Lue keskustelun säännöt.
Ystävä luulee, että en hyväksy hänen miestään...
19.01.2017 |
Mulla on ystävä, jonka kanssa ollaan tunnettu 15 vuotta ja suurimman osan tästä ajasta olemme olleet molemmat sinkkuja. Hän alkoi seurustella yhden miehen kanssa muutama vuosi sitten ja nyt on ottanut puheeksi, että jotenkin syrjisin tai en hyväksyisi hänen miestään... syynä se, etteivät he ole samalla tavalla tervetulleita mun luoksen kuin ystäväni oli yksin.
Mun kannalta asia on niin, että olen luonteeltani intovertti... ihmisten kanssa oleminen on mulle kuluttavaa ja mitä vieraampi ihminen, sitä enemmän. Ja koskee myös ihmisiä, jotka on musta kivoja ja joista pidän. Tämän kaverin kanssa ollaan tunnettu niin pitkään, että hänen seurassaan otin paljon rennommin eikä mun tarvinnut tsempata... miehensä kanssa en tunne oloani yhtä rennoksi. Niinpä kun ennen kaverini soitti, voiko tulla, sanoin useammin, että tule vaan, kuin nyt, kun usein mukana on mies. Samoin kaverin kanssa en stressannut, jos koti oli sekaisin... kun mies tulee, en vaan osaa pitää häntä niin tuttuna, että haluaisin näkevän kotini sotkuisena.
Kaverini tietää, että olen introvertti ja että ihmisseura ja varsinkin vieraampi vaatii multa voimia... en tiedä miten saisin hänet tajuamaan asian.
Kommentit (22)
Varmaan hän sitten kertoo kaikki puhumanne asiat miehelleen ikään kuin he olisivat yksi ja sama ihminen. Pinnalliseksi siis menee joka tapauksessa se jutustelu. Kaikkia naisia se ei haittaa, vaan tärkeintä on, että näytelmä sujuu sopivan kaavan mukaan eli kaveri esittää miehelle naisen naisystävää, jonka luona käydään silloin tällöin kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millätavalla ystävä sitten odottaisi että sinun tulisi hyväksyä hänen miehensä?
Vierailija kirjoitti:
Millätavalla ystävä sitten odottaisi että sinun tulisi hyväksyä hänen miehensä?
Hän odottaa, että he pariskuntana olisivat mun luokse tervetulleita samalla tavalla kuin hän yksin... lyhyellä varoitusajalla ja käytännössä miltei aina, kun olen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Rentoudu
Ei rentous tule pakottamalla. Mihensä on mulle kuitenkin vain tuttava, vaikka ihan kiva sellainen. Mä tykkään syvällisemmin aika harvojen ihmisten seurasta ja muiden seura väsyttää mut helposti. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hän sitten kertoo kaikki puhumanne asiat miehelleen ikään kuin he olisivat yksi ja sama ihminen. Pinnalliseksi siis menee joka tapauksessa se jutustelu. Kaikkia naisia se ei haittaa, vaan tärkeintä on, että näytelmä sujuu sopivan kaavan mukaan eli kaveri esittää miehelle naisen naisystävää, jonka luona käydään silloin tällöin kylässä.
Ei mene mun mielestä noin. Mun kaveri päinvastoin odottaa, että mä olisin syvällisempi hänen miehensä seurassa ja puhuisin kaikesta, mistä puhun hänen kanssaan. -ap
Olen ekstrovertti ja siltikään en juttele syvällisiä ystävieni miesten kanssa. Vaikka he ovat ihan ok, niin vanha ystävä on vanha ystävä ja meidän ystävyytemme on tullut vuosien juttelun ja yhdessä olon kautta, siihen ei yksikään mies ole väliin päässyt ja tuskinpa pääseekään. Ystäväni saavat tulla kylään miestensä kanssa, mutta sitä samaa välitöntä tunnelmaa en edes yritä hakea silloin, vaan vierailu menee keveämmin ja pintapuolisemmin. Ystäväni miehet eivät ole minulle kuin vieraita miehiä, eivät sen enempää. Luulen, että ystäväsi ymmärtää tämän asian myös muutaman vuoden sisällä. Anna hänelle aikaa siis ja älä tee mitään hätiköityä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millätavalla ystävä sitten odottaisi että sinun tulisi hyväksyä hänen miehensä?
Hän odottaa, että he pariskuntana olisivat mun luokse tervetulleita samalla tavalla kuin hän yksin... lyhyellä varoitusajalla ja käytännössä miltei aina, kun olen kotona.
Eikö se sitten ole totta että et hyväksy puolisoa samalla tavalla kuin ystävääsi?
Ensinnäkin varmaan kerrot ystävällesi saman kuin meille. Luulisi ymmärtävän yskän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ystävän täytyy ylipäätään roikottaa tätä miestä mukana. Ymmärtäisi, jos sinullakin olisi mies, ja miehenne tulisivat toimeen, niin silloin olisi ikään kuin luontevaa nähdä neljästään. Silloin tällöin tietysti ok mutta niin, että se sopii myös sulle. Mutta tollanen, että sun luo tungetaan, vaikka miestä ei ole edes "kutsuttu."
Yritä sanoa ystävälle suorana, että näkisit mieluummin häntä vain kahdestaan ja miestä silloin tällöin. Jos ystäväsi tätä ei ymmärrä, niin eipä hän taida mikään ystävä ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millätavalla ystävä sitten odottaisi että sinun tulisi hyväksyä hänen miehensä?
Hän odottaa, että he pariskuntana olisivat mun luokse tervetulleita samalla tavalla kuin hän yksin... lyhyellä varoitusajalla ja käytännössä miltei aina, kun olen kotona.
Eikö se sitten ole totta että et hyväksy puolisoa samalla tavalla kuin ystävääsi?
Ei se ole hyväksymiskysymys! Musta hänen mies on aivan kiva, mutta millä ihmeen tasolla mun sitten pitäisi hänet hyväksyä? Tietenkin vanha ystävä on eri asia kuin muutaman vuoden vanha tuttavuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun näen ystäviäni en todellakaan kaipaa miestäni seuraamme. Asumme yhdessä eiköhän nähdä toisiamme tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen ekstrovertti ja siltikään en juttele syvällisiä ystävieni miesten kanssa. Vaikka he ovat ihan ok, niin vanha ystävä on vanha ystävä ja meidän ystävyytemme on tullut vuosien juttelun ja yhdessä olon kautta, siihen ei yksikään mies ole väliin päässyt ja tuskinpa pääseekään. Ystäväni saavat tulla kylään miestensä kanssa, mutta sitä samaa välitöntä tunnelmaa en edes yritä hakea silloin, vaan vierailu menee keveämmin ja pintapuolisemmin. Ystäväni miehet eivät ole minulle kuin vieraita miehiä, eivät sen enempää. Luulen, että ystäväsi ymmärtää tämän asian myös muutaman vuoden sisällä. Anna hänelle aikaa siis ja älä tee mitään hätiköityä.
Yritän olla kärsivällinen. Mulle nuo vierailut vain on aika stressaavia ja kiusallisiakin silloin, kun ystäväni kyselee henkilökohtaisempia kuulumisiani miehensä läsnä ollessa...ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millätavalla ystävä sitten odottaisi että sinun tulisi hyväksyä hänen miehensä?
Hän odottaa, että he pariskuntana olisivat mun luokse tervetulleita samalla tavalla kuin hän yksin... lyhyellä varoitusajalla ja käytännössä miltei aina, kun olen kotona.
Eikö se sitten ole totta että et hyväksy puolisoa samalla tavalla kuin ystävääsi?
Ei se ole hyväksymiskysymys! Musta hänen mies on aivan kiva, mutta millä ihmeen tasolla mun sitten pitäisi hänet hyväksyä? Tietenkin vanha ystävä on eri asia kuin muutaman vuoden vanha tuttavuus!
Sitä minäkään en ymmärrä mitä hyväksymisellä ajat takaa?
Luulen että kyse ennemmin on erilaisista odotuksista. Ystävä haluaisi että voisi tulla kylään yhdessä puolisonsa kanssa sinä taas toivot että hän tulisi mieluummin yksin. Minä kertoisin ystävälle että haluaisin tavata häntä mieluummin kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävän täytyy ylipäätään roikottaa tätä miestä mukana. Ymmärtäisi, jos sinullakin olisi mies, ja miehenne tulisivat toimeen, niin silloin olisi ikään kuin luontevaa nähdä neljästään. Silloin tällöin tietysti ok mutta niin, että se sopii myös sulle. Mutta tollanen, että sun luo tungetaan, vaikka miestä ei ole edes "kutsuttu."
Yritä sanoa ystävälle suorana, että näkisit mieluummin häntä vain kahdestaan ja miestä silloin tällöin. Jos ystäväsi tätä ei ymmärrä, niin eipä hän taida mikään ystävä ollakaan.
Olen sanonut ja sen vuoksi hän ottikin puheeksi sen, että en hyväksy hänen miestään...
Miksi mies pitää ottaa mukaan? En mä ainakaan miestä ota mukaan, kun ystäviäni tapaan (ellei kyse ole jostain illanvietosta), eikä ota kukaan muukaan. Outoahan se olisi.
Mä oon sitä mieltä, että parisuhde ja ystävät on eri asia ja ne kuuluukin olla.
Toki on mukavaa, että kaverit ja kumppani tulee toimeen, mutta ei mulla ainakaan tulis mieleen ottaa mun kumppania mukaan joka kerta, kun meen kavereille kylään. Jos ystävyys on kehittynyt monien vuosien aikana, niin siinä on jo kehittynyt niin monta omaa juttua, että vaikka hyväksyiskin tän alienin siinä porukassa, niin mä ainakin välttelisin käyttämästä sellasia keksittyjä termejä, jota kaverin kanssa käyttäisin normaalisti, enkä kertois samoja vitsejä, koska tietäisin, että joko ne pitää selittää tälle ulkopuoliselle tai vaihtoehtoisesti se tuntis olonsa ulkopuoliseksi. Eli mun mielestä kyse ei oo missään nimessä hyväksynnästä vaan lähinnä sen oman ystävyyden arvostamisesta. Jos ystävyys on vuosien aikana kehittynyt täydellisyyttä hipovaksi, niin miksi mennä sitä sotkemaan. Totta kai toisinaan vois tän kumppanin myös kutsua kylään, mutta oon sitä mieltä, että tässä aloittajan tilanteessa lähtökohtaisesti se kumppani ei ole hänen ystävänsä, joten miksi kutsua häntä joka kerta kylään. Kyllä se ukko varmaan ymmärtää, jos hänelle sanoo, että nyt on tyttöjen aikaa. Jos ei, niin taitaa olla liian mustasukkanen kaveri.
Suosittelen kertomaan tälle ystävälle, että arvostat teidän yhteistä aikaa kahdestaan ja toivoisit häneltä vastavuoroisuutta. Voitte sitten toisinaan tavata porukalla, mutta ei joka kerta. Hän ei ole yhtä tän kumppanin kanssa. Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millätavalla ystävä sitten odottaisi että sinun tulisi hyväksyä hänen miehensä?
Hän odottaa, että he pariskuntana olisivat mun luokse tervetulleita samalla tavalla kuin hän yksin... lyhyellä varoitusajalla ja käytännössä miltei aina, kun olen kotona.
Eikö se sitten ole totta että et hyväksy puolisoa samalla tavalla kuin ystävääsi?
Ei se ole hyväksymiskysymys! Musta hänen mies on aivan kiva, mutta millä ihmeen tasolla mun sitten pitäisi hänet hyväksyä? Tietenkin vanha ystävä on eri asia kuin muutaman vuoden vanha tuttavuus!
Sitä minäkään en ymmärrä mitä hyväksymisellä ajat takaa?
Luulen että kyse ennemmin on erilaisista odotuksista. Ystävä haluaisi että voisi tulla kylään yhdessä puolisonsa kanssa sinä taas toivot että hän tulisi mieluummin yksin. Minä kertoisin ystävälle että haluaisin tavata häntä mieluummin kahden kesken.
Tietenkin kyse on erilaisista odotuksista ja mulle se ei ole hyväksymiskysymys. Ystäväni nimenomaan ajattelee sen hyväksymiskysymyksenä, en minä. Mulle siinä on vain kysymys siitä, etten yhtä usein jaksa nähdä hänen miestään kuin häntä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millätavalla ystävä sitten odottaisi että sinun tulisi hyväksyä hänen miehensä?
Hän odottaa, että he pariskuntana olisivat mun luokse tervetulleita samalla tavalla kuin hän yksin... lyhyellä varoitusajalla ja käytännössä miltei aina, kun olen kotona.
Eikö se sitten ole totta että et hyväksy puolisoa samalla tavalla kuin ystävääsi?
Ei se ole hyväksymiskysymys! Musta hänen mies on aivan kiva, mutta millä ihmeen tasolla mun sitten pitäisi hänet hyväksyä? Tietenkin vanha ystävä on eri asia kuin muutaman vuoden vanha tuttavuus!
Sitä minäkään en ymmärrä mitä hyväksymisellä ajat takaa?
Luulen että kyse ennemmin on erilaisista odotuksista. Ystävä haluaisi että voisi tulla kylään yhdessä puolisonsa kanssa sinä taas toivot että hän tulisi mieluummin yksin. Minä kertoisin ystävälle että haluaisin tavata häntä mieluummin kahden kesken.Tietenkin kyse on erilaisista odotuksista ja mulle se ei ole hyväksymiskysymys. Ystäväni nimenomaan ajattelee sen hyväksymiskysymyksenä, en minä. Mulle siinä on vain kysymys siitä, etten yhtä usein jaksa nähdä hänen miestään kuin häntä itseään.
Minusta sillä ei edes ole merkitystä sanooko sitä hyväksymiseksi tai erilaisiksi odotuksi, ongelma on jokatapauksessa muualla kuin siinä miksi sen nimeää.
Jos ystävä ei ymmärrä eikä halua ymmärtää sinun odotuksia tai se kenet hyväksyt juttu kumppaniksesi asialle ei oikein voi mitään. Joko ette tapaa tai ette juttele ainakaan kovin intiimejä asioita.
ymmärrän sua tosi hyvin. en kuitenkaan osaa auttaa..