16v joutui hoitoon bulimian takia, ei annettu laksatiiveja vaikka uloste oli kivenkovaa, tuli verta ja tyttö itki

Osastolla ei anneta ainakaan minun tietääkseni laksatiiveja eikä mielestäni kuulukkaan. Mutta siellä annetaan monenlaisia muita suolen sisältöä ja toimintaa lisääviä asioita kuten luumuja, kuituja sekä suolen sisältöä pehmittäviä aineita. Jos tytär muuta väittää, niin rohkenen epäillä. Henkilökunta tietää tarkkaan, että aluksi suolen toimiminen on todennäköisesti vaikeaa ja ummetus ja sen hoitaminen onkin sh-osaston perusjuttuja.

Osaston hoitajat ja lääkärit tietävät lähes kaikki syömishäiriöihin liittyvät metkut ja huijausyritykset, sillä he ovat nähneet ja kuulleet ne samat selitykset satoja kertoja ennenkin. Sh liittyy sietämätön  ahdistus. Laihtuakseen on valmis tekemään mitä vain. Ihan mitä vain. Tämän vuoksi sh oireisiin liittyy usein ruokaan ja painoon liittyvä  salailu, huijaaminen, ruoan piilottelu, osatotuudet ja kaikenlainen kiemurtelu ja temppuilu jotta saisi paastota, oksentaa, ahmia, urheilla/polttaa kaloreita ja saada vihreää teetä, kofeiinia ja laksatiiveja. Sairaalaan mennessä ilmoittaudutaan kasvissyöjiksi tai jonkun muun erikoisruokavalion noudattajiksi, ollaan allergisia kaikelle, vaikka allergiaa ei koskaan ole todettu ja keksitään  tekosyitä ja kipuja jotta ei tarvitsisi syödä. (väheksymättä oikeita kipuja, sairauksia, allergioita jne jotka pitää hoitaa!). 

Osaston ruoka-aikaa pelätään. Jokainen yrittää mennä ensimmäisenä omenakulholle jotta saisi valita pienimmän omenan. Kun hoitajan valvova silmä välttää, yritetään huijata ruokailussa edes lusikallisen verran.  Osastolla käydään salaa kylmissä suihkussa sekä yritetään oksentaa lavuaareihin, lattiakaivoihin, muovipusseihin jne. Sairaalan ruokalistoja ja ruokien kaloreita, rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja mietitään yksin ja potialastovereiden kanssa jo päiviä etukäteen. Huoneissa myös jumpataan salaa vaikka olisikin urheilukielto. Jos tarkoitus on nostaa painoa niin punnitusta  yritetään huijata kaikin mahdollisin tavoin kuten vesitankkauksella. Kuullostaa vaikealta ja surulliselta ja sitä se onkin.

Paraneminen ei ole helppoa, kenellekkään. Vaikka rajoittavaan anoreksiaankin liittyi minullakin vaikea ummetus niin ainakin minulle ummetus oli paranemisen tiellä pienin ongelma kaikista. Sairaana en edes ymmärtänyt olevani sairas. Muiden puuttuminen ja halua auttaa  oli mielestäni ärsyttävää ja loukkaavaa. Nyt jo monta vuotta sitten parantuneena olen tyytyväinen että otin apua vastaan. Tie oli pitkä ja vaikea. Se kannatti.

En tarkoita, etteikö tyttären ummetus olisi vaikea ja hoitoa vaativa. Aivan varmasi on. Kannattaa kuitenkin luottaa henkilökuntaan, aivan varmasti osaavat osastolla hoitaa uummetusta kun sen ottaa lääkärin kanssa puheeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Osastolla ei anneta ainakaan minun tietääkseni laksatiiveja eikä mielestäni kuulukkaan. Mutta siellä annetaan monenlaisia muita suolen sisältöä ja toimintaa lisääviä asioita kuten luumuja, kuituja sekä suolen sisältöä pehmittäviä aineita. Jos tytär muuta väittää, niin rohkenen epäillä. Henkilökunta tietää tarkkaan, että aluksi suolen toimiminen on todennäköisesti vaikeaa ja ummetus ja sen hoitaminen onkin sh-osaston perusjuttuja.

Osaston hoitajat ja lääkärit tietävät lähes kaikki syömishäiriöihin liittyvät metkut ja huijausyritykset, sillä he ovat nähneet ja kuulleet ne samat selitykset satoja kertoja ennenkin. Sh liittyy sietämätön  ahdistus. Laihtuakseen on valmis tekemään mitä vain. Ihan mitä vain. Tämän vuoksi sh oireisiin liittyy usein ruokaan ja painoon liittyvä  salailu, huijaaminen, ruoan piilottelu, osatotuudet ja kaikenlainen kiemurtelu ja temppuilu jotta saisi paastota, oksentaa, ahmia, urheilla/polttaa kaloreita ja saada vihreää teetä, kofeiinia ja laksatiiveja. Sairaalaan mennessä ilmoittaudutaan kasvissyöjiksi tai jonkun muun erikoisruokavalion noudattajiksi, ollaan allergisia kaikelle, vaikka allergiaa ei koskaan ole todettu ja keksitään  tekosyitä ja kipuja jotta ei tarvitsisi syödä. (väheksymättä oikeita kipuja, sairauksia, allergioita jne jotka pitää hoitaa!). 

Osaston ruoka-aikaa pelätään. Jokainen yrittää mennä ensimmäisenä omenakulholle jotta saisi valita pienimmän omenan. Kun hoitajan valvova silmä välttää, yritetään huijata ruokailussa edes lusikallisen verran.  Osastolla käydään salaa kylmissä suihkussa sekä yritetään oksentaa lavuaareihin, lattiakaivoihin, muovipusseihin jne. Sairaalan ruokalistoja ja ruokien kaloreita, rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja mietitään yksin ja potialastovereiden kanssa jo päiviä etukäteen. Huoneissa myös jumpataan salaa vaikka olisikin urheilukielto. Jos tarkoitus on nostaa painoa niin punnitusta  yritetään huijata kaikin mahdollisin tavoin kuten vesitankkauksella. Kuullostaa vaikealta ja surulliselta ja sitä se onkin.

Paraneminen ei ole helppoa, kenellekkään. Vaikka rajoittavaan anoreksiaankin liittyi minullakin vaikea ummetus niin ainakin minulle ummetus oli paranemisen tiellä pienin ongelma kaikista. Sairaana en edes ymmärtänyt olevani sairas. Muiden puuttuminen ja halua auttaa  oli mielestäni ärsyttävää ja loukkaavaa. Nyt jo monta vuotta sitten parantuneena olen tyytyväinen että otin apua vastaan. Tie oli pitkä ja vaikea. Se kannatti.

En tarkoita, etteikö tyttären ummetus olisi vaikea ja hoitoa vaativa. Aivan varmasi on. Kannattaa kuitenkin luottaa henkilökuntaan, aivan varmasti osaavat osastolla hoitaa uummetusta kun sen ottaa lääkärin kanssa puheeksi. 

Hienosti toit asian esille ja niin totta että vaikea asia missä ummetus varmastikin pintaraapaisua.

Se verenvuotokin on todennäköisesti ihan jostain muusta johtuvaa kuin ummetuksesta. Kyse voi olla ihan puhtaasti dramatisoinnista, eli verta ei vuoda ollenkaan, se voi olla peräisin pukamista (todennäköisintä) jotka ovat peräisin suoliston rääkkäämisestä, jotka toki ärtyvät ummetuksesta mutta laksatiivien väärinkäyttö ei niitä helpota tai sitten syömishäiriöinen on koittanut oikotietä onneen ja syönyt esim. paperia...