Puoliso kannattaa etsiä opiskeluaikana
Kannattaa olla aktiivinen opiskelijaelämässä, tehdä paljon asioita kun vielä hyvin jaksaa ja verkostoitua. Niin koulussa kuin opiskelijariennoissa tapaa paljon ihmisiä, joihin tutustua. Ei tarvitse kantaa murhetta lompakkoloisinnasta, kun molemmat ovat (pääasiassa) tuulen pyyhkimällä p*rseellä liikenteessä. Sitten vain selvittämään, käyvätkö toisen ajatukset, tavoitteet ja tulevaisuuden suunnitelmat yksiin omien kanssa, sillä lika barn leka bäst. Tulevaisuuden tekeminen nuoresta asti yhdessä luo me-henkeä.
Jos odottaa siihen, että opiskelut on valmiit ja kenties työelämääkin on jo muutama vuosi takana, alkaa kranttuuntua eikä liikkuvuuskaan ole läheskään sitä mitä aktiivisina opiskelijavuosina.
Kommentit (15)
Olin sinkku koko opiskeluajan, eipä löytynyt yliopistolta kumppania
Opiskeluaikana kannattaa keskittyä opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana kannattaa keskittyä opiskeluun.
Ja työhön päästyä uran luomiseen.
Eläkkeellä on sitten aikaa vilkuilla sivuille.
Hyvä, että tämä kuvio toimi sinulla näin, olet onnellinen ja löysit puolison haluamallasi hetkellä.
Joku muu tekee toisin ja on yhtä tyytyväinen.
Suurin osa ihmisistä on kyllä aktiivisia tyypillisten opiskeluvuosien (18-27) jälkeenkin. Eri asia tietty, jos sairastuu tms. mutta aika harvinaista.
Puolison löytäminen on 100% itsestä kiinni. Jos mikään aika ei ole sopiva niin tuskin löytyy. Avoimin mielin ja ennakkoluulottamasti löytyy varmasti.
Siellä koulussa kannattaa miettiä sitä koulua ja opintoja eikä miten löytää panoja ja seurustelukumppani, käydä jokaisessa tapahtumassa ja bileissä ja perseillä. Elämä voi olla mielekästä ja hauskaa missä iässä tahansa, ihan itse siitä tekee ikävää jos ajattelee että kakskymppinen on ainoa aika milloin voi olla hauskaa
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tämä kuvio toimi sinulla näin, olet onnellinen ja löysit puolison haluamallasi hetkellä.
Joku muu tekee toisin ja on yhtä tyytyväinen.
Suurin osa ihmisistä on kyllä aktiivisia tyypillisten opiskeluvuosien (18-27) jälkeenkin. Eri asia tietty, jos sairastuu tms. mutta aika harvinaista.
Asun PK-seudulla. Omista n 30 kaverista kaikki yhtä lukuunottamatta muuttivat yhteen ja perustivat perheen opiskeluaikana. Se viimeinen vasta 3-kymppisenä. Nyt on kaksi eronnut ja löytänyt uuden. Minusta on kyllä aika harvinaista että joku on sinkku ja yli 30 vuotias. Omassa kaveripiirissä ei sellaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana kannattaa keskittyä opiskeluun.
Ei pelkästään opiskeluun, vaan pitää myös verkostoitua, harrastaa ja pitää hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkku koko opiskeluajan, eipä löytynyt yliopistolta kumppania
Sama juttu mulla, vaikka olin ns. aktiivi. Tosin eipä löytynyt yliopiston ulkopuoleltakaan
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tämä kuvio toimi sinulla näin, olet onnellinen ja löysit puolison haluamallasi hetkellä.
Joku muu tekee toisin ja on yhtä tyytyväinen.
Suurin osa ihmisistä on kyllä aktiivisia tyypillisten opiskeluvuosien (18-27) jälkeenkin. Eri asia tietty, jos sairastuu tms. mutta aika harvinaista.
27 tyypillinen opiskeluvuosi? Hä? Olin ollut tuossa iässä jo yli 4 v töissä valmistumisen jälkeen. Ja aloin odottaa esikoista.
Meillä kuta kuinkin noin. Joskus joku ihmettelee, kun meillä ei ole avioehtoa. No, ei tosiaan ole tarvetta kun kumpikaan ei omistanut yhtikäs mitään ennen kuin mentiin naimisiin 22- vuotiaina.
N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana kannattaa keskittyä opiskeluun.
Ja työhön päästyä uran luomiseen.
Eläkkeellä on sitten aikaa vilkuilla sivuille.
Eläkkeellä bingoillat pitävät kiireisinä. Kyllä sitä haudassakin ehtii pariutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Puolison löytäminen on 100% itsestä kiinni. Jos mikään aika ei ole sopiva niin tuskin löytyy. Avoimin mielin ja ennakkoluulottamasti löytyy varmasti.
Miten se on itsestä kiinni, jos ei kelpaa kellekään?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuta kuinkin noin. Joskus joku ihmettelee, kun meillä ei ole avioehtoa. No, ei tosiaan ole tarvetta kun kumpikaan ei omistanut yhtikäs mitään ennen kuin mentiin naimisiin 22- vuotiaina.
N41
Me löydettiin toisemme opiskelijakillasta, mutta naimisiin mentiin vasta 8 vuoden päästä. Nyt on yhteisiä vuosia takana kohta 35 ja 3 lasta ja hyvin menee yhä. Kymmenestä opiskelijakaveriparista kaksi on tähän mennessä eronnut.
Juurikin näin. Nuorena on niin paljon helpompaa löytää itselleen kumppani.