Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avoin suhde,löytyykö kokemusta?
19.01.2017 |
Löytyykö täältä ihmisiä jotka elävät avoimessa suhteessa? Haluaisin kuulla miten juuri teillä toimii ja minkälaiset pelisäännöt?
Me olemme 34 vuotias pari,joilla takana kohta puoliin 20 yhteistä vuotta. Olemme vuosien saatossa keskustelleet paljonkin tästä ja osittain ehkä olemme siihen ajautuneetkin. Eli tilanne on ollut jo pitkään sellainen että olemme olosuhteiden pakosta melko paljon erossa toisistamme ja seksi molemmille hyvin tärkeää. Ajattelemme asian niin että seksi on vain seksiä ja se mitä meidän välillä on,on jotain niin ainutlaatuista ettei ole pelkoa että toinen jäisi "sille tielleen". Emme halua rajoittaa toisen mahdollisuutta nauttia elämästä kaikin tavoin,johon satunnainen seksi toisen kanssa lukeutuu. Emme ole mustasukkaisia luonteeltamme ja 110% luottamus meidän välillä vie pienetkin epäilykset.
Se mistä olemme ehdottomia,on rehellisyys ja ehkäisy.
Kommentit (91)
Sinkkuaikoina ajattelin, että varmaan joskus voisin pariutua avoimeen suhteeseen. Mulla oli vakituisia seksikumppaneita ja yhdellä taisi olla avoin suhde. Kukaan ei siis ns. Kolahtanut muuta kuin hauskanpidon ja seksin merkeissä. En rakastunut enkä siis koskaan voinut kuvitella rakastuvani ja löytää kumppania ettenkö olisi muidenkin kanssa. Sitten elämääni asteli mies, joka kolahti. Rakastuin. Uskon ja luotan. En halua muita miehiä. En koskaan satuttaisi rakastani. Tässä on hyvä olla ja elää. Yhdessä mieheni ja lastemme kanssa. En olisi valmis jakamaan miestäni. En ymmärrä mitä hienoa olisi olla jonkun toisen panopuuna...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuaikoina ajattelin, että varmaan joskus voisin pariutua avoimeen suhteeseen. Mulla oli vakituisia seksikumppaneita ja yhdellä taisi olla avoin suhde. Kukaan ei siis ns. Kolahtanut muuta kuin hauskanpidon ja seksin merkeissä. En rakastunut enkä siis koskaan voinut kuvitella rakastuvani ja löytää kumppania ettenkö olisi muidenkin kanssa. Sitten elämääni asteli mies, joka kolahti. Rakastuin. Uskon ja luotan. En halua muita miehiä. En koskaan satuttaisi rakastani. Tässä on hyvä olla ja elää. Yhdessä mieheni ja lastemme kanssa. En olisi valmis jakamaan miestäni. En ymmärrä mitä hienoa olisi olla jonkun toisen panopuuna...
Uskoakseni,me olemme mieheni kanssa ne oikeat,todelliset sielunkumppanit ja luulen että senkin vuoksi meidän on ollut helppo löytää yhteinen sävel tämänkin asian suhteen,ajattelemme hyvin samankaltaisesti asioista ja elämästä yleensä. Välillämme on intohimoa ja tulenpalavaa rakkautta,silti pidämme satunnaisten seksikertojen vieraiden kanssa, tuomasta lisävipinästä jne. Enkä koe että olisin itse kenenkään panopuuna. Ja myönnän että se ulkopuoliselta saatu ihailu ja huomio tuntuu myös hyvältä,vaikkei niitä ilman jää suhteessammekaan.
Ap
Voiko parisuhde olla kunnossa jos seksiä ja huomiota pitää hakea muualta?!
Yli kaksikymmentä vuotta ollut avoin suhde. Meillä toiminut hyvin ja tuntuu, että vapaus on tuonut mukanaan ennemmin vakautta kuin epävarmuutta suhteeseen, kun ei tarvi satunnaisten seksihimojen takia erota. Ei tule mitään pettämisdraamaa, kun saa mennä luvan kanssa.
Luulen, että tämä toimii meillä koska molemmat osaa asettaa oman perheen ja yhteisen ajan seikkailujen edelle. Vieraissa käydään silloin kun ollaan muutenkin erillään. Kummallakaan ei myöskään ole tarvetta juosta koko ajan, vaan enimmilläänkin seikkailuja on ollut vain muutama vuodessa ja pisin tauko, ettei kummallakaan ole ollut mitään, on ollut noin 5 vuotta, eli pitempään kuin monet suhteet.
Entas ne suhteen ulkopuoliset sivuhenkilot? Millas varmistatte ettei heille synny tunteita ja kerrotaanko heille avoimesti, mista on kyse? Vaikka nykyisin tietysti ei niinkaan tarvitse luritella valheita kihloista ja naimisiinmenosta seksin saamiseksi, voisin kuvitella etta joskus tulee kiusaus olla kertomatta brutaalisti, etta tassa on kyse vain ja ainoastaan seksista ja kotona odottaa puoliso, joka vetaa aina pidemman korren. Muuten voisi joskus joku poka menna sivu suun.
Klassinen feministin kirjoittama kirja Simone de Beauvoirin kutsuvieras kertoo vahan tallaisesta jarjestelysta, mutta perseelleenhan se kirjassakin menee. De Beauvoirin ja Sartren suhdettahan kuvataan avoimeksi suhteeksi, mutta tietaakseni sammakonnaama Sartre pokaili paljon vahan tasapainottomia tytonheilakoita. Itse en De Beauvoirin asemassa olisi jaksanut katsella moista sikailua, avoin suhde tai ei, olisi ollut vaikea kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tuota syyta etta pitaa saada huomiota. Jotenkin koen etta useimmat vanhemmiten lakkaavat loputtomasti kaipaamasta huomiota ja luulisi lahipiirista saatavan huomion riittavan. Erikoisemman seksifantsian toteuttamisen tai silkan jannityksen ehka viela ymmarran avointen suhteiden syyna (vaikka onko se sitten jannittavaa, jos on luvallista?), mutta huomionkipeys on jotenkin lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Yli kaksikymmentä vuotta ollut avoin suhde. Meillä toiminut hyvin ja tuntuu, että vapaus on tuonut mukanaan ennemmin vakautta kuin epävarmuutta suhteeseen, kun ei tarvi satunnaisten seksihimojen takia erota. Ei tule mitään pettämisdraamaa, kun saa mennä luvan kanssa.
Luulen, että tämä toimii meillä koska molemmat osaa asettaa oman perheen ja yhteisen ajan seikkailujen edelle. Vieraissa käydään silloin kun ollaan muutenkin erillään. Kummallakaan ei myöskään ole tarvetta juosta koko ajan, vaan enimmilläänkin seikkailuja on ollut vain muutama vuodessa ja pisin tauko, ettei kummallakaan ole ollut mitään, on ollut noin 5 vuotta, eli pitempään kuin monet suhteet.
Hienoa kuulla näin hyvin ja tyhjentävästi selitettynä tämä asia. Tämä tiivistää meidänkin ajatusmaailman hyvin. Haluaisin kysyä sinulta,mistä/miten ulkopuolisen seuranne löydätte ja oletteko aina avoimia vastapuolelle heti kättelyssä tästä järjestelystä eli avoimesta suhteestanne? Onko käynyt niin että vastapuolella onkin tullut tunteita teitä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota syyta etta pitaa saada huomiota. Jotenkin koen etta useimmat vanhemmiten lakkaavat loputtomasti kaipaamasta huomiota ja luulisi lahipiirista saatavan huomion riittavan. Erikoisemman seksifantsian toteuttamisen tai silkan jannityksen ehka viela ymmarran avointen suhteiden syyna (vaikka onko se sitten jannittavaa, jos on luvallista?), mutta huomionkipeys on jotenkin lapsellista.
Nyt irroitit yksittäisen lauseen täysin asiayhteydestään..
Suurta harhaa, että jokaiselle olisi se yksi oikea jonka kanssa on jotain erityistä. Maailma on täynnä erityisiä tyyppejä ja eipä aikaakaan kun kohta tapaa kivan seksikumppanin josta paljastuu erityinen ihminen muutenkin. Ja sitten kun hänen kanssaan olosuhteetkin on otolliset, ei joudu olemaan erossa, niin vanha saa mennä ja tämä uusi, erityinen, tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuntemani tyypit jotka on kokeilleet ja puhuneet sen puolesta, on lopulta kuitenkin päätyneet pitkiin yksiavioisiin suhteisiin.
Nuoruuden itsekkyys ja "minulle kaikki" -asenne onneksi lievenee monilla iän myötä.
Mä alan olla ihan valmis avoimeen suhteeseen.
Kun 21v sitten aloimme olla yhdessä sovimme että me emme koskaan tule olemaan vain kämppiksiä vaan meillä on fyysinen suhde. No, läheisyydestä mies ei ole piitannut koskaan mutta nyt on seksikin lopahtanut kun en tee aloitetta. Lokakuun lopun jälkeen rakasteltu 2 kertaa.
31.1 otan asian puheeksi ja muistutan miestäni tuosta sopimuksesta viimeisen kerran. Hyvää avioliittoa en vielä ole lopettamassa mutta en myöskään aio näivettyä pystyyn puutteessa ja ihon ikävässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut avoin suhde 3,5v. Avainsana on tosiaan avoimuus ja rehellisyys - eli toiselle pitää sanoa, jos on muita seksikumppaneita tai toinen suhde. Rajana on se, että homman on oltava kaikille osapuolille ok ja tiedossa. Ehkäisystä yms. toki huolehditaan.
Mä olin muutaman vuoden avoimessa suhteessa, sitten tuli ero ja nykyisen kanssa ollaan alusta alkaen oltu suljetussa suhteessa.
Syitä suhteen avoimuuteen aikoinaan olivat kohtaamattomat seksihalut, turhautuminen ja minun ihastukseni toiseen mieheen. Markkinoin avoimen suhteen miehelleni lupailemalla hänelle vihreää valoa kaikenlaisille seikkailuille ja yhden yön jutuille, mutta tosiasiassa halusin vain itselleni mandaatin päästä sänkyyn uuden ihastukseni kanssa. Avoimen suhteenhan pitäisi perustua aivan rautaiseen luottamukseen ja varmuuteen siitä, että tämä ydinsuhde on lujissa kantimissa. Deittailin lähinnä muita avoimessa suhteessa olevia ja polyamoristeja, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että olen romantikko ja minulle on tärkeää olla puolisoni ainoa ja korvaamaton kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut avoin suhde 3,5v. Avainsana on tosiaan avoimuus ja rehellisyys - eli toiselle pitää sanoa, jos on muita seksikumppaneita tai toinen suhde. Rajana on se, että homman on oltava kaikille osapuolille ok ja tiedossa. Ehkäisystä yms. toki huolehditaan.
Miten vastapuolet ovat asiaan suhtautuneet?
Vierailija kirjoitti:
Mä olin muutaman vuoden avoimessa suhteessa, sitten tuli ero ja nykyisen kanssa ollaan alusta alkaen oltu suljetussa suhteessa.
Syitä suhteen avoimuuteen aikoinaan olivat kohtaamattomat seksihalut, turhautuminen ja minun ihastukseni toiseen mieheen. Markkinoin avoimen suhteen miehelleni lupailemalla hänelle vihreää valoa kaikenlaisille seikkailuille ja yhden yön jutuille, mutta tosiasiassa halusin vain itselleni mandaatin päästä sänkyyn uuden ihastukseni kanssa. Avoimen suhteenhan pitäisi perustua aivan rautaiseen luottamukseen ja varmuuteen siitä, että tämä ydinsuhde on lujissa kantimissa. Deittailin lähinnä muita avoimessa suhteessa olevia ja polyamoristeja, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että olen romantikko ja minulle on tärkeää olla puolisoni ainoa ja korvaamaton kumppani.
Näinkin olen kuullut käyvän tuttavapiirissä. Toisaalta,jollei kokeillut,ei välttämättä olisi löytynyt varmuutta onko se se oma juttu ja tapa elää vai suljettu suhde. Ajattelisin että monenkaan asian kanssa ei saa olla liian ehdoton heti alkujaan ja takaportti aina auki josta helppo palata entiseen jos sen kokee parhaimmaksi.
En voisi ikinä olla avoimessa suhteessa. Minulle seksi ei ole "vain seksiä", vaan intiimiä nautinnon jakamista, intensiivistä fyysistä ja psyykkistä halua (himoa) ja lähentymistä ihmisen kanssa, johon olen sitoutunut.
Muut toki tehköön asian suhteen miten parhaaksi kokevat, en koe tarvetta tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo...kunnes rakastuin toiseen mieheen jonka kanssa haluankin olla eksklusiivisessa suhteessa.
Samoin kävi mulle.
Auts. Miten teille jotka rakastuitte toiseen,loppupeleissä kävi? Ero? Toisen kanssa yhteen? Ero molemmista?
Ero entisestä ja uuden rakkauden kanssa "lennosta" yhteen. Yhdessä yhä. Tästä on kohta vuosikymmen.
Jälkikäteen ajateltuna avoin suhde oli pehmeä lasku eroon.
Eli siitä seurasi jotain hyvääkin :) entinen suhde ei ilmeisesti ollut kunnossa tuolloin? Elättekö nykyään suljetussa suhteessa?
Kyllä seurasi ja kannatti vaihtaa. Nykyisin täysin suljettu suhde ja olemme onnellisesti rakastuneita.
Mikä teidät sai ryhtymään avoimeen suhteeseen ennen eroa? :)
Jonkinlainen tiedostamaton tarve erota helposti, luulisin.
Avioparit joissa vaimo on bi on usein sopimus että vaimo saa olla naisten kanssa. Hyvin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Avioparit joissa vaimo on bi on usein sopimus että vaimo saa olla naisten kanssa. Hyvin toimii.
Tämä on tuntunut minusta aina hiukan hassulta,miksi miesten on helpompi hyväksyä toinen nainen naiselleen kuin toinen mies?
Alue: Aihe vapaa
En voisi ikinä kuvitellakaan jakavani miestä kenenkään kanssa,kuvottaa pelkkä ajatuskin. Enkä voisi itse hypätä tuntemattoman kanssa petipuuhiin,meille riittää toisemme.