Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kymmenen vuoden takainen mielenterveysdiagnoosi pilaa elämäni.
19.01.2017 |
Sain nuorena bipolaaridiagnoosin, joka on mielestäni väärä. Olin tosi masentunut, mutten koskaan ole ollut maaninen. Kävin vuosia psykoterapiassa ja psykologin mielestäkin minulla on väärä diagnoosi, mutta psykologihan ei voi sitä muuttaa. Kävin yksityisellä psykiatrilla ja hänen lausuntonsa kanssa pyysin terveyskeskuslääkäriltä lähetettä diagnoosinpurkuun. Ei onnistu. Ei ole resursseja eikä yleisen puolen psykiatri usko yksityisen lausuntoa. Minua hän ei ole koskaan tavannutkaan.
"Ja mitäpä harmia siitä diagnoosista nyt sitten muka on?"
Kerronpa. En saa esimerkiksi ylimääräistä sairaskuluvakuutusta, vaikka olen nuori. Aloin viimein opiskella ja haluaisin tosi kovasti opiskelijavaihtoon, mutta siihenkin vaaditaan terveystodistus. Tunnen itseni tosi huonoksi ja vialliseksi, vaikka olen ollut yli kymmenen vuotta terve ja käynyt töissä ja elänyt ihan normaalia elämää!
En voi edes muuttaa ulkomaille töiden perässä tiettyihin maihin, koska minut on leimattu sairaaksi.
Kaikkein epäreiluimmalta tuntuu kuitenkin se, että minun ei anneta todistaa olevani terve, tai jos en ole kerran terve niin hankkia toista lausuntoa tai oikeaa diagnoosia. Voisin tehdä sen omalla kustannuksellani, mutta yksityisen puolen diagnoosit eivät näköjään vaikuta pätkääkään siihen, mitä rekistereissä lukee. Lisäksi, jos masennun uudelleen, minulle määrätään diagnoosin takia väärät lääkkeet!
Joka kerta kun käyn lääkärissä, oli syy ihan mikä tahansa, lääkärit kirjoittaa muistiinpanoihinsa ensimmäiseksi bipo-diagnoosini (olen katsonut itse nämä lausunnot). Viimeksi hain lääkkeet silmätulehdukseen: "Bipolaarihäiriöstä kärsivä potilas tulee vastaanotolle..." Miksi? Jokainen joka sen lausunnon pääsee näkemään, näkee myös sen diagnoosin ilman eri mainintaa. Bipo ei vaikuta silmätulehdukseen millään tavalla.
Ihan hemmetin paha mieli. Mahdollisuuteni tehdä elämässä sitä mitä haluan on paljon kapeammat kuin muilla. :´(
Kommentit (40)
Minä en uskalla hakea apua masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, kun pelkään leimautuvani. Opiskelen itse lääkäriksi ja valitettavasti olen siltä puolelta nähnyt, ettei mt-diagnooseihin suhtauduta aina ihan asiallisesti. Lisäksi pelkään aika paljon asian tulevan sitten jotain kautta kollegoiden tietoisuuteen. Nuorempana olen asioinut terveydenhuollossa masennuksen takia mutta ne tiedot eivät näy missään nykyisen paikkakuntani tietokannoissa.
Ei mun tilanne nyt niin paha ole, etten pärjäisi näinkin, ja varmaan jos jossain vaiheessa oireilu pahenee niin hoitoon on yksinkertaisesti pakko hakeutua. Kannasta on oikeesti paljon apua potilaiden hoidossa mutta silti henkilökohtaisesti harmittaa, että yths:nkin tiedot menee nykyään sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valviraan voi tehdä ainakin hoitovirheistä kanteluita. Sieltä luulisi löytyvän tietoa.
Kannattaa tosiaan tehdä valitus ja liittää mukaan se yksityisen psykiatrin lausunto.
Menestystä prosessiin!
Miten tässä kävi? Itsekin haikailen diagnoosin purkua, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta siitä - julkisella puolellahan psykiatrit vaihtuvat yhtenään.
Mun tuttuni sai kyllä poistettua terveystiedoistaan väärän diagnoosin. Eli kyllä se on mahdollista jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttuni sai kyllä poistettua terveystiedoistaan väärän diagnoosin. Eli kyllä se on mahdollista jollain tavalla.
Millainen prosessi se oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit kokeilla niin että varaat ajan julkisen puolen psykiatrille, kertomatta syytä varatessa, tapaat joitakin kertoja, esität yksityisen psykiatrin lausunnon, pyydät testaamaan bipolaarihäiriön ja voit vedota muuttuneisiin diagnostisiin kriteereihin (enää bipolaaridiagnoosia ei anneta lääkkeen aiheuttaman hypomanian vuoksi), ja tuoda esiin kuluneen 10v oireettoman lääkkeettömän ajanjakson. Ellei tästä ole apua niin otat yhteyttä sosiaali- ja terveysasiamieheen ja viet asiaa eteenpäin hänen kanssaan.
Juuri ton takia pitää olla tosi varovainen. En ikinä anna kenenkään lääkärin kirjoitella masennusdiagnooseja 10 minuutin aikavarauksen perusteella. Viimeisin masennusdg.n yritys oli, kun polveni leikattiin ja kipujen takia kävin näyttämässä polvea lääkärille, hän oli sitä mieltä että kivut johtuvat masennuksesta.
Jos jokin mt-diagnoosi ujutetaan sairaskertomukseen, se on siellä aina. Ja nykyään tuntuu että masennus on muotisairaus joka halutaan suunnilleen joka toiselle.
Mulla ei ole ap.lle mitään neuvoja antaa muuta kuin että on olemassa monia tapoja mennä ulkomaille töihin tai matkustaa pidemmän kaavan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostellaas tätä.
Itsellä on tän ketjun ap:n kanssa (en ole siis sama henkilö) muutamia yhteisiä pointteja. Liki 10v sitten koin rehellisesti sanoen burnoutin ja kirjoitettiin masennus/bipo diagnoosi. Pari vuotta sitten havahduin, kun minulle alettiin puhumaan etten ole lainkaan sama ihminen kuin bo:n aikoihin. Ja syyt oli; opiskelu/työt/pielessä oleva liitto lapsiarjen kera. Pään ylikuormitusta selvästi.
Viime vuonna sitten nousi vastaan seiniä, aloin toteuttamaan unelmiani ja paria unelmaa en juurikaan ton diagnoosin takia voi suorittaa. Kait se on mentävä yksityisen kautta ja yritettävä löytää avaimet, että järki löytyisi taas maailmasta.
Pelottavaa, että lääkäriksi opiskelee ihmisiä, jotka eivät viitsi ottaa omaa hyvinvointiaan tosissaan ja hakea asianmukaista apua (nro. 24). Muita pitää päästä hoitamaan vaikkei omakaan pää ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniin opintoihin voidaan evätä pääsy mielenterveysdiagnoosin perusteella
esim poliisi
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskalla hakea apua masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, kun pelkään leimautuvani. Opiskelen itse lääkäriksi ja valitettavasti olen siltä puolelta nähnyt, ettei mt-diagnooseihin suhtauduta aina ihan asiallisesti. Lisäksi pelkään aika paljon asian tulevan sitten jotain kautta kollegoiden tietoisuuteen. Nuorempana olen asioinut terveydenhuollossa masennuksen takia mutta ne tiedot eivät näy missään nykyisen paikkakuntani tietokannoissa.
Ei mun tilanne nyt niin paha ole, etten pärjäisi näinkin, ja varmaan jos jossain vaiheessa oireilu pahenee niin hoitoon on yksinkertaisesti pakko hakeutua. Kannasta on oikeesti paljon apua potilaiden hoidossa mutta silti henkilökohtaisesti harmittaa, että yths:nkin tiedot menee nykyään sinne.
Toivottavasti en satu sun potilaaksi ennen kuin suostut hoitamaan itsesi. Ihme biskurointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä kannattaa tarkoin harkita, haluaako lapselleen jonkin erityislapsidiagnoosin. Silloin rajaa paljon asioita pois lapsen tulevaisuudesta.
Omakannasta saa klikattua tiedot piiloon. Jokainen sairaanhoitopiiri tms. pitää vain klikata erikseen kieltoon. Ehkä noin 10 minuutin homma netin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruben Stillerillä on hullun paperit, Tuomas Enbuskella on. Pitää uskaltaa olla sitä mitä on. Epärehelliset ovat kaikkein pahimpia. Mutta tää olikin naisten palsta.
Vierailija kirjoitti:
Omakannasta saa klikattua tiedot piiloon. Jokainen sairaanhoitopiiri tms. pitää vain klikata erikseen kieltoon. Ehkä noin 10 minuutin homma netin kautta.
Ja sitten voi piilottaa koko itsensä. Kaksnaamasta porukkaa. Hyypiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa, että lääkäriksi opiskelee ihmisiä, jotka eivät viitsi ottaa omaa hyvinvointiaan tosissaan ja hakea asianmukaista apua (nro. 24). Muita pitää päästä hoitamaan vaikkei omakaan pää ole kunnossa.
Ja sitten tuodaan psykoosissa osastolle.
Mielen sairaudet ovat vaikeita diagnosoida ja mielen tilat ja elämäntilanteet muuttuvat. Lääkärit tekevät myös virhediagnooseja. Niitä ei ole edes Mahdollista purkaa.
Mt- ja nepsydiagnooseista päädääntöisesti hyötyvät ne, jotka ovat joko täysin työelämän ulkopuolella tai jo jonkin alan kysyttyjä spesialisteja.
Keskivertopulliaisen ne helposti sysäävät välitilaan:
Liian sairas töihin(tai sinua ei uskalleta palkata), liian terve eläkkeelle.
Koskee myös monia fyysisiä sairauksia.
Olen yrittänyt lähipiirissäni varoittaa tästä nykyään muodikkaasta halusta saada joku mt-diagnoosi. Älkää ihmeessä menköön heti lääkärille jos vastoinkäymisiä tulee, lusikaa ne rauhassa pois. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ei niihin ja niiden ”käsittelyyn” tarvita diagnooseja.
Jotkut hakevat mt-diagnoosin jotta ei tarvitse mennä töihin. Mutta kun tai jos se mieli muuttuu, niin se diagnoosi on siellä aina ja ikuisesti.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on todellakin p:stä. Mulla sama juttu. Lisäksi siellä lukee muutakin, arkaluontoista asiaa terveydestäni/vartalostani (synnynnäinen vika, en ala tässä selittämään enempää), ja kuka tahansa lääkäri voi sen sieltä lukea ja lyödä leiman otsaan.