Ihmiset nimittävät vauvaani kolmannen nimen mukaan

Selvitä näiden sukulaisten toiset/kolmannet nimet ja ala kutsumaan heitä niillä nimillä... "kun ovat niiiiiin kivoja nimiä".

Vierailija kirjoitti:

Niinhän me just tehdään, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.

OMAA lasta voit kutsua millä nimellä haluat. SINÄ et voi päättää muiden lapsista.

Kiitos teille jotka näette minunkin kantani. :D

Ap

Toisten lapsia kutsutaan sillä nimellä/niillä nimillä, joita vanhemmat haluavat käytettävän. Liisa Maija Orvokki ei ole Orvokki elleivät vanhemmat halua, että lasta sillä nimellä kutsutaan. Tämän täytyy olla selvää myös sukulaisille ym. Jos ei ole, se tehdään heille selväksi. Itse sanoisin suoraan, että lapsen kutsumanimi on Liisa, ei Orvokki ja haluamme, että kaikki kutsuvat lasta Liisaksi. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen henkilökohtainen ongelmansa. Toinen vaihtoehto on toki tuo keksityillä nimillä takaisin kutsuminen. Viimeistään siitä luulisi ymmärtävän

Miehesi suku taitaa olla vähän rajatonta porukkaa, en ikinä kehtaisi tehdä noin. Varmaan se kolmas nimi on vielä miehen suvusta? Sepä siitä puuttuisikin :D

Pitääkö mies käytöstä yhtä tympeänä? Jos niin ottakaappa etäisyyttä, aina kun ehdottavat tapaamista niin ette kerkeä yms. Ette kerro kuulumisia niin paljon kuin ennen jne. Sitten kun alkavat avoimesti ihmetelle mikai ette tapaa heitä, niin sanotte suoraan että koette kutsumanimen hyväksymättömyyden.loukkaavana, ja koette myös että vauvalle on outoa tavata usein ihmisiä jotka eivät suostu käyttämään hänen nimeään. Vauvahan ymmärtää oman nimensä jo paljon ennen kuin osaa puhua.

Voi olla lapsellista, mutta niin on lapsellista kutsua lasta eri nimellä kuin vanhemmat toivovat. Ja tuo menee paremmin perille kuim nätit keskusteluyritykset, eiväthän ne tähänkään mennessä ole menneet perille ilmeisesti?

Minun tytön kolmas nimi on sellainen mieleen jäävä satuhahmon nimi. Ja ken sen kuulee, käyttää sitä. Aika hassua se minusta on, tyttöni oikea kutsumanimi on sellainen kolmitavuinen j-aikuinen nimi, ja sekin tulee sanottua aina tossu. Siis kirjaimellisesti tossu. Vaikka nimen omaan halusin nimen jota ei voi väännellä.

Hmm, pitääkin miettiä omia puheitaan. Kutsutaan miehen siskonpoikaa usein hänen toisella nimellään, niin tekee pojan äitikin ja muut tän puolen suvusta. Isänsä kutsuu kuitenkin ekalla nimellä ja joulukortit sun muut "viralliset" allekirjoitukset tulee aina tällä ensimmäisellä nimellä.

Tämä toinen nimi on jo raskausaikainen työnimi ja varsinkin aluksi ensimmäinen nimi kuulosti kovin oudolta, kun vanhemmatkaan ei sitä usein käyttänyt. Mutta nyt en tiedä, mikä on vanhempien (tai kolmivuotiaan lapsen) toive oikeasti kutsumanimeksi.

Miksi antaa lapselle useita nimiä, jos niitä ei saa käyttää?

Itsellä kaksi nimeä, joista ensimmäistä käytän työelämässä, kaveripiirissä ja myös mieheni kutsuu minua tällä nimellä. Esittelen itseni tällä nimellä.

Perhe/suku kutsuu minua ensimmäisestä nimestäni tehdyllä lyhennelmällä tai toisella nimelläni.

Mun äiti kutsui meidän tyttöä alkuun molemmilla etunimillä, tyyliin Tiina Johanna. Sanoin sitten ettei ole mikään yhdistelmänimi, ihan Tiina vaan. Nyt menee äidiltäkin oikein 😊 Kaunis nimi meidän tytöllä on kokonaisuudessaan mutta mun mielestä oli vaan outoa tuo molemmilla nimillä kutsuminen. Syynä tosin oli että "kun on niin kaunis nimi" 😁 niin halusi aina sanoa koko rimpsun 😁

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitääkin miettiä omia puheitaan. Kutsutaan miehen siskonpoikaa usein hänen toisella nimellään, niin tekee pojan äitikin ja muut tän puolen suvusta. Isänsä kutsuu kuitenkin ekalla nimellä ja joulukortit sun muut "viralliset" allekirjoitukset tulee aina tällä ensimmäisellä nimellä.

Tämä toinen nimi on jo raskausaikainen työnimi ja varsinkin aluksi ensimmäinen nimi kuulosti kovin oudolta, kun vanhemmatkaan ei sitä usein käyttänyt. Mutta nyt en tiedä, mikä on vanhempien (tai kolmivuotiaan lapsen) toive oikeasti kutsumanimeksi.

Jos pojan äiti kutsuu lasta tämän toisella nimellä, ei ole mitään väärää siinä että muutkin sitä käyttävät. Sehän on silloin vanhempien hyväksymä kutsumanimi aivan niin kuin etunimikin, jota isä käyttää. Omasta mielestäni on erikoista, että lasta kutsutaan usealla nimellä, mutta ei siinä mitään väärää ole. Jokaisessa perheessä omat tapansa.  Jos toive kutsumanimestä on epäselvä, voit toki kysäistä sitä pojan vanhemmilta.

Ap:n tapauksessa vanhemmat eivät ymmärtääkseni halua, että lasta kutsutaan kolmannella nimellä, mutta sukulaiset tekevät silti niin. Se on väärin, sillä vanhempien toivetta pitää kunnioittaa ja toimia perheen valitsemalla tavalla.

Mäkin tekisin niin, että alan kutsumaan kaikkia lapsesta väärää nimeä käyttäviä jollain ihan random nimellä. Oli se sitten kolmas nimi tai joku päästä keksitty. Jos esim.sukulaistädin nimi on oikeasti Marjatta, sanoisin häntä Pirkoksi. Silleen neutraalilla äänellä ja pokerinaamalla. Ei mitenkään ittuilevan korostuneesti, vaan silleen passiivisaggressiivisen kylmästi ja ironisesti.

Ei nyt suoranaisesti liity aloittajan kysymykseen, mutta miksi vanhemmat kutsuvat lasta sillä toisella tai kolmannella nimellä?

Esim. lapsen nimeksi on annettu Teemu Janne Petteri ja vanhemmat käyttävät kutsumanimenä Petteriä.

Jos pitävät toista tai kolmatta nimeä parempana kuin varsinaista ensimmäistä nimeä, niin miksi eivät ole antaneet tuota nimeä varsinaiseksi etunimeksi?

Toinen nimi kutsumanimenä kuitenkin aiheuttaa vain enemmän ongelmia, koska monissakaan henkilötietojärjestelmissä ei ole mahdollista valita kutsumanimeä nimien joukosta. Tällöin tulee sitten nimitetyksi "väärällä nimellä", jota ei ehkä itsekään heti tunnista.

Ehkä erikoisin esimerkki on henkilön toisesta nimestä muokattu nimi kutsumanimenä. Esimerkiksi vaikka Tiina Johanna - kutsumanimenä Hanna.

Ja tuo Hanna ei tosiaan ole virallinen nimi, mutta tämä nainen käyttää sitä kuin olisi oikea nimi. Sähköpostiosoitteissa ja kaikissa muissa ei-virallisissa yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä erikoisin esimerkki on henkilön toisesta nimestä muokattu nimi kutsumanimenä. Esimerkiksi vaikka Tiina Johanna - kutsumanimenä Hanna.

Ja tuo Hanna ei tosiaan ole virallinen nimi, mutta tämä nainen käyttää sitä kuin olisi oikea nimi. Sähköpostiosoitteissa ja kaikissa muissa ei-virallisissa yhteyksissä.

Mun toinen mummini teki näin, koska oli kertomansa mukaan jo varhaislapsuudesta asti inhonnut ensimmäistä ja samalla kutsumanimeään. Toisesta nimestään piti, mutta ajatteli sen olevan liian pitkä "arkikäyttöön", nelitavuinen. Kun muutti kotikylältä kauemmas kaupunkiin, esitteli itsensä muille järkevällä lyhenteellä toisesta nimestään. Ei kai halunnut vaihtaa täysin nimeään kunnioittaakseen vanhempiaan.

Muuten keskusteluun, en näe ongelmana, että lapsilla on monetkin eri lempinimet eri ihmisten kanssa. Aloittajan tapauksessa vaikuttaa vaan siltä, että sukulaiset haluavat aiheuttaa pahaa mieltä, kun ap:han sanoi heidän tuhahdelleen oikealle etunimelle, vaikka se on ihan järkevä.

Vierailija kirjoitti:

Olette vähän tiukkapipoisia. Mikä ihmeen laki määrää että kaikkien tulisi kutsua lasta samalla nimellä? Tutuilla on tyttö tyyliin Lotta-Leena. Osa kutsuu häntä Lotaksi, osa Leenaksi, osa Peuhuksi. Kukaan ei ole tästä traumatisoitunut. 

Relatkaa kontrollihanaa vähäsen, mammat.

No mun nimi on vähän vastaava, vaikkapa nyt Anna-Leena ja käytän koko nimeä, koska sitä vanhempani käyttivät ja siihen olen tottunut. Jotkut kuitenkin jo pienenä sanoi mua aina Annaksi, jotkut sinnikkäästi Leenaksi ja jotkut väänsi mut väkisin Anskuksi. Oli se vähän ärsyttävää olla millloin mikä sattuu, vaikka ei traumatisoinutkaan.