Lue keskustelun säännöt.
Tätä en ymmärrä, en ikinä. Miksi erota, jos tietää, että vaikeudet johtuvat nimenomaan pikkulapsivaiheesta!?!
19.01.2017 |
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000005051137.html
Erja Lyytinen tilittää, että pikkulapsivaihe aiheutti 17 vuoden avioliiton jälkeen eron. Ahaa. No, olisko voinut vaikka pyytää apua tuohon väsymykseen tai todeta, että nyt meillä on tosi väsyttävä elämänvaihe - yritetään selvitä yhdessä ja nautitaan elämästä enemmän parin vuoden päästä. Mutta ei, todetaan vaan, että ei jaksa, nostetaan kädet pystyyn ja lopetetaan.
Onko nyt sitten virkeämpi, kun pitääkin huolehtia lapsista yksin!?
Kommentit (69)
Kyllähän vauva-aika tuo puolisosta usein esille ihan toisenlaisia piirteitä. Myös ne hormoni- ja väsymysmyrskyissä sanotut ja tehdyt asiat voivat jäädä kaivelemaan, eikä niistä välttämättä pääse yli sitten kun elämä on muuten helpompaa. Voi esimerkiksi muodostua kuva, että puoliso on hylännyt silloin, kun olisi kaikista eniten tarvinnut tukea - ei hylkäämällä konkreettisesti, mutta tunnetasolla. Äärimmäisen väsyneelle äidille voi olla esimerkiksi todella raskasta sietää sitä, että mies SAA käydä töissä ja tehdä pitkää päivää paikassa, jossa pääsee yksin vessaan, saa syödä ruokansa lämpimänä ja keskustella aikuisten ihmisten kanssa aikuisten ihmisten asioista. Sitten jos se pirulainen haluaa vapaa-ajallaankin käydä vaikka kuntosalilla tai lenkillä, voi syntyä isoja railoja ihmisten välille.
Myös lapsiperheistymisen myötä väistämättä lisääntyvä työmäärä voi jakautua epätasaisesti ja aiheuttaa kiistoja aviopuolisoiden välille. Jos toinen tekee tasan sen minkä ennenkin, eli tyhjentää tiskikoneen ja imuroi kerran viikossa ja vie roskat ulos kaiken uuden työn kaatuessa toisen harteille, ei tilanne välttämättä tunnu kovin reilulta.
Minusta kukaan ei voi ulkopuolelta sanoa yksittäisten ihmisten tapauksessa, että nämä eivät SAA erota. Yleisellä tasolla asiaa voi pohtia, mutta yksittäisten parien valinnat ovat yksittäisten parien valintoja, eikä niitä saa ulkopuolisena sorkkia tietämättä kaikkia tapaukseen vaikuttavia tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauva-aika tuo puolisosta usein esille ihan toisenlaisia piirteitä. Myös ne hormoni- ja väsymysmyrskyissä sanotut ja tehdyt asiat voivat jäädä kaivelemaan, eikä niistä välttämättä pääse yli sitten kun elämä on muuten helpompaa. Voi esimerkiksi muodostua kuva, että puoliso on hylännyt silloin, kun olisi kaikista eniten tarvinnut tukea - ei hylkäämällä konkreettisesti, mutta tunnetasolla. Äärimmäisen väsyneelle äidille voi olla esimerkiksi todella raskasta sietää sitä, että mies SAA käydä töissä ja tehdä pitkää päivää paikassa, jossa pääsee yksin vessaan, saa syödä ruokansa lämpimänä ja keskustella aikuisten ihmisten kanssa aikuisten ihmisten asioista. Sitten jos se pirulainen haluaa vapaa-ajallaankin käydä vaikka kuntosalilla tai lenkillä, voi syntyä isoja railoja ihmisten välille.
Myös lapsiperheistymisen myötä väistämättä lisääntyvä työmäärä voi jakautua epätasaisesti ja aiheuttaa kiistoja aviopuolisoiden välille. Jos toinen tekee tasan sen minkä ennenkin, eli tyhjentää tiskikoneen ja imuroi kerran viikossa ja vie roskat ulos kaiken uuden työn kaatuessa toisen harteille, ei tilanne välttämättä tunnu kovin reilulta.
Minusta kukaan ei voi ulkopuolelta sanoa yksittäisten ihmisten tapauksessa, että nämä eivät SAA erota. Yleisellä tasolla asiaa voi pohtia, mutta yksittäisten parien valinnat ovat yksittäisten parien valintoja, eikä niitä saa ulkopuolisena sorkkia tietämättä kaikkia tapaukseen vaikuttavia tekijöitä.
Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Mielestäni on vain todella vastuuntunnotonta antaa julkisuuteen sellainen kuva, että ero johtui vain ja ainoastaan pikkulapsivaiheen rankkuudesta. Annetaan sellainen kuva, että on ihan ok erota, kun väsyttää ja haluaa omaa aikaa. Ero ei todellakaan ole ainut vaihtoehto selvitä pikkulapsivaiheen väsymyksestä, päinvastoin.
Pikkulasten vanhempia tulisi tukea, eikä julkaista tällaisia typeriä haastatteluja, joissa oikein annetaan lupa erota parin vuosikymmenen suhteesta ihan vain sen takia, että pikkulapset väsyttävät ja halutaan sitä omaa aikaa.
N28 kirjoitti:
Luulenpa että niitä liittoja ei riko se väsymys, vaan se kaikki paska mitä väsymyksestä seuraa. Sanotaan ja tehdään toiselle paskoja juttuja. Niistä voi olla hankala päästä yli enää henkisesti, vaikka se pikkulapsivaihe helpottaisi. Monilla kuolee tunteet pystyyn pikkulapsivuosina, eikä ne enää palaa välttämättä .
Ei kukaan voi toisen liitosta mennä sanomaan saako vai eikö saa erota. Tuo lakiehdotus nyt on täysi typerä.
Juuri näin! Nörttimiehestä tuli väkivaltainen raivoaja kun vastuu lapsesta ja univaje painoi päälle. Kysyin monta kertaa toivooko eroa, mutta toivoikin meidän kuolemaa. Lähdin vauvan kanssa.
Olen aina käsittäny sen niin, ku pikkulasten vanhemmat eroaa, että saavat sitten vuoroviikoin sitä vapaata, lepoa ja hiljaisuutta ja rauhaa ja nukkumista yms. joka ei onnistu jos lapset kotona 24/7. Erolla siis saadaan sitä omaa aikaa, jopa öisin.
Koska sen oman ajan saa silloin, ku lapset on toisen vanhemman kotona.
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään siinä pikkulapsivaiheessa huomaa oliko se puoliso sellainen unelmien puoliso vai ei. Jos suhde on kestääkseen niin se kestää pikkulapsivaiheen. Jos ei niin ei. Ihminen on ihminen
Voisko sitä puolisoa testata jotenkin muuten kuin lapsella, nimittäin aika raakaa peliä tollanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina käsittäny sen niin, ku pikkulasten vanhemmat eroaa, että saavat sitten vuoroviikoin sitä vapaata, lepoa ja hiljaisuutta ja rauhaa ja nukkumista yms. joka ei onnistu jos lapset kotona 24/7. Erolla siis saadaan sitä omaa aikaa, jopa öisin.
Koska sen oman ajan saa silloin, ku lapset on toisen vanhemman kotona.
Miksi pitää lopullisesti kokonaan erota, jos tuo on hyvä ratkaisu ongelmiin? Miksei sitten kokeile muuttaa vähäksi aikaa erilleen, jotta tilanne rauhoittuu ja normalisoituu? Huomataan myöhemmin, että kun saa nukuttua ja levättyä ja sitä omaa aikaa, voidaan rakentaa luottamus ja hyvä suhde siihen toiseen puoliskoon uudestaan?
Mä en ymmärrä just tätä, että miksei yritetä, vaan luovutetaan heti?
Tämä on täysin itseaiheutettu ongelma. On yleisesti tiedossa, että lasten hankkiminen huonontaa parisuhdetta. Tämä vaikutus on havaittu suurimmassa osassa aiheessa tehtyjä tutkimuksia. Jos siitäkin huolimatta on pakko saada lapsia, voi vain päätellä, että lisääntyjille se lapsen saaminen on parisuhdetta tärkeämpää. Muutenhan päätös on irrationaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me selvittiin pikkulapsivaiheesta hammasta purren, vaikka ero meinasi tulla. Siinä kun lapsi oli 3v päätin antaa meille mahdollisuuden, ja olimme taas hetken kuin vastarakastuneita. Valitettavasti vaan pikkulapsivaiheen ohi meno tarkoitti vain, että minulla oli jälleen voimia kannatella koko taloutta, ei sitä että siihen johtaneet ongelmat parisuhteessa olisi korjattu. Ero tuli kuitenkin teinivaiheessa, samoista syistä jotka vain oli nousseet raadollisesti esille pikkulapsivaiheen vaativassa elämäntilanteessa.
Itsekkyys, toisen tukemisen, kuuntelemisen ja kunnioituksen puute, epätasapaino kodinhoidossa ja raha-asioissa, vapaa-ajan jakautuminen, alkoholinkäyttö.
Jokainen sinappikoneen pusaaja voisi ETUKÄTEEN pohtia, mitä se tarkoittaa ja mikä tulee muuttumaan. Nämä sitten soveltaa omaan sen hetkiseen elämäntilanteesee, varsinkin kun toitotetaan sinappikone ajan olevan lyhyt. Miksi tehdä elämästä vaikeata ja vielä omilla vapaaehtoisilla valinnoilla? Mikä siinä on niin hemmetin vaikeata?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti pitäis lukea tällaisia keskusteluja.
Itellä keskivaikea aivovamma jonka takia oon osatyökyvyttömyys eläkkeellä. Miettiny just että kannattaako tässä tilanteessa edes miettiä lapsentekoa. Miten sitä pikkulapsiaikaa vois ikinä jaksaa kun terveilläkin ihmisillä on noin rankkaa?
Jaksaahan sen, ei siitä ole kyse. Kyllä sen hengissä selviää vaikka yksin. Kyse on sitä että joidenkin puoliso jättää ne yllättäen ihan yksin selviytymään. Sitä ei pysty antamaan anteeksi, ja se katkeruus on mikä parisuhteen tuhoaa.
Jos pariskunta on toisiaan tukeva, vaikeistakin ajoista selviää yhdessä.
Meilläkin olisi ollut niin paljon helpompaa jos ei miehen olisi ollut pakko saada toteuttaa se unelma talosta maalla. Eron sijasta päädyttiin myymään se ja muuttamaan kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauva-aika tuo puolisosta usein esille ihan toisenlaisia piirteitä. Myös ne hormoni- ja väsymysmyrskyissä sanotut ja tehdyt asiat voivat jäädä kaivelemaan, eikä niistä välttämättä pääse yli sitten kun elämä on muuten helpompaa. Voi esimerkiksi muodostua kuva, että puoliso on hylännyt silloin, kun olisi kaikista eniten tarvinnut tukea - ei hylkäämällä konkreettisesti, mutta tunnetasolla. Äärimmäisen väsyneelle äidille voi olla esimerkiksi todella raskasta sietää sitä, että mies SAA käydä töissä ja tehdä pitkää päivää paikassa, jossa pääsee yksin vessaan, saa syödä ruokansa lämpimänä ja keskustella aikuisten ihmisten kanssa aikuisten ihmisten asioista. Sitten jos se pirulainen haluaa vapaa-ajallaankin käydä vaikka kuntosalilla tai lenkillä, voi syntyä isoja railoja ihmisten välille.
Onneksi näihin "vaivoihin" on olemassa lääke, joka vielä toimii 100% sesti. Ei tee lapsia!
Ehkä siinä erossa on muitakin syitä kuin pikkulapsiajan väsymys.
Meillä on pikkulapsiaika takana mutta mies tekee reissutyötä enkä näe sitä paljon koskaan. Mietin, että mitä järkeä tässäkään nyt on. Kuvittelin, että lasten aikuistuttua meillä on kivaa parisuhdeaikaa taas kaksistaan kuten nuorena mutta eipä näytä olevan. Mun pitää etsiä omia harrastuksia ja elää kuin silloin kun olin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauva-aika tuo puolisosta usein esille ihan toisenlaisia piirteitä. Myös ne hormoni- ja väsymysmyrskyissä sanotut ja tehdyt asiat voivat jäädä kaivelemaan, eikä niistä välttämättä pääse yli sitten kun elämä on muuten helpompaa. Voi esimerkiksi muodostua kuva, että puoliso on hylännyt silloin, kun olisi kaikista eniten tarvinnut tukea - ei hylkäämällä konkreettisesti, mutta tunnetasolla. Äärimmäisen väsyneelle äidille voi olla esimerkiksi todella raskasta sietää sitä, että mies SAA käydä töissä ja tehdä pitkää päivää paikassa, jossa pääsee yksin vessaan, saa syödä ruokansa lämpimänä ja keskustella aikuisten ihmisten kanssa aikuisten ihmisten asioista. Sitten jos se pirulainen haluaa vapaa-ajallaankin käydä vaikka kuntosalilla tai lenkillä, voi syntyä isoja railoja ihmisten välille.
Onneksi näihin "vaivoihin" on olemassa lääke, joka vielä toimii 100% sesti. Ei tee lapsia!
Ai kun oot fiksu ja hauska! <3 <3 <3
Tähän on vähän turha kommentoida koska tämä on 100% naisten syytä mutta sitä ei saa sanoa ääneen.
Ylipäänsäkin nainen haluaa erota ihan tavallisten arkipäivän erimielisyyksien takia, vaikka peruspilarit, eli rakkaus, luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa. Minulle on joskus nainen sanonut, että ei kestä sitä kun riidellään käytännön asioista, haukkuisin vaikka huoraksi mieluummin. En tule ikinä ymmärtämään, miten parisuhteessa pitäisi olla, että olisin oikeinpäin.
ffsdfdf kirjoitti:
Ylipäänsäkin nainen haluaa erota ihan tavallisten arkipäivän erimielisyyksien takia, vaikka peruspilarit, eli rakkaus, luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa. Minulle on joskus nainen sanonut, että ei kestä sitä kun riidellään käytännön asioista, haukkuisin vaikka huoraksi mieluummin. En tule ikinä ymmärtämään, miten parisuhteessa pitäisi olla, että olisin oikeinpäin.
Onneksi tähän "vaivaan" on olemassa lääke, joka vielä toimii 100% sesti. Ei aloita parisuhdetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin olla lainsäädäntö, joka turvaa kohtuuhintaiset pariterapiapalvelut alle kouluikäisten lasten vanhemmille.
Että jostain pitäis vielä repiä lisää aikaa johonkin terapiassa istumiseen??
Niin, kyllähän se ero on automaattisesti aina paljon parempi vaihtoehto kuin sen terapia-ajan löytäminen. Ei avioliittoa tarvitse pelastaa, ero on paljon parempi hoitokeino huonoon parisuhteeseen kuin edes sen pelastamisen yrittäminen.
Muta jos se ongelma on väsymys, kiire ja oman ajan puute... niin miten mikään niistä ratkeaa keksimällä vielä lisää aikaa vieviä toimintoja. Ottaisi sen pari tuntia viikossa päikkäreihin tai lenkkeilyyn. Pariterapia-ajaki kun vielä pitää hommata lapsen vahti, hankkisi mieluumin sen lapsenvahdin ja ottaisi ne päikkärit yhdessä puolison kanssa.
[/quote]
Onneksi näihin "vaivoihin" on olemassa lääke, joka vielä toimii 100% sesti. Ei tee lapsia![/quote]
Ai kun oot fiksu ja hauska! <3 <3 <3[/quote]
Hyvä niin, sitten ymmärrän valituksen, kun lisääntymispakko astuu voimaan. Sitä odotellessa, nämä ihan omia vapaaehtoisia valintoja. Ihan turha narista..... : )
Viimeistään siinä pikkulapsivaiheessa huomaa oliko se puoliso sellainen unelmien puoliso vai ei. Jos suhde on kestääkseen niin se kestää pikkulapsivaiheen. Jos ei niin ei. Ihminen on ihminen