Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluan yhtä miestä vaikka tiedän
20.01.2017 |
että meistä ei koskaan tulisi mitään paria, olemme liian eri tasoisia, liian erilaisia luonteiltamme ja lähes kaikessa. Silti mietin tuota miestä, haluan häntä ja haluaisin olla hänen lähellään. Jo hetken pystyin keskittymään muihin asioihin elämässä mutta sitten taas vilkaisukin hänestä ja taas mietin koko ajan ja haluan. Miksi tämä on niin vaikeaa? Kun kerran tietää että yhteen emme tule koskaan päätymään niin miksi sitten mies tulee vain koko ajan ajatuksiin?
Kommentit (36)
Mutta mikä saa ihmisen haluamaan ihmistä johon suhde olisi täysi mahdottomuus ja mihin ei edes voisi kuvitella koskaan tuntevansa minkäänlaista vetovoimaa? Osaako kukaan sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli kuin olisin lukenut omia tekstejäni. Sillä erolla että olen mies ja ihastunut naiseen jonka kanssa en ikinä tule päätymään yhteen. Järki käskee lopettaa kaiken yhteydenpidon, mutta niin vain aina löydän itseni treffeiltä hänen kanssaan ja elämä tuntuu taas hetken täydelliseltä. Elämme täysin eri vaiheita elämissämme ja yhteiselostamme tulisi varmasti katastrofi, mutten silti voi lakata ajattelemasta häntä ja unelmoimasta yhteisestä tulevaisuudesta.
Miten saat hänet sitten treffeille kanssasi, jos tilanne kerran on aivan mahdoton? Eikö hän tiedä että näet asian noin? Miksi olet niin varma että ette voi olla yhdessä, onko jompi kumpi varattu?
Nostan, koska olen samassa tilanteessa. Kumpikaan ei ole varattu, ja selvää tykkäämistä havaittavissa puolin ja toisin, mutta mies jostain syystä pakittaa. En tajua miksi vain toinen meistä haluaa olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
että meistä ei koskaan tulisi mitään paria, olemme liian eri tasoisia, liian erilaisia luonteiltamme ja lähes kaikessa. Silti mietin tuota miestä, haluan häntä ja haluaisin olla hänen lähellään. Jo hetken pystyin keskittymään muihin asioihin elämässä mutta sitten taas vilkaisukin hänestä ja taas mietin koko ajan ja haluan. Miksi tämä on niin vaikeaa? Kun kerran tietää että yhteen emme tule koskaan päätymään niin miksi sitten mies tulee vain koko ajan ajatuksiin?
Kuule, mistä ihmeestä me voitais se tietää? Sä vaan haluat haaveilla jostain saavuttattomasta ettei tarttis miettiä oikea elämää? Etsi joku konkreettisempi kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
että meistä ei koskaan tulisi mitään paria, olemme liian eri tasoisia, liian erilaisia luonteiltamme ja lähes kaikessa. Silti mietin tuota miestä, haluan häntä ja haluaisin olla hänen lähellään. Jo hetken pystyin keskittymään muihin asioihin elämässä mutta sitten taas vilkaisukin hänestä ja taas mietin koko ajan ja haluan. Miksi tämä on niin vaikeaa? Kun kerran tietää että yhteen emme tule koskaan päätymään niin miksi sitten mies tulee vain koko ajan ajatuksiin?
Minä olen ajatellut, että muilla asioilla ei olisi merkitystä kuin tuolla tunteella, jota kuvaat. Ilman tuota tunnetta ei paraskaan parisuhde kestä edessä olevia myrskyjä - vaikka elämäntilanteet, "tasot" ja muu yhteensopivuus olisivat kuinka hyvät. Ja kun tuo tunne taas on, sen voimalla pääsee yli kaikenlaisesta. Turhat ja pinnalliset asiat menettävät merkityksensä. Haluaa vain olla toisen lähellä ja haluaa hänelle spontaanisti hyvää.
Miksi siis oikeastaan ette voisi olla yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttaa se vähän että selvästikään toisella osapuolella ei ole yhtä vahvoja tunteita minua kohtaan kun kerran ei halua olla kanssani vaan mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa. Siis jos toinen osapuoli tietää tunteistani. Miksi siihen silti jää koukkuun niin varmaan kyse jonkinlaisesta tyhjiöstä omassa elämässä. Jos haaveilu on pakonomaista niin silloin pakenee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttaa se vähän että selvästikään toisella osapuolella ei ole yhtä vahvoja tunteita minua kohtaan kun kerran ei halua olla kanssani vaan mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa. Siis jos toinen osapuoli tietää tunteistani. Miksi siihen silti jää koukkuun niin varmaan kyse jonkinlaisesta tyhjiöstä omassa elämässä. Jos haaveilu on pakonomaista niin silloin pakenee jotain.
Minulla on erään miehen kanssa seuraavanlainen tilanne:
- olemme samaa mieltä siitä, mitä välillämme on,
- se on kummankin osapuolen elämän mittakaavassa ainutlaatuista,
- minä haluaisin olla miehen kanssa, mutta mies ei minun kanssani.
Tuo välillämme oleva asia/tunne on siis se, mikä minun mielestäni on olennaisinta parisuhteessa ja kun sen olen nyt kerran elämässäni löytänyt, tietenkin haluan suhdetta miehen kanssa, joka sen minussa herättää. Mies taas haluaa parisuhteelta ilmeisesti jotain muuta kuin sitä. En ole oikein kyennyt ymmärtämään, mitä ihmettä hän siis oikein kaipaa tai haluaa. Enkä varmaan ymmärräkään, vaikka yritän.
Mielestäni en siis pakene mitään, meillä on vain erilaiset tavoitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, löysin vertaistukea.
Saavuttamaton on se mies minullekin, ensinäkin, koska parisuhteessa ja toisekseen eroa elämäntilanteissa sekä kolmas on barrikaadi, jota en voi ikinä rikkoa. Miksi asia vaivaa? On niin harvoja ihmisiä, jotka tunnen tuntematta, muusta en ole kiinnostunut, mielummin sinkkuna. Kaiken lisäksi miestä tuskin asia voisi vähempää kiinnostaa.
En ole yhtään irtosuhde tai mukavalle mahdollisuuksia tyylinen. Oma valinta kärvistellä, ja ajoittain totta tosiaan kärvistelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttaa se vähän että selvästikään toisella osapuolella ei ole yhtä vahvoja tunteita minua kohtaan kun kerran ei halua olla kanssani vaan mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa. Siis jos toinen osapuoli tietää tunteistani. Miksi siihen silti jää koukkuun niin varmaan kyse jonkinlaisesta tyhjiöstä omassa elämässä. Jos haaveilu on pakonomaista niin silloin pakenee jotain.
Minulla on erään miehen kanssa seuraavanlainen tilanne:
- olemme samaa mieltä siitä, mitä välillämme on,
- se on kummankin osapuolen elämän mittakaavassa ainutlaatuista,
- minä haluaisin olla miehen kanssa, mutta mies ei minun kanssani.
Tuo välillämme oleva asia/tunne on siis se, mikä minun mielestäni on olennaisinta parisuhteessa ja kun sen olen nyt kerran elämässäni löytänyt, tietenkin haluan suhdetta miehen kanssa, joka sen minussa herättää. Mies taas haluaa parisuhteelta ilmeisesti jotain muuta kuin sitä. En ole oikein kyennyt ymmärtämään, mitä ihmettä hän siis oikein kaipaa tai haluaa. Enkä varmaan ymmärräkään, vaikka yritän.
Mielestäni en siis pakene mitään, meillä on vain erilaiset tavoitteet.
Tämä on aika selvä. Ei selvästikään vaan tykkää sinusta tarpeeksi. Voi sanoa mitä tahansa, mutta teot merkkaavat enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttaa se vähän että selvästikään toisella osapuolella ei ole yhtä vahvoja tunteita minua kohtaan kun kerran ei halua olla kanssani vaan mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa. Siis jos toinen osapuoli tietää tunteistani. Miksi siihen silti jää koukkuun niin varmaan kyse jonkinlaisesta tyhjiöstä omassa elämässä. Jos haaveilu on pakonomaista niin silloin pakenee jotain.
Minulla on erään miehen kanssa seuraavanlainen tilanne:
- olemme samaa mieltä siitä, mitä välillämme on,
- se on kummankin osapuolen elämän mittakaavassa ainutlaatuista,
- minä haluaisin olla miehen kanssa, mutta mies ei minun kanssani.
Tuo välillämme oleva asia/tunne on siis se, mikä minun mielestäni on olennaisinta parisuhteessa ja kun sen olen nyt kerran elämässäni löytänyt, tietenkin haluan suhdetta miehen kanssa, joka sen minussa herättää. Mies taas haluaa parisuhteelta ilmeisesti jotain muuta kuin sitä. En ole oikein kyennyt ymmärtämään, mitä ihmettä hän siis oikein kaipaa tai haluaa. Enkä varmaan ymmärräkään, vaikka yritän.
Mielestäni en siis pakene mitään, meillä on vain erilaiset tavoitteet.
Tämä on aika selvä. Ei selvästikään vaan tykkää sinusta tarpeeksi. Voi sanoa mitä tahansa, mutta teot merkkaavat enemmän.
Hän soittaa minulle säännöllisesti, pyytää ulos silloin tällöin, kohtelee kauniisti, auttaa jos tarvitsen ja mielestäni myös flirttailee. Ravintolassa tulee istumaan viereeni mieluummin kuin vastapäätä, syöttää minulle annoksestaan. Uskoutuu vaikeistakin asioistaan.
Voi se kai silti olla, ettei tykkää tarpeeksi, ts. ei pidä tätä välillämme olevaa tunnetta yhtä tärkeänä kuin itse pidän. Haluaisi että tuntuisi joltain muunlaiselta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttaa se vähän että selvästikään toisella osapuolella ei ole yhtä vahvoja tunteita minua kohtaan kun kerran ei halua olla kanssani vaan mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa. Siis jos toinen osapuoli tietää tunteistani. Miksi siihen silti jää koukkuun niin varmaan kyse jonkinlaisesta tyhjiöstä omassa elämässä. Jos haaveilu on pakonomaista niin silloin pakenee jotain.
Minulla on erään miehen kanssa seuraavanlainen tilanne:
- olemme samaa mieltä siitä, mitä välillämme on,
- se on kummankin osapuolen elämän mittakaavassa ainutlaatuista,
- minä haluaisin olla miehen kanssa, mutta mies ei minun kanssani.
Tuo välillämme oleva asia/tunne on siis se, mikä minun mielestäni on olennaisinta parisuhteessa ja kun sen olen nyt kerran elämässäni löytänyt, tietenkin haluan suhdetta miehen kanssa, joka sen minussa herättää. Mies taas haluaa parisuhteelta ilmeisesti jotain muuta kuin sitä. En ole oikein kyennyt ymmärtämään, mitä ihmettä hän siis oikein kaipaa tai haluaa. Enkä varmaan ymmärräkään, vaikka yritän.
Mielestäni en siis pakene mitään, meillä on vain erilaiset tavoitteet.
Tämä on aika selvä. Ei selvästikään vaan tykkää sinusta tarpeeksi. Voi sanoa mitä tahansa, mutta teot merkkaavat enemmän.
Hän soittaa minulle säännöllisesti, pyytää ulos silloin tällöin, kohtelee kauniisti, auttaa jos tarvitsen ja mielestäni myös flirttailee. Ravintolassa tulee istumaan viereeni mieluummin kuin vastapäätä, syöttää minulle annoksestaan. Uskoutuu vaikeistakin asioistaan.
Voi se kai silti olla, ettei tykkää tarpeeksi, ts. ei pidä tätä välillämme olevaa tunnetta yhtä tärkeänä kuin itse pidän. Haluaisi että tuntuisi joltain muunlaiselta?
Tottakai kohtelee sinua hyvin jos saa sinulta seksiä, läheisyyttä ja muuta seuraa. Ei tuossa kuitenkaan syvempiä tunteita ole. Ihastuminen on siitä ärsyttävää, että sitä alkaa kuvittelemaan ties mitä yhteyksiä ja tunnesiteitä ihmisiin, jotka eivät välttämättä tunne samalla tavalla. Kyllä ne miehet haluaa sitoutua jos tarpeeksi tykkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttaa se vähän että selvästikään toisella osapuolella ei ole yhtä vahvoja tunteita minua kohtaan kun kerran ei halua olla kanssani vaan mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa. Siis jos toinen osapuoli tietää tunteistani. Miksi siihen silti jää koukkuun niin varmaan kyse jonkinlaisesta tyhjiöstä omassa elämässä. Jos haaveilu on pakonomaista niin silloin pakenee jotain.
Minulla on erään miehen kanssa seuraavanlainen tilanne:
- olemme samaa mieltä siitä, mitä välillämme on,
- se on kummankin osapuolen elämän mittakaavassa ainutlaatuista,
- minä haluaisin olla miehen kanssa, mutta mies ei minun kanssani.
Tuo välillämme oleva asia/tunne on siis se, mikä minun mielestäni on olennaisinta parisuhteessa ja kun sen olen nyt kerran elämässäni löytänyt, tietenkin haluan suhdetta miehen kanssa, joka sen minussa herättää. Mies taas haluaa parisuhteelta ilmeisesti jotain muuta kuin sitä. En ole oikein kyennyt ymmärtämään, mitä ihmettä hän siis oikein kaipaa tai haluaa. Enkä varmaan ymmärräkään, vaikka yritän.
Mielestäni en siis pakene mitään, meillä on vain erilaiset tavoitteet.
Tämä on aika selvä. Ei selvästikään vaan tykkää sinusta tarpeeksi. Voi sanoa mitä tahansa, mutta teot merkkaavat enemmän.
Hän soittaa minulle säännöllisesti, pyytää ulos silloin tällöin, kohtelee kauniisti, auttaa jos tarvitsen ja mielestäni myös flirttailee. Ravintolassa tulee istumaan viereeni mieluummin kuin vastapäätä, syöttää minulle annoksestaan. Uskoutuu vaikeistakin asioistaan.
Voi se kai silti olla, ettei tykkää tarpeeksi, ts. ei pidä tätä välillämme olevaa tunnetta yhtä tärkeänä kuin itse pidän. Haluaisi että tuntuisi joltain muunlaiselta?
Tottakai kohtelee sinua hyvin jos saa sinulta seksiä, läheisyyttä ja muuta seuraa. Ei tuossa kuitenkaan syvempiä tunteita ole. Ihastuminen on siitä ärsyttävää, että sitä alkaa kuvittelemaan ties mitä yhteyksiä ja tunnesiteitä ihmisiin, jotka eivät välttämättä tunne samalla tavalla. Kyllä ne miehet haluaa sitoutua jos tarpeeksi tykkäävät.
Emme harrasta seksiä. Saamani kohtelu on mielestäni selvästi enemmän kuin kavereiltani saamani normaali hyvä kohtelu. Mutta oikeassa olet tietenkin siinä, että koska mitään estettä ei ole suhteen aloittamiselle, niin mies ei vain tykkää tarpeeksi.
Itse jäin enemmän miettimään tuota, mitä aiempi kirjoittaja sanoi, että tällaisessa tilanteessa ihastumisen jatkuminen merkitsee että ihastuja pakenee jotain. Mielestäni en kylläkään pakene, koska minun näkökulmastani minulla ja tällä miehellä on juuri se arvokas ja harvinainen asia joka on parisuhteessa tärkeintä. Minulla on siis omalta puoleltani ihan oikea syy olla ihastunut - miehellä taas ei, koska hän haluaa parisuhteesta tai kumppaniltaan jotain sellaista, mitä meidän välillämme ei ole.
Ymmärrätkö lukemaasi? Näissäkin on mainittu että on varattu, ja siksi asia saa jäädä vaikka tykkää.