Gradu tappaa mut

Lue Gradutakuu-kirja. Siinä on loistavia vinkkejä. Tsemppiä työhön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan niin kipeästi onnistua siinä (erinomaisen) hyvin, että se epäonnistuu jo sen takia. Kohtalotovereita?

Puhukaa mulle järkeä!

Miksi pitäisi saada laudatur, koska kukaan ei koskaan tule kysymään sen arvosanaa, saati lukemaan graduasi?  Sinne se jää pölyttymään yliopiston kirjastoon muiden kaltaistensa joukkoon ja unholan suohon. Pääasia, että sen saa tehtyä, vaikka sitten kehnolla arvosanalla.

Oon samoilla linjoilla. Sain amk-työstä 1 ja se riitti. Nyt luen maisteriksi. Gradu häämöttää ehkä joskus, mtuta en tajua miksi pitää saada 4/5. En vain tajua. Miksi muuten pitää jatko-opintoihin. Tohtoreiksi ei tarvi kouluttautua ku muutaman hassun. En ymmärrä nyky tohtori-ihailumentaliteettia.

Tein kahdessa kuukaudessa OTMään ja oli mielestäni ihan helppo juttu. C taisi napsahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen menestynyt aiemmissa opinnoissa hyvin ja arvosanalla on väliä itselleni. Jatko-opintoja en ole sulkenut pois, enkä halua sulkeakaan tässä vaiheessa.

Työ etenee kyllä koko ajan eli siinä ei ole ongelmaa.

Ongelma on lähinnä vastakohtainen, uppoan liian syvälle ja liian kauaksi aikaa ja/ saada ajatukset pois arvosanasta ja halusta saada niin hyvä gradu, että se estää luovuutta ja tuntuu, että tekee aivan paskaa jälkeä.

Kiitos 9 asiallisista vinkeistä!

Ap

Oma graduni eteni tuossa ahdistusvaiheessa siten, että artikkeleita aiheesta olin hankkinut laidasta laitaan, joista referoin jotain teoriaan. Aineiston oli kerännyt omasta mielestäni puolivillaisesti, eli vähän liian aikaisin (kuukausi myöhemmin olis kyselylomake näyttänyt aivan toiselta). Ohjaajan mielestä aineisto oli kuitenkin hyvä. Tässä vaiheessa näkökulma aiheeseen muuttui hieman, koska alkuperäinen näkökulma ei olisi saanut keräämästäni aineistosta vastausta. Tässä vaiheessa lähdin hakemaan teoriaa, joka liittyisi aineistooni, eli gradustani tuli käytännössä aineistolähtöinen (aluksi olin ajatellut, että teoria edellä mennään). Teoriaa kirjoittelin ehkä 5-6 viikkoa 45-50 tuntia viikossa, jossa ajassa sitä syntyi noin 60 sivua. Tässä vaiheessa päätin panostaa tuloksiin, joita analysoin ja kirjoittelin kolmisen viikkoa ja tekstiä oli noin 30 sivua. Seuraavaksi palasin teoriaan ja tarkastin, mikä on turhaa, eli mitä ei tuu enää tuloksissa. Teoriasta lähti yli 20 sivua turhaa pois. Seuraavaksi tarkastin vielä tulosluvun, jolloin havaitsin mm. virheitä ja muutaman sellaisen tuloksen, jota en tutkimusongelmissa kysynyt. Tulososiosta karsin melkein puolet turhana pois. Menetelmälukua kirjoittelin kokoajan sitä mukaa, kun jotain tuli tehtyä ja vielä lopussa tarkastin tämänkin. Aivan viimeisessä vaiheessa tuli vielä järjesteltyä sekä teoria- että tulososio aivan uuteen uskoon. Tähän sain paljon vinkkejä ohjaajaltani.

Mutta työn tärkein osa on pohdinta, jossa vedät teorian ja tulokset yhteen. Tähän kannatta panostaa, jos meinaat saada hyvän arvosanan. Vinkkinä sen kirjoittamiseen, että älä toista liikaa itseäsi. Eli mainitse aina yksi keskeinen tulos lyhyesti (joo tää on tietenkin toistoa tulososaan) yhdellä parilla lauseella. Kerro lyhyesti, miten se suhtautuu aiempaan teoriaan, oliko yhdenmukainen vai poikkeava tulos. Seuraavaksi esität oman näkökantasi, mitä tämä tulos tarkoittaa esim. opiskelemasi alan/tutkimasi aiheen kannalta/yleisesti, miksi tällainen tulos saatiin (esim. vahingossa tai esim. hypoteeseissa olet olettanut, että jokin asia olisi muuttunut aiemmasta ja saat tämän tulokseksi, niin viittaa hypoteesiin...).

Pohdintaosion kirjoittamiseen saat varmasti apua tutkimuskirjallisuudesta, josta voit tarkastaa, mitä kaikkea siinä pitää olla (esim. työn luotettavuus ja työn merkitys opiskelemallesi alalle).

Ja loppuun pieni kannustus: gradua aloitatessani en uskonut saavani millään vaadittua 50 sivua ikinä kirjoitettua, enkä tavoitellut mitään korkeaa arvosanaa (Olisin ollut tosi tyytyväinen arvosanaan N tai C). Yhtäkkiä tekstiä oli jopa yli 100 sivua (onneksi), josta oli helppo karsia turhaa. Lopullinen sivumäärä oli noin 80 ja arvosanaksi sain E:n. Osa perusteluista noinkin hyvään arvosanaan oli mm. oma työpanos, laadukas pohdinta, työn johdonmukaisuus sekä aiheen ja näkökulman valinta (aihetta ei ollut juuri tutkittu tästä näkökulmasta aiemmin). Pientä miinusta oli tullut teoriaosiosta, jossa oli pari pientä epäloogisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan niin kipeästi onnistua siinä (erinomaisen) hyvin, että se epäonnistuu jo sen takia. Kohtalotovereita?

Puhukaa mulle järkeä!

Miksi pitäisi saada laudatur, koska kukaan ei koskaan tule kysymään sen arvosanaa, saati lukemaan graduasi?  Sinne se jää pölyttymään yliopiston kirjastoon muiden kaltaistensa joukkoon ja unholan suohon. Pääasia, että sen saa tehtyä, vaikka sitten kehnolla arvosanalla.

Oon samoilla linjoilla. Sain amk-työstä 1 ja se riitti. Nyt luen maisteriksi. Gradu häämöttää ehkä joskus, mtuta en tajua miksi pitää saada 4/5. En vain tajua. Miksi muuten pitää jatko-opintoihin. Tohtoreiksi ei tarvi kouluttautua ku muutaman hassun. En ymmärrä nyky tohtori-ihailumentaliteettia.

Mulle jatko-opinnot on se juttu ensisijaisesti mielenkiinnosta alaan, ja toissijaisesti siksi, että ikää on jo vähän enemmän. Tutkijanhommissa alallani siitä ei ole haittaa. Ihailusta en piittaa. Työllistyminen ei ole päällimmäinen stressinaiheeni, työpaikka on ja pitkä kokemus. Kyllä se iso G:kin siitä käynnistyy, kun saan tämän tyhjäkäynnin pois päältä - lapsi muutti juuri pois kotoa, joten siviilissä on alkanut uusi elämänvaihe, johon tarvitsee hetki totutella, en ole hetkeen saanut tartuttua mihinkään :)

1

Vierailija kirjoitti:

Aineistot kerätty ja sivukaupalla muistiinpanoja, mut jos joku muu vois tehä sen ite kirjotustyön?

Minä taas voisin kirjoittaa, mutta aineiston keruu ei kiinnosta.

Mulla ainoastaan AMK-oppari ja sekin tappaa. Suunnitelmaa tekemässä ja koen kirjallisuuskatsauksen ongelmallisena. Mä en vain tajuu, mitä kaikkea aikaisempaa teoriaa tarvitsen.

Kiitos hyvistä vinkeistä taas! Tekstiä(kin) mulla kyllä syntyy, yleensä liikaakin eli karsiminen on tuttua täälläkin.

Pidän opiskelemastani alasta paljon ja vuodet yliopistolla on mennyt tosi nopeasti. Ehkä osa ahdistusta syntyy myös siitä, että aika on mennyt niin nopeasti, enkä koe asiantuntijuuteni olevan (vielä) riittävää. Samalla jään arvioimaan tekstin laatua liian aikaisin, kun nyt pitäisi vain syöttää kaikki paperille ja vasta myöhemmin palata arvioimaan laatua.

Ohjaajan ja kavereiden mielestä teksti on hyvää ja kulkee oikeaan suuntaan. On vain ahdistavaa tehdä työtä, jos itsestä tuntuu täysin vastaiselta.

Yritän sisäistää, että kyseessä on vain opinnäyte ja asiantuntijuus kasvaa työelämässä edelleen.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan niin kipeästi onnistua siinä (erinomaisen) hyvin, että se epäonnistuu jo sen takia. Kohtalotovereita?

Puhukaa mulle järkeä!

Miksi pitäisi saada laudatur, koska kukaan ei koskaan tule kysymään sen arvosanaa, saati lukemaan graduasi?  Sinne se jää pölyttymään yliopiston kirjastoon muiden kaltaistensa joukkoon ja unholan suohon. Pääasia, että sen saa tehtyä, vaikka sitten kehnolla arvosanalla.

Oon samoilla linjoilla. Sain amk-työstä 1 ja se riitti. Nyt luen maisteriksi. Gradu häämöttää ehkä joskus, mtuta en tajua miksi pitää saada 4/5. En vain tajua. Miksi muuten pitää jatko-opintoihin. Tohtoreiksi ei tarvi kouluttautua ku muutaman hassun. En ymmärrä nyky tohtori-ihailumentaliteettia.

Mulle jatko-opinnot on se juttu ensisijaisesti mielenkiinnosta alaan, ja toissijaisesti siksi, että ikää on jo vähän enemmän. Tutkijanhommissa alallani siitä ei ole haittaa. Ihailusta en piittaa. Työllistyminen ei ole päällimmäinen stressinaiheeni, työpaikka on ja pitkä kokemus. Kyllä se iso G:kin siitä käynnistyy, kun saan tämän tyhjäkäynnin pois päältä - lapsi muutti juuri pois kotoa, joten siviilissä on alkanut uusi elämänvaihe, johon tarvitsee hetki totutella, en ole hetkeen saanut tartuttua mihinkään :)

1

Sullahan on hyvä tilanne! Pilko työ pieneen osiin ja kirjoita alkuun jostakin kohdasta, mistä kiinni saat, ja tekstiä alkaa syntyä!

Ei sinua gradu voi tappaa: ainoastaan reagointitavat käsitellä tilannetta on tappavaa🤔

Riippuu alasta, mutta sanoisin että jatkon kannalta gradun aihe on jopa tärkeämpi kuin arvosana. Kuulosti kyllä sille, että aihe on sinulla kohdallaan ja tiedät mitä teet.

Samanlaisten tunteiden kanssa kamppailevat myös ammattitutkijat ja toki varmaan myös esim. taiteilijat. Jossain vaiheessa oma työ vaan TUNTUU täysin mitättömältä, mitä se ei tietenkään ole, jos asiaan panostaa. Yritä päästä sen tunteen ohi. Oma intohimo ja itsevarmuuskin kyllä välittyvät opinnäytetyöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan niin kipeästi onnistua siinä (erinomaisen) hyvin, että se epäonnistuu jo sen takia. Kohtalotovereita?

Puhukaa mulle järkeä!

Miksi pitäisi saada laudatur, koska kukaan ei koskaan tule kysymään sen arvosanaa, saati lukemaan graduasi?  Sinne se jää pölyttymään yliopiston kirjastoon muiden kaltaistensa joukkoon ja unholan suohon. Pääasia, että sen saa tehtyä, vaikka sitten kehnolla arvosanalla.

Eikös C riitä jatko-opintoihin?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu alasta, mutta sanoisin että jatkon kannalta gradun aihe on jopa tärkeämpi kuin arvosana. Kuulosti kyllä sille, että aihe on sinulla kohdallaan ja tiedät mitä teet.

Samanlaisten tunteiden kanssa kamppailevat myös ammattitutkijat ja toki varmaan myös esim. taiteilijat. Jossain vaiheessa oma työ vaan TUNTUU täysin mitättömältä, mitä se ei tietenkään ole, jos asiaan panostaa. Yritä päästä sen tunteen ohi. Oma intohimo ja itsevarmuuskin kyllä välittyvät opinnäytetyöstä. 

Kiitos! Tämä helpotti paljon. Ylipäätään se tieto, ettei ole yksin. En tiedä kaunistelevatko monet kaveripiirissäni prosessia, kun muilla tuntuu sujuvan ilman tällaisia ajatuksia. Vai eivätkö he ajattele ylipäätään koko asiaa vastaavalla tavalla.

Ja tottahan se on, että (omia) reagointitapoja varmasti voisi kehittää. Vinkkejä siihen??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä vinkeistä taas! Tekstiä(kin) mulla kyllä syntyy, yleensä liikaakin eli karsiminen on tuttua täälläkin.

Pidän opiskelemastani alasta paljon ja vuodet yliopistolla on mennyt tosi nopeasti. Ehkä osa ahdistusta syntyy myös siitä, että aika on mennyt niin nopeasti, enkä koe asiantuntijuuteni olevan (vielä) riittävää. Samalla jään arvioimaan tekstin laatua liian aikaisin, kun nyt pitäisi vain syöttää kaikki paperille ja vasta myöhemmin palata arvioimaan laatua.

Ohjaajan ja kavereiden mielestä teksti on hyvää ja kulkee oikeaan suuntaan. On vain ahdistavaa tehdä työtä, jos itsestä tuntuu täysin vastaiselta.

Yritän sisäistää, että kyseessä on vain opinnäyte ja asiantuntijuus kasvaa työelämässä edelleen.

AP

Kannattaa kuunnella ohjaajaa ja opiskelukavereiden palautetta. Kuulostaa hyvältä, jos sieltä tulee kehuja. Tosin vaikutat järkevältä ihmiseltä, kun pitäydyt silti kriittisenä, ja näin pitääkin olla. Olet sisäistänyt hyvin myös asian, että kyseessä on opinnäytetyö, eli tässä vaiheessa ei voikaan olla vielä mikään huippututkija. Toki tutkimallasi alalla olet varmasti jonkin sortin asiantuntija, ja tämän asiantuntijuutesi varmasti tuot työssäsi esiin. Älä suotta soimaa omaa tekstiäsi, ole mieluummin ylpeä siitä mitä olet jo saanut aikaan, aika moni kokee tossa vaiheessa, että oma tuotos on ihan syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan niin kipeästi onnistua siinä (erinomaisen) hyvin, että se epäonnistuu jo sen takia. Kohtalotovereita?

Puhukaa mulle järkeä!

Miksi pitäisi saada laudatur, koska kukaan ei koskaan tule kysymään sen arvosanaa, saati lukemaan graduasi?  Sinne se jää pölyttymään yliopiston kirjastoon muiden kaltaistensa joukkoon ja unholan suohon. Pääasia, että sen saa tehtyä, vaikka sitten kehnolla arvosanalla.

Oon samoilla linjoilla. Sain amk-työstä 1 ja se riitti. Nyt luen maisteriksi. Gradu häämöttää ehkä joskus, mtuta en tajua miksi pitää saada 4/5. En vain tajua. Miksi muuten pitää jatko-opintoihin. Tohtoreiksi ei tarvi kouluttautua ku muutaman hassun. En ymmärrä nyky tohtori-ihailumentaliteettia.

Tässä kohdin eri mieltä. Ymmärrän erittäin hyvin, että haluaa tehdä asian hyvin ja saada aikaiseksi jotain. Musta tietynlainen kunnianhimo on hyvä polttoaine opintoihin. Ei oo mitään väärää siinä, jos haluaa tehdä asiat kunnolla. Kaikkien ei tarvitse, mutta halutessaan saa yrittää.

Tiedän niin hyvin sen paineen, joka aiheutuu itse asetetusta arvosanavaatimuksesta. Loppujen lopuksi tärkeää on kirjoittaa matalalla kynnyksellä ja uskaltaa myös väittää sellaisia asioita, joista ei välttämättä ole ihan varma. Minulle sanottiin joskus, että gradun ei tarvitse sisällöltään tyhjentää pajatsoa ollakseen hyvä, mutta näkökulmassa ja kysymyksenasettelussa tulee olla jotakin uutta.

Minun graduni ylitti pituusvaatimuksen hurjalla 50 sivulla, mutta sain siitä parhaan mahdollisen arvosanan ja myös gradupalkinnon. Nyt teen väitöskirjaa, joka on osaltaan myös tuskaista mutta siinä mielessä helpompaa, ettei tässä vaiheessa arvosanatavoite ole ykkösenä mielessä, sillä opinnot ovat niin paljon muutamin kuin se monografia, jota teen.

On hyvä, jos tekstiä syntyy helposti. Vaikka oma ajattelu tuntuisi kypsymättömältä, kannattaa omaan pohdintaan kuitenkin panostaa, sillä tällaisen pohdinnan tekeminen ei helpota lisää lukemalla. Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin tiedostat, mitä kaikkea et tiedä.

Paras gradu on valmis gradu, mutta se pitää uskaltaa myös päästää käsistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan niin kipeästi onnistua siinä (erinomaisen) hyvin, että se epäonnistuu jo sen takia. Kohtalotovereita?

Puhukaa mulle järkeä!

Miksi pitäisi saada laudatur, koska kukaan ei koskaan tule kysymään sen arvosanaa, saati lukemaan graduasi?  Sinne se jää pölyttymään yliopiston kirjastoon muiden kaltaistensa joukkoon ja unholan suohon. Pääasia, että sen saa tehtyä, vaikka sitten kehnolla arvosanalla.

Oon samoilla linjoilla. Sain amk-työstä 1 ja se riitti. Nyt luen maisteriksi. Gradu häämöttää ehkä joskus, mtuta en tajua miksi pitää saada 4/5. En vain tajua. Miksi muuten pitää jatko-opintoihin. Tohtoreiksi ei tarvi kouluttautua ku muutaman hassun. En ymmärrä nyky tohtori-ihailumentaliteettia.

Niin mihin se riitti? Siihen, että pääsit jatkamaan eteenpäin lukemaan maisteriksi? Vai siihen, että sluibailit läpi ja asiantuntijuutesi taso aiheesta on nyt tasoa mitä?

Ehkä tämä on juuri se syy, miksi.

Homman visualisointi auttaa. Aikoinani ostin mustakantisen A4-kokoisen vihkon ja sinne hahmottelin hommaa. Yhtenä päivänä sain tehtyä 30 sivua taulukoita, kun sain aineiston laskettua. Aineiston keruu ja teoriaosio olivat vaikeimmat nakit. Teoriaa on noin 20 sivua ja koko pituus 80. Taisi mennä suurin osa ajasta teoriaan. Suhteessa ainakin. Myös teorian luku kesti. Tein gradua tammikuusta loka-marraskuuhun, joten hyvin oli aikaa.

Mua ahistaa jo pelkkä  yliopistossa opiskelu ja pitkät päivät niin paljon etten tiiä pääsenköö ikinä ulos. Oon siis aiemmin tehnyt amkin ja nyt oon yo:ssa 3. vuotta

Gradu elää koko kirjoitusvaiheen ajan.

Aloita helpoimmasta asiasta josta tiedät eniten.

Tee sisällysluettelo otsikkotasolla.

Kun olet kirjoittanut gradun tiedät miten se olisi pitänyt tehdä.

Jutut mitkä kannattaa tehdä hyvin jo heti alussa:

Tiivistelmä

Metodiikka

Johtopäätökset

Viitteluettelo