Mun pää hajoaa tän huolen kanssa, kyse vajaa 3 v lapsesta!

Minkään ei pitäisi estää teitä viemästä lasta vaikka yksityiselle neurologille, kun kerta "oireita" on noin paljon. Muistakaa, että vielä lapsen aivoja voidaan kuntouttaa helposti ja vahvistaa esim. niitä aivojen alueita, joita koulussa ja loppuelämässä tarvitaan.  Teini-ikäisenä ja aikuisena on jo myöhäistä. Älkää odottako siihen asti, että ongelmia näkyy. Ehkäiskää ne. Vanhemmat voivat myös kuntouttaa, kunhan joku kertoo heille miten.

Tuttujen as-poika ei saanut riittävästi kuntoutusta lapsena (vanhemmat kielsivät ongelmat). Koulu meni kohtuu hyvin, mutta toisella asteella tuli täysi seinä vastaan. Pahasti näyttää siltä, että poika jää vanhemmilleen peräkammarinpojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin itse samanlainen lapsena. Kukaan ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota huomattaviin vaikeuksiini selvitä ylipäätään ihmisen elämässä. Vaikea Asperger todettiin vasta 22-vuotiaana, kun elämä ei millään ottanut sujuakseen ja sattuman kautta päädyin neuropsyk. tutkimuksiin. Olisin toivonut, että joku olisi ajoissa ottanut oireeni todesta, eikä aina vain selitellyt niitä ujoudeksi tms. Anteeksi, jos tämä kuulostaa painostavalta. Minua kammottaa ajatus, että jollekin toiselle voi käydä niin kuin minulle. Oli nimittäin erittäin rankkaa kasvaa aikuiseksi ilman diagnoosia, kun tiesin, etten ole "normaali", mutta mitään nimeä ja apua ongelmilleni ei ollut.

Tsemppiä. Ja mä as-ihmisen ex-puolisona sanon tän todella sydämestä. Toivottavasti saat tukea nyt.

(Exäkin hyvin rakas, ollaan hyvissä väleissä, mutta parisuhde ei vaan olisi mahdollinen.)

Kiitos, oikeasti. Yllättävää miten paljon tuntemattoman kommentti voi piristää mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista on tuo kaikupuhe?

Meillä on nuorempi poika, täytti äsken 2v 3kk ja minulla on myös ollut tuollainen samanlainen olo jo kauan, että onkohan kaikki ihan kunnossa. :-/ 10 kk iässä alettiin käydä muskarissa ja kerhossa. Siellä vierasti aikuisia ja lapsia tosi paljon alkuun. Jos joku katsoi kohti, tuli kova itku. Toisia vauvoja ei sietänyt ollenkaan, jos joku koski, kova itku tuli aina. Vierastus helpotti tässä välissä, mutta nyt 2v täytettyään on taas tullut kovana. Ei vierasta kuitenkaan kaikkia, joitain tiettyjä vain, mutta silloin saattaa tulla ihan hysteerinen itkukohtaus ja haluaa vain pois, pois. Joitakin kohtaan on tosi reipas. Muiden lasten kanssa leikkii aika reippaasti samassa huoneessa, ei yhdessä, mutta vierekkäin. Välillä on vähän kiinnostunut mitä muut touhuaa ja saattaa mennä vähän matkan päästä katselemaan hetkeksi. Edelleen kuitenkin kavahtaa, jos vaikka jonkun jalka vahingossa hipaisee hänen jalkaa, kun vieretysten leikitään. Joskus saattaa tulla itku.

Kävelemään oppi 1v 5kk iässä, konttasi 1v 2kk alkaen ja ryömimään lähti vasta 10kk vanhana. Kotona aika ketterä, kiipeili aikaisin sohvalle jo muistaakseni ennenkuin käveli. Ulkona kuitenkin motorisesti hyvin arka ja kömpelö. Ei uskalla itse kiivetä esim. liukumäkeen, kovin epävarma epätasaisessa maastossa. Keinumisesta kuitenkin tykkää paljon. Tuolille oppi vasta hiljattain kiipeämään. Kesällä inhosi, jos joutui paljain jaloin nurmikolle tai hiekalle ja tuli herkästi itku, pysähtyi ja halusi, että haetaan pois.

Karkeiden ruokien syöminen oli kauan mahdotonta, niitä alkoi mennä vasta 1v 4kk (niitä 8kk ruokia). Oksensi kökkäreiset ruoat. Vieläkään ei syö itse kunnolla lusikalla. Aiemmin inhosi likaantumista ja nosti käden pystyyn, jos siihen vähän tuli jotain. Nyt on kyllä hiljattain ihastunut ruoalla sotkemiseen...

Vettä pelännyt vastasyntyneestä asti, tai siis kylpyä. Vieläkään ei ole suostunut ammeeseen eikä järveen kesällä. Hysteerinen itku, jos yrittää edes ehdottaa (ei olla väkisin laitettu). Suihku on ollut ok jo melko kauan, alkuun pelkäsi sitäkin. Aiemmin pelkäsi sitäkin, jos oli kulhossa vettä ja oltaisiin uitettu leluja. Nyt hiljattain kokeiltiin uudelleen ja tykkäsi hommasta kuitenkin jo.

Potalle ei ole suostunut vielä kertaakaan istumaan. Joskus pienempänä muutaman kerran pelästyi, kun oli ilman vaippaa ja pissa tuli, niin että itkukin tuli. Nykyään kun oleilee ilman vaippaa, niin pidättelee visusti.

Leikit on yleensä aika samoja autoleikkejä. Ajelee niillä pitkin poikin "mäkiä". Joskus leikkii duploillakin hetken, tekee palapeliä, ajelee nukenrattailla.

Leikkipuistossa kesällä, kun oli ohjattua ryhmätoimintaa (lauluja ym.), ei suostunut sinne muiden kanssa, vaan kierteli pitkin puiston laitoja haahuilemassa. Sama edelleen jos on muita ulkona, menee omia polkujaan jossain kaukana. Sisäjutuissa sama, haluaisi vain mennä jonnekin eri huoneeseen leikkimään. Hysteerinen itku tulee, jos kokee, että pitäisi mennä muskarihuoneeseen ym. En tiedä, voisiko olla jotain ääniyliherkkyyttä? Kerran syksyllä suostui olemaan, kun oli tosi rauhallisesti ja hiljaa laulava muskariope.

Nyt parin kuukauden ajan on alkanut vähän kuin pelätä milloin mitäkin. Alkuun ne oli tuulessa liikkuvat asiat, joita "komensi" huudahtamalla niille hei/ei. Nyt huudahtaa tuota vähän milloin millekin varjoille ja ihmisille, ihan mille vain...

Ei ole vielä päivähoidossa ja on esikoinen. Puhetta/sanoja on alkanut tulla viime viikkoina enemmän. Pitkään oli vain muutama kymmenen sanaa. Nyt kohta ehkä 100, mutta paljon aika epäselviä. Eka sana tuli alle 1v, eka 2-sanainen lause nyt syksyllä ja hiljattain ehkä 3-sanaiseksi luettava yksi lause.

Tunnistaa jo kaikki aakkoset, numerot 0-9, yli 10 väriä. Onko lähinnä kuitenkin outoa, jos osaa nuo jo nyt?

Mulla on lapsi, jotka olisi voinut kuvailla samassa iässä hyvin samoilla sanoilla. Oli pelännyt vauvasta asti vettä, vierastanut ankarasti, vihannut vieraiden kosketusta, esim. piirileikkejä. Kerhossa vetäytyi aina. Tunnisti aakkoset 1,5-vuotiaana, samoin numerot ja värit. Oppi kävelemään 1v3kk iässä, oli pitkään kömpelö ja tykkäsi pienenä keinumisesta. Potalle oppi todella aikaisin.

Nykyään lapsi on eskarilainen, liikunnallisesti ottanut ikäisensä kiinni ja älyllisissä jutuissa omaa luokkaansa. Edelleenkään ei tykkää piirileikeistä tai esiintymisistä, laulaa kyllä kotona mielellään ja nuotilleen. Opettajat sanoivat, ettei tarvitse todellakaan olla huolissaan.

Päivähoito auttoi ainakin meillä noihin omituisuuksiin, ja siellä alkoi syntyä sosiaalisia suhteitakin. Oli toki silloin vanhempikin.

Lapsen päivä oli mennyt upeasti, eipä ollut paljoa toistellut. Oli leikkinyt ja kertoili mulle mitä oli tehnyt, ihan relevantisti. Kotona kysyin, mitä hän haluisi tehdä ja halusi leikkiä leegoilla. Leikkiessä selitti sitten kaikkea että rakennetaas talo ja junarata, tää menis tänne jne. Kait se on vaan seurattava, miten tää homma etenee. Eihän sinne 3 v neuvolaan kauaa ole.

Meidän lapsella ei ole mitään aistiyliherkkyyksiä ollut koskaan, nyt vaan syksystö asti on ollut tosi tarkka, ettei vaikka sormille saa mennä tussia, mutta kuitenkin muovailee muovailuvahoilla. Ehkä teen kärpäsestä härkäsen, pk:ssa oli kaikki tänään jees. Ap

Lisään vielä, että lapsi kyselee nyt paljon, joka asiasta suurin piirtein mitä näkee. Kyselee myös miksi ja milloin-kysymyksiä, mutta enimmäkseen "mikä tää on". Hänellä tuntuu olevan suosikkihokemia, kuten olen 2 vuotta vanha jne. Mutta nyt puhe tuntui olevan ihan järkeenkäypää kun kuuntelin sen lörpöttelyä. Kiitos jälleen asiallisista kommenteista, näin pienestä kun on niin vaikea sanoa. Ap.