt sitä ja tätä. Minun pointtini kumminkin oli koko ajan, että a) avustajat auttavat kaikkia ollessaan luokassa eli ovat todellakin hyödyksi ja b) erityisoppilaista vain aika pieni osa on erityisopetuksessa pelkän tarkkaavaisuushäiriön takia.

Miten kommenttisi ylipäätään edes liittyi minuun, miksi vastasit sen minulle, JOS yhtäkkiä nyt oletkin sitä mieltä, että luokista on syytä siirtää pois ainoastaan väkivaltaiset häiriköt, joita noin keskimäärin on pari per KOULU ainakin täällä stadissa eli ei nyt mitenkään kauhean yleisiä monstereita....

Ja miksi kommenttisi juuri minulle, jos nyt oletkin sitä mieltä, että muuten erityisoppilaita saa sinne jäädä ja toki myös koulunkäyntiavustajiakin...?

Tämä ketju käsittelee erityisopetusta. Ap esittää erityisoppilaiden poistoa normaaliluokista eli integroinnin lopettamista.

Sinä olet melkeinpä kykenemätön huomaamaan, että erityisopetuksessa on sakkia dysfaatikoista autisteihin, sokeista liikuntavammaisiin. Myönsit itsekin, ettet tiedä erityisoppilaiden diagnooseista, mistä heti siirryit todistelemaan, millaisia taistelutantereita koulut ovat ja häiriköiden takia on 70 tuhatta syrjäytynyttä nuorta...Todellisuudessa ne mainitsemasi 70 tuhatta syrjäytynyttä ovat tulosta paljon moninaisemmista syistä kuin erityisoppilaiden integroinnista.

Lisäksi kehut jotakin huuhaamielipidettä siitä, miten adhd muka on enimmäkseen vain vanhempien hommaama tekosyy laiskuudelle. Tiedätkö edes, miten se diagnosoidaan? Ilmeisesti et.

Luetun ymmärrys on minulla oikein hyvä, kiitos vaan, ansaitsen sillä hyvin leipäni.

Jos sinä et halua viestiä tahtomattasi vääriä asioita, mieti tarkemmin, mitä asioita rinnastat ja missä järjestyksessä.

5, joka nyt poistuu takavasemmalle

Nyt on kyllä pakko ohiksena mainita, että todella, todella toivon että en ikinä tapaa nro. vitosta livenä jossa voisin olla hänen kanssaan jossain asiassa ihan oikeasti eri mieltä. Voisi olla aika pelottava kokemus kun ainakin itse on tottunut siihen, että jos on erimielisyyttä, niin asiat riitelee, ei ihmiset. Kaikenlaisia viheltäjiä on vuosien aikana keskustelupalstoilla nähnyt mutta nyt on kyllä niin käsittämättömän hyökkäävä ja jyräävä "keskustelutyyli" että ei ole muuten täysjärkiseltä vaikuttavalta ihmiseltä sellaista nähnytkään. Varsinkin kun kumpikin kirjoittaja ihan näin ulkopuolisen silmin näyttää olevan pääasioissa melkolailla samaa mieltä, nro. vitonen vaan näyttää lukevan muiden kommentteja kuin piru raamattua :o :D

Häiritseekö kouluavustajat oppitunteja?

ADHD:n diagnostisten kriteerien kynnystaso on laskenut, ja tämä on devalvoinut vaikeaa ADHD:ta sairastavien diagnoosit.

Varovaisempi eteneminen taudin tunnusmerkistön määrittelyssä olisi vähentänyt ylidiagnosointia, to­teaa australialainen kliinikko- ja tutkijaryhmä, joka on käynnistänyt kriittisen keskustelun British Medical Journalin palstoilla. Kymmenessä vuodessa ADHD-diagnoosien määrä on monissa maissa kaksinkertaistunut; Yhdysvalloissa ADHD:n esiintyvyys kasvoi 6,9 %:sta 9,5 %:iin. Lasten lääkitys on kaksinkertaistunut, nuorten ja aikuisten nelinkertaistunut.

Diagnoosi ja lääkitys helpottavat huolestuneita vanhempia, mutta voivat aiheuttaa lapselle stigman. ADHD-lapsia pidetään helposti tavallista laiskempina ja lahjattomampina. Opettajat ja myös vanhemmat odottavat heiltä heikkoa akateemista suoritustasoa, mikä johtaa myös nuoren ennustamaan kohdallaan vaatimattomia tuloksia. Pitkä­aikaislääkityksen teho, hyöty ja haitat tunnetaan vajavaisesti erityisesti lapsilla, ja taudin vakavuusasteen määritys perustuu paljolti subjektiiviseen näkemykseen. (BMJ 2013;347:f6172)

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

professori

Julkaistu Lääkärilehdessä 46/13.

Vierailija kirjoitti:

Häiritseekö kouluavustajat oppitunteja?

Suoraan sanoen häiritsee, jotkut kouluavustajat ovat helkkarin rasittavia.

Se on huomenna taas kouluviikko edessä!

Voimia opeille.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä: minä juurikin katson kokonaiskuvaa. Jos ajattelisin asiaa vain oman lapseni kautta, tukisin lämpimästi erityisopetuksen järjestämistä pelkästään pienryhmissä. Taisit unohtaa nyt, että oma lapseni siis on pienryhmässä?

Mutta fakta on, että erityisoppilaita on todella monenlaisia ja monenlaisilla tarpeilla varustettuja. Se, mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella.

Ja toinen fakta on, että erityisopetus on kallista, ja kuntien maksettavana. Kunnat säästävät. Milloinkaan ikinä ei tulla pääsemään tilanteeseen, jossa jokaisella diagnoosilla varustetulle lapselle on joka kunnassa oma erityisluokkansa. Lapsien kuskaaminen kauas vie rahaa ja aikaa ja katkoo lapselta siteet ympäristönsä muihin lapsiin.

Meillä ON OLLUT IHAN TOIMIVA erityisopetusjärjestelmä kymmenisen vuotta sitten, ennen kuin tehtiin poliittinen päätös romuttaa se. Psyykkisesti pahasti oireilevat lapset saatiin sairaalakouluun, nyt siitäkin on karsittu.

Korjataan se. Ei tarvita mietintöjä, ei hirveitä rahasummia, eikä eroteta lapsia ympäristöstään pelkästään siksi, että heillä on jokin erityisen tuen tarve. Ja saadaan apua ongelmallisille tapauksille, leimaamatta kaikkia.

5

Tämä on muuten sinällään aika jännä juttu sillä omalla pojallani ei edes ole mitään diagnoosia mutta kaikki tahot (kelto, puheterapeutti ja psykologi) suosittelivat erityiskoulua. Minä olin vastahakoinen juuri sen takia, että lapsi odotti pääsevänsä lähikouluun (lyhyt kävelymatka) kavereiden kanssa kun taas erityiskouluun olisi matkaa 20 kilsaa. Luokkakavereiden vaihtuvuus on ollut tähän asti suurta (lapsi on nyt neljännellä). Ja nyt  keväällä kaksi parasta kaveria ovat siirtymässä ns. normaalikouluun (ovat olleet kuin paita ja peppu ekastaluokasta lähtien). Ihan älytön isku kaikille kolmelle pojalle.

Periaatteessa lapsi olisi pärjännyt normaalikoulussa mutta se olisi vaatinut koulunkäyntiavustajaa lähes joka tunnille. Kuulemma moisen  olisi saanut max. 3h/vk.  Siis tosi hyvällä tuurilla, koska kaupunki oli kuulemma leikannut näistä jo vuosia sitten.

Opiskelirauhakin on ollut aika liukuva käsite. Kun luokat muodostetaan erityiskoulussakin iän mukaan, luokalle saattaa tulla ihan kuka vain. Joku voi olla siellä vaikkapa sokeudeun takia mutta luokkakaveri taas jonkun sellaisen diagnoosin takia joka aiheuttaa levottomuutta tms.

Ja nyt kun jäin miettimään, niin ekassa vanhempainillassa näytettiin tilastoja noista diagnooseista. Suurimmalla osalla oli joko adhd tai dysfasia (tai tietysti molemmat). Enemmistö poikia.

Vierailija kirjoitti:

"Kouluavustajat pois normaaliluokasta ja tarkkailuluokat takaisin. - Näin jokainen saa kohdennetumpaa ja laadukkaampaa opetusta, työ- ja opiskelurauha lisääntyy ja kaikki osapuolet hyötyvät."

- Ei pahalla, mutta sinulla on hieman yksinkertainen kuva tukea ja apua tarvitsevista lapsista. - Tukiopetusta ja "tarkkailua" voi vaatia myös se luokan hiljaisin oppilas, eikä aina se äänekkäin oppilas. 

Ja sinulla harvinaisen yksinkertainen kuva tarkkiksesta.

Monesti koulunkäynninohjaaja on normiluokissa"poliisin" roolissa.

Opella on mopo karannut käsistä jo eka päivänä.

Ohjaajat käskevät monta kertaa ottamaan kirjat repusta,kynä käteen,sanomaan "ala hommiin",ole hiljaa,kuuntele opettajaa,älä vaella luokassa, jne.

Monesti talutetaan oppilas rehtorinkin luokse rauhoittumaan tai haetaan rehtori,jos oppilas ei nouse tuolilta.

Itse ohjaaminen ja auttaminen on toissijainen asia.He oppilaat,jotka oikeesti haluavat oppia ja voisi auttaa,ohjaajien aika menee kurinpitoon.

Tätä on nykypäivän yläkoulun opetustunti,niillä tunneilla joilla tarvitaan ohjaajaa. Joiltakin opeilta puuttuu kurinpito,eivät pysty tai eivät osaa. Ja häiriköt eivät usko tietenkään ohjaajiakaan, koska opetkaan eivät heitä kuriin saa.