Gradu tappaa mut

Kirjoitat vaan sitä. Se tehdään istumalihaksilla. Ja se ei ole mikään mestariteos, joka ihmiset tulevat kumartamaan ja katsomaan kilometrien päästä. Se päätyy tomuttumaan Kaisan kellarikerrokseen (jos Hgin yliopisto), yliopisto saa kymppitonnin, ja sinä oppiarvon.

Itsellä jäi gradu aikoinaan tekemättä, kun kuvittelin kirjoittavani jotain ihmeellistä. Palasin sitten 45-vuotiaana yliopistolle tekemään sen. Älä ole samanlainen. Tee se vaan tavoitteena läpimeno, jossain vaiheessa innostut, jos aihe on oikeasti hyvä.

Pääasia, että viittaukset on kunnossa j.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahistaa jo pelkkä  yliopistossa opiskelu ja pitkät päivät niin paljon etten tiiä pääsenköö ikinä ulos. Oon siis aiemmin tehnyt amkin ja nyt oon yo:ssa 3. vuotta

Kyllä sä pääset!! Ajattele niin, että lopettaminen ei ole vaihtoehto. Saat tehdä ihan mitä vaan muuta (esim. levätä tai keventää lukkaria tai itkeä tai huutaa tai raivota). Mutta et lopeta.

Tee välissä vaikka kivempia kursseja ja muista palkita ittees välillä.

Sitten kohta huomaat, että kurssit alkaa vähentyä jne.

Tsemppiä!

Mitäs tänne kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänne kuuluu?

Rauhoitin kalenterin ja viime päivät olen keskittynyt aiheesta lukemiseen. Samalla olen rajannut käsiteltäviä teemoja.

Ymmärsin, että ajattelin ns. liian laajasti ja yritin löytää ja ymmärtää kaiken. Ja tietoahan on saatavilla loputtomasti ja analysoivana henkilönä tarvittaessa sen kaiken saa myös koskemaan omaa aihetta. Joten luen vielä vähän lisää,että saan riittävän tiedon asian rajaamiseen ja ymmärtämiseen rajauksen kautta.

Hiljalleen paremmat suuntaviivat alkavat muodostua ja sitten voin muokata aiempaa viitekehystä suuntaan, joka toivottavasti ei tunnu itsestä enää niin huonolta.

Ainakin hetkellisesti helpottaa, mutta fiilis vaihtelee tunnista toiseen. Teen kaikesta huolimatta palan kerrallaan, kuitenkin samaan aikaan kokonaisuus mielessä.

Miten muilla?

AP

kannattaa vaan kirjottaa vaikka tuntuis paskalta tekstiltä. Lopulta huomaat, että se vaan valmistuu. Ja tarkastusvaiheessa näät automaattisesti, mitä pitää korjata. Mulla oli niin hassuja lauseita välillä, että huh huh, mutta korjasin ne lopulta. Mä luotin siihen opparin kirjottamisessa, että kaikki muukin on tullu aina tehtyä. Ja tulihan se tehtyä.

Tärkeintä ei ole arvosana vaan sun kehitys. Kun se on valmis, huomaat miten oot kasvanut huimasti. Kärsivällisyys kasvattaa. Iloa ja voimia kirjoittamiseen. Saat sen valmiiksi, kun olet muutenkin onnistunut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänne kuuluu?

Rauhoitin kalenterin ja viime päivät olen keskittynyt aiheesta lukemiseen. Samalla olen rajannut käsiteltäviä teemoja.

Ymmärsin, että ajattelin ns. liian laajasti ja yritin löytää ja ymmärtää kaiken. Ja tietoahan on saatavilla loputtomasti ja analysoivana henkilönä tarvittaessa sen kaiken saa myös koskemaan omaa aihetta. Joten luen vielä vähän lisää,että saan riittävän tiedon asian rajaamiseen ja ymmärtämiseen rajauksen kautta.

Hiljalleen paremmat suuntaviivat alkavat muodostua ja sitten voin muokata aiempaa viitekehystä suuntaan, joka toivottavasti ei tunnu itsestä enää niin huonolta.

Ainakin hetkellisesti helpottaa, mutta fiilis vaihtelee tunnista toiseen. Teen kaikesta huolimatta palan kerrallaan, kuitenkin samaan aikaan kokonaisuus mielessä.

Miten muilla?

AP

Yksi tutkijan vinkki tohon rönsyilyyn: iske joku sivumäärä mielessäsi gradullesi ja muista ettei pituus kerro hyvyydestä, pikemminkin päinvastoin (kun asian osaa kunnolla osaa keskittyä olennaiseen). Jyvitä sitten tuo sivumäärä eri osioihin: Intro x sivua, aineisto ja menetelmät x, tulokset x, diskussio x. Ja sitten noissa sisällä hahmottelet asiat suurin piirtein mistä pitää kirjoittaa. Siinä hoksaat ettet saa koko maailmaa sopimaan siihen vaan on pakko keskittyä niihin asian kannalta tärkeimpiin. Sitten vaan pala kerrallaan kirjoittamaan. Ja totuus jonka moni vois sinulle kertoa: kun olet sen valmiiksi tehnyt sen merkitys kutistuu elämässäsi rusinaksi, tuon nyt ylitsepääsemättömän vuoren... Ja aina kun tuntuu ettet osaa ja olet huonoin, tsekkaa alasi graduja kirjastosta - ei ne muutkaan ole nobelin arvoisia. Tsemppiä! :)

Kiitos 46 konkreettisista neuvoista, testaan molempia!

Jos on muitaki käytännön vinkkejä esim. tiiviiseen ilmaisuun? niin jaa ihmeessä! Toki ymmärrän, että prosessin kuluessa teksti tiivistyy, mutta jos siihen on olemassa jotain muitakin kikkoja, niin en varmaan olisi ainoa hyötyjä.

AP

Ihmiset on erilaisia. Minä kirjoitan aina ensin kappaleet ( teema), siihen sisäänheitto, väittämät, ja siirtymä. Ajattelen nimittäin rakenteena en osina. Sitten stilisoin tekstin, lopuksi oikoluku ja tauko lukea osiota ja loogiikan tarkastus.

Lyö takaisin!