Apua! Miten te muut selviätte yli 55-tunnin työviikosta?
Itkettää ja ahdistaa maanantai, kun tietää, että joutuu taas istumaan toimistolla sen 11-12 tuntia ja tekemään työtä jota vihaa. Työpäivän päätteeksi saa vielä istua bussissa tunnin. Teen päivittäin min. 3 tuntia ylitöitä, ilman korvausta tietenkin. Töissäkin ollessa itkettää ja on huono omatunto koska pitäisi olla kiitollinen siitä, että edes on työpaikka. Niin ja olen ollut tässä työpaikassa vasta kaksi viikkoa.
Olenko laiska paska, vai onko muillakin vaikeuksia selvitä pitkistä työpäivistä? Miten te muut selviätte?
Kommentit (56)
Miksi ihmeessä niin moni suostuu tekemään hyväntekeväisyyttä työnantajalleen? Eikö olisi parempia kohteita? Niinkuin joku totesi; työpaikkoja avautuisi enemmän jos pimeä ilmaistyö vähenisi
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa. Lepään ja teen kaikki omat hommat sitten vapaapäivinä. Kotona käyn vaan suihkussa, syömässä ja nukkumassa. Lapset on jatkuvasti ilman äitiä ja se on se mistä kannan eniten huolta ja huonoa omaatuntoa. Mutta hakemalla en ole toista työpaikkaa saanut, enkö työttömäksi voi ruveta. Olen ollut pitkillä sairaslomilla tässä kymmenen vuoden aikana, mutta niiden hyöty poistuu jo ensimmäisenä työhön paluupäivänä ja rahatilanne on aina niin katastrofaalinen etten enää jaksa sitäkään vaihtoehtoa. Painan näin kuolemaan tai potkuihin asti.
Kiva elämä sulla. Mahtaa tuntua sitte kuolinvuoteella noiden uhrauste arvoiselta... Eikö oikeasti ole MITÄÄN MUUTA VAIHTOEHTOA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa. Lepään ja teen kaikki omat hommat sitten vapaapäivinä. Kotona käyn vaan suihkussa, syömässä ja nukkumassa. Lapset on jatkuvasti ilman äitiä ja se on se mistä kannan eniten huolta ja huonoa omaatuntoa. Mutta hakemalla en ole toista työpaikkaa saanut, enkö työttömäksi voi ruveta. Olen ollut pitkillä sairaslomilla tässä kymmenen vuoden aikana, mutta niiden hyöty poistuu jo ensimmäisenä työhön paluupäivänä ja rahatilanne on aina niin katastrofaalinen etten enää jaksa sitäkään vaihtoehtoa. Painan näin kuolemaan tai potkuihin asti.
Kiva elämä sulla. Mahtaa tuntua sitte kuolinvuoteella noiden uhrauste arvoiselta... Eikö oikeasti ole MITÄÄN MUUTA VAIHTOEHTOA?
Ei kaikkien elämä ole kivaa. Kuten kirjoitin, olen yrittänyt jo vuosia muuttaa tilannetta, mutta en ole saanut uutta työtä, en pääse kouluihin sisään opiskelemaan uutta ammattia ja työttömänähän olisi aikaa, mutta en pystyisi elättämään itseäni ja lapsiani. Kuolemaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Näin työttömänä vaan ärsyttää suunnattomasti nämä marttyyrit, jotka tekevät ilmaista työtä niin tuskallisesti, vaikka meistä noin puolesta miljoonasta työnhakijasta löytyisi taatusti muutama kymmenetuhatta jakamaan sinun työtaakkaasi.
Työttömänä olet ehkä hiukan vieraantunut työelämän realiteeteista. Ajatteletko, että nykyisessä taloustilanteessa jos menet ilmoittamaan pienehkön firman pomollesi että " minä en ihan saa kaikki hommiani tehtyä", pomo hymyilee empaattisesti ja toteaa että "ei se mitään, palkataan sitten joku työtön tekemään nuo päivän kolme ylimääräistä tuntia".
Ei, sinulle näytetään ovea, ja tilallesi palkataan joku joka huonommillakin ehdoilla tekee vaaditut työt sillä nykymaailmassa työhön on aina uusi tulija. Asiantuntijatasolla se tarkoittaa sellaisen työryssän palkkaamista joka tekee työn ilosta seitsemänpäiväistä viikkoa. Suorittavalla tasolla se tarkoittaa vaikka virolaista rakennusmiestä joka tekee työt halvemmalla.
Työttömänä tietysti kyrsii kuunnella muiden valitusta työstään kun itsellä sitä ei ole, mutta rohkenen väittää että muutama vuosi päivittäistä ylityötä, liikaa työtä tekijöihin nähden ja pitkiin matkoihin yhdistettynä saa entisen työttömänkin olemaan väsynyt tilanteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa. Lepään ja teen kaikki omat hommat sitten vapaapäivinä. Kotona käyn vaan suihkussa, syömässä ja nukkumassa. Lapset on jatkuvasti ilman äitiä ja se on se mistä kannan eniten huolta ja huonoa omaatuntoa. Mutta hakemalla en ole toista työpaikkaa saanut, enkö työttömäksi voi ruveta. Olen ollut pitkillä sairaslomilla tässä kymmenen vuoden aikana, mutta niiden hyöty poistuu jo ensimmäisenä työhön paluupäivänä ja rahatilanne on aina niin katastrofaalinen etten enää jaksa sitäkään vaihtoehtoa. Painan näin kuolemaan tai potkuihin asti.
Kiva elämä sulla. Mahtaa tuntua sitte kuolinvuoteella noiden uhrauste arvoiselta... Eikö oikeasti ole MITÄÄN MUUTA VAIHTOEHTOA?
Kiitos kaikille vastanneille. Näitä viestejä lukiessa alkoi vasta hahmottaa kuinka typerä sitä onkaan jos alkaa tekemään orjatöitä luullen, ettei ole muita vaihtoehtoja. En halunnut olla heikko ja antaa periksi heti alussa, mutta vielä vähemmän haluan uraa jossa saikutan vuodesta toiseen burnoutin partaalla, ilman omaa aikaa. Aioin jäädä siksi aikaa kunnes löydän toisen paikan, mutta puhuttuani vanhempieni kanssa asiasta, olen päättänyt lähteä. Tuntuu pahalta joutua taas työttömäksi, mutta ainakin minulla on nyt sitten aikaa hakea töitä tuo 11-12 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Kotona käyn vaan suihkussa, syömässä ja nukkumassa. Lapset on jatkuvasti ilman äitiä Painan näin kuolemaan tai potkuihin asti.
Kuten kirjoitin, olen yrittänyt jo vuosia muuttaa tilannetta, mutta en ole saanut uutta työtä, en pääse kouluihin sisään opiskelemaan uutta ammattia ja työttömänähän olisi aikaa, mutta en pystyisi elättämään itseäni ja lapsiani. Kuolemaa odotellessa.
Millä tuppukylällä asut jos mitään opiskelu-tai työpaikkoja muuta kyin nykyinen ei ole? Mitä ole hakenut opiskelemaan? Omassa suht laajassa tuttavapiirissä kaikki aikuisopiskelijoiksi halunneet ovat sellaisiksi päässeet; esim. hoitoalalle koulutetaan ihan kaikki jotka vaan yrittävät. Ja töitä riittää-palkkaus vain on matala-
Voit lopeytaa ja vedota siihen, etteivät ylityöt ole naisten asia. Kaikki tilastot kertovat, että vain miehet tekevät ylitöitä. Eivätkä ne ole palkattomia vaan niiden tekeminen sisältyy kionteään kuukausipalkkaan. Ylityökorotusta ei makseta vaan tilastojen mukaan niistä saa korvausta normaalin tuntipalkan verran.
Hyvä, että sulla on vanhemmat, joilta saat tukea.
Mä olin ihan omillani. Siksi aikanaan paahdoin rahoitusalalla ihan tolkuttomia päiviä.
Työpaikat oli kiven alla ja suhteita mulla ei ollut, entinen pomo suositteli mua ystävälleen tekemäni äittärisijaisuuden päätteeksi tähän seuraavaan paikkaan, johon oli satoja hakijoita.
Omat kaverit oli kateellisia rahoitusalan hyvästä palkastani, mutta kun se jakoi tunneille, niin ihan paskahan se oli. Yritin pitää huolta itsestäni, että sain syötyä ja nukuttua ja vähän liikuttuakin. Poikaystävä meni, kun en ehtinyt ikinä näkemään :(. Jumpankin jälkeen iltaisin kyllä useamman kerran tuli vedet silmiin, kun muut lähti suihkun kautta kotiin ja itse jouduin palaamaan toimistolle.
Onneksi yksi osakkaista perusti oman firman ja pyysi minut sinne mukaan ja yhtenä perusteluna oli mun asenne, että varmasti joustan kun tarve vaatii. Ei tarvinnut tehdä enää hullun pitkiä päiviä ja vastapainona saatiin elokuussa tehdä puolta päivää (lomakuukausi Euroopassa).
Miksi ihmeessä te ihmiset suostutte palkattomiin ylitöihin? Kun työaika loppuu, voi yleensä lähteä. Joskus voi jäädä ylitöihin, mutta jouston ei pidä olla yksipuolista.
Ei sua kukaan puolusta ellet sinä itse.
Oikeasti nykyisin suurinosa toimistotyöntekijöistä ja tietotyöläisistä tekee paljon pidempää päivää, kuin mitä työaika oikeasti on. Syy tähän on se , että työtä ei kertakaikkiaan ehdi tehdä muuten. Tehdään liian pienellä resursseilla ja esim. Jos joku on sairaana tai lomalla, niin sijaisia ei oteta. Ylityökorvauksia ei makseta.
Tosi surullista, että näi. On, mutta Suomessa ne joilla töitä on tekevät sitä kyllä,todella paljon. Ja työnantajat osaavat hyvin käyttää tilannetta hyväksi.
T. Työterveyshuollossa työtä tekevä.
Kokonaispalkkasopimukset koskevat vain ylintä johtoa. Työntekijöitä koskee aina työaikalainsäädäntö. Ylitöihin ei tarvitse suostua ja niistä on saatava aina korvaus.
Vierailija kirjoitti:
Voit lopeytaa ja vedota siihen, etteivät ylityöt ole naisten asia. Kaikki tilastot kertovat, että vain miehet tekevät ylitöitä. Eivätkä ne ole palkattomia vaan niiden tekeminen sisältyy kionteään kuukausipalkkaan. Ylityökorotusta ei makseta vaan tilastojen mukaan niistä saa korvausta normaalin tuntipalkan verran.
Naisena tätä oli kiva lukea ruuhkabussissa matkalla töihin (1,5h ennen varsinaista työaikaa). Oli pakko lähteä aikaisin aamulla, jotta ehtisin nähdä lapsia viimeistään klo.21 kun ovat vielä hereillä.
t. Lakimies, kuukausipalkalla
Menin tänään toimistolle irtisanoutumaan ja oli kyllä oikea päätös. Kun etsin pomoa toimistolla, alkoi vanhempi työntekijä (pomon kaveri) tivaamaan minulta mitä asiani koskee. Mainittuani sanan irtisanoutuminen, minut kiidätettiin tyhjään huoneeseen ja minulle sanottiin, etten saisi puhua asiasta muiden työntekijöiden kuullen. Heillä on kuulemma useita uusia työntekijöitä herkässä mielentilassa.
Pomo saapui lopulta huoneeseen ja keskustelimme tovin. Sain kuulla kuinka olen harhaluuloinen kun kuvittelen etten joutuisi tekemään ihan yhtä pitkää päivää muilla työpaikoilla. Kerroin sitten pomolle, että olen itseasiassa keskustellut tuttavieni kanssa jotka työskentelevät samalla alalla eikä kukaan heistä tee yhtä pitkää päivää kuin minä. Kerroin myös, että teen mielelläni pitkää päivää, jos se heijastuu palkassa. Tähän pomo tuumasi, että minä tai kukaan ystävistäni ei tule ikinä menestymään. En saanut sanoa edes hyvästejä työkavereille, vaan minut kävelytettiin suoraan ovelle. Tuli kyllä sellainen olo, että pakenin kauhujen työpaikasta.
-Ap
Olen nyt muistaakseni 19v ollut työssä/yrittäjänä. Kuukaudessa tuntimäärä vaihtelee 200-250 väliä. Tottumis kysymys. Vaatii hieman normia enempää suunnittelua vain kropan kunnossapito ym talous/kodinhoito. Palkka n 60k vuodessa...johtuen juuri tuntien runsaudesta
Vastaus otsikon kysymykseen: ei noista pitkällä tähtämellä selviäkään. Lokakuusta painanut reilua 10 -tunnin työpäivää, ensiviikolle työterveyteen aika varattuna loppuunpalamisen takia...