En tajua narsistien uhreja

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tuntuu diagnosoivan exänsä narsistiksi ihan ilman lääkärin apua. Kaikki kusipäät ei kuitenkaan ole narsisteja.

Näin on. Kusipäinen pystyy tuntemaan aitoa empatiaakin, narsisti näyttää tuntevan empatiaa, mutta tekee sen vain hyötyäkseen -ei koe aidosti.

Minä en tunnistanut, koska olin nuori, hukassa ja hellyydenkipeä. Nykyään, 15 vuotta myöhemmin tunnistan nopeasti, mikäli tällaiseen törmään. Ihmistuntemus on kehittynyt iän ja kokemuksen myötä, sekä yksi kokemus narsistimiehestä opetti tunnistamaan tietyt merkit.

Niin kuin moni jo täällä edellä on hyvin kuvaillut ja kommentoinut, asia ei ole niin yksiselitteinen. Ap on siinä mielessä oikeassa, että lapsuudessaan turvallisen kiintymyssuhteen ja hyvän kasvatuksen kokenut tai muuten vain tunneälyltään hyvä ihmistuntija voi välttyä ihmissuhteelta narsistin kanssa, koska osaa tunnistaa niitä ikäviä ja vaarallisia piirteitä, joita narsistilla tyypillisesti on. Kyllä monilla normaaleilla ihmisillä alkaa hälytyskellot soida, kun tapaa ja tutustuu lyhyen aikaa johonkin narsistiseen, manipuloivaan ihmiseen. Usein ne narskujen kohtalokkaimmat uhrit ovat sellaisia, jotka ovat alistuneet narsistiselle tai muuten vain manipuloivalle aikuiselle lapsuudessaan. Siis uhrit ovat oppineet sellaisia alitajuisia toimintamalleja, joiden vuoksi ajautuvat narsistin vietäväksi. Tai sitten uhrit ovat vain auttamattoman huonoja tunneälyltään ja sosiaalisilta taidoilta.

Uskon, että jokainen, joka on joutunut kaveeraamaan lapsuudessaan jonkun ikäisensä "oudon", itsekkäästi ja arvaamattomasti käyttäytyvän lapsen kanssa, osaa vältellä tätä samaa ihmistyyppiä myöhemmässä elämässään. Jokainen on varmasti törmännyt elämänsä aikana sellaiseen ihmiseen, joka pyrkii manipuloimaan muita ja ajamaan omaa etuaan. Eri asia, osaako sellaista ihmistä vältellä vai meneekö mukaan juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja löytyy myös naisista. Narsismi ei ole miesten yksinoikeus. Eikä tarvitse olla parisuhteessa, että narsisti akka voi hankaloittaa elämäsi.

Itseasiassa ainakin naisissa ovat narsistiset piirteet huomattavasti luonteenomaisempia kuin miehillä.

Välttämättä jokaisesta ei kasva mitään näiden ex-miesten tapaisia kotityranneja. Narsiin tunnutaa liitettävän kaikki mahdolliset luonneviat.

Tytöillä narsismi ilmenee nykyään usein nettikuvien avulla tehtynä huomionkalasteluna. Suututaan jos joku antaa negatiivisen palaulautteen.

Naisilla sosiaaliset taidot on monasti kehytteneempiä ja naisnarsistia ei välttämättä havaitse, kuin uhrinsa. Mutta jos vaikka tavallisella miehellä sattuu olemaan huonopi päivä ja kumppani avautuu ystävättärilleen miehen käytöksestä, niin nämä ovat lähes aina jo puhumassa narsistista ja sen jättämisestä.

Voisit ottaa ap huomioon, että osalla on narsisti vanhempana. Mites toi sun hieno teoriasi silloin toimii? Tunnista ennen kuin altistut?

Totta. Arvasin ystäväni uudesta miehestä heti ensitapaamisella. Hän sivuutti minut ja kaikki muut jotka eivät olleet "silmäätekeviä" kuin ilmaa. Jäi todella kurja fiilis. Vaikka olikin ns paremmassa seurassa hauska seuramies ja kohteli ystävääni kuin harvinaista ruusua. Totuus paljastui ensimmäisen kunnon riidan aikaan kun ystävä tuli piestynä meille yöksi. Muut olivat äimänä mutta itse en ihmetellyt vähääkään. Ei normaali ihminen osaa sivuuttaa toista täysin tunteettomasti ammatin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki narsistin uhrit ja narsistin alttarilla uhriutuvat on jotenkin "reppanoita". Joko läheisriippuvaisia tai muuten vaan sisäisesti rikkinäisiä: eivät ymmärrä omaa arvoaan ja jotkut suorastaan haluavat tulla lytätyiksi joko fyysisesti tai henkisesti. Vähän kuin riippuvuus huumeisiin, alitajuisesti ymmärtää suhteen olevan sairas ja huonoksi sinulle, mutta ei vaan saa itsestään tarpeeksi irti että pystyisi muuttamaan elämäänsä.

Varmasti joukossa on myös naiiveja sinisilmäisiä, jotka aidosti uskovat narsistin anteeksianelut, joka kerta. Fiksumpi ymmärtäisi viimeistään kolmannella kerralla, ettei minkäänlaista muutosta tule ikinä tapahtumaan.

Et tajua edes huumeidenkäyttäjistä mitään :D

Vierailija kirjoitti:

Voisit ottaa ap huomioon, että osalla on narsisti vanhempana. Mites toi sun hieno teoriasi silloin toimii? Tunnista ennen kuin altistut?

Luulisi että ne ihmiset tunnistaisivat narsistin erityisen helposti ja valitsisivat puolisoksi jonkun joka ei ole lainkaan niin kuin se hirviövanhempi.

Minäkin tunnistan narsistit kaukaa. Todellakin nostavat niskavillat pystyyn vaikka vaikuttaisivat mukavilta. Heidän seurassaan tulee ilman mitään selkeää syytä todella epämiellyttävä olo.

Olen oppinut alitajuisesti tunnistamaan heidät sillä olen narsistin lapsi. En edes tiedä mikä ominaisuus heissä saa oloni epämiellyttäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tuntuu diagnosoivan exänsä narsistiksi ihan ilman lääkärin apua. Kaikki kusipäät ei kuitenkaan ole narsisteja.

Näin on. Kusipäinen pystyy tuntemaan aitoa empatiaakin, narsisti näyttää tuntevan empatiaa, mutta tekee sen vain hyötyäkseen -ei koe aidosti.

Hmmm...

Onko siis niin, että sekä narsisti että kusipää voivat käyttäytyä samanlaisesti, erona on vain kyky empatiaan?

Ok....mutta eikö tärkeintä ole se, miten minua kohdellaan? Semantiikka on toisarvoista. Voin kutsua heitä millä tahansa nimellä, mutta jos he manipuloivat, niin he manipuloivat. Keneltä se on pois, jos kutsun kusipäätä narsistiksi?

Voi jestas mitä tuubaa!

Narsismia on eri asteista ja usein narsistin ikävät puolet yltyvät sen myötä kun saa uhrin ja mitä pidemmälle hänen kanssaan on.

Minun exäni ja minä oltiin tosi nuoria kun tapasimme. Eipä se miehen narsistisuus silloin juuri näkynyt eikä sellainen käynyt mielessäni. Vuosien saatossa hänen tilanteensa paheni siihen, että huomasin olevani yksin, ilman tukiverkostoa, ilman ystäviä ja mikään mitä tein ei ollut oikein. Minut leimattiin hulluksi ja miehellä alkoi olla skitsofreenisia taipumuksia. Luuli mm. että häntä seurattiin läppärin kautta ja laittoi sinne tappouhkauksia näytölle. Huoh.

Riemu repesi kun päätin lähteä. Ihan helpolla ei pääse eroon. Ei vieläkään täysin kun yhteisiä lapsia on. Heitä tuo ei tapaa, mutta niiden varjolla yrittää viimeiseen asti mua kontrolloida ja pysyä elämässäni. Uhkailee, kiristää...pitää yhteyttä yksipuolisesti. Ei osaa edes kuvailla sellaista miten hän toimii.

Usein narsistille puhkeaa skitsofrenia myöhemmin, mutta se on sellainen combo, että sitä on vaikea enää läheisen läheltä tulkita etenkin kun alkaa epäillä jo omaakin päätään.

Mutta menepä nyt ap sitten tuikkaamaan se viimeinen tulitikku siihen kekoon niin, että kyllähän se auttaa lintata vielä pikkuisen niitä uhreja. Oma vika ja mitäs läksit ja olis normaali tajunnu jajajaja...plaaplaa. Ei nimittäin auta uhria sitten lainkaan tuollaiset itsesyytökset kun pakenee henkensä edestä.

Että jatka ihmeessä ihmettelyä, mutta jatka sitä itseksesi.

Vai ajattelitko keksineesi hyvänkin jutun? Että nyt voidaan estää tulevaisuuden perhesurmat ja kaikki vastaava kun kyllähän sellaisista ihmisistä ymmärtää ja osaa pysyä kaukana. Ihan on otsassa iso huutomerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ottaa ap huomioon, että osalla on narsisti vanhempana. Mites toi sun hieno teoriasi silloin toimii? Tunnista ennen kuin altistut?

Luulisi että ne ihmiset tunnistaisivat narsistin erityisen helposti ja valitsisivat puolisoksi jonkun joka ei ole lainkaan niin kuin se hirviövanhempi.

Jep, mutta vanhempiaan ei coi valita.

Toisekseen. Itselleni valkeni vasta päälle kolmekymppisenä, että äitini on narsisti. Vihdoin löytyi sana millä sitä kaikkea kuvata!

En vaan tiennyt siinä olevan jotain mätää kun kasvoin siinä ja kaikki oudommat asiat joista puhuin niin mulle väitettiin, että dramatisoin. Äitini kun sai kaikki uskomaan niin, että minä keksin tai liioittelen. Joten ensin aloin uskomaan, että minussa on se vika. Uskoin niin todella kauan. Siksipä en osannut narsistia välttää kun en tiennyt mitä se on. Olin uhri jo valmiiksi ja siten helppo saalis narsisitille.

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas mitä tuubaa!

Narsismia on eri asteista ja usein narsistin ikävät puolet yltyvät sen myötä kun saa uhrin ja mitä pidemmälle hänen kanssaan on.

Minun exäni ja minä oltiin tosi nuoria kun tapasimme. Eipä se miehen narsistisuus silloin juuri näkynyt eikä sellainen käynyt mielessäni. Vuosien saatossa hänen tilanteensa paheni siihen, että huomasin olevani yksin, ilman tukiverkostoa, ilman ystäviä ja mikään mitä tein ei ollut oikein. Minut leimattiin hulluksi ja miehellä alkoi olla skitsofreenisia taipumuksia. Luuli mm. että häntä seurattiin läppärin kautta ja laittoi sinne tappouhkauksia näytölle. Huoh.

Riemu repesi kun päätin lähteä. Ihan helpolla ei pääse eroon. Ei vieläkään täysin kun yhteisiä lapsia on. Heitä tuo ei tapaa, mutta niiden varjolla yrittää viimeiseen asti mua kontrolloida ja pysyä elämässäni. Uhkailee, kiristää...pitää yhteyttä yksipuolisesti. Ei osaa edes kuvailla sellaista miten hän toimii.

Usein narsistille puhkeaa skitsofrenia myöhemmin, mutta se on sellainen combo, että sitä on vaikea enää läheisen läheltä tulkita etenkin kun alkaa epäillä jo omaakin päätään.

Mutta menepä nyt ap sitten tuikkaamaan se viimeinen tulitikku siihen kekoon niin, että kyllähän se auttaa lintata vielä pikkuisen niitä uhreja. Oma vika ja mitäs läksit ja olis normaali tajunnu jajajaja...plaaplaa. Ei nimittäin auta uhria sitten lainkaan tuollaiset itsesyytökset kun pakenee henkensä edestä.

Että jatka ihmeessä ihmettelyä, mutta jatka sitä itseksesi.

Vai ajattelitko keksineesi hyvänkin jutun? Että nyt voidaan estää tulevaisuuden perhesurmat ja kaikki vastaava kun kyllähän sellaisista ihmisistä ymmärtää ja osaa pysyä kaukana. Ihan on otsassa iso huutomerkki.

Tarkoitus ei ollut syyllistää uhreja. Kerroin vain etten ymmärrä. Omalla vanhemmallani on vahvoja ärsyttäviä narskun piirteitä, tosin hän ei ole patologinen ja hänellä on empatiakyky. Ehkä tuo on herkistänyt, tunnistan nämä kyllä helposti. Se ei tietenkään kenenkään vika ole että joku toinen ei ole kehittänyt samanlaistab kyynistä vittupäätutkaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas mitä tuubaa!

Narsismia on eri asteista ja usein narsistin ikävät puolet yltyvät sen myötä kun saa uhrin ja mitä pidemmälle hänen kanssaan on.

Minun exäni ja minä oltiin tosi nuoria kun tapasimme. Eipä se miehen narsistisuus silloin juuri näkynyt eikä sellainen käynyt mielessäni. Vuosien saatossa hänen tilanteensa paheni siihen, että huomasin olevani yksin, ilman tukiverkostoa, ilman ystäviä ja mikään mitä tein ei ollut oikein. Minut leimattiin hulluksi ja miehellä alkoi olla skitsofreenisia taipumuksia. Luuli mm. että häntä seurattiin läppärin kautta ja laittoi sinne tappouhkauksia näytölle. Huoh.

Riemu repesi kun päätin lähteä. Ihan helpolla ei pääse eroon. Ei vieläkään täysin kun yhteisiä lapsia on. Heitä tuo ei tapaa, mutta niiden varjolla yrittää viimeiseen asti mua kontrolloida ja pysyä elämässäni. Uhkailee, kiristää...pitää yhteyttä yksipuolisesti. Ei osaa edes kuvailla sellaista miten hän toimii.

Usein narsistille puhkeaa skitsofrenia myöhemmin, mutta se on sellainen combo, että sitä on vaikea enää läheisen läheltä tulkita etenkin kun alkaa epäillä jo omaakin päätään.

Mutta menepä nyt ap sitten tuikkaamaan se viimeinen tulitikku siihen kekoon niin, että kyllähän se auttaa lintata vielä pikkuisen niitä uhreja. Oma vika ja mitäs läksit ja olis normaali tajunnu jajajaja...plaaplaa. Ei nimittäin auta uhria sitten lainkaan tuollaiset itsesyytökset kun pakenee henkensä edestä.

Että jatka ihmeessä ihmettelyä, mutta jatka sitä itseksesi.

Vai ajattelitko keksineesi hyvänkin jutun? Että nyt voidaan estää tulevaisuuden perhesurmat ja kaikki vastaava kun kyllähän sellaisista ihmisistä ymmärtää ja osaa pysyä kaukana. Ihan on otsassa iso huutomerkki.

Älä jaa luuloja tietona

En minäkään