Onko kukaan käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla?
Juttelemassa? Onko ollut apua? Itse kävin kerran ja olisi tarkoitus jatkaa...
Kommentit (25)
Olen käynyt pari kertaa ja kyseinen ihminen on "korkeimman tason" terapeutti myös. Tuntuu luontevalta jutella hänelle. Aika näyttää onko kuinka hyödyllistä. Mulla masennus/ahdistus/paniikkihäiriö taustalla. Kävin ensin eräällä toisella, vanha katkera eukko joka vaikutti itse ihan mielisairaalta. Hänellä ei ollut tippaakaan myötätuntoa, pelkkää tiuskimista ja syyttelyä. Siitä oli ammattitaito kaukana.
Vierailija kirjoitti:
olen, sosiaalisten tilanteiden pelon takia. ei auttanut. kerroin ettei minulla niinkään ole fyysisiä oireita tilanteissa eli tärinää, äänen vapinaa jne vaan se ahdistus on pääni sisällä. kävin kerran viikossa ja joka kerta oikeastaan puhui vaan siitä että kun alkaa ahdistaa niin istu tukevasti jalat maassa penkille "huomaat olevasi siinä" ja fyysiset oireet rauhoittuvat. toinen suosittu puheenaihe oli että hengitä. voi vittu.
Vähän sama kokemus. Lopetin aika pian hyödyttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt vuoden. Ei auta mitään. Mulla on myös sos. tilanteiden pelko ja se on kans tuon sairaanhoitajan kanssa sitä samaa paskaa "Hengitä"... Tuntuu ettei se oikein muuta osaa sanoa... Ja "Kokeile mindfullnessia", joo kokeiltu on eikä auta. "Puristele stressipalloa".. Voi vittujen kevät.. Semmosta pintapuolista juttelua se vaan oli.
Nyt onneksi Kela myönsi psykoterapian mulle ja olen sen aloittanut, kerran nyt vasta käynyt. Onneksi pääsin tuosta sairaanhoitajasta eroon.
Onko sulle lääkkeitä tuputettu/oletko kokeillut? Itselle niitä tyrkytetään mutta en millään haluais ruveta niitä napsimaan.
Heh, no arvaappa vaan.. Eli on kyllä tuputeltu ja sekin on aina sellasta jatkuvaa painostamista. No sen vuoksi sitten aloinkin niitä syömään, että olisi se sairaanhoitaja edes hetken hiljaa tuosta lääkkeiden paasaamisesta.. Ei ne mitään ole auttaneet, kaikenlaisia sivuoireita vaan tuoneet. Ja pitkään olen syönyt ja erilaisia lääkkeitä kokeillut ja psykiatrikin sitten todennut että parempi lopettaa kun ei mitään auta. Sitten taas vaan tyrkytetään aina uutta ja uutta lääkettä. Kokoajan tuota samaa jauhetaan.
Nyt en syö mitään lääkkeitä, paitsi Propralia tarvittaessa. Enkä ikinä enään koskekaan mihinkään masennuslääkkeisiin. Ei sellaset myrkyt kuulu ihmisen elimistöön. Mistä sitä tietää, mitä kaikkea aiheuttavat pitkässä käytössä.
Olen käynyt ja käyn edelleen. Hakeuduin puheille mm. sosiaalisen pelon, ahmimishäiriön ja muiden käsittelemättömien asioiden vuoksi. Olen saanut ihan mielettömästi apua. Olen hyvin pitkälti päässyt eroon sosiaalisesta jännittämisestä ja nyt ymmärrän myös mistä ahmistani johtui/johtuu ja osaan sitä paremmin työstää. Olen myös saanut käsiteltyä eräät asiat jotka vaikuttivat suuresti edellä mainittuihin ongelmiin. Käyn edelleen hänen vastaanotollaan n. kerran kuussa. Olen ihan eri ihminen kuin ennen hoitoon hakeutumista.