Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kymmenen vuoden takainen mielenterveysdiagnoosi pilaa elämäni.
19.01.2017 |
Sain nuorena bipolaaridiagnoosin, joka on mielestäni väärä. Olin tosi masentunut, mutten koskaan ole ollut maaninen. Kävin vuosia psykoterapiassa ja psykologin mielestäkin minulla on väärä diagnoosi, mutta psykologihan ei voi sitä muuttaa. Kävin yksityisellä psykiatrilla ja hänen lausuntonsa kanssa pyysin terveyskeskuslääkäriltä lähetettä diagnoosinpurkuun. Ei onnistu. Ei ole resursseja eikä yleisen puolen psykiatri usko yksityisen lausuntoa. Minua hän ei ole koskaan tavannutkaan.
"Ja mitäpä harmia siitä diagnoosista nyt sitten muka on?"
Kerronpa. En saa esimerkiksi ylimääräistä sairaskuluvakuutusta, vaikka olen nuori. Aloin viimein opiskella ja haluaisin tosi kovasti opiskelijavaihtoon, mutta siihenkin vaaditaan terveystodistus. Tunnen itseni tosi huonoksi ja vialliseksi, vaikka olen ollut yli kymmenen vuotta terve ja käynyt töissä ja elänyt ihan normaalia elämää!
En voi edes muuttaa ulkomaille töiden perässä tiettyihin maihin, koska minut on leimattu sairaaksi.
Kaikkein epäreiluimmalta tuntuu kuitenkin se, että minun ei anneta todistaa olevani terve, tai jos en ole kerran terve niin hankkia toista lausuntoa tai oikeaa diagnoosia. Voisin tehdä sen omalla kustannuksellani, mutta yksityisen puolen diagnoosit eivät näköjään vaikuta pätkääkään siihen, mitä rekistereissä lukee. Lisäksi, jos masennun uudelleen, minulle määrätään diagnoosin takia väärät lääkkeet!
Joka kerta kun käyn lääkärissä, oli syy ihan mikä tahansa, lääkärit kirjoittaa muistiinpanoihinsa ensimmäiseksi bipo-diagnoosini (olen katsonut itse nämä lausunnot). Viimeksi hain lääkkeet silmätulehdukseen: "Bipolaarihäiriöstä kärsivä potilas tulee vastaanotolle..." Miksi? Jokainen joka sen lausunnon pääsee näkemään, näkee myös sen diagnoosin ilman eri mainintaa. Bipo ei vaikuta silmätulehdukseen millään tavalla.
Ihan hemmetin paha mieli. Mahdollisuuteni tehdä elämässä sitä mitä haluan on paljon kapeammat kuin muilla. :´(
Kommentit (46)
Niin ja siis tiedän kyllä, että hoitaja ei tee diagnoosia vaan psykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ylihuomenna hoitajan ensitapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Pelkään, että lätkäsevät mt-diagnoosin. Ongelmana on, että olen liian sairas työelämään, mutta oireet ovat fyysisiä, ei psyykkisiä. Mulla on tällä hetkellä lähete sisätautipolille, keuhkopolille ja neurologian polille. Neurologi teki lähetteen psykiatriselle, koska pään magneettikuvissa ei näkynyt mitään. Hengitysoireet ovat mun pahimmat oireet, mutta keuhkopoli toimii hitaimmin näistä, joten on mahdollista, että psykiatri kerkee diagnosoimaan mut ennen kuin tutkimukset keuhkopolilla pääsevät edes kunnolla käyntiin. Mietin pitäskö perua tuo psykiatrian aika ja odottaa, että keuhkopoli kerkeää tehdä hommansa. Pelkään, että mun hengitysoireita ei oteta todesta, jos mulle diagnosoidaan jotain psykiatrista häiriötä sitä ennen..
****** yllä lainaus
Kuule, se mt-diagnoosi on nyt paras, mitä on tarjolla ja kannattaa olla taistelematta vastaan. Lääkkeiden kanssa ole tarkkana. Moni voi pahentaa oloasi lisää.
Minä odotin vuosia, että somaattinen puoli hoitaisi hommansa. Eivät ne hoida, jos sinulla on mikään erikoisempi. Lue kirja Vihreän verhon takana (suomalainen harvinaissairas kertoo).
Olen työkyvyttömänä ja oikea diagnoosi on ME/CFS, Long Covid, hermoston dysregulaatio tms. Mutta olen työkyvytön vakavan masennuksen vuoksi, vaikkei edes ole depressiivisyyttä. Mutta kun oli pakko jostain syystä saada sairauspäiväraha. Siinä on vaan se heikko, että somaattinen puoli on edelleen hoitamatta. Tilanne eteni niin pahaksi, etten ole päässyt ulos viikkoihin ja kehon elintoiminnot aika heikot. Kainalolämpö on ollut kuukausia 34 puolella päivittäin. Mutta kun ei ole mikään selkeä käypähoidollinen vaiva. Kilpirauhanen on ok, kun labrat on ok, vaikka kaikki vajaatoiminnan oireet ja kilpirauhanen poistettu.
Saat kaiken sympatiani. Minutkin yksityinen neurologi lähetti psykiatrille. Sinänsä ole kiitollinen, koska psykiatri on ollut ainoa, joka on todennut työkyvytttömyyden. Ei tätä helvettiä tajua kukaan muu kuin sen kokeva. Ei voisi edes kuvitella, että koko elämä luhistuu näin, vaikka on hakenut apua vuosia.
No mullekin antoi psyk. lääkäri diagnoosin rajatilapersoona kun olin masentunut vaikean eron(liitossa pahoinpitelyä) takia. Hän sen kuitenkin perui hyvin äkkiä kun hoitosuhde jatkui.
Mielestäni on kuitenkin tärkeää mennä eteenpäin, elää omannäköistä elämää vaikka olisikin joku vanha diagnoosi. Nykyään nämä saa hoidettua niin hyvin kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ylihuomenna hoitajan ensitapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Pelkään, että lätkäsevät mt-diagnoosin. Ongelmana on, että olen liian sairas työelämään, mutta oireet ovat fyysisiä, ei psyykkisiä. Mulla on tällä hetkellä lähete sisätautipolille, keuhkopolille ja neurologian polille. Neurologi teki lähetteen psykiatriselle, koska pään magneettikuvissa ei näkynyt mitään. Hengitysoireet ovat mun pahimmat oireet, mutta keuhkopoli toimii hitaimmin näistä, joten on mahdollista, että psykiatri kerkee diagnosoimaan mut ennen kuin tutkimukset keuhkopolilla pääsevät edes kunnolla käyntiin. Mietin pitäskö perua tuo psykiatrian aika ja odottaa, että keuhkopoli kerkeää tehdä hommansa. Pelkään, että mun hengitysoireita ei oteta todesta, jos mulle diagnosoidaan jotain psykiatrista häiriötä sitä ennen..
Psykiatrian poliklinikalla ei "lätkäistä" diagnooseja, jos mitään sairautta tai oirekokonaisuutta ei ole todettavissa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ylihuomenna hoitajan ensitapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Pelkään, että lätkäsevät mt-diagnoosin. Ongelmana on, että olen liian sairas työelämään, mutta oireet ovat fyysisiä, ei psyykkisiä. Mulla on tällä hetkellä lähete sisätautipolille, keuhkopolille ja neurologian polille. Neurologi teki lähetteen psykiatriselle, koska pään magneettikuvissa ei näkynyt mitään. Hengitysoireet ovat mun pahimmat oireet, mutta keuhkopoli toimii hitaimmin näistä, joten on mahdollista, että psykiatri kerkee diagnosoimaan mut ennen kuin tutkimukset keuhkopolilla pääsevät edes kunnolla käyntiin. Mietin pitäskö perua tuo psykiatrian aika ja odottaa, että keuhkopoli kerkeää tehdä hommansa. Pelkään, että mun hengitysoireita ei oteta todesta, jos mulle diagnosoidaan jotain psykiatrista häiriötä sitä ennen..