Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mun pää hajoaa tän huolen kanssa, kyse vajaa 3 v lapsesta!

Vierailija
18.01.2017 |

Siis. Epäilen vahvasti, että tytöllä olisi as-piirteitä.

Koko elämänsä ollut hyvin hitaasti lämpenevä, sosiaalisesti eteenpäin tuupittava. On valikoivaa puhumattomuutta (vähentynyt) ja rohkaistunut. Mutta mikä mua erityisesti huolestuttaa on:

-lapsen leikki toistaa aina samaa kaavaa
-jatkuvaa kaikupuhetta, joko viiveellä tai samantien, hokee ja toistaa
-ei hypi, ei polje pyörää, arka aina motorisesti ollut
-jotenkin se tunne aina ollut ettei ole ns. "Normilapsi"
-kertova puhe heikohkoa

Mies ei näe mtn ongelmaa, kun itse taas lähipiirin samanikäisiin verrattuna on erilainen. Mä en tiedä mitä tekisin, ottaisinko puheeksi neuvolassa ja pk:ssa. Pk:ssa puhuvat, että hokee sielläkin.

Ottaa normaalisti kontaktia, on alussa ujo ja pidyttyväinen. Leikkii, ei ruutineista tarkka, ei mitään erityistä mielenkiinnonkohdetta. Omasta tilasta tarkka, jos joku tulee iholla, kahvahtaa. Ei tykkää liata käsiään, vauvana söi hyvin sormiruokaa. On vakavahko temperamentiltaan. Olen tehnyt eng, kielisen as-testinkin ja ei saanut riittävästi pisteitä. Tästä olen tapellut jo miehenkin kanssa niin monesti, hän kun ei näe mitään vikaa, normaali kehityksen vaihe jne.

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni vielä ei ole syytä huolestua.

-Tuon ikäisillä lapsilla on usein tietyt leikit mistä pitävät. Tärkeintä on että leikkii, vaikka leikki olisi sama päivästä toiseen.

-Sisäinen puhe ei vielä kolmevuotiaalla ole täysin kehittynyt. Iän myötä puhe mitä luultavammin alkaa käymään sisäiseksi ajatteluksi.

-toiset lapset ovat hyvin arkoja. Itse päiväkodissa töissä olleena voin kertoa opettaneeni ja rohkaisseeeni 5-vuotiasta lasta keinumaan. Tässä kohtaa en siis vielä huolestuisi, vaan pyrkisin kaikin tavoin kannustamaan lasta erilaisiin hyppyleikkeihin jne. Niin se motorinen hallinta alkaa kehittymään. Kehon mittasuhteet ovat pienellä lapsella sellaiset, ettei hän niitä osaa oikein hallita. Iso pää, pitkät raajat verrattuna keskivartaloon.

-narratiiviset tarinankerrontataidot ovat hyvin yksilöllisiä, ja niitä on syytä tukea esittämällä mahdollisimman paljon kysymyksiä pienelle lapselle samalla useampaan otteeseen kerraten puhuttua asiaa. Näin sanavarasto alkaa kehittymään.

Lapsesi on vielä hyvin pieni, ja vaiheessa jossa kehitystä ei kannata liikaa verrata ikäisiinsä.

T. Entinen päiväkotitäti, nykyinen psykologian opiskelija

Vierailija
2/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin itse samanlainen lapsena. Kukaan ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota huomattaviin vaikeuksiini selvitä ylipäätään ihmisen elämässä. Vaikea Asperger todettiin vasta 22-vuotiaana, kun elämä ei millään ottanut sujuakseen ja sattuman kautta päädyin neuropsyk. tutkimuksiin. Olisin toivonut, että joku olisi ajoissa ottanut oireeni todesta, eikä aina vain selitellyt niitä ujoudeksi tms. Anteeksi, jos tämä kuulostaa painostavalta. Minua kammottaa ajatus, että jollekin toiselle voi käydä niin kuin minulle. Oli nimittäin erittäin rankkaa kasvaa aikuiseksi ilman diagnoosia, kun tiesin, etten ole "normaali", mutta mitään nimeä ja apua ongelmilleni ei ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysy päiväkodissa voisiko kelto (kiertävä erityislastentarhanopettaja) tulla seuraamaan lasta päiväksi tai puoleksi päiväksi ja varaatte keskusteluajan havainnoista juttelemiseen. Pistä nuo omat ajatuksesi paperille ja anna luettavaksi, niin ei mene turhaan keskusteluaikaa muistin kaivelemiseen. Kommaan noita kumpaakin yllä olevaa vastaajaa, eli voi olla ihan normaalia, kehityksen vaihteluiden rajoihin menevää, mutta jos on pitkään ollut epäilys, niin kyllä vanhempana kannattaa avata suu ja viedä asiaa eteenpäin. Ihan pienille ei diagnooseja tehdä, mutta jos samat merkit jatkuvat lapsen kasvaessa, on hyvä että on aiempia havaintoja pohjana. Myös kuulo, näkö jne. kannattaa tarkistuttaa, jos ei ole jo.

Vierailija
4/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pyydä päiväkotia kutsumaan paikalle KELTO tarkkailemaan lasta ja keskustele hänen kanssaan, näkeeköhän huolta tai lisätutkimuksen tarvetta. Neuvola ei niissä lyhyissä tarkistushetkissä ehdi tekemään mitään pikkutarkkoja diagnooseja (jos kyse ei ole siis päivänselvästä tapauksesta). Toki pkodin henkilökuntakin usein osaa katsoa "sillä silmällä", he näkevät niin paljon tuon ikäisiä, että se mikä on normaalia ja mikä ei tarttuu heillä kyllä silmään. Mutta keltolla nyt on sitten vähän syvempi koulutus noihin. Ja sitten, jos ja kun (kun omaan korvaan kuulostaa ihan normilta, vähän aralta kolmivuotiaalta) kaikki toteavat lapsesi terveeksi, älä sinä asenteellasi tee hänestä sairasta, jooko? 

Vierailija
5/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kysy päiväkodissa voisiko kelto (kiertävä erityislastentarhanopettaja) tulla seuraamaan lasta päiväksi tai puoleksi päiväksi ja varaatte keskusteluajan havainnoista juttelemiseen. Pistä nuo omat ajatuksesi paperille ja anna luettavaksi, niin ei mene turhaan keskusteluaikaa muistin kaivelemiseen. Kommaan noita kumpaakin yllä olevaa vastaajaa, eli voi olla ihan normaalia, kehityksen vaihteluiden rajoihin menevää, mutta jos on pitkään ollut epäilys, niin kyllä vanhempana kannattaa avata suu ja viedä asiaa eteenpäin. Ihan pienille ei diagnooseja tehdä, mutta jos samat merkit jatkuvat lapsen kasvaessa, on hyvä että on aiempia havaintoja pohjana. Myös kuulo, näkö jne. kannattaa tarkistuttaa, jos ei ole jo.

Kommaan = Komppaan

Vierailija
6/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä menossa " sä oot kiva" hokema.

Leikkii tuolla taas legoilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä tai sitten ei. Luultavasti ei.

Meillä lapsella todettiin dysfasia ja keskittymishäiriö 5-vuotiaana. (Itse aloin epäillä sitä hänellä noin neljä veenä, ja hortoilin sekä dysfasiamääritelmän että ADHD-määritelmän välillä nettiä lukiessani, kunnes saatiin puheterapista lähete tutkimuksiin.) Onneksi ei ylivilkas.

Samanlaista hokemista ja kaikupuhetta, hän ei ymmärtänyt vastauksia, puhe oli myös epäselvää. Mutta lapsesi on vasta vajaa 3 vuotta. Samoin motorisesti kömpelö, mutta olikin kotihoidossa, nykyään (17v ) kaukana kömpelöstä.... juttele neuvolassa, mutta vasta noin 4-5 veellä alkavat pohtia tarkemmin.

Vierailija
8/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauheaa kun äiti haukkuu omaa kolmevuotiastaan vajaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos asiallisista kommenteista. Tytön puheesta vielä, että se on tullut normaalissa aikataulussa, ekat merkitykselliset sanat 1-v, noin vuosi sitten alkoivat ekat 2-sanan lauseet. Muuten lapsi 2v 9 kk ikää. Kelto seurannut viime syksynä, mutta tuolloin oli vasta aloittanut hoidossa ja oli puhumaton, kunnes joulun alla kielenkannat aukesivat.

Ajattelin kysyä pk:ssa, mikä heidän näkemyksensä on, onko normaalin puitteissa vai pitäisikö viim. 3 v neuvolassa pyytää lähetettä eteenpäin. Ap.

Vierailija
10/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullakin asperger-piirteitä, (ei diagnoosia) ja minulle on aina ollut todella tärkeää, että minut on hyväksytty sellaisena kuin olen, kaikkine omituisuuksineni. Muista myös, että lapsi on vielä todella pieni. Jos sinua huolettaa, voit puhua tunteistasi neuvolassa, mutta yritä säästää miestä ja lasta huoleltasi. Joka kerta kun tuntuu, että lapsi on epänormaali, ota hänet kainaloon ja ala lukea tai lorutella. Aika näyttää, tarvitseeko hän erityistukea vai ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
11/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa as-piirteiltä selvästi. Erityisesti tuo kaikupuhe eli ekolalia on aika harvinainen oire, ja yhdistyy vahvasti autismikirjon häiriöihin. Ota asia puheeksi neuvolassa.

🇺🇦🇮🇱

Vierailija
12/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaffepulla kirjoitti:

Kuulostaa as-piirteiltä selvästi. Erityisesti tuo kaikupuhe eli ekolalia on aika harvinainen oire, ja yhdistyy vahvasti autismikirjon häiriöihin. Ota asia puheeksi neuvolassa.

Minä taas olen aina kuvitellut, että kaikupuhetta tulee useimmilla lapsilla jossakin puheen kehityksen vaiheessa. Oma kuopukseni toisteli isoveljeään vielä 2,5-vuotiaana, ja tavalliselta kakaralta vaikuttaa sikäli kuin minulta kysytään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kuulostaa as-piirteiltä selvästi. Erityisesti tuo kaikupuhe eli ekolalia on aika harvinainen oire, ja yhdistyy vahvasti autismikirjon häiriöihin. Ota asia puheeksi neuvolassa.

Minä taas olen aina kuvitellut, että kaikupuhetta tulee useimmilla lapsilla jossakin puheen kehityksen vaiheessa. Oma kuopukseni toisteli isoveljeään vielä 2,5-vuotiaana, ja tavalliselta kakaralta vaikuttaa sikäli kuin minulta kysytään.

Joo, mulla kolme lasta, kaikilla jossain vaiheessa ollut tuota. Normiluokilla (tai no esikoinen on painotetulla yläkoulun luokalla, jonne oli pääsykokeet) koulussa ovat kaikki, ei mitään tuen tarvetta, kaikilla keskiarvot 9:n pintaan.

Vierailija
14/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. Tytön puheesta vielä, että se on tullut normaalissa aikataulussa, ekat merkitykselliset sanat 1-v, noin vuosi sitten alkoivat ekat 2-sanan lauseet. Muuten lapsi 2v 9 kk ikää. Kelto seurannut viime syksynä, mutta tuolloin oli vasta aloittanut hoidossa ja oli puhumaton, kunnes joulun alla kielenkannat aukesivat.

Ajattelin kysyä pk:ssa, mikä heidän näkemyksensä on, onko normaalin puitteissa vai pitäisikö viim. 3 v neuvolassa pyytää lähetettä eteenpäin. Ap.

No, mitä se kelto silloin syksyllä sanoi? Voisiko tulla katsomaan lasta päiväksi uudelleen? Se on sille lapselle kuitenkin todella paljon vähemmän stressaavaa, jos joku seurailee häntä normiympäristössä kuin että lähdetään jonnekin vieraaseen paikkaan tutkimuksiin. Jotenkin kuullostaa, että ap on päättänyt että lapsi on as, eikä mikään päinvastainen lausunto kelpaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. Tytön puheesta vielä, että se on tullut normaalissa aikataulussa, ekat merkitykselliset sanat 1-v, noin vuosi sitten alkoivat ekat 2-sanan lauseet. Muuten lapsi 2v 9 kk ikää. Kelto seurannut viime syksynä, mutta tuolloin oli vasta aloittanut hoidossa ja oli puhumaton, kunnes joulun alla kielenkannat aukesivat.

Ajattelin kysyä pk:ssa, mikä heidän näkemyksensä on, onko normaalin puitteissa vai pitäisikö viim. 3 v neuvolassa pyytää lähetettä eteenpäin. Ap.

No, mitä se kelto silloin syksyllä sanoi? Voisiko tulla katsomaan lasta päiväksi uudelleen? Se on sille lapselle kuitenkin todella paljon vähemmän stressaavaa, jos joku seurailee häntä normiympäristössä kuin että lähdetään jonnekin vieraaseen paikkaan tutkimuksiin. Jotenkin kuullostaa, että ap on päättänyt että lapsi on as, eikä mikään

Siis sanoi, että ei olisi huolissaan, hitaasti lämpenevä vain on. Lapsi ei tuolloin muuta kuin nauranut ja ehkä sanoi kuiskaten jotain. Ja en todellakaan toivo, että olisi as. Vaikka olisikin, mun rakas pieni se on silti. Mutta kun olen asiasta etsinyt tietoa (myös englanniksi) törmään as-oireistoon joka kerta. Ap.

päinvastainen lausunto kelpaa.

Vierailija
16/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tuo kuulostaa ihan tavalliselle 2v9kk lapselle. Kehityshajonta on tuossa iässä vielä tosi suuri!

Vierailija
17/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kuulostaa as-piirteiltä selvästi. Erityisesti tuo kaikupuhe eli ekolalia on aika harvinainen oire, ja yhdistyy vahvasti autismikirjon häiriöihin. Ota asia puheeksi neuvolassa.

Minä taas olen aina kuvitellut, että kaikupuhetta tulee useimmilla lapsilla jossakin puheen kehityksen vaiheessa. Oma kuopukseni toisteli isoveljeään vielä 2,5-vuotiaana, ja tavalliselta kakaralta vaikuttaa sikäli kuin minulta kysytään.

Joo, mulla kolme lasta, kaikilla jossain vaiheessa ollut tuota. Normiluokilla (tai no esikoinen on painotetulla yläkoulun luokalla, jonne oli pääsykokeet) koulussa ovat kaikki, ei mitään tuen tarvetta, kaikilla keskiarvot 9:n pintaan.

Itse asiassa meidänkin kaikupuhuja-lapsille asioiden oppiminen on ollut aika helppoa. Mikä tietysti sekin epäilemättä lasketaan asperger-piirteeksi ;)

18/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Matkiminen ja kaikupuhe on kaksi eri asiaa. Monet varmaan kuvittelevat, että kyseessä on sama asia. 

Suosittelen turvautumaan asiantuntijan arvioon (kelto, neuvolan psykologi).

🇺🇦🇮🇱

Vierailija
19/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olin itse samanlainen lapsena. Kukaan ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota huomattaviin vaikeuksiini selvitä ylipäätään ihmisen elämässä. Vaikea Asperger todettiin vasta 22-vuotiaana, kun elämä ei millään ottanut sujuakseen ja sattuman kautta päädyin neuropsyk. tutkimuksiin. Olisin toivonut, että joku olisi ajoissa ottanut oireeni todesta, eikä aina vain selitellyt niitä ujoudeksi tms. Anteeksi, jos tämä kuulostaa painostavalta. Minua kammottaa ajatus, että jollekin toiselle voi käydä niin kuin minulle. Oli nimittäin erittäin rankkaa kasvaa aikuiseksi ilman diagnoosia, kun tiesin, etten ole "normaali", mutta mitään nimeä ja apua ongelmilleni ei ollut.

Tsemppiä. Ja mä as-ihmisen ex-puolisona sanon tän todella sydämestä. Toivottavasti saat tukea nyt.

(Exäkin hyvin rakas, ollaan hyvissä väleissä, mutta parisuhde ei vaan olisi mahdollinen.)

Vierailija
20/25 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälaista on tuo kaikupuhe?

Meillä on nuorempi poika, täytti äsken 2v 3kk ja minulla on myös ollut tuollainen samanlainen olo jo kauan, että onkohan kaikki ihan kunnossa. :-/ 10 kk iässä alettiin käydä muskarissa ja kerhossa. Siellä vierasti aikuisia ja lapsia tosi paljon alkuun. Jos joku katsoi kohti, tuli kova itku. Toisia vauvoja ei sietänyt ollenkaan, jos joku koski, kova itku tuli aina. Vierastus helpotti tässä välissä, mutta nyt 2v täytettyään on taas tullut kovana. Ei vierasta kuitenkaan kaikkia, joitain tiettyjä vain, mutta silloin saattaa tulla ihan hysteerinen itkukohtaus ja haluaa vain pois, pois. Joitakin kohtaan on tosi reipas. Muiden lasten kanssa leikkii aika reippaasti samassa huoneessa, ei yhdessä, mutta vierekkäin. Välillä on vähän kiinnostunut mitä muut touhuaa ja saattaa mennä vähän matkan päästä katselemaan hetkeksi. Edelleen kuitenkin kavahtaa, jos vaikka jonkun jalka vahingossa hipaisee hänen jalkaa, kun vieretysten leikitään. Joskus saattaa tulla itku.

Kävelemään oppi 1v 5kk iässä, konttasi 1v 2kk alkaen ja ryömimään lähti vasta 10kk vanhana. Kotona aika ketterä, kiipeili aikaisin sohvalle jo muistaakseni ennenkuin käveli. Ulkona kuitenkin motorisesti hyvin arka ja kömpelö. Ei uskalla itse kiivetä esim. liukumäkeen, kovin epävarma epätasaisessa maastossa. Keinumisesta kuitenkin tykkää paljon. Tuolille oppi vasta hiljattain kiipeämään. Kesällä inhosi, jos joutui paljain jaloin nurmikolle tai hiekalle ja tuli herkästi itku, pysähtyi ja halusi, että haetaan pois.

Karkeiden ruokien syöminen oli kauan mahdotonta, niitä alkoi mennä vasta 1v 4kk (niitä 8kk ruokia). Oksensi kökkäreiset ruoat. Vieläkään ei syö itse kunnolla lusikalla. Aiemmin inhosi likaantumista ja nosti käden pystyyn, jos siihen vähän tuli jotain. Nyt on kyllä hiljattain ihastunut ruoalla sotkemiseen...

Vettä pelännyt vastasyntyneestä asti, tai siis kylpyä. Vieläkään ei ole suostunut ammeeseen eikä järveen kesällä. Hysteerinen itku, jos yrittää edes ehdottaa (ei olla väkisin laitettu). Suihku on ollut ok jo melko kauan, alkuun pelkäsi sitäkin. Aiemmin pelkäsi sitäkin, jos oli kulhossa vettä ja oltaisiin uitettu leluja. Nyt hiljattain kokeiltiin uudelleen ja tykkäsi hommasta kuitenkin jo.

Potalle ei ole suostunut vielä kertaakaan istumaan. Joskus pienempänä muutaman kerran pelästyi, kun oli ilman vaippaa ja pissa tuli, niin että itkukin tuli. Nykyään kun oleilee ilman vaippaa, niin pidättelee visusti.

Leikit on yleensä aika samoja autoleikkejä. Ajelee niillä pitkin poikin "mäkiä". Joskus leikkii duploillakin hetken, tekee palapeliä, ajelee nukenrattailla.

Leikkipuistossa kesällä, kun oli ohjattua ryhmätoimintaa (lauluja ym.), ei suostunut sinne muiden kanssa, vaan kierteli pitkin puiston laitoja haahuilemassa. Sama edelleen jos on muita ulkona, menee omia polkujaan jossain kaukana. Sisäjutuissa sama, haluaisi vain mennä jonnekin eri huoneeseen leikkimään. Hysteerinen itku tulee, jos kokee, että pitäisi mennä muskarihuoneeseen ym. En tiedä, voisiko olla jotain ääniyliherkkyyttä? Kerran syksyllä suostui olemaan, kun oli tosi rauhallisesti ja hiljaa laulava muskariope.

Nyt parin kuukauden ajan on alkanut vähän kuin pelätä milloin mitäkin. Alkuun ne oli tuulessa liikkuvat asiat, joita "komensi" huudahtamalla niille hei/ei. Nyt huudahtaa tuota vähän milloin millekin varjoille ja ihmisille, ihan mille vain...

Ei ole vielä päivähoidossa ja on esikoinen. Puhetta/sanoja on alkanut tulla viime viikkoina enemmän. Pitkään oli vain muutama kymmenen sanaa. Nyt kohta ehkä 100, mutta paljon aika epäselviä. Eka sana tuli alle 1v, eka 2-sanainen lause nyt syksyllä ja hiljattain ehkä 3-sanaiseksi luettava yksi lause.

Tunnistaa jo kaikki aakkoset, numerot 0-9, yli 10 väriä. Onko lähinnä kuitenkin outoa, jos osaa nuo jo nyt?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän kuusi