***SYYSKEIJUJEN torstai***

Sekoilin äsken..

Mä kans kävin ma kuunteluttamassa sydänäänet, kun mulla riskiraskaus, jonka vuoksi vauvaa seurataan tarkemmin (vuotoja ollut) ja oli sijais th. En tiedä oliko se sitten syynä, että ei osannut oikeasta paikasta etsiä? vai mitä, mutta sydänääniä ei saatu korvalle kuuluviin, mutta kone ne löysi. Mulla jäi asiasta kans kurja olo, kun sydänäänet on hyvin saatu kuuluviin jo neljänä viikkona, mutta th sanoi, että on normaalia ja jos kone sydänäänet löytää, vauva on kunnossa. Näin haluan uskoa ja toivon, että sulla sama juttu. Tsemppiä ultraan :)

Moi,

Aamu menikin tohinassa. Käytiin esikoisen kanssa viemässä aamusta mun pissanäyte terveysasemalle, kun tiistaina neuvolan näytteessä oli proteiinit +, joten uusintanäyte oli tarpeen. Ei kyllä ole mitään oireita pissatulehdukseen ollut. No tulipahan lenkkeiltyä terveysasemalle ja sieltä sitten perhekerhoon.



Eilen illalla tuli aivan kamala olo iltakasilta, eikä auttanut syöminen, ei lepääminen, ei mikään. Menin sänkyyn ja pyörin siellä. Olin nukahtanut jossain vaiheessa. Aamulla särki päätä ja nyt on viluttanut, aivastuttanut ja nenä vuotanut, että ilmeisesti se flunssa tänne tekee tuloaan. Tosi kurjaa :(



Piialle tsemppiä ystävän tukemiseen. Elämä on joskus niin epäreilua!!! Ei sitä osaa itse edes kuvitellakaan...



Eipä tänne muuta. Liikkeitä vissiin alkanut vähän tuntumaan..



inkuli ja masuasukki 14+1, poju 13kk

tuohon yskään. Täytyy käydä uudestaan lääkärissä, jos yskä ei pian hellitä ja pyytää resepti siihen Cocillanaan. Ilmeisesti on reseptilääke.



Minulle tk-lääkäri sanoi yskänlääkkeestä, ettei mikään Kvillaa lukuunottamatta käy ja että " lääkitään syytä, ei oireita" eli sain antibiootit poskiontelontulehdukseen, se kai sitten samalla tappaisi pöpöt jotka yskän aiheuttaa?? En tiedä.



Mayella 12+1

täällä jälleen :)



itse kerroin työnantajalle tällä viikolla. eli 14+ ihan siksi että maha pollottaa jo sen verran, että alkaa kohta muutenkin huomata. J atyökaverit kun kuitenkin tiesivät jo. Eipähän tarvitse kenenkään salailla. Tänään kerroin myös lapsille (siis päiväkodissa töissä) ihan senkin vuoksi että ovat kovin tarkka korvaisia ja haluan välttää kaikki tilanteet, joissa vatsaan voisi sattua jo heti alusta alkaen.



Raskausarvista: en tunne ketään, jolla rasvaus ois auttanut. Itsellä ensimmäisestä ei tullut mitään, mutta toisesta tuli, eli on myös riippuvainen vatsan koosta, luulen. Ja ainakin miun mies on niin viisas että ymmärtää pitää miun arpia luonnollisina ja joskus kai jopa kauniina, silittelee niitä joskus ja tuumii että tämmösiä me ollaan saatu aikaseks. Että hän(kin) on muovannut minun vartaloani.



Minjuska ja hiirenherne 14+3

Meilläpäin on taas tänään ollut ihana aurinkoinen sää. Jatkuis vaan pitempään nämä kauniit ilmat.

Mullakin oli viimeyö tosi repaleinen. Painajaisia painajaisten perään. Se on niin kumma, ku ne unet on niin todentuntuisia, mutta siltikin niin OUTOJA.

Olen lähdössä tässä neuvolaan kolmeksi. Vähän kyllä jo jänskättää, jokohan vihdoin kuulisin pikkuisen sydänäänet. toivottavasti kuulen :)



Tsemppiä sinulle UpAndGo!

Ja Piialle myös voimia, koita jaksaa, Varmasti me kaikki syyskeijut olemme sinun tukenasi, jos tukea tulet tarvitsemaan. Se on todella raskasta, kun ystävä menettää rakkaimpansa. Minä tiedän sen kokemuksesta.



Dotteli 14+3

Pitkästä aikaa minäki pääsin koneelle. ollaan oltu lomalla ja tyttö on nyt ollu viikon sairas niin en ole edes ehtinyt aina lukea viestejä.

Omassa olossa ei ole ihmeempiä välillä mietin, että oonko edes oikeesti raskaana kun ei tunnu miltään. Maha on kyllä vähän kasvanu mutta ei sitäkän koko ajan joua kattelee.

Imetyksen jouduin lopettaa kun rinnat menny niin araksi ja tyttö imee niin voimakkaasti, että kipeää tekee.

Kukaan ei ole vielä ainakaan sanonut huomanneensa, että meille tulee vauva. kenellekään ei kerrota, kyllä ne sen joskus huomaavat. Minä en tykkää semmosesta että heti kerrotaan ja mainostetaan jokaiselle vastaantulijalle, että meille tulee vauva. Kun miehen sisko alko oottaa vauvaa se kerto kaikille heti kun oli tehny positiivisen testin, eli viikon oli kuukautiset myöhässä. ja oli tosi rasittava olla sen kanssa jossain, kun se heti alko kauheena valitella oloa ja kertoo vauvasta jos joku ei tienny. ite ootin esikoista sillon rv20 ja läheskään kaikki ei ees huomannu että ootan enkä menny sitä kauheesti mainostamaan.

Voi olla joillekin varsinkin lapsettomille kova paikka olla semmosen kans joka puhuu vain vauvasta.



meetu 12+0

Mulle tuli esikoista odottaessa kamalat arvet alavatsaan. Ja kaiken lisäksi umpparipoistoarpi (leikattu -92!) venyi ja rupesi punottamaan. Ollut monta vuotta ihan huomaamaton. Ei kovin hehkeä näky ollu enää lopussa tää minun masu.. No, onneksi en suosi " teini-vaatteita" , joissa mahamakkarat roikkuu housujen ja paidan välistä ;)



Rasvasin ihoani ahkerasti koko odotuksen ajan, mutta minkäs teet, kun ihotyyppi on tämmönen, että arpia tulee helposti. Nyt nuo on ehtiny vaalentua, mutta ikävän tuntusia ne on. Eivät kyllä pilaa elämääni, mutta enpä käytä bikinejä seuraavaan vuosikymmeneen, heh! Hassuinta oli, että nuo kaikki arvet tuli yliajalla, eli viimeisten 11 päivän aikana. Tyttö syntyi siis rv 41+4.



Olen kyllä sen verran " neiti" , että ostin arpia ehkäisevää voidetta. Ettei noita tulis enää lisää. Auttaa, jos auttaa, yritetty on anyway :)



Kahville katoaa, Tilli

Pitkästä aikaa tulin kirjoittelemaan, ei oo jotenkin saanut aikaiseksi kun neiti on viime perjantaista asti ollut mahataudissa ja itsellekin se toissapäivänä tuli päälle. Nyt on onneksi jo hyvä vointi kummallakin.



Piias: Todella paljon voimia teille ja ystävällenne, olen TODELLA pahoillani tapahtuneesta... Aivan kamalaa, en kyllä osaa kuvitellakaan millaista oisi jos oma mies tässä vaiheessa menisi. Mutta sitä kun ei voi koskaan tietää milloin kenenkin lähtö on...



Vointi on ollut tosi hyvä (lukuunottamatta sairastumista) ja pahoinvointiakaan ei ole enää juuri ollenkaan kunhan vain muistaa ettei ole liian pitkää aikaa syömättä. Ja sen kyllä huomaakin kun tiistaina oli lääkärineuvola-aika, painoa oli tullut lisää jo 3,5kg tässä vaiheessa... hui! No, parempi niin kuin että oisin oksennellut koko ajan niin kuin viime raskaudessa. Väsymystä on vielä vähän, mutta ei pahasti enää sitäkään. Ja neuvolakäynnilläkin oli kaikki hyvin, sydänäänet kuului heti, syke oli 165. Liikkeistä lääkäri sanoi että minulla on eteenpäin kasvava kohtu niin luultavasti sen takia liikkeetkin on alkaneet tuntumaan niin aikaisin kummaltakin raskaudelta. (ensimmäiseltä n. viikolla 13 ja nyt viikolla 11.)



Raskausarvista sen verran että itse kyllä uskon että rasvauksella on jotain merkitystä. Nimittäin itselläni on kyllä raskausarpiin taipuvainen iho ja eka raskauden aikana rasvasin mahaa, mutta en muita paikkoja, niin ei mahaan tullutkaan mitään, mutta jalkoihin, takapuoleen ja rintoihin tuli. Niin että nytkin aioin käydä samaa voidetta ostamassa apteekista ja alkaa rasvaamaan, nyt kyllä muualtakin. Mutta onhan se kuitenkin niin yksilöllistä...



Hyvää vointia kaikille!



mamao, neiti 10kk ja masuasukki 12+4

Tarkoitus ei ollut loukata ketään näillä mun raskausarpi jutuilla, vaan ainoastaan kertoa tietämättömille, ettei ne arvet aina kovin kauniita ole. Mulla on itselläkin raskausarpia pohkeissa, vaikken ole edes raskaana koskaan ollut... mutta nuo ei kyllä haittaa ollenkaan, sen verran vaaleita ovat. Vatsassa arvet on lähinnä kunnioitettavia, onhan ne siihen ihan hyvästä syystä tullut :) ja luulisin, että lähes jokainen niitä jollakin lailla saa kun raskaana on. Tosiaan niitä arpiakin on niin monenlaisia, mikä yhden mielestä on ihan kamalannäköistä on toisen mielestä pientä.

Se on tosiaan sitten eri asia, jos arvet ovat niin pahoja, että haittaavat ihan normaalia elämää ja niitä pitää sitten kauneusleikkauksilla poistella. Olen siis sivusta seurannut kun hyvä ystävä on tälläisestä kärsinyt, eikä kyseessä tosiaan ole mitkään normaalit raskausarvet. Se on ihan yksilöllistä miten oma vartalo raskauden ottaa ja millaiset arvet tulee, eikä sille tietenkään itse mitään voi. Enkä tosiaan tiedä kuinka paljon tuo rasvaus auttaa jos auttaa, mutta itse nyt kuitenkin rasvailen, sittenpähän en voi rasvailematta jättämistä valittaa jos niitä arpia kunnolla tulee.



Jokatapauksessa en halunnut ketään loukata, vaikka suorasanainen olinkin. Yritän jatkossa hieman tarkemmin miettiä mitä/miten kirjoitan.



Seirana

Voimia sinulle Piia ystäväsi tukemiseen! Itselläni oli pari vuotta vähän sama tilanne, kun hyvän ystäväni perhettä kohtasi ikävä tapahtuma. Oli todella vaikea löytää oikeita sanoja, useimmiten vain istuttiin hiljaa ja oltiin vaan. Myöhemmin ystäväni sanoikin, että hänestä oli niin hyvä että oli joku joka vaan oli ja välitti.



Ja tervetuloa minunkin puolestani uudet Keijut! :)



Omaa napaa: eilen oli sitten se eka ultra!! :) Olin niin onnesta soikeana koko eilisen päivän etten muuta tehnyt kuin hymyilin. Siellä se sintti vilkutteli kovasti ja kaikki oli kunnossa mitä nyt vaan ultrassa voidaan nähdä. Niin ihana tunne valtasi mielen ja kropan kuin vain voi olla. :) Välillä vaavi nukkui ja sitten taas aloitti semmoiset kiepit. Ihanaa! Anteeksi, jos tässä nyt hieman intoilen ja hehkutan mutta kun en tosiaan ollut päässyt vielä edes sydänääniä kuulemaan, niin eilinen oli siinäkin mielessä juhlaa.



Kerrottiin sitten eilen vauvasta myös parille kaverille ja töissä joku eilen huvikseen kyseli että ei teillä vauvakuumetta ole. Minä siinä hieman kiertelin ja kaartelin ja työkaveri siihen että minä arvasin, näkyyhän se jo! :) En kuitenkaan vielä kertonut yleisesti, en oikeastaan ehtinyt kun sen verran oli kiirusta. Mutta masu pömpöttää jo kyllä ihan somasti.



Mutta nyt lukemaan parin edellisen päivän pinot, on taas sen verran vauhtia ollut etten ole tänne ehtinyt. Aurinkoista päivän jatkoa kaikille ja hyviä vointeja!



T: Anmari rv 12+5

Pialle ihan ekaks pahoittelut ystäväsi puolesta, kyllä elämä voi joskus kohdella todella epäeoikeudenmukaisesti...!

Onnea kaikille jotka ovat käyneet lähiaikoina ultrassa ja saaneet hyviä uutisia!:)

Täällä vihdoin saavutettu hyvä olo jatkuu, ainoastaan iltapalelu on ihan järkyttävää edelleen. Viimekin yönä piti hakea lisää vaatetta kaapista, ettei olisi ihan jäätynyt vuoteeseen. Koskakohan tää loppuu? Onneksi mennään koko ajan kevättä ja lämpimämpiä säitä kohti!

Raskausarvista: mulle ei ole koskaan arpia tullut, mutta uskon itsekin enemmän siihen, että niitä tulee jos on tullakseen. Tässä kolmannessa raskaudessa ostin ekaa kertaa vähän paksumpaa rasvaa (Body shopista sellaista ihanan tuoksuista) masua varten, mutta tein sen lähinnä ihan vaan hemmotellakseni itseäni:).

Onpas todella moni jo tuntenut liikkeitä masussa, ja jotkut jopa joka päivä. Itse olen luullut bonganneeni ne pari kertaa, mutta nyt en taas piiiitkiin aikoihin ole tuntenut mitään...Vaikka on jo kolmas kerta menossa, ja edellisessä raskaudessa tunsin liikkeet paljon paremmin tässä vaiheessa. Oliskohan mulla tällä kertaa istukka etuseinämässä? Np ultrassa yritin tiedustella istukan sijaintia, mutta kätilö tokaisi, että sitä ei kyseisessä ultrassa tutkita. Mites muilla?



Mäkimeirami rv 14+6

Heippa vaan kaikki syysvauvoja odottavat äipät!



Olen jo kauan aikonut ilmoittautua, mutta nyt vasta saan sen aikaiseksi. (saikulla ja tyttö 1v.10kk onnelllisesti päiväunilla:))



Niin, raskausviikkoja koossa nyt 15+1. Huono olo on vaivannut 4:ltä viikolta saakka. Väliin piti olla 1,5 viikkoa pois töistä, kun vaan oksensi ja teki mieli nukkua. Nyt olo ehkä hieman alkanut helpottaa. Oli tosi vaikee sopeutua tähyän huonoon oloon, ku ekalta ei ollut ollenkaan ja muutenkin raskaus ja synnytys meni niin nappiin.



Nyt olen saikulla niskojen vuoksi. Maanantaina en päässyt sängystä ylös ku niskat oli niin jumissa..



Oli mukava lukea, huomasi, että muillakin samoja " oireita:)" . Mäkin oon nähny painajaisia. Kaksi yötä sitten synnytin lihanpalasen.. kaamee herätys keskellä yötä.



Eka liikkeen tunsin 14+5.. ja eilenkin hokasin, et nyt liikahti. Ei ne joka päivä tunnu, mut sittte ku tuntee, niin ei voi erehtyä.



Kaikkea hyvää kaikille ja hyviä vointeja!! Nauttikaa kevät auringosta:)



T:tirpulainen RV15+1

On ne kummia noi kätilöt välillä. Kyllä mulle ainakin kätilö ultrassa tiistaina kertoi ihan oma-aloitteisesti istukan paikan; takaseinässä, reuna kohdunsuun edessä, mutta siirtyy siitä mitä todennäköisimmin pois, ettei sitten synnytystä haittaa. Ja muistaakseni on muissakin raskauksissa jo np-ultrassa istukan paikka katsottu. Mut kai se on niin ihmisestä kiinni, katsovatko muutakin jo näkyvää kuin vain ne mitkä kuuluu kysesessä tutkimuksessa katsoa.



kirsikka82 rv 13!

On ollut noista liikkeistä puhetta. Tässä raskaudessahan minäkin olin tuntevinani liikkeitä jo rv10-11 ekaa kertaa. Rv13 tunsin jo aivan selvästi muutaman liikkeen, mutta sittenpä onkin ollut todella hiljaista. Ilmeisesti vauveli on vaihtanut asentoa ja keties potkii selkään päin tai jotain. Tuolloin rv13 ajattelin, että nyt kun alan tuntea suht säännöllisesti jotain liikettä, niin tiedän itsekin, että hengissä siellä ollaan, mutta todella harvoin tuolla masussa mitään tuntuu. Nyt kun tiistaina kuului ne sydänäänet niin sen jälkeen en ole oikeastaan niitä enää edes bongaillut. Olen ajatellut, että tuntuvat kunhan tuntuvat.



Mäkimeiramiko se kertoi kätilön kommenteista istukan suhteen. Mulla kyllä lääkäri katsoi istukan sijainnin, joka on siis tällä kertaa takaseinässä. Useimmissa raskauksissa se istukan sijainti on np-ultran jälkeen merkitty neuvolakorttiin, joten sinänsä vähän hassua sanoa, ettei istukkaa ole tarkoitus tutkailla np-ultrassa (tai miten nyt oli sanonutkaan, huono muisti).



Mutta tällaista tällä kertaa. Päivä kerrallaan tässä " porskutellaan" eteen päin.



neronja rv15+4

Kun ehtii tänne pitkin päivää kirjoittelemaan :)



Raskausarvista ollut puhetta, minä olen niin laiska rasvaamaan etten aijemmassa kahdessa ole rasvaillut mitenkään erityisesti, eikä minulle ole raskausrpia tullut. Geeneistä varmaan osin kiinni, koska ei äidillänikään sellaisia ole (4 raskautta) kuten ei hänen sisarillansakaan. Eihän se rasvaaminen koskaan pahitteeksi ole, ehkäisee se arpia tai ei :)



Vaikkei itselläni arpia olekaan, niin en ymmärrä miksi niitä pitäisi millääntavalla " hävetä" tai peitellä. Jos ei nyt bikineissä haluakaan liikkua mutta muuten, olkaa ihmeessä ylpeitä raskausarvistanne, nehän on synnyttäneiden naisten kunniamerkit :)



Taidan olla vähän hassu, mutta olen jo huolissani kun en tunne vielä vauvan liikkeitä. Noin viikko sitten arvelin jotain olevan, mutta nyt ei sitten mitään. Helistin.fi:n mukana vauvalla olisi jo pituutta 7cm ja tuntuu oudolta ettei sellaisen liikehdintä muka tuntuisi jo! Tosin en minä aijemmissakaan ole näin aikaisin tuntenut, mutta nyt tuo kohtu tuntuu käteen häpyluun alla, on jotenkin " tyrkyllä" ja siksi luulisin että liikketkin erottaa aikaisemmin.



Ensimmäinen vauvaunikin nähty, vauva oli siinä noin vuoden ikäinen, istui vahempieni kotona sohvalla isoveljensä kanssa (joka ei ollut kasvanut yhtään) ja oli puettu vaaleanpunaisiin :) siinä hassuttelivat, veli ja sisko.



Mayella rv 12

Juu, tuo Cocillana on reseptilääke ja kolmiolääke. Minulla itsellä ei ollut oireena muuta kuin tuo kamala yskä ensimmäiset 3 vkoa ja varmaan siitä syystä sain mukisematta tuon reseptin. Yskä oli niin paha että molemmat kyljet ja joitain rintalihaksia revähti yskän vuoksi. Epäilipä lääkäri ensin jopa kylkiluunmurtumaakin... Kun yskä alkoi helpottaa niin alkoikin räkätauti ja poskis paukahti päälle. Nyt siis olen päässyt tuon lääkkeen avulla yskästä mutta antibioottikuuri on päällä poskiksen takia. Epäilen myös että tuo antibiootti aiheuttaa minullekin vatsavaivoja. Eilen oksentelin ja ripuloin, tänään onneksi vaan ripuloin. Pelkäsin vatsatautia, mutta muu perhe ei ONNEKSI ainakaan vielä ole sairastunut joten ehkäpä tämä johtuu siitä Amoxinista. Haittavaikutuksissa mainitaan pahoinvointi, oksentelu ja löysät ulosteet eli ehkäpä juuri tästä... Paranemista ja pikaista sellaista!

Pitkästä aikaa minäkin ajattelin jotakin raapustaa, jotenkin ei ole vain saanut aikaiseksi mitään kirjoitella, lukemassa olen kyllä käynyt Keijujen kuulumisia. Olette vaan niin mahdottoman aktiivista porukkaa, että kerkiätte kirjoittelemaan hurjat pinot jos ei hetkeen käy paikanpäällä :) Hyvähän se on että meitä on näin iso ja innokas joukko!



Tervetuloa muuten mukaan uudet keijut myös minunkin puolestani! :)



EmpOmppu (meniköhän nyt oikein..): Meille myös tulossa kaksoset ja ensimmäisestä raskaudesta kysymys. Kaverit paljastuivat täydellisenä yllärin alkuraskauden ultrassa rv 8+1!! Aikamoista vuoristorataa meni kyllä minun tunteeni tuon uutisen jälkeen jokusen aikaa! En ollut todellakaan osannut ajatella tätä vaihtoehtoa koska meillä ei suvussa ole kummallakaan kaksosia ;) Minulla menossa rv 12+2, mielenkiinnolla odotan kuulumisiasi kun kerran ollaan melkein samoissa luvuissa menossa! :)



(.) oma napa on todellakin noin päin pullollaan, maha on nimittäin kasvanut viikon sisällä aika hurjasti ja alkaa kyllä näkyä pikapuoliin niin selvästi että ei tarvitse kenenkään arvailla :) Näkyy nimittäin nyt jo varsinkin jos asian tietää.. Aika paljon näyttävät nuo tuplat vaikuttavan vatsan kokoon; olen kuitenkin ensisynnyttäjä ja viikkoja tosiaan 12+2 eli jos olisi yksi vauva masussa niin ei varmaan näkyisi vielä hetkeen aikaan yhtään mitään....vähän kyllä hirvittää millaiset mittasuhteet tämä vatsanseutu mahtaa oikein saavuttaakaan, kun aikaa on vielä aikas reilusti jäljellä...tarvii varmaan hankkia kottikärryt mahan kuljetukseen ;)

Maanantaina kävin housuostoksilla, oli pakko ostaa isommat housut kun farkut alkoivat olla sen verran tukalat. Mammahousuja en vielä ostanut. Rasvauksesta kun oli puhetta niin minä olen rasvannut heti raskauden alusta lähtien suihkun jälkeen Weledan raskausajan hoitoöljyllä. Aika hintava tuote, mutta vaikuttaa ihan hyvältä. Sitä en sitten tiedä voiko raskausarpia kokonaan ehkäistä rasvauksella - tuskin - mutta uskon kyllä että kosteutettu ja joustava iho kestää hiukan enemmän venymistä. Ja sen lisäksi olen ajatellut, että rasvauksen aikana syntyy myös mukava kosketus vatsaan ja sitä kautta masuasukkeihin =) Eli pidän sitä myös jonkinlaisena kontaktin luomisena äidin ja vauvojen välille.

Olo on ollut muuten ihan hyvä, mutta päänsäryt ovat lisääntyneet ja myös ummetus on alkanut hieman vaivaamaan. Oletteko joutuneet samojen vaivojen kohteeksi? Vatsan toimintaan ostin kyllä Levolackia apteekista, toivottavasti auttaa.



Ensi viikon keskiviikkona olisi vkon 13 ultra+lääkärintarkastus. Ihana päästä näkemään miten paljon masuasukit ovat kasvaneet, toivotaan että kaikki olisi niin kuin pitääkin.



Jaa, eiköhän sitä taas tässä hetkeksi aikaa. Mukavaa torstain jatkoa Keijuille ja masuasukeille!!



:) elaine + papu ja ässä rv 12+2

Aamulla iloitsin taa täydestä viikosta, kunnes tajusin että nehän vaihtuu vasta lauantaina, kun ultrassa laskettuaika siis siirtyi 5 päivää aikaisemmaksi. Ihan sekaisin menee.



Raskausarvista.. Molemmista raskauksista niitä on tullut. Ei ollenkaan keskelle vatsaan, mutta sivuille ja myös reisiin ja pohkeisiin. Itselläni ne ei ole kovin pahoja, ja ovat jo vaalentuneet, mutta kyllä ne huomaa. Silti olen kesäisin kulkenut rannalla bikinit päälle, eikä hävetä ollenkaan. Olen ylpeä, että olen kaksi lasta kantanut ja synnyttänyt enkä häpeile näyttää sitä ulospäin. Muutenkin tuo ulkonäön tärkeys on miehen löytymisen ja varsinkin lasten saamisen jälkeen muuttunut. Mies rakastaa ennen kaikkea muista syistä kuin ulkonäöstä. Toki joskus kiva laittautua oikein kauniiksi, mutta arkena sitä välillä pelästyy kuin katsoo peiliin ;) Minulle suurempi miettimisen aihe on raskauskilot, sillä meikäläisellä ne ei imetyksen myötä katoa. Vuosi sitten laihdutin puolessa vuodessa 20 kg, mutta aikamoinen urakka se oli. Ehkä kun kerran on jo onnistunut, niin se tsemppaa taas tämän raskauden jälkeen.



Olo täällä on muuten erinomainen. Kyllä elämä välillä on niin mukavaa. Samaan hengenvetoon pahoitteluni sinulle Piias. Voimia ja jaksamista. Ystävän tukeminen on tärkeä ja vaikea rooli.



Andoliniska + vauva-kirppu 13+5

Hei !



On niin paljon noita viestejä etten nyt jaksa kaikkea lukea on niin karmea olo. Pää tuntuu painavalta rautapallolta, otin jo panadolinkin mutta mulla ne ei auta mitään varsinkin kun yritän sinnitellä vauvan takia pitkään ilman särkylääkkeen ottamista. Siis voinko niitä syödä turvallisesti? Mulla nimittäin oli jo ennen raskautta sellaista migreenityyppistä (ei ole diagnosoitu) pääkipua, johon piti reagoida ottamalla burana juuri oikeaan aikaan tai muuten se yltyi niin pahaksi ettei enää auta kuin uni. Tätä päänsärkyä on siis edelleen ja nyt se pääsee päälle kun en ole oiken uskaltanut lääkkeitä napsia. Kokemuksia?

Ainakin Kirsikka mainitsi (ja oli joku muukin, sori en muista enää...) siitä että kätilö kertoi np-ultrassa istukan sijainnin. Höh, mulla taisi olla sit tosi huono tuuri kätilön suhteen. Sehän oli muutenkin tosi harvasanainen, sain vain yhden vaivaisen kuvan mukaan ja se mainitsi moneen kertaan että lapsia ei sit saa ottaa (seuraavalla kerrallakaan) tutkimukseen mukaan. Jäi jotenkin negatiivinen vaikutelma...No, täytyy kysyä ens ultrassa siitä istukan sijainnista!