Olettaako mies kuitenkin pohjimmiltaan, että vaimo on "kakkosäiti" hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaako naiset miehestä isukkia? Sitä joka ostaa pikkuprinsessalle lahjoja merkkipäivinä, tekee kaikki hankalat hommat, puolustaa ja suojelee, lepertelee ja lohduttaa kun polveen tulee pipi?

Enpä tunne ensimmäistäkään miestä, joka ei pyykkiä osaisi pestä tai laittaa ruokaa.

Tottakai mies OSAA pestä pyykkiä, ja on sinkkuaikana itse pyykkinsä pessyt, kyse ei ole siitä. Vaan siitä (salaisesta) toiveesta, että se vaimo kuitenkin hoitaisi ne pyykit puhtaaksi, kun se on sellainen naisellinen lämmin kosketus arkeen kun kotona on kaikki valmiina ja hyvin.

Minä olen hakenut äitiä puolisoistani, mutta kodinhoidossa se ei ole näkynyt millään tavalla. Enemmänkin olen halunnut kokea läheisyyden ja turvallisuuden tunteen ja saada kokea olevansa tärkein ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Eksä oletti.

Ja odotti myös ettei se olisi saanut vaikuttaa meidän seksisuhteeseen. 

Jokainen tämmöinen mies sietäis jättää lasten kanssa vanheimpainvapaalle ja nainen töihin. Tulis asioihin vähän uutta näkökulmaa.

Mutta jokainen on puolisonsa itse valinnut. Aina voi vaihtaa, jos ei yhteiselo miellytä. Ja sitten kun nainen tekee niin, niin asia tulee miehelle ihan puskista. Hyvinhän meillä on mennyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan. Tosin tämä on johtanut siihen että vaimo tuntee itensä tarpeettomaksi koska minä en tarvitse häntä mihinkään. Osaan ja hoidan myös itse pyykkin, ruuan, siivoukset sun muut ja viimeisenä myös seksin. Pihtaamiseen ja torjumiseen kyllästyttyäni olen hoidellut seksiasiatkin yksin omatomisesti. Ollaan nykyisin vähän niin kuin kämppiksiä.

t.mies

Sinulla ei ole tullut mieleen, että hommia voisi jakaa? Tee sinä tuo, niin minä teen tämän?

Siis en minä tee yksin meillä kaikkia kotitöitä jos niin ymmärsit, vai mitä tarkoitat? Mutta teen vähintäänkin oman osuuteni kotitöistä. Vaikka vaimo on aikoinaan valittanut siitä että hän joutuu tekemään enemmän kotitöitä, niin se on ehkä enemmänkin ollut sellaista yleistämistä ja uhriutumista. Nyttemmin hän on huomannut että minä teen itseasiassa enemmän kotitöitä ja sekin tuntuu harmittavan, koska hän ei pysty syyllistämään minua tekemättömistä kotitöistä tai että minä olisin kiitollisuuden velassa siitä että hän on tehnyt kotitöt. Seksiä hän yritti käyttää myös kiristyskeinona, joten lopetin senkin tarpeen, totuttelun jälkeen pärjää hyvin ilmankin.

t.mies

Kyllä nää palstamammat siusta syyllisen kaivaa tavalla tai toisella :D

Minä tiskaan ja siivoan ja pesen pyykkiä siten, että en valita koskaan ääneen asiasta tai puhku kuinka vittumaista hommaa se on. Samaten miehen äiti, hänkin tekee eikä valita. Mies on tästä päätellyt, että sekä minä että äitinsä TYKÄTÄÄN tehdä kotitöitä. Hän inhoaa kuulemma itse. Siksi hän mieluummin antaa minun vain tehdä, koska olettaa että minähän teen mielelläni. Olen monta kertaa sanonut, että en todellakaan tykkää niitä tehdä, mutta hän ei jotenkin pääse tuosta kuvitelmastaan eroon. Mies tekee kyllä välillä jotain kotihommia, mutta olettaa siis että minä nautin niiden tekemisestä. Kummallista. Pitäisikö alkaa valittamaan ja kiukuttelemaan aina tiskatessa niin mies uskoisi etten pidä tiskaamisesta?

Uskon että tuossa on jotain perää. Miehet varmasti alitajuisesti haluavat juuri sellaisen äidillisen naisen, joka pitää kodista huolta. Vähän niinkun naiset haluavat sellaisen vahvan ja fiksun miehen, joka pitää perheestä huolta. Itse olen nainen ja tykkään siitä että koti on joten kuten siisti, haluan pestä itse pyykit ja tehdä siivousjutut ja ruuanlaiton omalla tavallani, haluan päättää mitä kaupasta ostetaan jne. Eli siis periaatteessa haluankin tehdä ne kaikki tylsät kotityöt ja olla niistä vastuussa, mutta aika ajoin jos on vaikka huono päivä, niin saattaa vituttaa se että minä teen kaiken ja mies saapuu valmiiseen pöytään ja ottaa vaatekaapista viikatut puhtaat vaatteet. Ja sitten jos mies tekee jotain "miesten hommia", vaikka korjaa jonkun jutun kotona tai kolaa pihan lumesta, niin se on todella ylistämisen arvoinen asia ja hän siitä puhuu ylpeästi "huh, olipa rankka homma mutta kylläpä nyt tuli tehtyä hyvä ja kova työ, huh huh" -meiningillä. Tämä on jotenkin hellyyttävää :)

Mutta tosiaan, väitän että naiset itse vähän niinkun totuttavat miehensä siihen hyvän palvelun tasoon, koska haluavat todistella olevansa hyviä naisia kun pitävät kodin kunnossa tai haluavat juurikin päättää mitä syödään ja miten ne potut kuoritaan.

Toivoisin että hän olisi kiinnostunut terveydestäni, elämänhallinnasta ja muusta sellaisesta mutta olisin minäkin hänen.

Minä en suostu huolehtimaan suurimmasta osasta kotitöitä tai korjaamaan aikuisen ihmisen jälkiä. Tämän vuoksi minua on kutsuttu nipottajaksi ja kaksi parisuhdetta on kaatunut kotityöriitoihin.

Jos pariskunnan molemmat osapuolet käyvät töissä, en näe mitään syytä miksi toisen pitäisi huolehtia siivouksesta, pyykinpesusta ja juoksevista asioista ja toisen tehtävä on vain autella. En myöskään ymmärrä miksi parisuhteen toinen osapuoli olisi vapaa jättämään tavaransa niille sijoilleen ja toisen tehtävä olisi palauttaa ne alkuperäisille paikoilleen sekä muistaa missä kaikki tavarat sijaitsevat.

Jos parisuhteessa toisen pitää ottaa vetovastuu kotitöistä, eikö se toinen voisi välillä olla mies ja vuoroja vaihdettaisiin esimerkiksi vuoden välein?

Vierailija kirjoitti:

Minä tiskaan ja siivoan ja pesen pyykkiä siten, että en valita koskaan ääneen asiasta tai puhku kuinka vittumaista hommaa se on. Samaten miehen äiti, hänkin tekee eikä valita. Mies on tästä päätellyt, että sekä minä että äitinsä TYKÄTÄÄN tehdä kotitöitä. Hän inhoaa kuulemma itse. Siksi hän mieluummin antaa minun vain tehdä, koska olettaa että minähän teen mielelläni. Olen monta kertaa sanonut, että en todellakaan tykkää niitä tehdä, mutta hän ei jotenkin pääse tuosta kuvitelmastaan eroon. Mies tekee kyllä välillä jotain kotihommia, mutta olettaa siis että minä nautin niiden tekemisestä. Kummallista. Pitäisikö alkaa valittamaan ja kiukuttelemaan aina tiskatessa niin mies uskoisi etten pidä tiskaamisesta?

Eikun lopetat nyt kuvittelemasta, että mies ois sinun lapsesi. Teette vaikka työvuorolistat, jos mies ei muuten usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kyllä osasi tehdä kaikkea, kun seurusteltiin ja vielä silloinkin, kun asuttiin kahdestaan. Mutta kun lapset syntyi ja olin äitiyslomat kotona, tein tietenkin kaiken itse, koska eihän työssä käyvää miestä voinut kotitöillä tai lastenhoidolla rasittaa.  Kun palasin takaisin työelämään, kaikki työt jäi edelleen minulle. Eikä se malli oikein ole miksikään siitä muuttunut. Turha on yrittää asiasta puhua, enää ei näköjaan saavutetuista eduista luovuta.

Näin kävi meilläkin ja tunnen muitakin, joten ei tuo harvinaista ole. Miehen suhteen olen luovuttanut ja olen muutenkin vähentänyt kotitöiden tekemistä, että mies on alkanut huomautella, että pitäisi siivota. Joo, sitä odotellessa.

Omat pojat olen kasvattanut sanoen, että koti ei ole kenenkään hotelli. Toinen teki enemmän, toista piti patistaa, mutta omat kämppänsä pojat osaavat hoitaa. Minusta on mukava, kun lapsi soittaa ja kysyy neuvoa tiikerikakun tai lihakeiton tekoon tai sanoo, että ikkunanpesu on kesken.

Meillä on aina myös yritetty opettaa lapsille että jokainen huolehtii omat sotkunsa ja se siivoaa joka sotki. Likaiset astiat suoraan koneeseen ja välipalatarpeet takaisin kaappiiin jne. Kerran viikossa sitten tehdään viikkosiivous yhdessä. Pyykit on meillä pesty pääsääntöisti vanhempien toimesta, mutta lasten on huolehdittava omat likaiset pyykkikoriin ja puhtaat  takaisin kaappeihinsa. Joskus on riidelty aika tavallakin oman huoneen siivouksesta ja siitä että kuka on jättänyt keittiöön sotkunsa siivoamatta. Mutta ilokseni olen huomannut että omilleen muuttaessa omat kämpät ovat kyllä pysyneet todella siistissä kunnossa, vaikka kukaan ei ole enää patistelemassa siivoamaan. Sen vanhana taitaa minkä nuorena oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaako naiset miehestä isukkia? Sitä joka ostaa pikkuprinsessalle lahjoja merkkipäivinä, tekee kaikki hankalat hommat, puolustaa ja suojelee, lepertelee ja lohduttaa kun polveen tulee pipi?

Enpä tunne ensimmäistäkään miestä, joka ei pyykkiä osaisi pestä tai laittaa ruokaa.

Tottakai mies OSAA pestä pyykkiä, ja on sinkkuaikana itse pyykkinsä pessyt, kyse ei ole siitä. Vaan siitä (salaisesta) toiveesta, että se vaimo kuitenkin hoitaisi ne pyykit puhtaaksi, kun se on sellainen naisellinen lämmin kosketus arkeen kun kotona on kaikki valmiina ja hyvin.

Minä olen hakenut äitiä puolisoistani, mutta kodinhoidossa se ei ole näkynyt millään tavalla. Enemmänkin olen halunnut kokea läheisyyden ja turvallisuuden tunteen ja saada kokea olevansa tärkein ihminen.

Juuri tällaista "henkistä äitiä" tarkoitin aloituksessani, en erityisesti kotitöiden tekijää. Vaan sellaista äidin kaltaista välittävää (henkistä) syliä, johon palata kun maailma potkii poikaa päähän.  Sellaista, joka puhaltaa vertauskuvallisesti sen pipin kun sattuu. Ap.

Moni tasa-arvoinen parisuhde on varmaan lipunut tuohon työnjakoon naisen äitiysvapaiden ja hoitovapaiden aikana. Kun nainen on "vaan" kotona ja mies käy kodin ulkopuolella töissä, monista tuntuu luonnolliselta jakaa työt niin. Työnjaosta voi olla yllättävän vaikea palata takaisin vanhaan senkään jälkeen, kun molemmat on työelämässä. Sillä koko ajan työelämässä olleella ei saata olla mitään käsitystä lasten myötä lisääntyneestä työmäärästä, jos ei ole elänyt sitä arkea kotona. Lapsena olleessaan taas oma äiti ne hoiti, nyt omien lasten äiti. Tiedostomatonta pitkälti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiskaan ja siivoan ja pesen pyykkiä siten, että en valita koskaan ääneen asiasta tai puhku kuinka vittumaista hommaa se on. Samaten miehen äiti, hänkin tekee eikä valita. Mies on tästä päätellyt, että sekä minä että äitinsä TYKÄTÄÄN tehdä kotitöitä. Hän inhoaa kuulemma itse. Siksi hän mieluummin antaa minun vain tehdä, koska olettaa että minähän teen mielelläni. Olen monta kertaa sanonut, että en todellakaan tykkää niitä tehdä, mutta hän ei jotenkin pääse tuosta kuvitelmastaan eroon. Mies tekee kyllä välillä jotain kotihommia, mutta olettaa siis että minä nautin niiden tekemisestä. Kummallista. Pitäisikö alkaa valittamaan ja kiukuttelemaan aina tiskatessa niin mies uskoisi etten pidä tiskaamisesta?

Eikun lopetat nyt kuvittelemasta, että mies ois sinun lapsesi. Teette vaikka työvuorolistat, jos mies ei muuten usko.

En minä kuvittele, että mies on lapseni. Kuten kirjoitin, niin hän tekee kotihommia. En koe siis että tarvitsemme mitään vuorolistoja, enkä myöskään nalkuta hänelle jotain mitä hänen pitäisi "uskoa". Tekee osuutensa siis. Mutta pointtini oli että hän kuvittelee että minä nautin kotitöistä, ja hän kuvittelee että äitinsä nauttii kotitöistä. t. se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Odottaako naiset miehestä isukkia? Sitä joka ostaa pikkuprinsessalle lahjoja merkkipäivinä, tekee kaikki hankalat hommat, puolustaa ja suojelee, lepertelee ja lohduttaa kun polveen tulee pipi?

Enpä tunne ensimmäistäkään miestä, joka ei pyykkiä osaisi pestä tai laittaa ruokaa.

Ei kenenkään isä ikinä niitä lahjoja ostanut. Kyllä se äiti hoiti juhlat ja lahjat.

Miten te jaksatte valittaa miehillenne kotitöiden tekemisestä? :o ei ihme että suhteet katuu kun naiset nalkuttaa koko ajan.. Etsikää mies joka arvostaa sitä että teette kotona enemmän ja hemmottelee teitä muuten! Näin minä tein ja olemme onnellisia, eikä kukaan valita, kotona on rento ja hyvä tunnelma.

Luulen etteivät suoraan äitiä etsi, mutta miesten mielestä naiset on tehty palvelemaan miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen myös tästä olevan kysymys, ja siksi suhteet helposti lipsahtaakin siihen "vaimo päättää kaikesta", kun on ensin totuttu että äiti päättää kaikesta.

Näin. Mutta tässä kohdassa se äiti on tehnyt väärin. Ja varsinkin poikalasten äideille pitäisi painottaa, että lopettaa tähän toimintatavan. Eli poikienkin pitäisi tehdä ruokaa, pestä pyykkinsä ja siivota välillä.

Minulla oli juuri tällainen äiti, joka hoiti kaiken puolestani. Ja kesti aika kauan ennen kuin pääsin eroon tästä tavasta.

 

Meillä perheessä tyttöjä ja yksi poika. Tytöt on ilman sanomista tehneet kaikenlaisia hommia kotona, mutta poika ei millään mitään. Ja tämä ei johdu siitä, että olisi erilailla kasvatettu. Ei tyttöjäkään patistettu tekemään, he tekivät ihan omasta tahdostaan. Poika on itsepäinen, ei vaan tee. Sanoo, ettei tarvitse puhtaita vaatteita, ruokaakaan ei tarvii tehdä, voi ostaa valmista jne jne. Huone on sotkuinen ja olen sanonut, että siellä elää kohta loiseläimet, mutta ei kuulema ole  yhtään torakkaa näkynyt....siis mitä teen?

Poika on jo oppinut sen että äiti hoitaa pyytettömästi pojan asiat, vaikka poika ei mitenkään auta asissa tai edes osottaisi että on niistä hyvillään. Hänhän ei tarvitse mitään, vaan äiti tekee ne omasta halustaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksatte valittaa miehillenne kotitöiden tekemisestä? :o ei ihme että suhteet katuu kun naiset nalkuttaa koko ajan.. Etsikää mies joka arvostaa sitä että teette kotona enemmän ja hemmottelee teitä muuten! Näin minä tein ja olemme onnellisia, eikä kukaan valita, kotona on rento ja hyvä tunnelma.

'Etsikää mies'. Samantien voisi etsiä yksisarvisia.

Naisten mielestä miehet on sitä ja tätä hoh hoijaa. Onko epäonnistubnut elämänne aina toisen sukupuolen vikaa?

En ole odottanut, enkä odota nyt enkä tulevaisuudessa. Moni nainen on hoivaviettinsä ja kotikasvatuksensa vuoksi kuitenkin äidin virkaan pyrkinyt. Muutamalle olen joutunut sanomaan, etten ole äitiä vailla, kun ovat yrittäneet "rakkaudella minua kasvattaa". Yleensä viesti on mennyt perille.