Haluaisin lapsen, mutta miehellä vaatimuksia
Olen n. 30-vuotias nainen pitkässä parisuhteessa. Asun mieheni luona, mutta emme ole vielä naimisissa.
Alkaisin olla valmis yrittämään lasta, mutta mies hangoittelee vastaan. Hän pelkää sen muuttavan elämäämme tylsemmäksi, muun muassa siksi, että tähän mennnessä olemme matkailleet todella paljon. Mies myös tekee vuorotyötä (lentäjä) ja vaatii nukkumarauhaa.
Tällä hetkellä olemme suhteessa onnellisia; suhde on lämmin ja tiivis eikä mies säästele rahojaan vaan käyttää niitä minuunkin avokätisesti. Hän on kuitenkin huolissaan mahdollisesta erosta, sillä vaikka meillä nyt on lähes täydellistä, niinhän lähes kaikki suhteet joskus päättyvät. Niinpä hän haluaa varmistaa, ettei minusta ja lapsesta muodostu elinikäistä riippakiveä, jos tiemme eroavat.
Toistuvien pyyntöjeni myötä mies ehdotti komprimissia; voisimme yrittää lasta, jos allekirjoitan vakuutuksen, että erotilanteessa pidättäytyisin vaatimasta häneltä mitään elatusapua. On kuulemma vastaavanlainen suoja kuin avioehto.
En ole kuullut moisesta aikaisemmin, onko tällainen mahdollista?
Mitä tekisin? Voisinko sen sijaan ehdottaa, että sovitaan elatusavulle jokin kuukausikatto etukäteen, vaikka 300 tai 500 euroa? Tämä ei todellakaan kaataisi hänen talouttaan. Mutta pelkään ehdotuksen kuulostavan ahneelta, ihan kuin olisin jo valmistautumassa eroon, mitä en todellakaan halua :(
Kommentit (49)
Ainoa tapa välttää elarit, on se että lasta ei ikinä tunnusteta. Eikä olla oltu avioliitosta syntymän aikaan. Mutta mies ei voi estää sinua vaatimasta isyyden tunnustusta, joten.. Hänen pitäisi periaatteessa ottaa strategiaksi menehtyä ennen lapsen syntymää.
Ettekö siis voisi sopia siitä, että isyyden tunnustamista ei tulla vaatimaan? Epäilemättä normaaleissa spermanluovutuskuvioissa on sovittu vedenpitävästi tällaisesta.
Miehelläsi on varaa ja intressi palkata asianajaja sopimaan spermanluovutuksesta, joten saatte kukin haluamanne: lapsellesi hyvät geenit (?), sinulle jatkuva parisuhde ihannemiehesi kanssa ja miehelle takaportti ulos kuivin jaloin, jos homma menee mönkään. Problem solved?
Vierailija kirjoitti:
Olen n. 30-vuotias nainen pitkässä parisuhteessa. Asun mieheni luona, mutta emme ole vielä naimisissa.
Alkaisin olla valmis yrittämään lasta, mutta mies hangoittelee vastaan. Hän pelkää sen muuttavan elämäämme tylsemmäksi, muun muassa siksi, että tähän mennnessä olemme matkailleet todella paljon. Mies myös tekee vuorotyötä (lentäjä) ja vaatii nukkumarauhaa.Tällä hetkellä olemme suhteessa onnellisia; suhde on lämmin ja tiivis eikä mies säästele rahojaan vaan käyttää niitä minuunkin avokätisesti. Hän on kuitenkin huolissaan mahdollisesta erosta, sillä vaikka meillä nyt on lähes täydellistä, niinhän lähes kaikki suhteet joskus päättyvät. Niinpä hän haluaa varmistaa, ettei minusta ja lapsesta muodostu elinikäistä riippakiveä, jos tiemme eroavat.
Toistuvien pyyntöjeni myötä mies ehdotti komprimissia; voisimme yrittää lasta, jos allekirjoitan vakuutuksen, että erotilanteessa pidättäytyisin vaatimasta häneltä mitään elatusapua. On kuulemma vastaavanlainen suoja kuin avioehto.
En ole kuullut moisesta aikaisemmin, onko tällainen mahdollista?
Mitä tekisin? Voisinko sen sijaan ehdottaa, että sovitaan elatusavulle jokin kuukausikatto etukäteen, vaikka 300 tai 500 euroa? Tämä ei todellakaan kaataisi hänen talouttaan. Mutta pelkään ehdotuksen kuulostavan ahneelta, ihan kuin olisin jo valmistautumassa eroon, mitä en todellakaan halua :(
Et ole ahne, vaan käsittämättömän vaatimaton. Ilmeisesti olet tottunut elämään pienellä rahalla muiden nurkissa?
Älä suostu noin häijyn miehen pelinappulaksi.
Elatusavun määrä lentäjän palkalla lähtee 1200€:sta ylöspäin, teininä lapsi saa jo 2000€ /kk.
Lisäksi vakavaraisen lentäjä-isän on maksettava lapsen tilille joka kuukausi 1000€ lapsen ollessa 18-22-vuotias, mikäli lapsi opiskelee. Vähintään.
Vakituisessa työssä oleva duunari maksaa lapsesta 500€ /kk, ei lentäjä!
Minä en käsitä, miten ne äitiparat, raukat raatajat pärjäävät, jotka saavat jotain Kelan elatustukea, kuulemma 150€ /kk? Hirveää pilkantekoa moinen summa.
Jos olet jo esim yli 30 niin kyllä se lapsi nyt kannattaa tehdä vaikka minkälaisin ehdoin. Jos se on siis sinulle tärkeää et halua kuvitella että eläisit elämäsi lapsettomana. Edellyttäen tietysti että harkitset tarkkaan riittävätkö voimavarasi lapsen hoitoon yh na( oma jaksaminen, talous, tukiverkot?)
Vuodet kuluu yli 30 vuotiaana tosi nopeasti lastentekoa ajatellen eikä uutta kumppania sitä varten ole kiva epätoivoisena etsiä.
Todennäköistä ehkä on että kun lapsi on syntynyt miehesi kiintyy lapseen eikä sitten kuitenkaan halua vetäytyä vastuusta vaikka ero tulisikin.
Mies ei nyt varmaan vaan osaa vielä ajatella miltä se oma lapsi tuntuu ennen kuin sen saa syliin.
Toinen asia on sitten se että aika todennäköiseltä vaikuttaa myös se että miehesi ei vauvavuotta kestä. Itsestään selvää lienee että hoitovastuu jää yksin sinulle. Sinä väsyt, et jaksa huomioida miestä entiseen tapaan ja mies lähtee kun suhde nyt muuttui niin epätyydyttäväksi.
Onneksi olkoon! Olet menettänyt parhaat vuotesi saada lapsi. Voithan sinä kirjoittaa sen sopimuksen (sillä ei ole oikeudessa mitään merkitystä) ja toivoa että ette eroa.
Voit myös toivoa, että miehesi kasvaa isyyteen raskauden aikana, ja mies pelkäsi turhaan lisääntymistä.
Tai lähdet suhteesta ja toivot pikapikaa löytävän miehen, joka haluaa jo valmiiksi isäksi.
Minä en toki ole sinä, enkä rakasta miestäsi. Mutta menisin ensimmäisen mukaan. Sopimuksella kun ei ole mitään oikeaa merkitystä. Ja turha sitä en etukäteen murehtia.
Haluatko enemmän lasta vai miestäsi?
Jos haluat välttämättä lapsen, yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto olisi "unohtaa" ehkäisy. Voit sitten syyttää toimimattomia pillereitä (tms), jos tuletkin raskaaksi. Riskinä tietysti on, että mies ei usko selitystä ja suhde saattaa vaarantua. Mutta lapsen toimeentulo olisi turvattu.
Jos etukäteen pitäisi tehdä sopimus lapsen elatusmaksusta eron varalta, niin en lasta missään tapauksessa noin pelkurimaiselle miehelle tekisi. Suhtautuu sinuun alentuvasti ja on varma erosta. Eli kun olet avoliitossa et saa myöskään omaisuutta lähtiessäsi. Avioehto on eri asia kuin sopimus miehen oman lapsen elatuksen varalta. Niinkuin mies ei olisi vastuussa lapsesta eron jälkeen. Voihan hän olla vaikka lähivanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö siis voisi sopia siitä, että isyyden tunnustamista ei tulla vaatimaan? Epäilemättä normaaleissa spermanluovutuskuvioissa on sovittu vedenpitävästi tällaisesta.
Miehelläsi on varaa ja intressi palkata asianajaja sopimaan spermanluovutuksesta, joten saatte kukin haluamanne: lapsellesi hyvät geenit (?), sinulle jatkuva parisuhde ihannemiehesi kanssa ja miehelle takaportti ulos kuivin jaloin, jos homma menee mönkään. Problem solved?
Itse asiassa ei mene noin. Lue isyyslakia. Juridisen isyyden ja elatusvelvollisuuden voi välttää vain, jos luovuttaa lääketieteellisen hdelmöityshoidon kautta hedelmöityshoidossa YKSIN käyvälle naiselle siittiöitä. Jos hedelmöityshoidossa oleva on (hetero)pariskunta, niin lainsäädännön mukaan pariskunnan mies on juridinen isä, ainakin isyys selvitetään eikä mies voi sitä estää. Jos taas tuo spermanluovutus hoidetaan "luonnollisella tavalla" eli seksillä, niin isyyden selvittämistä ei voi estää, vaikka olisi mitä papereita tehtynä.
Eli ainoa tapa olisi erota nyt ja muuttaa erilleen, luovuttaa spermapankkiin/hedelmöityshoitoklinikalle spermaa, nainen menisi yksin sinkkuna niihin hedelmöityshoitoihin kyseisen miehen spermalla, ja lapsen syntymän jälkeen vasta voisi palata takaisin pariskunnaksi.
Jos nainen vie asian käräjille, niin mikäli voi todistaa että heillä on ollut suhde lapsen siittymisen aikoihin, niin mies joutuu isyystesteihin. Syntyy olettamma siitä, että mies voisi olla se isä nimittäin.
Olisko tuo virallinen sperman luovutus yksinkertaisempi ratkaisu, jos haluat juuri kyseisen miehen lapsesi isäksi? Kannattaisi tutkia sitäkin vaihtoehtoa. Mies voi sitten myöhemmin vaikka adoptoida lapsensa, jos tulee sille päälle.