"Vaimolla on pitkä lista vaatimuksia, millainen minun pitäisi olla"

Olin ennen tällaisessa suhteessa, kunnes opin ottamaan itseäni niskasta kiinni. Suhde loppui riidellen, ja jonkin aikaa mietinkin teinkö oikein. Ajan kuluessa huomasin tehneeni. Nyt olen suhteessa, jossa molemmat tekevät kompromisseja. Huomaan, että olen paljon rennompi, enkä "nurkkaan ajettu koira", joka ei halua mennä töiden jälkeen kotiin. Huomaan samaa monen kaverinkin suhteessa. Muistan myös, kuinka paljon vaati itseltä rohkeutta, että aloin pitää omia puoliani. Ja hyväksyin senk, että saatoin jäädä yksin. Hetkeksi jäinkin. Olin ollut itse osasyyllinen kohteluuni. Jos olisin alusta alkaen pitänyt puoleni paremmin, asiat olisivat ehkä menneet eri tavalla. Olin heikko, nyt olen vahvempi, ja sen myötä myös huomattavasti onnellisempi.

Kasvukivut koettu, 29 v.

Ymmärrys siitä, milloin parisuhde on muuttunut sairaaksi, kiusaamisella toimivaksi valtarakenteeksi on monella todella hukassa. Mieti tarkkaan, kenen kanssa lisäännyt.

Mies 34

Just näin on käynyt meillä. Olen vain luuseri ja syyllinen kaikkeen. On ruvennut viina maistuun. En tiedä enää mitä tekis. Itken vain.

Luuseri. 48v

"En ole enää mitään"

Menimme naimisiin 27-vuotiaina, kaikki oli ihanaa pari ensimmäistä vuotta. Sitten alkoi muutosprosessi, joka kehittyi täysin edellä olevan artikkelin mukaisesti. Muutos tapahtuu hiljalleen, kunnes muutaman vuoden kuluttua havahduin, että elin täydellisessä komentotaloudessa, käyttöesineenä täysin itsekeskeiselle ihmiselle. Tarinalla on onnellinen loppu, löysin ihanan ystävän ja elämme nyt yhdessä, toisiamme arvostavassa suhteessa.

vapautunut 46 v.

En ole enää mitään. Kuorsaan ja häiritsen. Meillä on kaksi pientä lasta, ja naiseni haluaa olla kaunein ja paras kaikessa. En jaksa! Olemme olleet yhdessä neljä vuotta.

Antti 23 v.

Edellisessä parisuhteessa, vuosi ennen eroa kävimme parisuhdeterapiassa. Siellä kolme naista sätti minua siitä, etten tehnyt tarpeeksi parisuhteen eteen ja huomioinut vaimoa. Mitään minun sanomaani seikkaa ei otettu huomioon - ei edes pyyntöäni siitä, että ex-vaimo ei vetäisi kännäysreissullaan yhteistä tiliä miinukselle, koska lapsille pitää voida seuraavallakin viikolla ostaa ruokaa. Tein pitkää päivää ja huolehdin lapsista illat yösyöttöjä myöten sekä vein heidät aamulla tarhaan. Koin olevani lasteni osalta yksinhuoltaja siitä hetkestä, kun illalla saavuin kotiin.

yh-isä 44 v.

Ihan hyvä, että asiasta aletaan viimein puhua. Tunnen monia ruuhkavuosien keskellä eläviä stressaantuneita miehiä, jotka kokevat ettei mikään riitä. On henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Vaimojen mielikuva hyvästä elämästä on täydellisyydessään niin vinoutunut, ettei kukaan pysty sellaista rakentamaan. Pitäisi oppia sietämään keskeneräisyyttä ja nauttia pienistä asioista. Elämän pitäisi olla muutakin kuin suorittamista!

Antsa 45

Mainonta aina seuraa yhteiskunnan ajankuvaa. Siellähän miehille on jo kauan ollut varattuna perheen idiootin rooli. Pohjat lyö parhaillaan pyörivä mainoskampanja, jossa imbesilli mies on sentään oppinut yhden ainoan asian, käyttämään Bonuswayta. Kuvitelkaa, jos spotissa roolit olisivat toisinpäin. Kuvattaisiin naista näin alentavasti. Mikä hirveä huuto siitä syntyisikään.

Tähystäjä, 64 v.

Nainen, tunnistatko itsesi miesten kuvauksista?

Kuulostavatko miesten kuvaukset tutuilta? Pompotatko miestäsi ja esitätkö hänelle yksipuolisia vaatimuksia? Miten tähän on ajauduttu?

Vierailija kirjoitti:

Nainen, tunnistatko itsesi miesten kuvauksista?

Kuulostavatko miesten kuvaukset tutuilta? Pompotatko miestäsi ja esitätkö hänelle yksipuolisia vaatimuksia? Miten tähän on ajauduttu?

JOSEFIINA BARAKA

josefiina.baraka@iltalehti.fi

Mika Martikainen · 

Kotka

Oma valinta ja ulos voi heittä puolin toisin jos ei kiinnosta tosin rahaa se maksaa mutta loppu peleissä ei se huorissa käyminenkään ilmasta ole....tosin kun rahaa on mikä ettei on ainakii varaa valita eikä buranaa tartte päänsärkyyn eikä kunnella iänikuista sukulais syndroomaa.

Tomek Nowak · 

Turku

Voidaanko jo lopettaa tämä keskustelu? Naisilla on aina ollut kovat vaatimukset mutta aikaisemmin naiset ovat tarvinneet jonkun elättämään heidän perheensä. Nykyään tätä tarvetta ei enää ole,

Itse olen antifeministi mutta kannatan tasa-arvoa (olen equalisti) ja tasa-arvon nousun vuoksi naisilla on tänä päivänä varaa valita tai olla yksin. Naiset ovat kautta aikojen hallinneet perhe-elämää esim. seksin avulla.

Miehet! Muuttakaa asennoitumistanne tai olkaa yksin mutta lopetetaan valittaminen!!!!

Janne Leikkanen · 

SAMK - Satakunta University of Applied Sciences

Samaa mieltä. Jos tulee semmonen mimmi josta kannattaa pitää kiinni niin sitten pitää. Jos ei, niin sitten antaa mennä menojaan.

Jalmari Potlakka · 

Ex Aliluutnantti yrityksessä Merivoimat - Finska Marinen - The Finnish Navy

Valittaminen tasa-arvoon menosta vai miehen arvostuksen puutteesta vai tällaisista jutuista ?

Onko mielestäsi vaihtoehtoina asennoitumisen muutos tai yksin olo, tuleppa tälle vuosikymmenelle/sadalle jo. Miehelläkin on oikeus vaatia asiallista käytöstä ja yhtäläistä kohtelua suhteessa. Ei me eletä yhden neuvon varassa vaan vaihtoehtojen, on hienoa että ollaan erilaisia, muuten Aatu olisi onnistunut rodunjalostuksessaan...

Melkoisia reppanoita nuo miehet. Tosin meilläkin tilanne oli tuollaista kun vaimo oli raskaana. Teit mitä tahansa, niin päin kettua se meni. Hampaat irvessä kuuntelin sitä vittuilua, mutta toki se helpotti sitten jossain vaiheessa. Mutta kyllä siinä eri oli muutaman kerran mielessä.

Tomek Nowak · 

Turku

Jalmari Potlakka 

Valittaminen kaikesta. Tasa-arvo on hyvä asia mutta ei maailman tärkein. Usein kuulen että tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu, tiedoksi vaan kaikille, sitä ei tulla koskaan saavuttamaankaan.

Toki mieskin saa vaatia, jokaisella meillä on siihen oikeus, niin naisilla kuin miehilläkin. Jos nainen olisi pystynyt elättämään itsensä 100 vuotta sitten niin nainen olisi tehnyt sen. Aivan sama onko vuosi 2017 vai 1917. 

Sama asia tapahtuu kaikissa maissa missä nainen voi olla itsellinen. Naiset ovat aina olleet elintason perään mutta nyt he voivat tarjota sen elintason itse.

Topi Tapaskola

Mun mielestä näistäkin asioista on hyvä puhua. Joillekin tamaroille on hyvä pistää kovaa kovaa vastaan niin kauan että ymmärtää että molempien pitää tehdä kompromisseja. Jos vain otat kuraa niskaa ja olet tossu niin sua haukutaan loputtomasti. Sitten kun molemmat ovat samalla tasolla myöntäen omat virheensä niin tasa-arvoinen keskustelu voi alkaa. Kun pistät vastaan niin olet tietysti itsekin syyllinen riitoihin mutta mikä muu herättää mäkättäjän. On hyvä miettiä rehellisesti myös omia vajaavuuksiaan. Harvoin vain toinen on oikeassa ja toinen väärässä.

Kia Kääriäinen

Kyllä kumppania pitää kunnioittaa puolin ja toisin ja hyväksyä toisen "viat" ja ihminen sellaisena kun on..Toisen alistaminen ja uhkailu on väärin.Jos on jotain erimielisyyksiä niin kannattaa puhua eikä syytellä.Koskee niin naisia että miehiä.

Jalmari Potlakka: miesten ylivalta perustuu alkujaan fyysiseen ylivoimaisuuteen, ei henkiseen. Nainen ei ole voinut elättää itseään vuosisatoja sitten, eikä voi sitä tehdä suuressa osassa maailmaa tänäänkään, juontaen juuri tästä. Henkeviäkin miehiä tietysti on, ja on ollut, asioita oikeaan järjestykseen saavia. Nykymiesaines meillä päin taas koostuu liiaksi kaiken maailman vetelistä, neuroottisista, unettomista nörtti-stalkkereista, jotka nauttivat ilkeilystä anonyymiteetin suojista käsin kuin mitkäkin penikat. Siinäpä isänmaallista selkärankaa kerrakseen..

Olen muuten joskus ihmetellyt samaa: miksi mikään ei kelpaa? Vaikka eräästäkin tilanteesta on varmaankin jo parikymmentä vuotta, muistan varmaan loppuikäni eräänkin pariskunnan: vaimo komenteli miestään sen minkä ehti ("Kanna tuo, vie tämä jne) todellakin hyvin käskevään sävyyn. Miehen ilme oli hyvinkin tuskastunut. Ei ollut kyse aivan nuoresta pariskunnasta, joten ihmettelin, miten heidän suhteensa oli yleensä kasassa. 

Jo isännän työvuosina halusin pitää hänet myös perheen arjessa, johon hän kiitettävästi osallistui jo silloin. Olen itse sen verran huithapeli, että eipä tullut edes mieleeni katsoa, onko jokainen matontupsu oikein.

Kun mieheni jäi sitten eläkkeelle, hän alkoi tehdä myös ruokaa. Kerran tai kaksi yritin sanoa tyyliin "hei, ei sitä noin tehdä." Isännän vastaus: "Mutta minäpä teen." Ilme kertoi, että asiasta ei kannattanut keskustella enempää. Sen jälkeen poistuin paikalta kieltäni purren, jos teki mieli huomauttaa jostakin, ja pian ei tarvinnut edes purra kieltäni. Tiesin hänen kyllä kysyvän (kuten hän sitten tekikin), mikä meni pieleen, jos joku ruoka ei ollutkaan sitä, mitä piti. Silloin toki vastasin asiallisesti, että ensi kerralla voisi laittaa lisäksi sitä tai tätä tai vähentää jotakin ainesosaa.

Sukuni muuten ihmetteli, miten minä - josta ei parhaalla tahdollakaan voi puhua hyvän vaimon stereotyyppinä -  sain noinkin hyvän miehen (se stereotyyppi: vaimon pitää olla miehelleen yhtä aikaa äiti, siivooja, edustusyksilö - kaunis, loistavasti käyttäytyvä yms - ja mieluiten riittävän omavarainen). Voisiko kyse olla siitä, että mieskin on tuntenut itsensä tarpeelliseksi ja vaimo on tunnistanut ja tunnustanut myös omat virheensä?

Kehoitan kaikkia miehiä vastavallankumoukseen näitä hirvittäviä voimanaisia vastaan. Älkää koskaan antako naisen hallita itseänne.

Eiköhän tuo ole persoona-eikä sukupuolikysymys. Ex-miehelläni oli tapana, kun olin täyttänyt tiskikoneen, mennä tyhjäämään ja täyttämään se uudelleen, koska hän sai sinne mahtumaan vielä ainakin kolme mukia. Mikä siinä on että on tärkeämpää saada ne kolme mukia sinne, kuin hyväksyä että toinen tekee asioita erilailla? Ei ehkä niin täydellisesti, mutta astiat on silti operaation jälkeen pestyjä. Ei siis jäänyt meillä tiskeihin tämä ilmiö, vaan oli läpi kaiken. Onkin nykyään ex. Kodissani on siistiä, enkä kyllä ota enää sinne miestä pätemään ja vähättelemään.

Vierailija kirjoitti:

Nainen, tunnistatko itsesi miesten kuvauksista?

Kuulostavatko miesten kuvaukset tutuilta? Pompotatko miestäsi ja esitätkö hänelle yksipuolisia vaatimuksia? Miten tähän on ajauduttu?

Tunnistan toki vaatimuksia, mutta en sitä että ne olisi yksipuolisia. Mies kyllä vaatii minua tekemään ruokaa ja usein sellaista mitä hän itse haluaa syödä, ei häntä tyydytä se että teen itselleni salaatin jota hänkin voisi minun puolestani ihan hyvin syödä. Tai hän vaatii että käyn ostamassa lapsille uusia vaatteita vaikka hän voisi sen tehdä hyvin itsekin.

Vauva syntyi, mies lähti baariin ja tuli paikalle seuraavana päivänä krapulassa.

Ei voinut vaihtaa vaippaa kun se ällötti. Ei jaksanut lohduttaa koliikkista vauvaa koska itsellä oli nälkä, väsy, ei ole tissejä jne. Ei hoitanut ainuttakaan yöherätystä. Chattaili muille naisille kun minä valvoin yöt ja hoidin vauvaa. Valitti ettei saa seksiä, mutta minä en koskaan saanut edes nukkua, eikä viittinyt vuosiin hoitaa erektio-ongelmiaan. Ei pessyt hampaitaan. Suihkussa kävi vain aamuisin, ennenkuin meni töihin hikoilemaan. Tilaili jotain roinaa ja jätti laskut maksamatta. Soitteli satojen eurojen edestä seksilinjoille. Illalla jos olisi ollut yhteistä aikaa, pelasi pleikkaria tai lähti viihteelle. Kun minä lähdin tunniksi kirpparille, nakkeli niskojaan ja teki selväksi miten ei jaksa lasta sillä aikaa edes hoitaa. Ei halunnut jäädä kotiin lapsen kanssa, joten minä jäin. Hän sai keskittyä täydellä teholla työelämään - ei edennyt siellä viidessä vuodessa mihinkään. Aamuisin kun lapset nousi kuudelta, mies ei noussut koskaan käskemättä, vaan aina minä. Ei jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Odotti että lapset viihdyttää itse itseään aina, ja kun ne eivät niin tehneet mies kiukutteli ja jakeli kohtuuttomia rangaistuksia (kaikki lelut pois). Pissasi vessan renkaalle, vaikka monesti pyysin edes nostamaan sen. Ei koskaan pessyt vessoja. Ei koskaan pessyt ikkunoita. Tai lattioita. Ei imuroinut. Pesi pyykit ja pilasi ne kun ei viitsinyt lajitella/ tarkastaa pesulämpötiloja/ miettiä mitä voi laittaa kuivuriin ja mitä ei. Minä ostin lapsille vaatteet. Laittoi tiskit; niin että kaksi kuppia on päällekkäin ja kaikki hujan hajan - tulivat niin likaisina koneesta ulos että toistuvasti jouduin hoitamaan homman uudestaan itse.

Suoraansanottuna pesukarhukin olisi helpommin koulutettava.

Ja mikä kultaisinta; hän oli aina etunenässä valittamassa miten vaimo vaan komentelee eikä mikään koskaan kelpaa. Kyllä nämä miehet yhden asian osaa; marttyyrin esittämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vauva syntyi, mies lähti baariin ja tuli paikalle seuraavana päivänä krapulassa.

Ei voinut vaihtaa vaippaa kun se ällötti. Ei jaksanut lohduttaa koliikkista vauvaa koska itsellä oli nälkä, väsy, ei ole tissejä jne. Ei hoitanut ainuttakaan yöherätystä. Chattaili muille naisille kun minä valvoin yöt ja hoidin vauvaa. Valitti ettei saa seksiä, mutta minä en koskaan saanut edes nukkua, eikä viittinyt vuosiin hoitaa erektio-ongelmiaan. Ei pessyt hampaitaan. Suihkussa kävi vain aamuisin, ennenkuin meni töihin hikoilemaan. Tilaili jotain roinaa ja jätti laskut maksamatta. Soitteli satojen eurojen edestä seksilinjoille. Illalla jos olisi ollut yhteistä aikaa, pelasi pleikkaria tai lähti viihteelle. Kun minä lähdin tunniksi kirpparille, nakkeli niskojaan ja teki selväksi miten ei jaksa lasta sillä aikaa edes hoitaa. Ei halunnut jäädä kotiin lapsen kanssa, joten minä jäin. Hän sai keskittyä täydellä teholla työelämään - ei edennyt siellä viidessä vuodessa mihinkään. Aamuisin kun lapset nousi kuudelta, mies ei noussut koskaan käskemättä, vaan aina minä. Ei jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Odotti että lapset viihdyttää itse itseään aina, ja kun ne eivät niin tehneet mies kiukutteli ja jakeli kohtuuttomia rangaistuksia (kaikki lelut pois). Pissasi vessan renkaalle, vaikka monesti pyysin edes nostamaan sen. Ei koskaan pessyt vessoja. Ei koskaan pessyt ikkunoita. Tai lattioita. Ei imuroinut. Pesi pyykit ja pilasi ne kun ei viitsinyt lajitella/ tarkastaa pesulämpötiloja/ miettiä mitä voi laittaa kuivuriin ja mitä ei. Minä ostin lapsille vaatteet. Laittoi tiskit; niin että kaksi kuppia on päällekkäin ja kaikki hujan hajan - tulivat niin likaisina koneesta ulos että toistuvasti jouduin hoitamaan homman uudestaan itse.

Suoraansanottuna pesukarhukin olisi helpommin koulutettava.

Ja mikä kultaisinta; hän oli aina etunenässä valittamassa miten vaimo vaan komentelee eikä mikään koskaan kelpaa. Kyllä nämä miehet yhden asian osaa; marttyyrin esittämisen.

Tämä on kuultu jo xxxXXX -kertaa. Milloin pääset siitä yli?

Auttaisiko terapia, vai onko jo myöhäistä?

Mä kyllä koitan pompottaa miestäni, mutta mies ei alistu =D Jos mies tekeekin enemmän kotitöitä kuin minä, niin se johtuu siitä, että mies näkee, ettei siitä minulla vain tule mitään ja että alan voida pahoin jos yritän. Ja uskomme molemmat, että tämä on tilapäistä, koska kykenin niihin joskus aikaisemmin edes jotenkin.

Mutta kyllä se silti aina vain tulee purettua omaa kiukkua mieheen. En olisi ottanut miestä, joka sen alle luuhistuu, koska en toki halua satuttaa sillä ketään. En vain osaa hymyillä kun koko maailma on mielestäni vittua päin ja mies ei ymmärrä miksi.