Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei vaan siivoa (ja tajua miten se väsyttää ja turhauttaa)
19.01.2017 |
Pohjustuksena; suhteen alussa mies siivosi itsenäisesti, mutta se vaan "jäi" yhden työttömyyspätkäni aikana pois. Meillä on muuten rakastava suhde (mies kannustaa ja tukee minua, ymmärtää enimpiä oikkujani ja ongelmiani yms), mutta tämä jäytää pahasti. Tilannetta on jatkunut jo useamman vuoden eikä vaikuta olenko ollut työttömänä vai töissä tai sairaana.
Olen kertakaikkiaan kyllästynyt siihen että saan jatkuvasti patistaa miestä siivoamaan. Aina tulee lupaus että hän hoitaa, ja aina saan pettyä. Esimerkki tältä kuulta; mies lupasi kaksi viikkoa sitten että seuraavan kerran kun lämmitetään sauna, niin hän pesee sen. Mutta aina on tullut jokin painava este (oho meni näin myöhään, väsyttää, no huomenna, nyt heikottaa) miksi sitä ei ole nyt voinut hoitaa. Sama homma imuroinnissa, lupasi että hoitaa maanantaina. No kaivoi imurin esiin tiistaina ja imuroi yhden huoneen, tuli puhelu ja imuri on yhä tuossa odottamassa loppukämpän imurointia.
Ja tämä on kuitenkin jo edistystä, kun aiemmin hän vaan lupasi että joskus hoitaa eikä koskaan hoitanut. Sitten tajusin että pitää sopia päivämäärät milloin asiat hoidetaan (ja siltikin venkoillaan eikä mies edes tajua hävetä).
Mies hokee että ei jaksa viikolla siivota. No joo, on fyysinen työ, mutta kun ei hoida hommia edes viikonloppuna! Sovittiin että pyritään siivoamaan yhdessä lauantaisin aamupalan jälkeen. Aina tulee jotain "tärkeää" miksei voi hoitaa. Käytännössä minä hoidan viikkosiivoukset. Ollaan saatu sovittua tiski- ja pyykkivuorot jotka sentään on pitäneet.
Olen kokeillut jättää täysin siivoamatta. Ei toimi ja minua vaan alkaa oksettaa kun vessa haisee pistävälle virtsalle kuukauden jälkeen eikä mies herää. Joten olen siirtynyt takaisin omaan viikkosiivousrutiiniini ettei kämppä mene ihan paskaksi siivoamattomuuden takia. Olen kokeillut listoja, mutta mies ei niitä käytä ja katso. Ja nyt vähitellen sopinut vuoroja, mutta luistelee niistäkin tosiaan pois. Olen yrittänyt että yhdessä päätetään säännöt (kun valitti listojen kohdalla että yksin ne päätin), vaan ei ala keskustelemaan asiasta (koska aina on jotain "tärkeämpää").
Olen monet kerrat jutellut tästä miehelle, ja ei vaan näytä ymmärtävän miten turhautunut olen jatkuvasti patistamaan ja miten se loukkaa kun tuntuu että mies ei vaan välitä. Jos suutun, niin nalkutan. Jos itken niin silloin mies lupailee tyhjiä. Jos masennun taas siitä kun siivoan yksin niin käskee minun piristyä kun hänelle tulee huono omatunto.
Sentään tekee ruokaa puolet ajasta ja kesäisin ajaa pienen nurmikkomme. Mutta olen kyllästynyt olemaan se joka on päävastuussa ja orkesterinjohtaja siivouksessa. Olen hokenut että jos jotain haluaa lahjaksi antaa niin siivoaa spontaanisti kodin. Ei ole tapahtunut. Olen sanonut että lapsia en ala tehdä, ennenkuin näen että osaa olla omatoiminen siivouksen kanssa. Toteaa vaan että kyllä hän silloin kun lapsi on niin muuttaa tavat (joo niin varmaan). Joten mitä voin enää tehdä?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi aikuista saa aikaiseksi sellaisen sotkun, että tuosta tulee ongelma?
Kun asiaa ajattelee, niin ei se siivo tässä välttämättä ole pahin ongelma, vaan miehen täysi vastuuntunnottomuus ja ajattelemattomuus. Se että ei osallistu tasavertaisesti normaaliin arjen pyörittämiseen. Kyllä se riipaisee kun on jo siinä iässä ja sellaisilla vaivoilla, että lasten tekoa pitäisi vakavasti harkita. Jos mies osoittaa tällaisessa "pikku jutussa" että ei voi kuunnella minua ja arvostaa mielipidettäni, niin lastenteko jää. Nään sieluni silmin miten minä hoidan yksin yöheräilyt, miten vaipanvaihdot jää minulle yms ja mies poimii vaan kermat päältä ja on se "rento iskä" joka vaan leikittää lasta. En ala kodinhuoltaja-lastenhoitajaksi. On minulla muutakin elämää ja haluan yhteisen TASAVERTAISEN arjen.
Ap
No niin Ap, se olis sitten valintojen paikka. Jos itse haluat lapsia,etsi uusi mies. Olen tosissani. Tällä hetkellä vaikutat olevan lähinnä arjen mahdollistaja ja vakipillu. Jos nyt saatte lapsia,olet jatkossa todellakin palvelusväkeä sekä miehellesi että heille; samalla kun näännytät itsesi kuorman alle saavat lapsesi evääksi saman asenteen kuin isällään. Valintoja. Rakkaus on tekoja, ei sanoja,ja teidän tilanteessa teot todella loistavat poissaolollaan. Etköhän sä nyt ole jo tarpeeksi monta kertaa antanut äijälle mahdollisuuden. Jos jästipää ei tajua niin pistä kiertoon vaan ja jatka elämää niillä standardeilla jotka voit allekirjoittaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä siivottavan joku viidensadan neliön talo :D
N.80 neliön rivari pienellä pihalla. Ei edes paha, ja mies luistelee minkä ehtii. Sitä suuremmalla syyllä turhauttaa kun ei ole mikään iso tehtävä pyyhkäistä esim pölyjä kun ei montaa sellaista pintaa ole. Varsinkin kun sisustus on siivousta ajatellen pidetty minimalistisena.
ApMiksi et sitten voisi vain siivota ja mies korvata sen esim. hoitamalla kaupassa käynnin, ruuat, pyykit, jne. Sinulla tulee raskas loppuelämä jos kuvittelet että kaikki voidaan käytännössä jakaa tasan.
No vaikka siksi, että ap:kaan ei tykkää siivoamisesta. Tai siksi, että se mies ei hoida niitä kaupassa käyntejä tai ruuan laittojakaan patistelematta.
Kaikkea ei tarvitse käytännössä jakaa tasan, olet ihan oikeassa että vastuualueita voi jakaa. Mutta jos se toinen ei suostu ottamaan vastuuta mistään, ja joka asiassa pitää toisen olla päällekatsojana ja patistelijana. Ja kyse on pikemminkin asenteesta. Kuka haluaa sellaisen puolison, joka on niin laiska, ettei halua tehdä osuuttaan? Joka tyytyväisenä voi maata sohvalla pelaamassa kännykällä samaan aikaan, kun puoliso pesee yhteisiä pyykkejä tai kokkaa ruokaa kummallekin? Meillä molemmat puuhaa kotona yhteisiä asioita silloin kun niitä tehtävänä on, ja sitten voidaan yhdessä viettää vapaa-aikaa tekemättä mitään. Ei ole sellaista tilannetta, että toisella olisi vapaata samaan aikaan kun toisella on kuusi hommaa tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi aikuista saa aikaiseksi sellaisen sotkun, että tuosta tulee ongelma?
Kun asiaa ajattelee, niin ei se siivo tässä välttämättä ole pahin ongelma, vaan miehen täysi vastuuntunnottomuus ja ajattelemattomuus. Se että ei osallistu tasavertaisesti normaaliin arjen pyörittämiseen. Kyllä se riipaisee kun on jo siinä iässä ja sellaisilla vaivoilla, että lasten tekoa pitäisi vakavasti harkita. Jos mies osoittaa tällaisessa "pikku jutussa" että ei voi kuunnella minua ja arvostaa mielipidettäni, niin lastenteko jää. Nään sieluni silmin miten minä hoidan yksin yöheräilyt, miten vaipanvaihdot jää minulle yms ja mies poimii vaan kermat päältä ja on se "rento iskä" joka vaan leikittää lasta. En ala kodinhuoltaja-lastenhoitajaksi. On minulla muutakin elämää ja haluan yhteisen TASAVERTAISEN arjen.
ApTasavertainen arki on sitä, että seisot miehen selän takana piiskakourassa ja määrittelet mitä se teidän arki on ja jos kaikki ei mene ja tapahdu niin kuin sinä haluat kiukuttelet kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki karkit? Kai siinä teidän arjessa on asioita, joissa sinäkin voit joustaa ja tulla vastaan?
Mikään ei tule teidän suhteessa muutumaan ja silti sinä teet sen lapsen tuollaisen miehen kanssa. Se on jo niin nähty!
Kyllä näissä tapauksessa se pikkulapsi, jolta on karkit viety, on se kiukutteleva mies, jolla ei omasta mielestä ole velvollisuutta tehdä yhtään mitään, koska hänellä on kotona mamma eli vaimo.
Vaimolle sitten kiukutellaan, että ei jaksa yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Siivoojan palkkaaminen ei oikeastaan poista siivousvastuuta. Edelleen jää järjestely, pyykit jne. Toki imuroinnit, lattianpesut ja pinnat jää pois.
Meillä miehellä vähän taipumusta samaan. Astiat jäisi helposti pöytään, pyykkiä ei pese ennenkuin kaappi on tyhjä, roiskeet jättää pyyhkimättä jnejne. Itse tosiaan sanoin, että se on joko siivooja miehen rahoilla tai mies pihalle. No, meillä käy nyt siivooja ja koti pysyy jotenkin kuosissa, mutta joka viikko kyllä saa henkien taistelun käydä että kerää omat vaatteensa, elektroniikkansa, postinsa jne pois lojumasta siivoojan tieltä.
Mutta apeen mies tekee jotain, tiskit ja pyykit ym. Ehkä jopa pukee itse itsensä ja käy töissä. Tekikö ruokaakin ja ei tuonut vääriä asioita kaupasta. Siis ap valittaa imuroinnista ja vessanpesusta, voi kun hirveää.
Lapsikammoinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivooja, mies maksaa. Maksaa tai tekee osansa kotitöistä. Jos on tiukkaa, tingitte muusta. Ei missään nimessä yhtään lasta ennen kuin homma on sujunut kitkatta muutaman vuoden. Jos lusmuilee muissakin asioissa, ei sittenkään.
Voinko siis luottaa siihen, että jos en siivoa, vaimo ei varmasti tule "vahingossa" raskaaksi?
Teillä on ilmeisesti aika paljon isompia ongelmia kuin siivous. Miksi olette menneet naimisiin, jos näkemys perheenlisäyksestä on kovin erilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tiiän tunteen. "Kyl mä siivoisin enemmän ja itsenäisesti jos sä et kokoajan patistais ja nalkuttais asiasta" juu niin vissiin.
Myöntänyt kyllä sen että ei häntä häiritse sotku niin paljoa. Mut en vaan ymmärrä kun edes pöytää ei osata pyyhkiä muruista!!!
Ei ne muruset siinä päydällä ruokaa pyydä.
Se siivoaa kumpaa sotku häiritsee.
No ei! Se siivoaa joka on sotkenut. Ap:n on turha odottaa että mies alkaisi aktiivisemmaksi lastenteon jälkeen. Pahemmaksi se yleensä menee.
Minusta siivouksen ei pitäisi mennä sen mukaan että se siivoaa joka on sotkenut. Se johtaa vaan nopeasti siihen että mies ei esim. tee ruokaa koska sitten hänen pitäisi siivota siitä aiheutuneet jäljet. Mies alkaa vaan ottaa sellaista syötävää jota ei tarvitse "valmistaa" ja huuhtaisee sen yhden kuppinsa syömisen jälkeen.
Ap, olen tosi pahoillani mutta en usko että pystyt itse asiaan vaikuttamaan. Mies joko herää tilanteeseen tai sitten ei ihan oman ymmärryksensä mukaan. Meillä tilanne luisui vuosien saatossa siihen että että tein itse 99% kaikista kotitöistä kun en vaan pystynyt pakottamaan itseäni nalkuttajaksi enkä missään tapauksessa ollut valmis tuhoamaan parisuhdetta päivittäisellä riitelyllä. Ratkaisu oli siis törkeän huonoista vaihtoehdoista hieman vähemmän kamala kuin muut.
ps. Teille jotka ehdottelette että mies saisi kontolleen vain jotkut pyykit ja kaupassakäynnin - minusta ehdotus on surkea. Kaikkein raskaimmat, tylsimmät ja aikaavievimmät hommat jäisivät sitten ihan tietoisella sopimuksella ap:n kontolle. Eikä miehen enää tarvitsisi edes tuntea huonoa omaatuntoa epäreiluudestaan eli tilanteella ei olisi edes teoreettisia mahdollisuuksia enää koskaan korjaantua.
Meillä on vähän sama juttu, miehellä on oma-aloitteisuus hiukan hakusessa. Saattaa esimerkiksi monta kertaa päivitellä sitä, miten jokin pitäisi siivota; "pitäis imuroida, pitäis pestä sauna, vessa pitäis pestä, pitäis pestä mikro, pitäis pestä jääkaappi tää on niin törkynen". Mulle tulee noista päivittelyistä välillä sellainen fiilis, että minunko se pitäis tehdä, kun toinen vaan luettelee hommia eikä kuitenkaan tee niitä? Sitten saattaa kestää kuukausi tai kaksi ennen oikeasti tekee, tai sitten ei tee ikinä. Tiskit, joita ei voi tiskikoneeseen laittaa, makaa tiskipöydällä kunnes minä pesen ne. Pyykkejä sille ei ole edes olemassa, eikä siinä sinänsä mitään, mä pesen ihan mielelläni, koska mun vaatteet on tarkempia siitä, ettei niitä pese miten sattuu ja voin ajoittaa pesemisen niin, että mulla on tietty vaate puhtaana silloin kun tarvitsen sitä. Mutta olen monta kertaa pyytänyt, että ainoastaan keräisi omat kuivat vaatteensa pois narulta. Mutta ei, ei koskaan.
Mä en haluaisi muuta, kun etten joutuisi joka kerta pyytämään, koska en halua olla mikään nalkuttava työnjohtaja. Enkä minäkään väitä olevani täydellinen, joskus tulee laiskoteltua. Siisteyskäsitykset miellän meillä melko samanlaisiksi, joidenkin asioiden kohdalla minä siedän jopa enemmän sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet miehet miehet.. paitsi meillä nuo roolit on täysin päinvastaiset. Siitäkin saa ärsytystä aikaa kun tyttöystävä tekee ruokaa, mutta samalla sotkee lattiat ja kaikki muutkin pinnat sooseilla ja tiskaus jätetään äijän vastuulle -> omat ruoanlaittotaidot ovat edistyneet huimasti tässä jokusen vuoden yhteiselon aikana, koska se on yksinkertaisesti omalta kannalta helpompaa.
Ai niin, ja imuroida ei kuulemma voi kun se kuulostaa niin ärsyttävältä. Pyykkäystä ei voi suorittaa, koska pyykkikone on kellarissa pyykkikassit kuulemmat painavat niin paljon. Olen myös se joka tuo rahat talouteen ja viettää about kolme kertaa vähemmän aikaa kotona. Lupauksia lupauksia, "lomaviikolla teen enemmän", mutta eipä sekään ikinä toteudu.
Piti vähän purkautua kun näissä ketjuissa aina näkee näitä miesyleistyksiä. Ollaanko me yleisesti ottaen niin paskoja?
Aivan uusi ja hämmästyttävä aloitus. Tällaisia ei ole palstalla ollutkaan kuunaan!
Kiitos tuoreudesta AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiska mies kirjoitti:
Teillä on erilaiset siivousstandardit, eikä miehesi tule ikinä muuttumaan. Yritä saada hänet tekemään jotain muita kotitöitä. Minäkään en siivoa, mutta pesen ja ripustan pyykit, käyn kaupassa ja tiskaan.
Miehen puheiden perusteella ne on samat. Vain silloin kun hänen täytyy itse hoitaa, niin hän sokeutuu hetkellisesti. Ruokaa tosiaan laittaa puolet ajasta ja nyt on onnistunut suunnilleen noudattamaan tiski-/pyykkivuoroja (mies herää aina kun astiat ja bokserit on loppu ja kun minun vuoroni alkaa, niin saan suursiivota jotta pinot tyhjenee). Edelleen "vastenmielisemmät" hommata jää minulle. En itsekään mitenkään nauti siivouksesta ja olen keskustellut miehen kanssa että haluan vaihtelua rutiiniin. Tietenkin olisi positiivista jos oppisi jotain asioita hoitamaan, ja olen vähitellen näitä vuoroja meille sopinut. Mutta imurointi oli taas tuota ja ei millään havahdu edes siihen kun sanon että on täysin jättänyt siivoamatta omana vuoronaan. Inttää vastaan vaikka on minulla silmät päässä. Ollaan kuitenkin suurin osa ajasta yhtäaikaa kämpässä, että jos ei ole imuroinut minun nukkuessani, niin...
Ap
Miesyleistyksistä puheen ollen. Ei välttämättä juu tarvita miehiä perseilyyn. Meillä näitä täsmälleen samoja ongelmia, vaikka oon parisuhteessa naisen kanssa... Molemmat ollaan vieläpä ns. naisellisia. Yhtä ikävää tää varmasti on näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat saaneet typerän kasvatuksen. Äidit ovat paaponeet, ja tehneet kaiken pojan puolesta. Siksi siivoaminen on miehille 100% vastenmielistä työtä, jota naisten kuuluu tehdä. Mies voi elää läävässä. Sitä varten on olemassa vaimokone. Miehesi ei ole kasvanut kovin aikuiseksi. Koska aikuinen tekee siivouksen, vaikka inhoaisikin sitä. Aikuinen tajuaa, miksi on siivottava. Vieläpä säännöllisesti.
Suomessa käytettäisiin kotisiivouspalveluja - ylläri, 99% naissiivoajia - jos se olisi edullisempaa. Tavispalkansaajatkin ostaisivat siivoustyötä, ellei se olisi hinnoiteltu pilviin.
Kautta maailman ja historian miehet eivät ole siivonneet. Se kun on sitä naisten työtä. Samoin ruuanlaitto ja pyykinpesu.
Tässä onkin hauska fakta. Mies joutui lapsuudenkodissaan säännöllisesti siivoamaan. Minä en koskaan. Luulisi että tältä pohjalta minä olisin se lusmu. Vaan huomasin yhteen muutettaessa, että kannattaa kunnioittaa toista ja hoitaa yhdessä arkea. Opettelin kaiken mitä siivouksessa tarvitsee tietää ja mitä siivotaan milloinkin. Oli hankala oppia rutiini ihan tyhjästä, mutta pidin omaa siivouskalenteria, jotta muistan mitä siivotaan milloinkin. Lisäksi seurasin miehen rytmiä ja rutiinia, jotta rutiinimme nivoutuisivat yhteen. Vähitellen siivottiin vähemmän ja vähemmän ja seurasin ensin mukana, kunnes aloin hoitamaan siivouksia työttömänä yksin (koska sehän on työttömän homma jos kotona on(?)).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivooja ja kotitalousvähennys<3
Mutta tässä mies pääsee luistelemaan vastuusta. Entä kun tulee ajat että ei tuommoiseen olisi millään varaa, sitten kaikki olisi taas vastuullani.
ApSiitäkö tästä on kyse, että toinen pääsee vähemmällä? Kai sinäkin teet yhtä paljon töitä ja tuot saman verran pättääkää kotiin?
Kymmenessä vuodessa miehet ovat menneet ihan ihmeellisiksi. Mikä vaivaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ulkoistin itseni lopulta tuollaisesta kuviosta. Toki asiaan liittyi muutakin.Ex ja yhtä sottainen jälkikasvu elävät nyt siellä läävässään ja minä tyytyväisenä siistissä kodissa ihan muualla. Aikuisen äidiksi ei vaan jaksa ryhtyä.
Imurointiko mättää? Hankkikaa robotti-imuri.
Ruoho kasvaa pihalla? Robottiruohonleikkuri.
Muruja pöydällä? Lopettakaa murustavan ruoan syöminen tai laittakaa pöydälle joku tabletti, johon ne kerääntyvät, josta ne voi kaataa pois. Samoin muun sotkun voi sellaisesta huuhtaista hanan alla tarvittaessa.
Pölyjä kertyy hyllyille? Hyllyt pois (tai jotain lasivitriiniä tilalle), pölyttävät tekstiilit pois, ilmanpuhdistin käyttöön, tai vain lopeta pölystä stressaaminen.
Vessa haisee? Tähdätkää pönttöön. Meillä riittää kun kusitahrat huuhtaisee kolmessa sekunnissa käsisuihkulla, jos osa olisikin osunut reunoille. Kannellinen roskis verisiä hygistuotteita varten.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se mies, jos joskus haluat onnellisen perheen. Tuo vain pahenee tuosta ajan mittaan (lapsen syntymän jälkeen ei tekisis kotona yhtään mitään), olet miehelle itsestään selvyys, eikä hän tule käsittämään, miksi jätit hänet.
Miehessä on suuri perusvika: ei osaa asettua sun asemaan ja on valmis käyttämään puolisoaan hyväkseen päästäkseen mahdollisimman helpolla.
Olen sanonut ihan suoraan että ennen lapsen tekoa pitäisi olla vankat rutiinit. Ei niitä minään vauvavuotena aleta luomaan. Vaan ei mene jakeluun. Mies ei tietenkään näe ongelmaa. Salaa toivoisin että vaikka katkaisisin jalkani tms jotta mies joutuisi ihan yksin hoitamaan kotia pidemmän aikaa ja joku lamppu välähtäisi päässä.
Ap
Laiska mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiska mies kirjoitti:
Teillä on erilaiset siivousstandardit, eikä miehesi tule ikinä muuttumaan. Yritä saada hänet tekemään jotain muita kotitöitä. Minäkään en siivoa, mutta pesen ja ripustan pyykit, käyn kaupassa ja tiskaan.
Mikset sä siivoa?!? Kuuluu ihan jokaisen ihmisen normaaliin toimintaan. En käsitä että jotkut ihan tosissaan vaan päättää että heidän elämäänsä ei nyt vaan siivous kuulu. Eli otanpa itselleni siipan tuosta ilmaiseksi kodinhoitajaksi. (Tietenkin alkuun pitää poiketa säännöstä sen verran että saa toisen huijattua koukkuun)
Siivosin minä yksin asuessani harvakseltaan. Inhoan siivoamista eikä villakoirat nurkissa haittaa. Minulla on paljon korkeampi kynnys tarttua imuriin kuin vaimolla. Niinpä teen sitten vastavuoroisesti jotain muuta. Sitä paitsi vaimolla menee imurointiin paljon vähemmän aikaa kuin minulla tekemiini kotitöihin.
No näinpä. Mutta tajuat siivoamisen sekä tärkeyden että ärsyttävyysasteen. Minäkin maksan siivoojalle, koska hän tekee minua nopeammin ja tehokkaammin. Voin vaikka ne tunnit tienata itse rahaa. Olisi ihan tuskaa, jos muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka sysäisi vastuun siivouksesta harteilleni. Ei se ole mikään sisäsyntyinen vietti, jotta naiset innoissaan toteuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Siivooja, mies maksaa. Maksaa tai tekee osansa kotitöistä. Jos on tiukkaa, tingitte muusta. Ei missään nimessä yhtään lasta ennen kuin homma on sujunut kitkatta muutaman vuoden. Jos lusmuilee muissakin asioissa, ei sittenkään.
Meillä on yhteiset rahat, joten ei toimi (onneksi raha-asioissa on samanlaiset mielipiteet). Ja edelleenkin mies pääsee itse luistelemaan vastuusta. Joku antoi jo loistavan vertauksen tuossa "se siivoaa ketä häiritsee". Miten siivoojan palkkaus korjaa sitä ongelmaa, että mies ei osallistu arkeen? Joo kämppä on siistimpi, mutta mies luistaa vastuusta. Se ei osoittaisi mitään kuinka tulisi auttamaan lapsen hoidossa. Palkkaisi siihenkin sitten hoitajan? Kaipaan arvostusta ja välitystä, ei sitä voi ostaa rahalla, vaan se tehdään ja näytetään! Muissa asioissa onneksi näyttää välityksensä, mutta tämä on vain jotenkin ylitsepääsemätön asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oli hankala oppia rutiini ihan tyhjästä, mutta pidin omaa siivouskalenteria, jotta muistan mitä siivotaan milloinkin.
Toisin sanoen teillä ei edes ole mitään siivottavaa, mutta siivoat, koska kalenteri käskee?
Jos sä jotain bakteereita luulet hinkkaavasi pois, niin se on täydellisen turhaa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä jaksaa. Ap:nkin mies jaksoi alussa esittää. Etenkin, kun kahden aikuisen kotitaloudessa niitä kotitöitä on aika vähän. Kun on lapsia, kotitöitä on paljon enemmän ja puoliso on tukevammin nalkissa.
Ja miksi kaikki täällä ehdottavat listoja, kun ap on jo niitä huonolla menestyksellä kokeillut?