Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tulee kuvitelma, että "parhaat eivät pitkään viihdy sinkkuna?"
18.01.2017 |
En ole koskaan nähnyt tätä irl. Nopeasti pariutuvat useimmiten ne, joille kelpaa mikä vain...
Kommentit (36)
Mä oon paras ja ennen mulle kelpas mikä vaan ekana osoitti kiinnostusta, mutta ei enää. Jumala minut pelastakoon jos vielä haksahdan. Kai minäkin jotain tasoa saan vaatia, ja jos ei vastaavaa löydy niin olen erittäin mieluusti yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä siitä, että huonoitsetuntoiset ja epävarmat ovat niitä, jotka eivät viihdy pitkään sinkkuna. Itse olen vuosi sitten eronnut yli 10 vuoden suhteesta ja vientiä olisi vaikka kuinka, mutta minä haluan ihan rauhassa ensin selvittää itselleni, minkälaisen kumppanin ja suhteen itse asiassa haluan.
No ainakin omasta kokemuksestani voi sanoa kun oma eroni tuli kaveripiirissä tietoisuuteen niin kaikenlaiset puolitut sinkkumimmit alkoivat tyrkyttää seuraansa. En ehtinyt vuottakaan kokeilla sinkkuelämää kun uusi emäntä oli vallannut asuntoni. Enkä missään vaiheessa ollut tinderissä tai nettitreffeillä. Ja kävinköhän 2 tai 3 kertaa kavereiden kanssa baarissa villinä ja vapaana sinkkuna.
Etenkin tuo sanonta huvittaa, kun näkee ympärillään jos minkälaisia parisuhteessa olevia. Ei voi ihan sanoa, että niihin päätyvät vain ns. paremmat. :,)
Onpa kiva sanonta. Mä olen varmasti sitten paskan ihmisen perikuva, kun en kenellekään ole kelvannut vuosikausiin. Ei se näköjään auta vaikka kuinka yrittäisi olla hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan sama itseänikin ihmetyttää. Sama ku sinkkunaisen aatellaa aina olevan jotenkin ruma ja lihava ja kelpaamaton.mun havainnot tukee ihan päinvastaista!sitten kun ihmettelen pulleiden naisten suosiota niin sanotaan että ne ei olekaan niin ylimielisiä kuin sinä :D heh joo tosi ylimielinen olenkin.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin omasta kokemuksestani voi sanoa kun oma eroni tuli kaveripiirissä tietoisuuteen niin kaikenlaiset puolitut sinkkumimmit alkoivat tyrkyttää seuraansa. En ehtinyt vuottakaan kokeilla sinkkuelämää kun uusi emäntä oli vallannut asuntoni. Enkä missään vaiheessa ollut tinderissä tai nettitreffeillä. Ja kävinköhän 2 tai 3 kertaa kavereiden kanssa baarissa villinä ja vapaana sinkkuna.
En tiedä yrititkö olla humoristinen, mutta tuo kuulosti nyt juuri siltä, että sinulle on kelvannut suunnilleen ensimmäinen, joka oli tarpeeksi innokas muuttamaan luoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut sen koskevan vähän vanhempia. Mitä enemmän ikää tulee, sen epätodennäköisempää on pariutua huonon tai vähän sinnepäin olevan kumppanin kanssa ja hyviä taas ei auta päästää karkuun.
Katkerien akkojen ketju xD "hänellä on huono itsetunto, niin sen on oltava, siksi hänellä on vientiä, miehet haistavat sen! Minä olen parempi olenhan.." happamia.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut sen koskevan vähän vanhempia. Mitä enemmän ikää tulee, sen epätodennäköisempää on pariutua huonon tai vähän sinnepäin olevan kumppanin kanssa ja hyviä taas ei auta päästää karkuun.
Vanhempana sitä on tarkempi seurastaan. Itselläni ainakaan ribole seurasta pulaa, mutta sama pätee kumpaankin sukupuoleen kokemukseni mukaan: ollaan ennemmin ilman kuin "vain jonkun" kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Katkerien akkojen ketju xD "hänellä on huono itsetunto, niin sen on oltava, siksi hänellä on vientiä, miehet haistavat sen! Minä olen parempi olenhan.." happamia.. ;)
Luulisi että siksi ei olisi vientiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa myös huomioon se, että tietyt rajoitteet tai "rajoitteet" vaikuttavat. Aika moni valitsee yksinolon mielummin kuin huonon suhteen, kai sitä sitten entisestä eroon päästyään haluaa pohtia, onko suhde sen arvoinen että luopuu vapaudestaan.
Meillä 40+ veloilla on vaikeaa siksi, että suurimmalla osalla kumppaniehdokkaista on jo lapsia. Se rajaa mahdolliset kumppanit vähiin. En ole ajatellut sen kertovan ns. tasostani mitään - marginaalissa on vain vähän valinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin omasta kokemuksestani voi sanoa kun oma eroni tuli kaveripiirissä tietoisuuteen niin kaikenlaiset puolitut sinkkumimmit alkoivat tyrkyttää seuraansa. En ehtinyt vuottakaan kokeilla sinkkuelämää kun uusi emäntä oli vallannut asuntoni. Enkä missään vaiheessa ollut tinderissä tai nettitreffeillä. Ja kävinköhän 2 tai 3 kertaa kavereiden kanssa baarissa villinä ja vapaana sinkkuna.
En tiedä yrititkö olla humoristinen, mutta tuo kuulosti nyt juuri siltä, että sinulle on kelvannut suunnilleen ensimmäinen, joka oli tarpeeksi innokas muuttamaan luoksesi.
Minulla on ollut onnea hyvien kavereiden suhteen koskien myös naisia. Ja kun noin sanot niin se ensimmäinen joka otti yhteyttä oli juurikin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhailla on varaa valita enemmän, kun heillä on enemmän ottajia. Ei siis ole mitään syytä valita mitään ensimmäistä. Parhaat on kuitenkin luonteeltaan miellyttäviä, eikä esitä että oma hankaluus, itsekkyys, päällepäsmäriys ja minäminäminä-asenne on jotain ihailtavaa ja hienoa ja kertoo jotain hienoa omasta arvostaan. Päinvastoin! Parhaat osaa tehdä kompromisseja ja ymmärtävät näiden tärkeyden ihmissuhteissa.
Parhaat ei aloita näitä ketjuja, joissa sinkkuja haukutaan. Siksi ne onkin parhaita: miellyttäviä ihmisiä, joiden seurassa on mukava olla, jotka ei nosta itseään pyrkimällä laskemaan muita alas (tällainen, jos mikä kertoo huonosta itsetunnosta!) Tällaisten ihmisten ei halutessaan tarvitse yleensä kauaa olla yksin.
Nykyään on jännä tapa kääntää se hienoksi ominaisuudeksi ettei pärjää ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Parhailla on varaa valita enemmän, kun heillä on enemmän ottajia. Ei siis ole mitään syytä valita mitään ensimmäistä. Parhaat on kuitenkin luonteeltaan miellyttäviä, eikä esitä että oma hankaluus, itsekkyys, päällepäsmäriys ja minäminäminä-asenne on jotain ihailtavaa ja hienoa ja kertoo jotain hienoa omasta arvostaan. Päinvastoin! Parhaat osaa tehdä kompromisseja ja ymmärtävät näiden tärkeyden ihmissuhteissa.
Parhaat ei aloita näitä ketjuja, joissa sinkkuja haukutaan. Siksi ne onkin parhaita: miellyttäviä ihmisiä, joiden seurassa on mukava olla, jotka ei nosta itseään pyrkimällä laskemaan muita alas (tällainen, jos mikä kertoo huonosta itsetunnosta!) Tällaisten ihmisten ei halutessaan tarvitse yleensä kauaa olla yksin.
Paitsi jos he eivät ole kauniita koska silloin naiseen ei tutustuta joten luonne jää huomaamatta.
olen luonteeltani hyvin tasainen ja helppo. en suostu kynnysmatoksi mutta en halua toista kynnysmatoksi vaan tasa-arvoisen suhteen. Tulen toimeen melkein kaikkien kanssa. Mieheni saa ottaa joka-aamu valmiin eväsrasian jääkaapista töihin lähtiessään ja puhtaat vaatteet kaapista jne ilman valitusta koska haluan hyvää hänelle.Hoidan pääosan perinteisistä kotitöistä.
Mieheni on hyvin samanlainen ihminen. Helppo, rauhallinen ja avulias. Huumorintajuakin meiltä molemmilta löytyy. Emme riitele juuri koskaan (ehkä kerran vuodessa). Itse en ole todellakaan kaunis. seurustelin vain muutaman miehen kanssa ennen 30 v ikää jolloin löysin nykyisen mieheni. Eli suuren osan ajasta ennen sitä olin sinkku. Kaikki suhteeni ovat alkaneet muuten tutun miehen kanssa. Oletan että koska en ole kaunis niin en kiinnosta miehiä vaikka luonteena onkin helppo. Tai kyllä minua joskus tultiin ravintolassa iskemään mutta olen aina halunnut seurustelussa että on yhteisiä arvoja. Ehkä siksi menetin usein mielenkiintoni jos iskijää kiinnosti lähinnä alkoholi ja musiikki ja minua syvällisemmät keskustelut. Tai sitten iskijä selitti miten hänen 2 vuotiaalla pojallaan on kaikki lelut mitä ikinä haluaa koska halaua hemmotella kun äiti jätti. Minulle tuo lapsi ei ollut lainkaan este koska olen lapsirakas mutta tapa kasvattaa lapsi materialla oli ehdottomasti aivojani vastaan joten kiinnostukseni loppui.
Eli "hyvät" luonteeltaan voivat olla sinkkuja pitkään jos eivät ole kauniita ja toisaalta sen takia että itse kelpuuttavat vain toisen "hyvän" puolisokseen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on jännä tapa kääntää se hienoksi ominaisuudeksi ettei pärjää ihmissuhteissa.
Ahaa. Eli avioeron jälkeen uudelleen pariutumattomuus kertoo vain siitä, että henkilö ei pärjää ihmissuhteissa? Vaikka se eksä olisi ollut pettäjä, väkivaltainen tms., mikä saattaa vaikuttaa henkilön haluun aloittaa uusi suhde?
Jeesus taas tätä ajattelun tasoa. :D
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa myös huomioon se, että tietyt rajoitteet tai "rajoitteet" vaikuttavat. Aika moni valitsee yksinolon mielummin kuin huonon suhteen, kai sitä sitten entisestä eroon päästyään haluaa pohtia, onko suhde sen arvoinen että luopuu vapaudestaan.
Meillä 40+ veloilla on vaikeaa siksi, että suurimmalla osalla kumppaniehdokkaista on jo lapsia. Se rajaa mahdolliset kumppanit vähiin. En ole ajatellut sen kertovan ns. tasostani mitään - marginaalissa on vain vähän valinnanvaraa.
En tiennytkään, että vela-ajatukseen kuuluu myös se, ettei kumppanillakaan saisi olla minkäänlaista jälkikasvua.
Alue: Aihe vapaa
Paitsi kun kyse on miehistä. Hyviä miehiä on niin vähän, että parhaat viedään äkkiä, kolmenkympin jälkeen vapaat ovat luonnevikaisia, tunnevammaisia tai muuten sietämättömiä.