Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tätä en ymmärrä, en ikinä. Miksi erota, jos tietää, että vaikeudet johtuvat nimenomaan pikkulapsivaiheesta!?!
19.01.2017 |
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000005051137.html
Erja Lyytinen tilittää, että pikkulapsivaihe aiheutti 17 vuoden avioliiton jälkeen eron. Ahaa. No, olisko voinut vaikka pyytää apua tuohon väsymykseen tai todeta, että nyt meillä on tosi väsyttävä elämänvaihe - yritetään selvitä yhdessä ja nautitaan elämästä enemmän parin vuoden päästä. Mutta ei, todetaan vaan, että ei jaksa, nostetaan kädet pystyyn ja lopetetaan.
Onko nyt sitten virkeämpi, kun pitääkin huolehtia lapsista yksin!?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin olla lainsäädäntö, joka turvaa kohtuuhintaiset pariterapiapalvelut alle kouluikäisten lasten vanhemmille.
Että jostain pitäis vielä repiä lisää aikaa johonkin terapiassa istumiseen??
Niin, kyllähän se ero on automaattisesti aina paljon parempi vaihtoehto kuin sen terapia-ajan löytäminen. Ei avioliittoa tarvitse pelastaa, ero on paljon parempi hoitokeino huonoon parisuhteeseen kuin edes sen pelastamisen yrittäminen.
Muta jos se ongelma on väsymys, kiire ja oman ajan puute... niin miten mikään niistä ratkeaa keksimällä vielä lisää aikaa vieviä toimintoja. Ottaisi sen pari tuntia viikossa päikkäreihin tai lenkkeilyyn. Pariterapia-ajaki kun vielä pitää hommata lapsen vahti, hankkisi mieluumin sen lapsenvahdin ja ottaisi ne päikkärit yhdessä puolison kanssa.
No silloinhan se ratkeaa noin, mutta jos ne väsymys, kiire ja oman ajan puute ovat ajaneet pariskunnan osapuolet toisiaan vastaan, eikä todellakaan tee mieli mennä puolison kainaloon edes päikkäreitä nukkumaan, niin silloin tarvitaan muuta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi näihin "vaivoihin" on olemassa lääke, joka vielä toimii 100% sesti. Ei tee lapsia!
Ai kun oot fiksu ja hauska! <3 <3 <3
Hyvä niin, sitten ymmärrän valituksen, kun lisääntymispakko astuu voimaan. Sitä odotellessa, nämä ihan omia vapaaehtoisia valintoja. Ihan turha narista..... : )
Mihinkäs se raja vedetään? Että jos vauva-aika menee hyvin, mutta taapero tippuu kiipeilytelineeltä ja kotona onkin sitten kaiken ajan ja jaksamisen vievä neliraajahalvaantunut, kuntoutettava ja omaishoitoa tarvitseva lapsi? Että ihan itse valitsit? Aika kyynistä. Ehkä sinun ei kannata panostaa mihinkään ihmissuhteisiin, koska aina voi olla pettymys tai karikko edessä.
hanska kirjoitti:
Tämä on täysin itseaiheutettu ongelma. On yleisesti tiedossa, että lasten hankkiminen huonontaa parisuhdetta. Tämä vaikutus on havaittu suurimmassa osassa aiheessa tehtyjä tutkimuksia. Jos siitäkin huolimatta on pakko saada lapsia, voi vain päätellä, että lisääntyjille se lapsen saaminen on parisuhdetta tärkeämpää. Muutenhan päätös on irrationaalinen.
No niinhän se onkin, lapsen saaminen parisuhdetta tärkeämpää. Minä voin ihan julkisesti omalla naamallani sanoa ääneen, ja olen sanonutkin, että minulle lapsen saaminen on aina ollut tärkeämpää kuin parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin olla lainsäädäntö, joka turvaa kohtuuhintaiset pariterapiapalvelut alle kouluikäisten lasten vanhemmille.
Että jostain pitäis vielä repiä lisää aikaa johonkin terapiassa istumiseen??
Niinpä. Ei realismia nyt keskustelussa. Mihin unohtui tuo, että näillä on kaksoset? Pitäisi olla itestään selvää, että kaksosten vanhemmille myönnetään kunnallinen lastenhoitaja. Tai edes osa-aikainen, jos on talous taantumassa. Mutta sittenhän kaikki muut kuolisivat kateuteen. Vaikka itse asiassa sitä apua pitäisi myöntää kaikille pikkulasten vanhemmille. Vaikka sitten vain kaksi tuntia viikossa.
Niinhän se on, että ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Eikä terapiassa pystytä puuttumaan arjen vuorovaikutuskuvioihin. Pohditaan vain ongelmia, joita vanhemmat keksivät sanoa olevan, vaikka perusluottamusta nakertaakin jokin perustavanlaatuinen asia, joka sitten tuottaa ne ongelmat.
Jos ne muuttivat jonnekin maalle johonkin remontoitavaan torppaan, niin liekö sinne olisi ollut edes kovin helppoa saada lastenhoitoapua? Tai jos olisi saanutkin, niin siellä silti olisivat jumittaneet. Sitäpaitsi pari tuntia lastenhoitoapua viikossa ei korjaa sitä, että kaikki on äärimmilleen venytettyä remontin, omakotitalon huollon, keikkaelämän ja lomien pitämättömyyden vuoksi. Ehkä siellä on painettu eteenpäin ajatuksella "tätä tää nyt on, ei tälle mitään voi, pakko kestää" ja sitten kun ei ole kestetty, niin ei ole ollut voimavaroja muuhun kuin eroamiseen. Ehkä tulevat myöhemmin järkiinsä. Ehkä parisuhteen todellinen pohja tuli näkyviin kriisin keskellä. Ehkä jotain muuta, ei voi tietää perhettä tämän paremmin tuntematta.
Siinä on ihan selkee syy, että äiti huomaa rakastavansa tätä vauvaa eikä miestänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä nyt AP:ta ollenkaan. Miksi olla parisuhteessa, jos sitä rakkaudentunnetta ja oloa ei vain ole? Hoitamaton parisuhde ei ole parisuhde, vaikka kämppäkavereina asuttaisiinkin yhdessä. Silloin ero on usein väistämätöntä, koska ei ole sitä suhdetta kahden ihmisen välillä, joka täyttäisi parisuhteen kriteerit. Eli vaikka siihen jää ja "ei eroa" niin olet silti nainen/mies vailla parisuhdetta. Silloin on vain taloudellisia etuja asua kämppäkaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tämä on täysin itseaiheutettu ongelma. On yleisesti tiedossa, että lasten hankkiminen huonontaa parisuhdetta. Tämä vaikutus on havaittu suurimmassa osassa aiheessa tehtyjä tutkimuksia. Jos siitäkin huolimatta on pakko saada lapsia, voi vain päätellä, että lisääntyjille se lapsen saaminen on parisuhdetta tärkeämpää. Muutenhan päätös on irrationaalinen.
No niinhän se onkin, lapsen saaminen parisuhdetta tärkeämpää. Minä voin ihan julkisesti omalla naamallani sanoa ääneen, ja olen sanonutkin, että minulle lapsen saaminen on aina ollut tärkeämpää kuin parisuhde.
Noni! Hieno homma.
Etenkin miesten kannattaisi miettiä tätä asiaa hyvin tarkkaan. Rohkenen epäillä, että useimmille miehille parisuhde on se ykkösasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen tarvitsee tukea joka elämänvaiheessa. Pikkulapsivaihe on yksi niitä rankimpia. Jos toisesta ei ole mitään tukea, luo mahdollisesti uraa ja jättää kotihommat toiselle eikä osaa keskustella eikä sopia voi se olla hyvin eron peruste. Mitä sellaisella ihmisellä tekee joka jättää vaikeina aikoina yksin?
Vierailija kirjoitti:
Lilli Suomalainen aikoinaan sanoi, että pitäisi olla laki, jolla kielletään pikkulapsivaiheen erot. Tietenkin siitä johtuvat erot. Sitä olen tässä haudutellut ja myös todennut, että tottahan se. Se pikkulapsivaihe ei ole pitkäaika, eikä normaaliaikaa ihmisen elämässä. Toisesta tai molemmista voi kuoriutua raivoava monsteri, mutta se menee ohi. Etenkin jos eletään toinen toistaan tukien.
Jos eletään toinen toistaan tukien ei myöskään erota. Ymmärrätkö eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tämä on täysin itseaiheutettu ongelma. On yleisesti tiedossa, että lasten hankkiminen huonontaa parisuhdetta. Tämä vaikutus on havaittu suurimmassa osassa aiheessa tehtyjä tutkimuksia. Jos siitäkin huolimatta on pakko saada lapsia, voi vain päätellä, että lisääntyjille se lapsen saaminen on parisuhdetta tärkeämpää. Muutenhan päätös on irrationaalinen.
No niinhän se onkin, lapsen saaminen parisuhdetta tärkeämpää. Minä voin ihan julkisesti omalla naamallani sanoa ääneen, ja olen sanonutkin, että minulle lapsen saaminen on aina ollut tärkeämpää kuin parisuhde.
Noni! Hieno homma.
Etenkin miesten kannattaisi miettiä tätä asiaa hyvin tarkkaan. Rohkenen epäillä, että useimmille miehille parisuhde on se ykkösasia.
Siinähän rohkenet ihan rauhassa. Olen kirjoittanut tähän ketjuun siitä, mikä voi mennä jaksamisen lisäksi pieleen pikkulapsiaikana ja ihan kokemuksesta. Silti meillä oli lähtöasetelma se, että mies aivan ehdottomasti halusi lapsia. Se oli siis parisuhteen ehto. Valitettavasti halu perheellistyä ei, varsinkin miesihmisellä, mitenkään välttämättä korreloi viitsimisen tai lapsiin panostamisen kanssa. Niitä lapsia sitten halutaan jostain muusta syystä, seuraksi tai statuksen vuoksi tai jonkin oman ideologian takia.
Me kahlaamme juuri mieheni kanssa tässä surullisen kuuluisassa pikkulapsivaiheessa. Välillä aina muistuttelen miehelle, että tämä on väliaikaista. :D Olen luvannut kahlata läpi myrskyn ja kiven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nyt AP:ta ollenkaan. Miksi olla parisuhteessa, jos sitä rakkaudentunnetta ja oloa ei vain ole? Hoitamaton parisuhde ei ole parisuhde, vaikka kämppäkavereina asuttaisiinkin yhdessä. Silloin ero on usein väistämätöntä, koska ei ole sitä suhdetta kahden ihmisen välillä, joka täyttäisi parisuhteen kriteerit. Eli vaikka siihen jää ja "ei eroa" niin olet silti nainen/mies vailla parisuhdetta. Silloin on vain taloudellisia etuja asua kämppäkaverin kanssa.
Tässä se on niin hyvin sanottu! Ikinä en ole ollut niin yksinäinen kuin olin huonossa avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin olla lainsäädäntö, joka turvaa kohtuuhintaiset pariterapiapalvelut alle kouluikäisten lasten vanhemmille.
Just näin. Alle kouluikäisten lasten vanhempien erot eivät saisi johtua väsymyksestä ja oman ajan puutteesta. Sitä kun saa nukkua myöhemmin ihan kyllikseen ja omaa aikaa lasten varttuessa!
Pariterapiapalvelut, just joo. Yhteiskunnan pitäisi tuollainenkin maksaa.
Minä en sitten taas ymmärrä mikä siinä pikkulapsi / vauva ajassa on niin hirveää, jos on puoliso joka tukee ja auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Me kahlaamme juuri mieheni kanssa tässä surullisen kuuluisassa pikkulapsivaiheessa. Välillä aina muistuttelen miehelle, että tämä on väliaikaista. :D Olen luvannut kahlata läpi myrskyn ja kiven.
Älä sitten petä lupauksia, kun pikkulapsiaika on ohi.
Pikkulapsiaikaa seuraa tarhaikä, jolloin lapsia kuskataan aamulla ja illalla hoitoon, ruokitaan ja nukutetaan minuuttiaikataululla, sitten myöhemmin voi keskittyä lasten koulunkäyntiin ja harrastusrumbaan jne. Työuraankin pitää keskittyä ja kotia laittaa esittelykuntoon. Kaikki ikäkaudet antavat mahdollisuuden tuhota parisuhde.
Vähän OT mutta..
Vierailija kirjoitti:
ffsdfdf kirjoitti:
Ylipäänsäkin nainen haluaa erota ihan tavallisten arkipäivän erimielisyyksien takia, vaikka peruspilarit, eli rakkaus, luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa. Minulle on joskus nainen sanonut, että ei kestä sitä kun riidellään käytännön asioista, haukkuisin vaikka huoraksi mieluummin. En tule ikinä ymmärtämään, miten parisuhteessa pitäisi olla, että olisin oikeinpäin.
Onneksi tähän "vaivaan" on olemassa lääke, joka vielä toimii 100% sesti. Ei aloita parisuhdetta!
No niin kai tässä on kohta pääteltävä. Tosin sitkeästi sitä vaan toivo elee, kun joskus kuulee legendoja naisista, jotka ihan oikeasti haluavat yrittää myös niiden heikompien aikojen läpi. Siis silloinkin kun ei ole mitään todellisia vaikeuksia, kyllähän alkkiksilla ja väkivaltaisilla on joku kädessä kiinni vaikka hautaan asti. Mutta tavallisia arkipäivän erimielisyyksiä, ei pysty. Ei mitenkään voi selvittää, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin olla lainsäädäntö, joka turvaa kohtuuhintaiset pariterapiapalvelut alle kouluikäisten lasten vanhemmille.
Että jostain pitäis vielä repiä lisää aikaa johonkin terapiassa istumiseen??
Niinpä. Ei realismia nyt keskustelussa. Mihin unohtui tuo, että näillä on kaksoset? Pitäisi olla itestään selvää, että kaksosten vanhemmille myönnetään kunnallinen lastenhoitaja. Tai edes osa-aikainen, jos on talous taantumassa. Mutta sittenhän kaikki muut kuolisivat kateuteen. Vaikka itse asiassa sitä apua pitäisi myöntää kaikille pikkulasten vanhemmille. Vaikka sitten vain kaksi tuntia viikossa.
Niinhän se on, että ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Eikä terapiassa pystytä puuttumaan arjen vuorovaikutuskuvioihin. Pohditaan vain ongelmia, joita vanhemmat keksivät sanoa olevan, vaikka perusluottamusta nakertaakin jokin perustavanlaatuinen asia, joka sitten tuottaa ne ongelmat.
Terapiassa nimenomaan pureudutaan niihin arjen vuorovaikutuskuvioihin, koska niissähän se ongelma on jos ei keskenään olla pystytty ratkaisemaan ongelmia. Ei siitä tietysti mitään apua ole, jos sinne lähtee tuppisuuksi istumaan, eikä avaa ongelmia rehellisesti. Kun ei halua niin ei halua.
Umpiväsyneessä tahmassa on tosi vaikea ajatella että kyllä sitten tulevaisuudessa voin joskus nukkua tarpeeksi. Voisihan ajatella että haudassa voin vihdoin levätä, haluanpa siis sinne; ero sentään lievempi vaihtoehto.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Ei realismia nyt keskustelussa. Mihin unohtui tuo, että näillä on kaksoset? Pitäisi olla itestään selvää, että kaksosten vanhemmille myönnetään kunnallinen lastenhoitaja. Tai edes osa-aikainen, jos on talous taantumassa. Mutta sittenhän kaikki muut kuolisivat kateuteen. Vaikka itse asiassa sitä apua pitäisi myöntää kaikille pikkulasten vanhemmille. Vaikka sitten vain kaksi tuntia viikossa.
Niinhän se on, että ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Eikä terapiassa pystytä puuttumaan arjen vuorovaikutuskuvioihin. Pohditaan vain ongelmia, joita vanhemmat keksivät sanoa olevan, vaikka perusluottamusta nakertaakin jokin perustavanlaatuinen asia, joka sitten tuottaa ne ongelmat.