Kouluavustajat pois ja tarkkailuluokat takaisin
Kouluavustajat pois normaaliluokasta ja tarkkailuluokat takaisin.
Näin jokainen saa kohdennetumpaa ja laadukkaampaa opetusta, työ- ja opiskelurauha lisääntyy ja kaikki osapuolet hyötyvät.
Kommentit (99)
Kannatan aloittajan ehdostusta. Ja jälkiistunnot myös takaisin. Saadaan opiskelurauha takaisin kouluhin.
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt omiin luokkiin. Erityislapset omiin ja normit omiin.
Entä sitten sen jälkeen, kun oppivelvollisuus on suoritettu? Häiriköt ja erityislapset ovat olleet omassa porukassaan ja yhtä äkkiä pitäisi hallita käytösnormit jatko-opintoja ajatellen kun menevät amikseen tai lukioon niiden tavallisten oppilaiden joukkoon. Vai laitetaanko nuo vaan kadulle maleksimaan ja nostamaan tukia sossusta ja Kelasta vailla toivetta mistään tulevaisuudesta? En tarkoita että nämä erityisoppilaat olisi oikeutettuja pilaamaan muiden työrauhaa peruskoulussa, mutta eristäminenkään ei ole pitkällä tähtäimellä ratkaisu. Pitäisi olla tehokasta ennaltaehkäisevää toimintaa ja riittävät tukitoimet myös sen häirikön yhteiskuntakelpoisuutta ajatellen.
Häiriköt kenties rauhoittuu ja pystyvät käymään lukion tai menevät ammattikouluun.riippuen minkälainen erityislapsi niin jatkaa omaa polkujaan mikä se sitten onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön vaatimus.
Kouluavustajat mahdollistavat tuen myös niille normaalisti oppiville lapsille, koska heillekin saattaa jokin asia olla haasteellinen. Opettaja ei ehdi kaikkeen puuttua, lisäaikuinen luokassa helpottaa tilannetya, ja PARANTAA opiskelurauhaa selvästi, ei heikennä sitä!Ns. tarkkikset eivät olleet kuin lasten säilytyspaikkoja. Kuitenkin kaikki pienryhmäopetuksesta hyötyvät EIVÄT tarvitse pienryhmäpaikkaa oppimisvaikeuksien takia, vaan esim. aistiyliherkkyyden tai omantoiminnan ohjauksen puutteiden takia.
Tunnut lähtevän siitä oletuksesta, että erityisoppilaiden opettaminen on turhaa, koska "ei heistä mitään kumminkaan tule". Oletus on aivan väärä. Oppilalla voi olla vaikkapa lukihäiriö, ja hän hyötyy avustajan tuesta, mutta on täysin normaaliälyinen ja jopa lahjakaskin - ja kykenee mainiosti opiskelemaan ja toimimaan ammatissa. Esim. minulla veljentytär on lukihäiriöinen, mutta toimii kirjanpitäjänä isossa kv-tilintarkastustoimistossa. Oma lapseni on asperger, ja pienryhmässä, mutta opiskelee yleisellä oppimäärällä ja on matematiikassa lahjakas.
Jotkut lapset hyötyvät pienryhmästä - muttei siis sellaisesta, jonne vain kaadettaisiin kaikki sosiaalisesti/psyykkisesri haastavat lapset, eli ei entisenlaisista tarkkiksista. Toiset taas pärjäävät normaaliluokissa avustajan kanssa ja se on heille paras ratkaisu.
Mitään joko-tai -systeemiä ei kannata luoda, koska jokainen erityislapsikin on omanlaisensa, ja se, mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.
Nykyinen systeemi ei oikeasti palvele ketään, eikä minkäänlaista oppilasta.
Suurissa ryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisten oireet kulminoituvat, joten kaikki resurssit käytetään heihin, ilman, että kukaan hyötyy. Muiden oppilaiden eteneminen hidastuu, puhumattakaan siitä, että lahjakkaiden oppilaiden tarpeita ei huomioida mitenkään, seurauksena lahjakkaiden taantuminen.
Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tulisi kaikki oppilaat saada jatkossa tuottavaan työhän, nykymallilla se ei onnistu.
Kouluavustajia lainkaan vähättelemättä, olen sitä mieltä, että eritysopettajien koulutus takaa paremmat mahdollisuus heikommin pärjääville.
Oman lapseni luokalla 90-luvulla oli muutama oppilas, joilla oli mm. tarkkaavaisuushäiriö ja oppimisvaikeuksia melko yleisesti. Erään lapsen vanhemmat vastustivat kovin lapsensa siirtämistä erityiskouluun, mutta sopuun päästiin ja siirto tehtiin. Se oli lapsen kannalta erinomainen ratkaisu. Hän on nyt aikuinen ja osaamistaan vastaavissa töissä, vastaten itse elatuksestaan ja osaamisestaan. Pidetty ihminen työpaikallaan ja itse hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Mikäli hän olisi jäänyt normaaliluokalle, olisivat hänen kokemuksesna olleet enimmäkseen sellaisia, että hän olisi kokemut itsensä muita huonommaksi jatkuvasti ja ollut negatiivisen huomion kohteena. Tämä vain yhtenä tosielämän esimerkkinä.
Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminenkin on tosiasia silloin, kun opetus ei stimuloi heitä mitenkään.
Tästä on kokemusta omasta perheestä, joka ei kuitenkaan johtanut syrjäytymiseen, mutta johti alisuoriutumiseen koko peruskoulun ajan. Onneksi numerot kuitenkin pysyivät sellaisina, että lapsi pääsi lukioon, jolloin tilanne muuttui, puhumattakaan korkeakoulusta. Tosin hänen piti opetella opiskeleminen, koska peruskoulun läpisaamiseen riitti läsnäolo ja kuunteleminen, mitään haasteita ei ollut.
Meidän tulee hyväksyä, että molemmanlaisia ihmisiä on olemassa ja molempia tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen. Eikö silloin järkevintä olisi tarjota heille juuri heidän tarvitsemaansa opetusta?
Rahakysymyshän tämä on ja politiikka ratkaisee.
Väitän kuitenkin, että suurin osa normaaleista oppilaista myös alisuoriutuu peruskoulussa, koska resurssit kohdentuvat heikommin pärjääviin, jotka eivät kuitenkaan saa sitä, mitä he tarvitsisivat.
Opettajien arvostusta tulisi kasvattaa, jotta parhaat hakeutuisivat koulutukseen. Ei siellä tarvita niitä kilttejä ysin tyttöjä, jotka ovat enneet systeemin läpi kyseenalaistamatta mitään - ja jatkavat omassa työssään opitulla linjalla. Miehiä myös enemmän opettajakoulutukseen, vaikka sitten kiintiöiden avulla, vaikka kiintiöitä yleensä vastustankin.
Olen vankasti eri mieltä siitä, ettäkö resurssit kohdistuisivat vain heikompiin oppilaihin. Resursseja on ylipäätään liian vähän, eikä erityisopetus todellakaan ole ollut säästöjen ulkopuolella, päinvastoin juuri siitä on säästetty.
Kuten kerroin, oma lapseni on pienryhmässä, joten en ole sitä paheksunut. Toin vain esille sen faktan, että se toimii osalle erityisoppilaista, mutta ei todellakaan kaikille.
Ihan kuten ei se integrointikaan ole avain onneen. Lapsikohtaisesti pitäisi päättää, eikä katsoa, että TARKKIKSET - siis todellakin nyt puhuttiin kaatoluokasta, jotka ennen nimettiin tarkkiksiksi - olisi joku hyvä vakioluokka.
Sitä paitsi, osa erityisoppilaistakin on niitä lahjakkaita. Esim. oma lapseni päätteli jo ekalla luokalla kertotaulun ja laski päässään moninumeroisten lukujen kertolaskuja. Hän oppi luvut ja kirjaimet 1,5-vuotiaana. Ei ole mitään järkeä siinäkään, että hiljainen ja älykäs poika pantaisiin tarkkikselle. Pienryhmä joo, tarkkis ei.
5
Minä en puhunutkaan tarkkiksista, vaan erityiskouluista, joissa olisi riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa.
En epäile hetkeäkään, etteikö osa eritysioppilaista olisi lahjakkaita. Lahjakkaat lapset saattavat tylsistyessään, eli opetuksen mielenkiinnottomuuden takia, päätyä luokan häiriköiksikin.
Nyt on tilanne se, että erityisohjausta tarvitsevat lapset on tavallaan niputettu yhdeksi joukoksi, riippumatta siitä, millaisia he ovat, millaisia ovat heidän ongelmansa.
Mitä sinun hiljainen lapsesi hyötyy pienryhmästä, jos siinä on vaikka kaksi häiriköivää lasta?
En myöskään ole valmis allekirjoittamaan tuota leimaamista. Vastuuon meidän aikuisten. Lapsemme toistavat niitä arvoja ja asenteista, joita he kotoaan saavat, eli vanhempien tulisi muuttua. Realistisesti se ei kuitenkaan ole mahdollista, idiootteja on ja tulee olemaan meissä vanhemmissakin. Lapset leimaavat ja kiusaavat toisiaan mitä erilaisin perustein, ulkonäön, vaatetuksen, luonteenlaadun jne. perusteella, siitä tuskin koskaan päsemme eroon. Miksi siis yhden ryhmän leimaaminen vain on mörkö?
Sullapa on vinkeä ajattelumaailma. Että kun kiusaamista on, siihen ei kannata tai tarvitse puuttua lainkaan millään osa-alueella.
Minusta taas pitää AINA, kun mietitään pienten lasten hoitoa ja kasvatusta, miettiä sitä, luodaanko järjestelmä, joka kannustaa ja tukee mahdollisimman yksilöllisesti ja kunkin lapsen erityiset tarpeet huomioiden - VAI luodaanko järjestelmä, joka leimaa tarpeettomasti lapsia ja johtaa siihen, että yhden erityisen tuen tarpeen takia lapselta jo pienenä suljetaan ovet esimerkiksi jatko-opintoihin ja itsenäiseen elämään.
Sinä edelleen puhut koko akan erityisoppilaista = muiden oppilaiden oppimista häiritsevinä tekijöinä, häirikköinä.
Tarkkaavaisuushäiriöisiä heistä on vain pieni osa.
Jos lapsi pärjää normaaliluokalla, ja avustaja riittää - ja avustaja siis tosiaan auttaa myös muita luokan oppilaita, henkilökohtaisista avustajista nyt ei ollut puhe, heitä saa hyvin harvoin - mikä olisi se peruste siirtää hänet erityisluokkaan?
Kuten olen jo maininnut, oma lapseni on erityisluokalla ja se on hänelle oiva ratkaisu, MUTTA se ei toimi kaikille, ja juuri tuollaista jäykkää toisen ääripään ratkaisua pidän idioottimaisena, että lopetettaisiin tyystin integrointi.
Kunnat maksavat nykyisin kokonaan erityisopetuksen. Jos lähdettäisiin siitä, että tosiaan kaikki erityisoppilaat siivottaisiin pienryhmiin (saati tarkkiksiin), aika piankin oltaisiin tilanteessa, että opetusbudjetti räjähtää käsiin ja kunnat alkaisivat leikata erityisopetuksesta. "Poissa silmistä, pois mielestä".
Sitä paitsi tosiaan se mallioppiminen, jossa lapsien rinnalla on monenlaisia ihmisiä, on tärkeää sekin. Mitä vaikkapa juuri autismikirjolainen oppii muilta lapsilta, jos on luokassa pelkkien autistilapsien kanssa? Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.
Heistä iso osa jatkaa nykyisin jatko-opintoihin, jossa heidän pitää joka tapauksessa pärjätä normaaliluokassa.
5
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin,emme ole mitään kouluavustajia,vaan koulunkäynnin ohjaajia.
Ai anteeksi, mitä nämä sitten ovat tuolla sivustolla?
Koulunkäyntiavustaja - Avoimet työpaikat
Löysimme 29 työpaikkaa, näytetään työpaikat 1-20
https://duunitori.fi/tyopaikat/suomi/koulunk%C3%A4yntiavustaja/
Vierailija kirjoitti:
Kannatan aloittajan ehdostusta. Ja jälkiistunnot myös takaisin. Saadaan opiskelurauha takaisin kouluhin.
Nykymeininki ei toimi, oppilaat kärsii, opettajat uupuu ja opetuksen laadusta ei voi edes puhua.
Palkataan vaan lisää avustajia/ohjaajia luokkaan sitä mukaan kun opetuksen toteutumisen suhteen "on tarvetta". Kumpi on järkevämpää ekonomisesti : muodostaa pienryhmiä vai palkata lisää ja lisää avustajia/ohjaajia per luokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön vaatimus.
Kouluavustajat mahdollistavat tuen myös niille normaalisti oppiville lapsille, koska heillekin saattaa jokin asia olla haasteellinen. Opettaja ei ehdi kaikkeen puuttua, lisäaikuinen luokassa helpottaa tilannetya, ja PARANTAA opiskelurauhaa selvästi, ei heikennä sitä!Ns. tarkkikset eivät olleet kuin lasten säilytyspaikkoja. Kuitenkin kaikki pienryhmäopetuksesta hyötyvät EIVÄT tarvitse pienryhmäpaikkaa oppimisvaikeuksien takia, vaan esim. aistiyliherkkyyden tai omantoiminnan ohjauksen puutteiden takia.
Tunnut lähtevän siitä oletuksesta, että erityisoppilaiden opettaminen on turhaa, koska "ei heistä mitään kumminkaan tule". Oletus on aivan väärä. Oppilalla voi olla vaikkapa lukihäiriö, ja hän hyötyy avustajan tuesta, mutta on täysin normaaliälyinen ja jopa lahjakaskin - ja kykenee mainiosti opiskelemaan ja toimimaan ammatissa. Esim. minulla veljentytär on lukihäiriöinen, mutta toimii kirjanpitäjänä isossa kv-tilintarkastustoimistossa. Oma lapseni on asperger, ja pienryhmässä, mutta opiskelee yleisellä oppimäärällä ja on matematiikassa lahjakas.
Jotkut lapset hyötyvät pienryhmästä - muttei siis sellaisesta, jonne vain kaadettaisiin kaikki sosiaalisesti/psyykkisesri haastavat lapset, eli ei entisenlaisista tarkkiksista. Toiset taas pärjäävät normaaliluokissa avustajan kanssa ja se on heille paras ratkaisu.
Mitään joko-tai -systeemiä ei kannata luoda, koska jokainen erityislapsikin on omanlaisensa, ja se, mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.
Nykyinen systeemi ei oikeasti palvele ketään, eikä minkäänlaista oppilasta.
Suurissa ryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisten oireet kulminoituvat, joten kaikki resurssit käytetään heihin, ilman, että kukaan hyötyy. Muiden oppilaiden eteneminen hidastuu, puhumattakaan siitä, että lahjakkaiden oppilaiden tarpeita ei huomioida mitenkään, seurauksena lahjakkaiden taantuminen.
Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tulisi kaikki oppilaat saada jatkossa tuottavaan työhän, nykymallilla se ei onnistu.
Kouluavustajia lainkaan vähättelemättä, olen sitä mieltä, että eritysopettajien koulutus takaa paremmat mahdollisuus heikommin pärjääville.
Oman lapseni luokalla 90-luvulla oli muutama oppilas, joilla oli mm. tarkkaavaisuushäiriö ja oppimisvaikeuksia melko yleisesti. Erään lapsen vanhemmat vastustivat kovin lapsensa siirtämistä erityiskouluun, mutta sopuun päästiin ja siirto tehtiin. Se oli lapsen kannalta erinomainen ratkaisu. Hän on nyt aikuinen ja osaamistaan vastaavissa töissä, vastaten itse elatuksestaan ja osaamisestaan. Pidetty ihminen työpaikallaan ja itse hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Mikäli hän olisi jäänyt normaaliluokalle, olisivat hänen kokemuksesna olleet enimmäkseen sellaisia, että hän olisi kokemut itsensä muita huonommaksi jatkuvasti ja ollut negatiivisen huomion kohteena. Tämä vain yhtenä tosielämän esimerkkinä.
Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminenkin on tosiasia silloin, kun opetus ei stimuloi heitä mitenkään.
Tästä on kokemusta omasta perheestä, joka ei kuitenkaan johtanut syrjäytymiseen, mutta johti alisuoriutumiseen koko peruskoulun ajan. Onneksi numerot kuitenkin pysyivät sellaisina, että lapsi pääsi lukioon, jolloin tilanne muuttui, puhumattakaan korkeakoulusta. Tosin hänen piti opetella opiskeleminen, koska peruskoulun läpisaamiseen riitti läsnäolo ja kuunteleminen, mitään haasteita ei ollut.
Meidän tulee hyväksyä, että molemmanlaisia ihmisiä on olemassa ja molempia tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen. Eikö silloin järkevintä olisi tarjota heille juuri heidän tarvitsemaansa opetusta?
Rahakysymyshän tämä on ja politiikka ratkaisee.
Väitän kuitenkin, että suurin osa normaaleista oppilaista myös alisuoriutuu peruskoulussa, koska resurssit kohdentuvat heikommin pärjääviin, jotka eivät kuitenkaan saa sitä, mitä he tarvitsisivat.
Opettajien arvostusta tulisi kasvattaa, jotta parhaat hakeutuisivat koulutukseen. Ei siellä tarvita niitä kilttejä ysin tyttöjä, jotka ovat enneet systeemin läpi kyseenalaistamatta mitään - ja jatkavat omassa työssään opitulla linjalla. Miehiä myös enemmän opettajakoulutukseen, vaikka sitten kiintiöiden avulla, vaikka kiintiöitä yleensä vastustankin.
Olen vankasti eri mieltä siitä, ettäkö resurssit kohdistuisivat vain heikompiin oppilaihin. Resursseja on ylipäätään liian vähän, eikä erityisopetus todellakaan ole ollut säästöjen ulkopuolella, päinvastoin juuri siitä on säästetty.
Kuten kerroin, oma lapseni on pienryhmässä, joten en ole sitä paheksunut. Toin vain esille sen faktan, että se toimii osalle erityisoppilaista, mutta ei todellakaan kaikille.
Ihan kuten ei se integrointikaan ole avain onneen. Lapsikohtaisesti pitäisi päättää, eikä katsoa, että TARKKIKSET - siis todellakin nyt puhuttiin kaatoluokasta, jotka ennen nimettiin tarkkiksiksi - olisi joku hyvä vakioluokka.
Sitä paitsi, osa erityisoppilaistakin on niitä lahjakkaita. Esim. oma lapseni päätteli jo ekalla luokalla kertotaulun ja laski päässään moninumeroisten lukujen kertolaskuja. Hän oppi luvut ja kirjaimet 1,5-vuotiaana. Ei ole mitään järkeä siinäkään, että hiljainen ja älykäs poika pantaisiin tarkkikselle. Pienryhmä joo, tarkkis ei.
5
Minä en puhunutkaan tarkkiksista, vaan erityiskouluista, joissa olisi riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa.
En epäile hetkeäkään, etteikö osa eritysioppilaista olisi lahjakkaita. Lahjakkaat lapset saattavat tylsistyessään, eli opetuksen mielenkiinnottomuuden takia, päätyä luokan häiriköiksikin.
Nyt on tilanne se, että erityisohjausta tarvitsevat lapset on tavallaan niputettu yhdeksi joukoksi, riippumatta siitä, millaisia he ovat, millaisia ovat heidän ongelmansa.
Mitä sinun hiljainen lapsesi hyötyy pienryhmästä, jos siinä on vaikka kaksi häiriköivää lasta?
En myöskään ole valmis allekirjoittamaan tuota leimaamista. Vastuuon meidän aikuisten. Lapsemme toistavat niitä arvoja ja asenteista, joita he kotoaan saavat, eli vanhempien tulisi muuttua. Realistisesti se ei kuitenkaan ole mahdollista, idiootteja on ja tulee olemaan meissä vanhemmissakin. Lapset leimaavat ja kiusaavat toisiaan mitä erilaisin perustein, ulkonäön, vaatetuksen, luonteenlaadun jne. perusteella, siitä tuskin koskaan päsemme eroon. Miksi siis yhden ryhmän leimaaminen vain on mörkö?
Sullapa on vinkeä ajattelumaailma. Että kun kiusaamista on, siihen ei kannata tai tarvitse puuttua lainkaan millään osa-alueella.
Minusta taas pitää AINA, kun mietitään pienten lasten hoitoa ja kasvatusta, miettiä sitä, luodaanko järjestelmä, joka kannustaa ja tukee mahdollisimman yksilöllisesti ja kunkin lapsen erityiset tarpeet huomioiden - VAI luodaanko järjestelmä, joka leimaa tarpeettomasti lapsia ja johtaa siihen, että yhden erityisen tuen tarpeen takia lapselta jo pienenä suljetaan ovet esimerkiksi jatko-opintoihin ja itsenäiseen elämään.
Sinä edelleen puhut koko akan erityisoppilaista = muiden oppilaiden oppimista häiritsevinä tekijöinä, häirikköinä.
Tarkkaavaisuushäiriöisiä heistä on vain pieni osa.
Jos lapsi pärjää normaaliluokalla, ja avustaja riittää - ja avustaja siis tosiaan auttaa myös muita luokan oppilaita, henkilökohtaisista avustajista nyt ei ollut puhe, heitä saa hyvin harvoin - mikä olisi se peruste siirtää hänet erityisluokkaan?
Kuten olen jo maininnut, oma lapseni on erityisluokalla ja se on hänelle oiva ratkaisu, MUTTA se ei toimi kaikille, ja juuri tuollaista jäykkää toisen ääripään ratkaisua pidän idioottimaisena, että lopetettaisiin tyystin integrointi.
Kunnat maksavat nykyisin kokonaan erityisopetuksen. Jos lähdettäisiin siitä, että tosiaan kaikki erityisoppilaat siivottaisiin pienryhmiin (saati tarkkiksiin), aika piankin oltaisiin tilanteessa, että opetusbudjetti räjähtää käsiin ja kunnat alkaisivat leikata erityisopetuksesta. "Poissa silmistä, pois mielestä".
Sitä paitsi tosiaan se mallioppiminen, jossa lapsien rinnalla on monenlaisia ihmisiä, on tärkeää sekin. Mitä vaikkapa juuri autismikirjolainen oppii muilta lapsilta, jos on luokassa pelkkien autistilapsien kanssa? Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.
Heistä iso osa jatkaa nykyisin jatko-opintoihin, jossa heidän pitää joka tapauksessa pärjätä normaaliluokassa.
5
Mitä ihmeen olkiukkoja sinä rakentelet?
Missä kohtaa sanoin, että kiusaamiseen ei pitäisi puuttua? Taidat lukea tekstiä asenteellisesti. Kiusaamisen suurin syy löytyy lasten kodeista, kuten kommentissani mainitsinkin. Kiusaamisest aon nyt puhuttu ties kuinka kauan, mutta se kasvaa vain ja uutena todella pahana asiana on somekiusaaminen.
Valitettavasti en ole alan asiantuntija, joten en edes tiedä, mitä kaikkia häiriöitä lapsille on diagnosoitu. Tiedän sen, että koulut ovat kuin taistelutantereita nykyään, jossa sekä oppilaat että opettajat ja kouluavustajat ja kouluisännät jne. ovat kovilla, työrauhaa ei ole kenelläkään.
Tilanteen ollessa näin heikko, asialle tulisi tehdä jotain. En näe järkevänä perustaa taas uusia tutkimusryhmiä ja komiteoita pohtimaan asiaa vuosikausia, vaan ensimmäinen tehtävä on erottaa häiriköt erityisopettajien ja muiden asiaan koulutettujen ohjaukseen, jotta jäljelle jääville lapsille ja aikuisille taattaisiin edes jonkinlainen mahdollisuus työrauhaan ja häiriköiden elämään saataisiin tilanne, jossa heidän koulunkäynnillään ja opiskelullaan olisi edes teoreettinen mahdollisuus toimia.
Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Asiantuntijoiden mukaan jokaisesta lasten ikäryhmästä syntyy 10 000 uutta syrjäytymisvaarassa olevaa. Kehitys on äärimmäisen huolestuttava ja selkeä osoitus siitä, että nykysysteemi ei toimi.
[/quote]
Nykyinen systeemi ei oikeasti palvele ketään, eikä minkäänlaista oppilasta...
Suurissa ryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisten oireet kulminoituvat, joten kaikki resurssit käytetään heihin, ilman, että kukaan hyötyy. Muiden oppilaiden eteneminen hidastuu, puhumattakaan siitä, että lahjakkaiden oppilaiden tarpeita ei huomioida mitenkään, seurauksena lahjakkaiden taantuminen.
Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminenkin on tosiasia silloin, kun opetus ei stimuloi heitä mitenkään.
Tästä on kokemusta omasta perheestä, joka ei kuitenkaan johtanut syrjäytymiseen, mutta johti alisuoriutumiseen koko peruskoulun ajan. .. Tosin hänen piti opetella opiskeleminen, koska peruskoulun läpisaamiseen riitti läsnäolo ja kuunteleminen, mitään haasteita ei ollut.
Meidän tulee hyväksyä, että molemmanlaisia ihmisiä on olemassa ja molempia tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen. Eikö silloin järkevintä olisi tarjota heille juuri heidän tarvitsemaansa opetusta?
...suurin osa normaaleista oppilaista myös alisuoriutuu peruskoulussa, koska resurssit kohdentuvat heikommin pärjääviin, jotka eivät kuitenkaan saa sitä, mitä he tarvitsisivat.
[/quote]
Samaa mieltä, täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön vaatimus.
Kouluavustajat mahdollistavat tuen myös niille normaalisti oppiville lapsille, koska heillekin saattaa jokin asia olla haasteellinen. Opettaja ei ehdi kaikkeen puuttua, lisäaikuinen luokassa helpottaa tilannetya, ja PARANTAA opiskelurauhaa selvästi, ei heikennä sitä!Ns. tarkkikset eivät olleet kuin lasten säilytyspaikkoja. Kuitenkin kaikki pienryhmäopetuksesta hyötyvät EIVÄT tarvitse pienryhmäpaikkaa oppimisvaikeuksien takia, vaan esim. aistiyliherkkyyden tai omantoiminnan ohjauksen puutteiden takia.
Tunnut lähtevän siitä oletuksesta, että erityisoppilaiden opettaminen on turhaa, koska "ei heistä mitään kumminkaan tule". Oletus on aivan väärä. Oppilalla voi olla vaikkapa lukihäiriö, ja hän hyötyy avustajan tuesta, mutta on täysin normaaliälyinen ja jopa lahjakaskin - ja kykenee mainiosti opiskelemaan ja toimimaan ammatissa. Esim. minulla veljentytär on lukihäiriöinen, mutta toimii kirjanpitäjänä isossa kv-tilintarkastustoimistossa. Oma lapseni on asperger, ja pienryhmässä, mutta opiskelee yleisellä oppimäärällä ja on matematiikassa lahjakas.
Jotkut lapset hyötyvät pienryhmästä - muttei siis sellaisesta, jonne vain kaadettaisiin kaikki sosiaalisesti/psyykkisesri haastavat lapset, eli ei entisenlaisista tarkkiksista. Toiset taas pärjäävät normaaliluokissa avustajan kanssa ja se on heille paras ratkaisu.
Mitään joko-tai -systeemiä ei kannata luoda, koska jokainen erityislapsikin on omanlaisensa, ja se, mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.
Nykyinen systeemi ei oikeasti palvele ketään, eikä minkäänlaista oppilasta.
Suurissa ryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisten oireet kulminoituvat, joten kaikki resurssit käytetään heihin, ilman, että kukaan hyötyy. Muiden oppilaiden eteneminen hidastuu, puhumattakaan siitä, että lahjakkaiden oppilaiden tarpeita ei huomioida mitenkään, seurauksena lahjakkaiden taantuminen.
Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tulisi kaikki oppilaat saada jatkossa tuottavaan työhän, nykymallilla se ei onnistu.
Kouluavustajia lainkaan vähättelemättä, olen sitä mieltä, että eritysopettajien koulutus takaa paremmat mahdollisuus heikommin pärjääville.
Oman lapseni luokalla 90-luvulla oli muutama oppilas, joilla oli mm. tarkkaavaisuushäiriö ja oppimisvaikeuksia melko yleisesti. Erään lapsen vanhemmat vastustivat kovin lapsensa siirtämistä erityiskouluun, mutta sopuun päästiin ja siirto tehtiin. Se oli lapsen kannalta erinomainen ratkaisu. Hän on nyt aikuinen ja osaamistaan vastaavissa töissä, vastaten itse elatuksestaan ja osaamisestaan. Pidetty ihminen työpaikallaan ja itse hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Mikäli hän olisi jäänyt normaaliluokalle, olisivat hänen kokemuksesna olleet enimmäkseen sellaisia, että hän olisi kokemut itsensä muita huonommaksi jatkuvasti ja ollut negatiivisen huomion kohteena. Tämä vain yhtenä tosielämän esimerkkinä.
Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminenkin on tosiasia silloin, kun opetus ei stimuloi heitä mitenkään.
Tästä on kokemusta omasta perheestä, joka ei kuitenkaan johtanut syrjäytymiseen, mutta johti alisuoriutumiseen koko peruskoulun ajan. Onneksi numerot kuitenkin pysyivät sellaisina, että lapsi pääsi lukioon, jolloin tilanne muuttui, puhumattakaan korkeakoulusta. Tosin hänen piti opetella opiskeleminen, koska peruskoulun läpisaamiseen riitti läsnäolo ja kuunteleminen, mitään haasteita ei ollut.
Meidän tulee hyväksyä, että molemmanlaisia ihmisiä on olemassa ja molempia tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen. Eikö silloin järkevintä olisi tarjota heille juuri heidän tarvitsemaansa opetusta?
Rahakysymyshän tämä on ja politiikka ratkaisee.
Väitän kuitenkin, että suurin osa normaaleista oppilaista myös alisuoriutuu peruskoulussa, koska resurssit kohdentuvat heikommin pärjääviin, jotka eivät kuitenkaan saa sitä, mitä he tarvitsisivat.
Opettajien arvostusta tulisi kasvattaa, jotta parhaat hakeutuisivat koulutukseen. Ei siellä tarvita niitä kilttejä ysin tyttöjä, jotka ovat enneet systeemin läpi kyseenalaistamatta mitään - ja jatkavat omassa työssään opitulla linjalla. Miehiä myös enemmän opettajakoulutukseen, vaikka sitten kiintiöiden avulla, vaikka kiintiöitä yleensä vastustankin.
Olen vankasti eri mieltä siitä, ettäkö resurssit kohdistuisivat vain heikompiin oppilaihin. Resursseja on ylipäätään liian vähän, eikä erityisopetus todellakaan ole ollut säästöjen ulkopuolella, päinvastoin juuri siitä on säästetty.
Kuten kerroin, oma lapseni on pienryhmässä, joten en ole sitä paheksunut. Toin vain esille sen faktan, että se toimii osalle erityisoppilaista, mutta ei todellakaan kaikille.
Ihan kuten ei se integrointikaan ole avain onneen. Lapsikohtaisesti pitäisi päättää, eikä katsoa, että TARKKIKSET - siis todellakin nyt puhuttiin kaatoluokasta, jotka ennen nimettiin tarkkiksiksi - olisi joku hyvä vakioluokka.
Sitä paitsi, osa erityisoppilaistakin on niitä lahjakkaita. Esim. oma lapseni päätteli jo ekalla luokalla kertotaulun ja laski päässään moninumeroisten lukujen kertolaskuja. Hän oppi luvut ja kirjaimet 1,5-vuotiaana. Ei ole mitään järkeä siinäkään, että hiljainen ja älykäs poika pantaisiin tarkkikselle. Pienryhmä joo, tarkkis ei.
5
Minä en puhunutkaan tarkkiksista, vaan erityiskouluista, joissa olisi riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa.
En epäile hetkeäkään, etteikö osa eritysioppilaista olisi lahjakkaita. Lahjakkaat lapset saattavat tylsistyessään, eli opetuksen mielenkiinnottomuuden takia, päätyä luokan häiriköiksikin.
Nyt on tilanne se, että erityisohjausta tarvitsevat lapset on tavallaan niputettu yhdeksi joukoksi, riippumatta siitä, millaisia he ovat, millaisia ovat heidän ongelmansa.
Mitä sinun hiljainen lapsesi hyötyy pienryhmästä, jos siinä on vaikka kaksi häiriköivää lasta?
En myöskään ole valmis allekirjoittamaan tuota leimaamista. Vastuuon meidän aikuisten. Lapsemme toistavat niitä arvoja ja asenteista, joita he kotoaan saavat, eli vanhempien tulisi muuttua. Realistisesti se ei kuitenkaan ole mahdollista, idiootteja on ja tulee olemaan meissä vanhemmissakin. Lapset leimaavat ja kiusaavat toisiaan mitä erilaisin perustein, ulkonäön, vaatetuksen, luonteenlaadun jne. perusteella, siitä tuskin koskaan päsemme eroon. Miksi siis yhden ryhmän leimaaminen vain on mörkö?
Sullapa on vinkeä ajattelumaailma. Että kun kiusaamista on, siihen ei kannata tai tarvitse puuttua lainkaan millään osa-alueella.
Minusta taas pitää AINA, kun mietitään pienten lasten hoitoa ja kasvatusta, miettiä sitä, luodaanko järjestelmä, joka kannustaa ja tukee mahdollisimman yksilöllisesti ja kunkin lapsen erityiset tarpeet huomioiden - VAI luodaanko järjestelmä, joka leimaa tarpeettomasti lapsia ja johtaa siihen, että yhden erityisen tuen tarpeen takia lapselta jo pienenä suljetaan ovet esimerkiksi jatko-opintoihin ja itsenäiseen elämään.
Sinä edelleen puhut koko akan erityisoppilaista = muiden oppilaiden oppimista häiritsevinä tekijöinä, häirikköinä.
Tarkkaavaisuushäiriöisiä heistä on vain pieni osa.
Jos lapsi pärjää normaaliluokalla, ja avustaja riittää - ja avustaja siis tosiaan auttaa myös muita luokan oppilaita, henkilökohtaisista avustajista nyt ei ollut puhe, heitä saa hyvin harvoin - mikä olisi se peruste siirtää hänet erityisluokkaan?
Kuten olen jo maininnut, oma lapseni on erityisluokalla ja se on hänelle oiva ratkaisu, MUTTA se ei toimi kaikille, ja juuri tuollaista jäykkää toisen ääripään ratkaisua pidän idioottimaisena, että lopetettaisiin tyystin integrointi.
Kunnat maksavat nykyisin kokonaan erityisopetuksen. Jos lähdettäisiin siitä, että tosiaan kaikki erityisoppilaat siivottaisiin pienryhmiin (saati tarkkiksiin), aika piankin oltaisiin tilanteessa, että opetusbudjetti räjähtää käsiin ja kunnat alkaisivat leikata erityisopetuksesta. "Poissa silmistä, pois mielestä".
Sitä paitsi tosiaan se mallioppiminen, jossa lapsien rinnalla on monenlaisia ihmisiä, on tärkeää sekin. Mitä vaikkapa juuri autismikirjolainen oppii muilta lapsilta, jos on luokassa pelkkien autistilapsien kanssa? Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.
Heistä iso osa jatkaa nykyisin jatko-opintoihin, jossa heidän pitää joka tapauksessa pärjätä normaaliluokassa.
5
Mitä ihmeen olkiukkoja sinä rakentelet?
Missä kohtaa sanoin, että kiusaamiseen ei pitäisi puuttua? Taidat lukea tekstiä asenteellisesti. Kiusaamisen suurin syy löytyy lasten kodeista, kuten kommentissani mainitsinkin. Kiusaamisest aon nyt puhuttu ties kuinka kauan, mutta se kasvaa vain ja uutena todella pahana asiana on somekiusaaminen.
Valitettavasti en ole alan asiantuntija, joten en edes tiedä, mitä kaikkia häiriöitä lapsille on diagnosoitu. Tiedän sen, että koulut ovat kuin taistelutantereita nykyään, jossa sekä oppilaat että opettajat ja kouluavustajat ja kouluisännät jne. ovat kovilla, työrauhaa ei ole kenelläkään.
Tilanteen ollessa näin heikko, asialle tulisi tehdä jotain. En näe järkevänä perustaa taas uusia tutkimusryhmiä ja komiteoita pohtimaan asiaa vuosikausia, vaan ensimmäinen tehtävä on erottaa häiriköt erityisopettajien ja muiden asiaan koulutettujen ohjaukseen, jotta jäljelle jääville lapsille ja aikuisille taattaisiin edes jonkinlainen mahdollisuus työrauhaan ja häiriköiden elämään saataisiin tilanne, jossa heidän koulunkäynnillään ja opiskelullaan olisi edes teoreettinen mahdollisuus toimia.
Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Asiantuntijoiden mukaan jokaisesta lasten ikäryhmästä syntyy 10 000 uutta syrjäytymisvaarassa olevaa. Kehitys on äärimmäisen huolestuttava ja selkeä osoitus siitä, että nykysysteemi ei toimi.
Jatkan vielä. Sinä ymmärrettävästi lähestyt asiaa oman lapsesi ja hänen tarpeidensa kautta, mikä oikein onkin. Minä näen vain kokonaiskuvan, joka on suorastaan järkyttävä.
Voisiko asiaa lähestyä siten, että, kun häiriköt saataisiin pois, olisi aikaa paneutua muiden eritysitarpeita tarvitsevien lasten ongelmiin? Häiriköt joka tapauksessa ovat niitä, jotka aiheuttavat ongelmia koko kouluyhteisölle.
Vierailija kirjoitti:
Ideana on ollut huomioida erityislapset jotteivat he leimautuisi tarkkislaisiksi. Yleensä myös joukossa tyhmyys tiivistyy. Joten kun laitetaan kaikki häiriöiset omaan porukkaansa, kukaan ei anna mallia normaalista käytöksestä. Nykyisenlaisella koulukurilla ja kurinpito-oikeuksilla on mahdottomuus saada tarkkislaisia ruotuun. Joudutaan myöntymään lasten ja vanhempien tahtoon ja pian tarkkailuluokalla vain kulutetaan aikaa ja juodaan kahvia ja energiajuomia. Pihalla käydään vain tupakalla, luvallisesti.
Käytäntö on selkeästi osoittanut että idea on huono.
Nyt kärsii kaikki.
Miksei opettajilta kysytä?
Miksi yhä useampi opettaja vaihtaa alaa heti kun suinkin mahdollista?
Nyt mättää ja pahasti.
Samalla opetusministeriössä leikitään kuuroa ja sokeaa?
Vierailija kirjoitti:
Kannatan myös pienryhmiä. Olen luokanopettaja pääkaupunkiseudulla. Luokallani on oppilaita lähempänä 30 kuin 20 kappaletta..sanotaan nyt vaikka näin. Haasteita ja ongelmia oppilailla on joka lähtöön. Ei avustajaa luokassa. Koko ajan tulossa lisää oppilaita, joko muuton kautta tai sitten erityis- tai valmistavalta luokalta. Vähemmän on poismuuttavia, joten ryhmäkoko kasvaa koko ajan. Suurella osalla oppilaista äidinkieli on joku muu kuin suomi.
Oma jaksaminen on siinä ja siinä. Ei ole kaukana työpaikan vaihto, joka ei tietenkään luokkaa auta kun opettajat vaihtuu ja ei ole jatkuvuutta toiminnassa. Surullista minun mielestäni että tähän on menty.
Niinpä, mitä jos oikeasti avustajan-ohjaajan aika tunnilla menee siihen , että hän juoksee oppilaan perässä ja vahtii ettei "intergroitu eritysoppilas" puhkaise kenenkään silmää tai onnistu riehuessaan tökkäsemään kehenkään haavaa juostessaan ihan yllättäen impulssin saatuaan holtittomasti saksien kanssa huitoen ympäri luokkaa.
Mutta joo pääasia ettei leimaannu ja vieraannu normaalista oppimisympäristöstä ja näin ollen ympäröivästä yhteiskunnasta?
Unohdetaan se, että yhteiskunta kyllä leimaa ilman koulun säälittäviä integrointiyrityksiä jos joku juoksentelee tuolla tavoin.
[/quote]
... koulut ovat kuin taistelutantereita nykyään, jossa sekä oppilaat että opettajat ja kouluavustajat ja kouluisännät jne. ovat kovilla, työrauhaa ei ole kenelläkään.
Tilanteen ollessa näin heikko, asialle tulisi tehdä jotain. En näe järkevänä perustaa taas uusia tutkimusryhmiä ja komiteoita pohtimaan asiaa vuosikausia, vaan ensimmäinen tehtävä on erottaa häiriköt erityisopettajien ja muiden asiaan koulutettujen ohjaukseen, jotta jäljelle jääville lapsille ja aikuisille taattaisiin edes jonkinlainen mahdollisuus työrauhaan ja häiriköiden elämään saataisiin tilanne, jossa heidän koulunkäynnillään ja opiskelullaan olisi edes teoreettinen mahdollisuus toimia.
Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Asiantuntijoiden mukaan jokaisesta lasten ikäryhmästä syntyy 10 000 uutta syrjäytymisvaarassa olevaa. Kehitys on äärimmäisen huolestuttava ja selkeä osoitus siitä, että nykysysteemi ei toimi.[/quote]
Kyllä. Tilanne on oikeasti tuo.
Mikäli päättäjät jatkavat välinpitämättömällä linjalla, niin kouluissa muhii surullinen katastrofi kun Pisa-tulokset romahtavat katastrofaalisesti.
Kuitenkin olisi kaikki mahdollisuudet säilyttää taso ja tarjota laadukasta opetusta. Mikäli asiaan reagoidaan viipymättä ja jämäkästi. Päättäjien tulisi nyt heti kuunnella opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Kouluavustajat pois normaaliluokasta ja tarkkailuluokat takaisin.
Näin jokainen saa kohdennetumpaa ja laadukkaampaa opetusta, työ- ja opiskelurauha lisääntyy ja kaikki osapuolet hyötyvät.
Sä oot sitä mieltä,että avustajat ovat käytössä vain ja ainoastaan ylivilkkailla tai käytöshäiriöisillä lapsilla? Omani (aistivamma) ei taatusti olisi millään tarkkailuluokalla.
Ei ainakaan pois meidän lasten koulusta. Se on niin söpö:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluavustajat pois normaaliluokasta ja tarkkailuluokat takaisin.
Näin jokainen saa kohdennetumpaa ja laadukkaampaa opetusta, työ- ja opiskelurauha lisääntyy ja kaikki osapuolet hyötyvät.Sä oot sitä mieltä,että avustajat ovat käytössä vain ja ainoastaan ylivilkkailla tai käytöshäiriöisillä lapsilla? Omani (aistivamma) ei taatusti olisi millään tarkkailuluokalla.
Joo kato mää on just sitä mieltä että avustajat on kato käytännössä vain ylivilkkailla ja käytöshäiriöisillä lapsilla, joo kato joo ilman muuta just tätä mieltä mää olen, hienoa kun hokasit että just tätä tässä niinku haetaan.
Miksi ihmeessä pitää tarkoituksellisesti vänkyttää keskustelua vikasuuntaan, kun jokainen normikäsityskykyinen tietää varsin hyvin mistä tässä puhutaan ja mikä on se perimmäinen ongelma nykyluokissa jossa voi oli jopa 30 oppilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omani (aistivamma) ei taatusti olisi millään tarkkailuluokalla.
Mitä jos hän olisi aistivammaisten luokalla, saaden kohdennettua opetusta aistivammaisille?
Sen sijaan että on rauhattomassa, luokkakokoa jatkuvasti suurentavassa opetusryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluavustajat pois normaaliluokasta ja tarkkailuluokat takaisin.
Näin jokainen saa kohdennetumpaa ja laadukkaampaa opetusta, työ- ja opiskelurauha lisääntyy ja kaikki osapuolet hyötyvät.Sä oot sitä mieltä,että avustajat ovat käytössä vain ja ainoastaan ylivilkkailla tai käytöshäiriöisillä lapsilla? Omani (aistivamma) ei taatusti olisi millään tarkkailuluokalla.
Joo kato mää on just sitä mieltä että avustajat on kato käytännössä vain ylivilkkailla ja käytöshäiriöisillä lapsilla, joo kato joo ilman muuta just tätä mieltä mää olen, hienoa kun hokasit että just tätä tässä niinku haetaan.
Miksi ihmeessä pitää tarkoituksellisesti vänkyttää keskustelua vikasuuntaan, kun jokainen normikäsityskykyinen tietää varsin hyvin mistä tässä puhutaan ja mikä on se perimmäinen ongelma nykyluokissa jossa voi oli jopa 30 oppilasta.
Jokainen normikäsityskykyinen ymmärtää sun aloituksen just niin,että sun maailmassa on musta ja valkoinen. Ja koulunkäynninohjaajia. Jotka ovat luokissa,joissa on häiriökäyttäytymistä,jonka seurauksena oppiminen kärsii. Joten tarkkikset takaisin. Korjaa ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omani (aistivamma) ei taatusti olisi millään tarkkailuluokalla.
Mitä jos hän olisi aistivammaisten luokalla, saaden kohdennettua opetusta aistivammaisille?
Sen sijaan että on rauhattomassa, luokkakokoa jatkuvasti suurentavassa opetusryhmässä.
Elämme maailmassa,jossa raha ratkaisee. Myös vamman harvinaisuus (alueella ehkä ainoa ikäryhmässään) tekisivät asiasta mahdottoman. Hän myös tukee elämään ihan normiyhteiskunnassa,joka,ikävä kyllä,pyörii ns. tavisten ehdoilla. Lisäksi luokkakoko on laissa rajattu 20,joten siitä ei isommaksi kasva.
[/quote]
Jokainen normikäsityskykyinen ymmärtää sun aloituksen just niin,että sun maailmassa on musta ja valkoinen. Ja koulunkäynninohjaajia. Jotka ovat luokissa,joissa on häiriökäyttäytymistä,jonka seurauksena oppiminen kärsii. Joten tarkkikset takaisin. Korjaa ihmeessä.[/quote]
Noi koulunkäynninohjaajat oli kyl mun mustavalko-maailmas vähä liikaa... ööö.
Mut tarkkiset takaisin ilman muuta joo.
Joo, eivät joutuneet kaikki lapset, mutta heidän takiaan olikin olemassa avustajia, ja heitä tarvitaan yhä - juuri koska kaikille lapsille ei se pienryhmä, saati tarkkis toimi.
Ja kyse ei ole mistään utopiasta. Kyse on nykyjärjestelmästä vähäisin lisäpanostuksin. Järjestelmä TOIMI vielä kymmenisen vuotta sitten aivan hyvin, ennen kuin hallitus näki viisaaksi vähentää pienryhmiä ja siirtää erityisopetuksen kulut kunnille maksettavaksi.
Sen siirron myötä tilanne on täysin kirjava. Kunnat säästävät. Osa kunnista hoitaa erityisopetuksen hyvin, osa taas luvattoman huonosti. Hallintooikeuteen tulvii vanhempien valituksia, kun selvälläkään diagnoosilla ei välttämättä saa erityisopetuspäätöstä ja tarvittua tukea.
Eli palataan vaan järjenkäyttöön ja pienennetään ryhmiä ja panostetaan entinen määrä resursseja erityisopetukseen.
5