Mies pudotti pommin; ei haluakkaan muuttaa omakotitaloon! Tulkaa kertomaan omakotitalojen ja rivitalojen hyviä ja huonoja puolia... Kääntäkää joko minun tai mieheni pää!
Eli jomman kumman meistä on pakko taipua suuntaan tai toiseen, minun tai mieheni. Kertokaas siis kaikki mahdolliset plussat ja miinukset molemmista, omakotitaloista ja rivitaloista.
Miehen kanssa ollaan aina puhuttu oman talon ostamisesta. Miehen suusta kuuluu usein "sitten kun ostetaan oma talo..." ja "silloin kun meillä on oma koti..." jne. Asutaan siis nyt vuokralla kerrostalossa.
Sanoin tässä eräs ilta jutellessani miehen kanssa onnellisena että mun suurimpiin haaveisiin on aina kuulunut pari lasta ja omakotitalo isolla pihalla. (Mies siis kyllä tietää tämän kun tästä niin usein puhutaan, käytin nyt vaan sanaa omakotitalo ensimmäistä kertaa.) Siihen mies totesi hyvin torjuvasti että me ei tosiaankaan mihinkään omakotitaloon muuteta. Olin todella hämilläni ja kysyin miksi. Mies ei suostunut perustelemaan kantaansa, ei vaikka miten koitin kysellä asiasta. Ainoat miehen perustelut olivat luokkaa "helpompaa hoitaa porukalla isoja asioita ja omakotitalossa täytyy pitää tosi tarkkaa kirjaa kaikista kuluista ja jutuista... en mä jaksa, liikaa vaivaa mulle ja kaikki illat menee siihen..."
En yhtään tajunnut mitä mies tuolla tarkoitti.
Koskaan ei ole ollut puhe omistusoikeisasunnosta. Siitäkin puhuttiin ja sitä mies ei halua. (Enkä minäkään.) En saa mitään selvää noista miehen puheista joten tulin nyt tänne hakemaan selvennystä.
Joku kuitenkin kysyy miksi haluan omakotitaloon, minäpä valaisen.
-Mahdollisuus asua syrjäisemmällä seudulla
-Ei naapureita
-Ei ärsyttäviä pihatalkoita yms.
-Suurempi talo
-Suurempi piha
-Yksityisyys
-Kukaan ei valita mitä me kotonamme/pihallamme teemme
-Mies haluaa pihalle vajan ja puutarhan
-Yksinkertaisesti siis _oma rauha_!
Nyt kehiin KAIKKI hyvät ja huonot puolet molemmista vaihtoehdoista! Jomman kumman täytyy muuttaa mieltään.
Kommentit (331)
AP taas!
Kiva lukea paljon positiivisia puoli molemmista vaihtoehdoista. Jos omakotitalo ostetaan, niin ihan tämän vuosituhannen puolella rakennettu talo oli suunnitteilla ostaa. Tätä taloa varten on säästetty ja kitsasteltu kovasti niin emme myöskään vanhaan taloyhtiöön muuttaisi jos rivitaloon päädymme.
Ja minulle tosiaan riittäisi jos lähin naapuri ois enemmän kuin 100 metriä talostamme, en puhu siis kymmenistä kilometreistä. Asuin itse lapsena/nuorena omakotitalossa "syrjemmällä" ja bussipysäkille oli alle kilometri ja bussilla pääsi suoraan keskustaan. Lähikauppaankin alle kilometri. Mukavaa oli. Yksityisyyttä mutta mahdollisuus harrastaa ja nähdä kavereita.
Kai sitä rauhallisen ja hiljaisenkin taloyhtiön löytäisi jos etsisi. Mutta pelottaa just kaikki kokoukset ja vänkäämiset.
Ja miehestäni; hän rakastaa puuhailla. Koko ajan tarve nikkaroida, korjata mökkiä, rakentaa uusia hyllyjä jne. Siski puhuukin omasta vajasta ja kasvimaasta omalla pihalla. Ja minullekkin nikkarointi ja pihatyöt maittavat eli miestä taitaa vaivata enemmän rahallinen puoli..?
Nanao kirjoitti:
"-ei ärsyttäviä pihatalkoita" :DD Ok, sulla ei oo mitään käsitystä omakotitaloista. Omakotitalo on yhtä työleiriä vuoden ympäri ja kukaan ei auta vaan itse pitää tehdä kaikki.
Tähän vastasinkin jo aiemmin. :) Minua ei haittaa lumen luominen, rännien tyhjennys tai ruohon leikkuu. Haluan vain tehdä sen omila ehdoillani, yksin ja rauhassa kun minulle sopii. Viihdyn pihahommissa. :)
Ainoa miinus mitä okt:n omistamisesta löydän on pihatien pitäminen turvallisena talvella. Tuppaa aina muuttumaan luistinradaksi ja sitten saa olla petkeleellä mätkimässä jäätä muussiksi.
Siinäpä se sitten olikin. Kauhulla kuuntelen kerrostaloasukkien vastikkeiden suuruuksia, vituttaisi maksaa niitä. Paritaloyhtiössä kokeiltiin myös asumista, vastike oli pieni, mutta naapuri korjautti ja halusi korjauttaa kaikkea mahdollista yhtiölle kuuluvaa ja kuulumatonta ty:n piikkiin. Lakimies senkin hulluilun rauhoittamiseen tarvittiin ja taas turhia kuluja.
Sellaiseen kerrostaloyhtiöön kannattaa muuttaa, missä yhtiön puheenjohtajalla on kusen sijasta järkeä päässä, mutta nämäkin henkilöt saattaa vaihtua vuosittain ja jos kylppärin kaakelit sattuu risomaan uutta puheenjohtajaa voipi tietää uutta kylppäriremppaa koko taloon ja taas saa olla maksamassa korotettua yhtiövastiketta ja rahoitusvastiketta.
Okt:ssa voi rauhassa pestä pyykit kun huvittaa, voi korjauttaa kylppärin kun aika oikeasti on, tai voi halutessaan remppailla kylppärin uusiksi vaikka joka vuosi. Jos jokin vahinko sattuu (vesivahinko/tulipalo) voi syyttää siitä vain itseään. Kerrostalotulipalossa evakko ulottuu myös naapureihin, vesivahingot ja muut perseilyt kärsitään kerrostalossa kimpassa jne. Jos tykkää näennäisestä yhteisöllisyydestä, kyttäämisestä ja kytättynä olemisesta ja rahan roiskiminen sinne tänne maistuu, suosittelen lämpimästi kerrostaloa tai pientaloyhtiötä.
Kuinka paljon teidän keskinäinen tuloero on ja onko työaika töissä molemmilla max 8 h pv vai onko venymisiä?
Vierailija kirjoitti:
AP taas!
Kiva lukea paljon positiivisia puoli molemmista vaihtoehdoista. Jos omakotitalo ostetaan, niin ihan tämän vuosituhannen puolella rakennettu talo oli suunnitteilla ostaa. Tätä taloa varten on säästetty ja kitsasteltu kovasti niin emme myöskään vanhaan taloyhtiöön muuttaisi jos rivitaloon päädymme.
Ja minulle tosiaan riittäisi jos lähin naapuri ois enemmän kuin 100 metriä talostamme, en puhu siis kymmenistä kilometreistä. Asuin itse lapsena/nuorena omakotitalossa "syrjemmällä" ja bussipysäkille oli alle kilometri ja bussilla pääsi suoraan keskustaan. Lähikauppaankin alle kilometri. Mukavaa oli. Yksityisyyttä mutta mahdollisuus harrastaa ja nähdä kavereita.
Kai sitä rauhallisen ja hiljaisenkin taloyhtiön löytäisi jos etsisi. Mutta pelottaa just kaikki kokoukset ja vänkäämiset.
Ja miehestäni; hän rakastaa puuhailla. Koko ajan tarve nikkaroida, korjata mökkiä, rakentaa uusia hyllyjä jne. Siski puhuukin omasta vajasta ja kasvimaasta omalla pihalla. Ja minullekkin nikkarointi ja pihatyöt maittavat eli miestä taitaa vaivata enemmän rahallinen puoli..?
Minä olen tuo nro 17 ja kirjoitin rivitaloasumisen hyvistä puolista niin pakko lisätä vielä se, että parkkipaikan auraus on ulkoistettu ja se on tullut tänä talvena tarpeeseen, itselle on jäänyt tuo oman oman edustan (eli muutama metri) auraus ja se on vedetty ihan vain lumilapiolla puhtaaksi. Tuo ajoväylien auraus on yksi mikä kannattaa myös huomioida omakotitalossa.
Teille kyllä suosittelisin omakotitaloa jos olette yhtään kovempia puuhastelemaan, koska rivitalossa ei kuitenkaan ihan niin vain rakenneta vajoja yms. vaikka todennäköisesti siihenkin lupa heltyisi niin jos on yhtään kovempi tarve puuhastella pihalla kaikkea ja isompia rakennelmia niin omakotitalo on parempi vaihtoehto.
Meilläkin on mökki ja siinä on ihan tarpeeksi meille puuhasteltavaa, me emme jaksaisi sen suurempia hankkeita kotona.
Omakotitalossa kun hajoaa vesipumppu tai mikä tahansa, niin joudut itse hommaamaan korjauksen tai uuden ja se tulee maksuun heti (= 1viikko-1kk maksuajalla). Kustannusten jakajia ei ole. Rivarissa ja kerrostalossa isännöitsijä hoitaa käytännön tilaukset ja hankinnat ja maksu kiertää osakkaille jopa vuoden viiveellä ja maksu jaetaan muiden osakkaiden kesken.
Jos asuu jossain korvessa, niin miten nopeasti mahtaa toimia lumenauraus öisen lumipyryn jälkeen?
Joskus täällä on kilvan esitetty omakotitalon eduksi, että siellä saa pestä yöllä pyykkiä. Minä nukun öisin ja pesen pyykkini muina aikoina :-D.
Vierailija kirjoitti:
AP taas!
Kiva lukea paljon positiivisia puoli molemmista vaihtoehdoista. Jos omakotitalo ostetaan, niin ihan tämän vuosituhannen puolella rakennettu talo oli suunnitteilla ostaa. Tätä taloa varten on säästetty ja kitsasteltu kovasti niin emme myöskään vanhaan taloyhtiöön muuttaisi jos rivitaloon päädymme.
Ja minulle tosiaan riittäisi jos lähin naapuri ois enemmän kuin 100 metriä talostamme, en puhu siis kymmenistä kilometreistä. Asuin itse lapsena/nuorena omakotitalossa "syrjemmällä" ja bussipysäkille oli alle kilometri ja bussilla pääsi suoraan keskustaan. Lähikauppaankin alle kilometri. Mukavaa oli. Yksityisyyttä mutta mahdollisuus harrastaa ja nähdä kavereita.
Kai sitä rauhallisen ja hiljaisenkin taloyhtiön löytäisi jos etsisi. Mutta pelottaa just kaikki kokoukset ja vänkäämiset.
Ja miehestäni; hän rakastaa puuhailla. Koko ajan tarve nikkaroida, korjata mökkiä, rakentaa uusia hyllyjä jne. Siski puhuukin omasta vajasta ja kasvimaasta omalla pihalla. Ja minullekkin nikkarointi ja pihatyöt maittavat eli miestä taitaa vaivata enemmän rahallinen puoli..?
Harvassa taitaa olla rivitalojen pihat minne saa laittaa kasvimaan tai rakentaa vajan. Yhtiö voi kieltää tällaiset jos pihojen tulee näyttää yhteneviltä, varsinkin jos kyseessä vuokratontti.
Vanhalle kerrostaloasukille tulee nyt kymmenes vuosi omakotitalossa, enkä kyllä tätä työleirinä näe. Ekat vuodet meni talon ja pihan remontoinnissa, mutta ei tässä myöhemmin mitään kummempaa. Lumitöitä on osunut kolmeen talveen enemmän täällä etelässä, aika vähällä ollaan päästy. Pihaa voi laittaa muullakin kuin nurmikolla, siitä on enemmän vaivaa kuin vaikka maanpeitekasveista. Jos tykkää nikkaroida on okt ehdottomasti rivaria parempi.
Mielestäni omakotitalo on paras vaihtoehto lapsiperheelle, kun vain ostaa talon palveluiden läheltä.
Omakotitalo sopii hyvin koti-ihmisille, jotka haluavat harrastaa ja puuhailla kotona. Kerrostaloasuminen sopii taas työnarkomaaneille, joiden harrastuksetkin tapahtuvat kodin ulkopuolella. Rivitaloasunto on usein kalliimpi kuin pientalo, eikä tämä asumismuoto sovi kaikille.
Naisetkin voivat ottaa päävastuun talon töistä. Itse naisena teen lumityöt, nikkaroin, maalaan, lämmitän puusaunan ym.
Meillä oli miehen kanssa sama juttu, tehtiin sitten kompromissi kun löydettiin vanhempi rivitalo jossa oli aika isot omat pihat johon sain laittaa puutarhaa. Talo oli kaksikerroksinen, mutta siinä vaiheessa meillä oli vaan yksi lapsi, ei ne rappuset haitanneet, vaikka itse tosin putosin niissä jo ensimmäisenä yönä ja taitoin nilkkani.
Silloin vastike oli alle 200€ ja ikävä yllätys oli se, että kaikki pihatyöt tehtiinkin vuorotellen talonmiesvuoroissa, muut asukkaat oli lähes kaikki "vanhoja" asukkaita, osa asunut rakentamisesta asti 1979 vuodesta. Aina olivat kuulemma talkoilla kaikki tehneet eikä sitä aleta ulkopuolisille mitään maksamaan. Mies oli halunnut juuri sen takia rivitaloon että ei tarvi itse tehdä isoja lumitöitä ja leikata isoja nurmikoita.
Kun muutama vuosi elettiin siinä, vaihtui porukkaa, ja ulkopuolinen huoltofirmakin palkattiin, muuten alkoi kaikki mennä päin persettä, kaunis yhteinen piha päästettiin rappiolle, huoltofirmat teki aina työt huonosti, ja riidat osakkaiden kesken lisääntyi. Sitten "pääsi" valtaan hallituksessa idiootit, ja he palkkasivat huijari-isännöitsijän joka hussasi taloyhtiön rahat kankkulan kaivoon (itselleen) vaikka minä ja toinenkin osakas hallitusta ja muita osakkaita siitä varoitettiin. Vastike nousi ja nousi, ja remontteihin meni toki jatkuvasti rahaa, milloin piti maksaa minkäkinlaisia summia ja ylimääräisiä vastikkeita, ja vastikekin nousi jo vesimaksuineen yli 400€.
Siinä vaiheessa meille oli syntynyt kaksoset, ja heillä oli mukavin harrastus heitellä sieltä yläkerrasta lelujaan metallirunkoisia rappusia pitkin alakertaan, voi sitä jytinän määrää, ja jatkuvasti sai pelätä että lapset pääsee yksin rappusiin ja sitten kun ovat isompia ja ne on pakko sinne päästää, putoavat ja loukkaantuvat pahasti. Miehellä alkoi tulla reuman oireita ja mullakin rasitti se rappujen ravaaminen ees taas, välillä kuljin rappusia kahden lapsen kanssa... aloin inhota koko kämppää, ja suurinta osaa naapureista.
Sitten tehtiin miehen kanssa päätös että myydään kämppä ja muutetaan omakotitaloon. Minä myin kämpän itse ja sain siitä hyvän hinnankin, ja ostimme omakotitalon, pienellä tontilla. Nyt on vähemmän lumitöitä ja nurmikon leikkaustakaan ei ole yhtään enenpää, eikä tarvi naapureiden pihoja olla kolaamassa vuoroviikoin. Se on mahtavaa että en ole liki neljän vuoden aikana vaihtanut yhtään sanaa naapureiden kanssa :) Ei tarvi lapsille hokea että olkaa hiljempaa ettei naapurit häiriinny, eikä tarvi rappusia pelätä, kun talo on yksikerroksinen, se oli mun ehdoton vaatimus.
32 jatkaa
Remonttien määrä ei ole omakotitalossa yhtään enenpää kuin taloyhtiössä, päinvastoin, taloyhtiössä enemmistö määrää koska remontit tehdään ja kuinka, itselle jää vaan laskun maksajan rooli. Tähän taloon oli tehty jo edellisen omistajan toimesta suurimpia remppoja kun on 1975 vuoden talo, me ollaan teetetty putkiremontti johon meni n. 6000€ ja pari päivää, ei tarvinnut purkaa remontoitua kylppäriä ja vessaa, pintaan vaan putket, luulen että entisessä kämpässä kun tulee sama eteen muutaman vuoden sisällä, ei kuus tonnia riitä mihinkään. En usko että tässä on mitään isompaa remonttia tulossa pitkään aikaan mikä olisi pakollista, kun katto, ikkunat ja ovet, putket ja kaikki on jo tehty.
Se mitä tulee kulujen seuraamiseen, että siinä menisi kaiket illat, en ymmärrä mitä ne voisi olla, vesimittaria toki saa lukea jos haluaa vaikka joka päivä, mutta eihän kukaan niin tee, sama sähkömittari, se luetaan sähkölaitoksella etänä, ja laskusta saa katsoa sitten paljon on kulunut, vesilaitos haluaa lukeman kerran vuodessa. Jos laskut on liian isoja niin sitten vähentää kulutusta, meillä menee veteen vähemmän vettä kuin koskaan vuokralla tai osakkeessa. Sähkölämmitteisessä talossa on hyvä olla varaava takka, sillä pidetään lämmityskuluja kurissa.
Mitä ihmeen työleirejä te kuvittelette omakotitalojen pihojen olevan? Se piha on ihan tasan niin suuritöinen kuin millaiseksi sen tekee. Meillä ei esim. ole koivuja ollenkaan. Marjapensaita on ja kukkamaita. Niille en tee mitään. Tai no perennamaan leikkaan syksyllä matalaksi mutta siinä se. Ruohoa leikkasin viime kesänä nelisen kertaa vetävällä leikkurilla, ei muuta kuin perässä kävelyä lämpimänä kesäiltana. Puskista sain mahan täydeltä herukoita, vadelmia, mustikoita ja karviaisia ja mansikkamaasta riitti pakkaseenkin. Lisäksi pihassa on lapselle oma nurkkaus (keinu, leikkimökki, hiekkalaatikko ja pieni mansikkamaa). Jos jostain naapurin puolelta lentelee meidän pihaan puidenlehtiä, ne vedetään leikkurilla silpuksi.
Talvella emme kolaa lunta. Tuohonhan se tamppautuu, ei sitä kerralla niin paljon tule. Jos tulee ollenkaan.
Tontti on 1000 neliötä. Kauppoihin on 100-500 metriä, kouluihin 2 km. Naapureita on, mutta ihan omissa oloissa olemme. Postilaatikolla morjestamme ja vaihdamme pari sanaa säästä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon teidän keskinäinen tuloero on ja onko työaika töissä molemmilla max 8 h pv vai onko venymisiä?
Miehellä liukuva työaika 8h päivässä, menee aina 8.00 ja lähtee 16.00. Perjantaisin työaika 6h ja lähtee siis 14.00. Palkka 4500€/kk
Mulla työpäivät alkaa 8.30 ja loppuu 15.00. Torstai ja perjantai on etäpäiviä. Palkka 2500€/kk
-AP
30 jatkaa, mun mielestä rivarin ongelma on se naapurin läheisyys. Kiva siinä istua pihalla kun toinen on kahden metrin päässä aidan takana ja molemmin puolin kuullaan kaikki. Lapset, lemmikit, vieraat, grillaukset, kaikki voivat häiritä puolin ja toisin.
Omakotitaloasumisen parhaat puolet minun mielestäni:
- Ei tarvitse olla "naimisissa" naapureiden kanssa niin kuin esim. rivitalossa. Asuimme ennen rivitalossa ja naapuriin sattui brassaileva kotiäiti, jonka toiveesta olisi pitänyt ottaa kauheasti taloyhtiölle lainaa, koska hän halusi sitä, tätä ja tuota. Me muut naapurit emme suostuneet ja saimme vihan päällemme.
- Voi laulaa, soittaa, kuunnella musiikkia, pestä pyykkiä ja vaikka huutaa ihan milloin itse haluaa. Rivitalossa hävetti, kun vauva itki yöllä.
- Oma piha on oma piha, eikä taloyhtiön.
Jos joskus muutamme tästä omakotitalosta pois, menemme riittävän isoon ja uuteen kerrostaloon, koska rivitalo ei tunnu vanhojen kokemuksien perusteella hyvältä vaihtoehdolta. Omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä sen kalliimpaa kuin muukaan asuminen. Sano miehellesi, että kuvittelee itsensä oman talonsa saunaan, sen jälkeen oman talonsa terassille grillaamaan, sen jälkeen katsomaan televisiota klo 23.30 omaan olohuoneeseen, kun seinän takana ei asukaan ketään herkkäkorvaista mummelia. Oma tupa, oma lupa.
Omakotitalo on rahallisesti huono sijoitus. Sitä ei saa koskaan myytyä. Kannattaa vuokrata talo niin siitä pääsee eroon tarvittaessa. Rahat voi sijoittaa muualle.
Vierailija kirjoitti:
30 jatkaa, mun mielestä rivarin ongelma on se naapurin läheisyys. Kiva siinä istua pihalla kun toinen on kahden metrin päässä aidan takana ja molemmin puolin kuullaan kaikki. Lapset, lemmikit, vieraat, grillaukset, kaikki voivat häiritä puolin ja toisin.
Juuri tämä, sitten se tappelu että saako takapihalle laittaa lapsilleen leikkimökin tai trampoliinin, saako grillata, saako kävellä pihan ohi huvikseen vai pitääkö olla harava kädessä että pensasaidan vierustan kulkuväylää joka menee kaikkien "omien pihojen" ohi saa kävellä, ettei vaan kyylää naapureiden pihoja... On jos jonkinlaista sääntöä siihen ja tähän... Sitten on joku idiootti joka jättää vastikkeet maksamatta jatkuvasti, ja taloyhtiön tilillä ei olekaan rahaa maksaa lämmityksiä ym. Samat verot ja kulut siinä on kuin omakotitalossakin, lisäksi vielä isännöitsijän ja kiinteistöhuoltofirman kulut.
32
Mitä ihmeen kirjaa? Mies ei ole tainnut asua koskaan omakotitalossa, kun on ihan omituisia mielikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Uudehkossa okt:ssa asuminen on halpaa (jos ei lasketa asuntolainaa) - meillä n 250m2 talossa asumiskulut yht 360€/kk. Saman verran maksaa vastike 100m2 rivarissa...
Mulla on 70 m2 kerrostalossa 375 euron vastike (tähän kuuluu lainaosuudet putkista ja ikkunoista) Kerrostalossa remontit on paljon kallimpia. Esim purkiremontti omakotitalossa on halpa ja myös ikkunoiden vaihtaminen. Omakotitalossa säästää myös paljon rahaa tekemällä itse.
Omakotitalossa on mahdollisuus vaikuttaa lämmityskustannuksiin paljon. Esim maalämpö, ilmalämpöpumppu ja sähköä aurinkopaneelesta.
Aika hämmentävää että mies ei saa sanottua itse mistä kiikastaa. Olispa erikoista yrittää tehdä jotain isoja päätöksiä mykän kanssa. Miten se edes voisi onnistua?