Kymmenen vuoden takainen mielenterveysdiagnoosi pilaa elämäni.

Mulla on ylihuomenna hoitajan ensitapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Pelkään, että lätkäsevät mt-diagnoosin. Ongelmana on, että olen liian sairas työelämään, mutta oireet ovat fyysisiä, ei psyykkisiä. Mulla on tällä hetkellä lähete sisätautipolille, keuhkopolille ja neurologian polille. Neurologi teki lähetteen psykiatriselle, koska pään magneettikuvissa ei näkynyt mitään. Hengitysoireet ovat mun pahimmat oireet, mutta keuhkopoli toimii hitaimmin näistä, joten on mahdollista, että psykiatri kerkee diagnosoimaan mut ennen kuin tutkimukset keuhkopolilla pääsevät edes kunnolla käyntiin. Mietin pitäskö perua tuo psykiatrian aika ja odottaa, että keuhkopoli kerkeää tehdä hommansa. Pelkään, että mun hengitysoireita ei oteta todesta, jos mulle diagnosoidaan jotain psykiatrista häiriötä sitä ennen..

Niin ja siis tiedän kyllä, että hoitaja ei tee diagnoosia vaan psykiatri.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ylihuomenna hoitajan ensitapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Pelkään, että lätkäsevät mt-diagnoosin. Ongelmana on, että olen liian sairas työelämään, mutta oireet ovat fyysisiä, ei psyykkisiä. Mulla on tällä hetkellä lähete sisätautipolille, keuhkopolille ja neurologian polille. Neurologi teki lähetteen psykiatriselle, koska pään magneettikuvissa ei näkynyt mitään. Hengitysoireet ovat mun pahimmat oireet, mutta keuhkopoli toimii hitaimmin näistä, joten on mahdollista, että psykiatri kerkee diagnosoimaan mut ennen kuin tutkimukset keuhkopolilla pääsevät edes kunnolla käyntiin. Mietin pitäskö perua tuo psykiatrian aika ja odottaa, että keuhkopoli kerkeää tehdä hommansa. Pelkään, että mun hengitysoireita ei oteta todesta, jos mulle diagnosoidaan jotain psykiatrista häiriötä sitä ennen..

 ****** yllä lainaus

Kuule, se mt-diagnoosi on nyt paras, mitä on tarjolla ja kannattaa olla taistelematta vastaan. Lääkkeiden kanssa ole tarkkana. Moni voi pahentaa oloasi lisää. 

Minä odotin vuosia, että somaattinen puoli hoitaisi hommansa. Eivät ne hoida, jos sinulla on mikään erikoisempi. Lue kirja Vihreän verhon takana (suomalainen harvinaissairas kertoo). 

Olen työkyvyttömänä ja oikea diagnoosi on ME/CFS, Long Covid, hermoston dysregulaatio tms. Mutta olen työkyvytön vakavan masennuksen vuoksi, vaikkei edes ole depressiivisyyttä. Mutta kun oli pakko jostain syystä saada sairauspäiväraha. Siinä on vaan se heikko, että somaattinen puoli on edelleen hoitamatta. Tilanne eteni niin pahaksi, etten ole päässyt ulos viikkoihin ja kehon elintoiminnot aika heikot. Kainalolämpö on ollut kuukausia 34 puolella päivittäin. Mutta kun ei ole mikään selkeä käypähoidollinen vaiva. Kilpirauhanen on ok, kun labrat on ok, vaikka kaikki vajaatoiminnan oireet ja kilpirauhanen poistettu. 

Saat kaiken sympatiani. Minutkin yksityinen neurologi lähetti psykiatrille. Sinänsä ole kiitollinen, koska psykiatri on ollut ainoa, joka on todennut työkyvytttömyyden. Ei tätä helvettiä tajua kukaan muu kuin sen kokeva. Ei voisi edes kuvitella, että koko elämä luhistuu näin, vaikka on hakenut apua vuosia. 

No mullekin antoi psyk. lääkäri diagnoosin rajatilapersoona kun olin masentunut vaikean eron(liitossa pahoinpitelyä) takia. Hän sen kuitenkin perui hyvin äkkiä kun hoitosuhde jatkui. 

Mielestäni on kuitenkin tärkeää mennä eteenpäin, elää omannäköistä elämää vaikka olisikin joku vanha diagnoosi. Nykyään nämä saa hoidettua niin hyvin kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ylihuomenna hoitajan ensitapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Pelkään, että lätkäsevät mt-diagnoosin. Ongelmana on, että olen liian sairas työelämään, mutta oireet ovat fyysisiä, ei psyykkisiä. Mulla on tällä hetkellä lähete sisätautipolille, keuhkopolille ja neurologian polille. Neurologi teki lähetteen psykiatriselle, koska pään magneettikuvissa ei näkynyt mitään. Hengitysoireet ovat mun pahimmat oireet, mutta keuhkopoli toimii hitaimmin näistä, joten on mahdollista, että psykiatri kerkee diagnosoimaan mut ennen kuin tutkimukset keuhkopolilla pääsevät edes kunnolla käyntiin. Mietin pitäskö perua tuo psykiatrian aika ja odottaa, että keuhkopoli kerkeää tehdä hommansa. Pelkään, että mun hengitysoireita ei oteta todesta, jos mulle diagnosoidaan jotain psykiatrista häiriötä sitä ennen..

Psykiatrian poliklinikalla ei "lätkäistä" diagnooseja, jos mitään sairautta tai oirekokonaisuutta ei ole todettavissa.

Eipä ne joo muuta. 

feafda

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskalla hakea apua masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, kun pelkään leimautuvani. Opiskelen itse lääkäriksi ja valitettavasti olen siltä puolelta nähnyt, ettei mt-diagnooseihin suhtauduta aina ihan asiallisesti. Lisäksi pelkään aika paljon asian tulevan sitten jotain kautta kollegoiden tietoisuuteen. Nuorempana olen asioinut terveydenhuollossa masennuksen takia mutta ne tiedot eivät näy missään nykyisen paikkakuntani tietokannoissa.

Ei mun tilanne nyt niin paha ole, etten pärjäisi näinkin, ja varmaan jos jossain vaiheessa oireilu pahenee niin hoitoon on yksinkertaisesti pakko hakeutua. Kannasta on oikeesti paljon apua potilaiden hoidossa mutta silti henkilökohtaisesti harmittaa, että yths:nkin tiedot menee nykyään sinne.

Klassikko. 

Vanhempia myös on painostettu saattamaan lapsensa nepsy-kartoitukseen.

"Eihän siitä mitään haittaa ole, lapsi saa kaiken tarvittavan tuen!"

No. nyt pojalla on asperger-diagnoosi, tuki oli muutama  kuukausi toimintaterapiaa, siellä hän kävi linyuja katselemassa, pullaa leipomassa, pienoismallis rakebtamassa. Eli samaa, mitä teki vanhempien kanssa muutenkin.

Nyt on sitten papereissa autismi-leima, mitä ei saa pois,  mutta mitään etuja tai apua ei sillä saa.

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, että lääkäriksi opiskelee ihmisiä, jotka eivät viitsi ottaa omaa hyvinvointiaan tosissaan ja hakea asianmukaista apua (nro. 24). Muita pitää päästä hoitamaan vaikkei omakaan pää ole kunnossa.

 

Itselläni ei ole mt-diagnoosia, mutta olen lääkäri ja vahvasti sitä mieltä, että nuoruuden ahdistuneisuus/masentuneisuusoireet ja hoitokontaktit voivat hyvin todennäköisesti olla vahvuus lääkärin työssä. Antavat eri lailla herkkyyttä ja empatiakykyä potilaan kohtaamiseen ja ymmärtämiseen.

Harmi juttu tuo bipo-dg ja etenkin jos se kirjataan joka käynnillä esitietoihin vaikkei mitenkään liittyisi käynnin syyhyn. En kuitenkaan usko, että se estäisi sinua pääsemästä mihinkään vaihtoon tai työpaikkaan. Olen itse kirjoitellut molempia todistuksia ja niissä arvioinut ajankohtaisen tilanteen pohjalta, onko tutkittava terveydentilansa perusteella sopiva näihin. Yleensä on ja työnantajalle menee vain tämä tieto rasti ruudussa. Vaihto-opiskelulomakkeissa maallikoiden luettavaksi menee tarkempia tietoja, mutta tiedostan tämän ja muotoilen lausunnon siten ettei se aiheuta heissä hämmennystä, jos siis vointi on viime aikoina ollut hyvä ja tod.näk. kestää mahdolliset tulevat kuormitustilanteet. Eli harmittava ja kiusallinen juttu, mutta ei ollenkaan niin rajoittava kuin ehkä luulet.

Tiedättekö onko jotain haittaa, jos tietoihin kirjataan useita epäilyjä, joista mikään ei pidä paikkansa? Eli ei siis varsinaisia diagnooseja, vaan ainoastaan epäilyjä.