Haluaisin lapsen, mutta miehellä vaatimuksia

Yksi laholatva täällä väitti että lapsen voi helposti jättää lastenkotiin jos ei huvita olla isä.

Voitte tehdä tuollaisen sopimuksen, mutta se on tositilanteessa mitätön. Se ei ole laillinen, eikä kuulu sopimusuojan piiriin. 

Ihmettelen minäkin, miksi haluat jakaa elämäsi ja olla yhdessä miehen kanssa, joka suhtautuu omaan lapseensa ja sinuun noin, että jos eroatte, hän ei haluaisi osaltaan kantaa huolta lapsen taloudellisesta turvasta ja elatuksesta. Haluatko todella, että lapsellasi on noin hänestä ajatteleva isä, siis vaikka ette eroaisikaan niin tietäisit aina, kuinka hän lapseensa suhtautuu.

3/5, jengi lähti hyvin mukaan näinkin ilmiselvään. You have talent!

Vierailija kirjoitti:

Naisten tyhmyyttä ei koskaan pidä aliarvioida. Aloituksen kaltaisia tapauksia on Suomi pullollaan. Nainen haluaa väenvängällä lapsen miehen kanssa, joka on vähintäänkin epäilyttävä käytökseltään. Sitten kun kaikki menee päin vittua ja nainen jää yksin lapsen kanssa, on tämä mies sika ja psykopaatti. Saattaahan hän sitä olla, mutta miksi helvetissä nämä naiset tekevät tällaisten ihmisten kanssa lapsia ylipäätään?

Naisethan tekevät lapsia juuri jännämiesten ja muiden keikkamiesten kanssa, koska näiden miesten kanssa on "kemiaa". Sitten itketään ja syytellään, kun miestä ei lapsi kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on oikeassa. Moni alamäki alkaa lapsen jälkeen.

Minäkin olin 10 v naimisissa ennen esikoista. Saimme kaksi lasta. Liitto päättyi 20 v jälkeen, kun mies rakastui työkaveriinsa.

Viimeisimmät onnen hetket muistan, kun lapset olivat 2-4 -vuotiaita. Emme me onnettomia olleet lopussakaan, arki oli vain tylsää. Kuten mies sanoi: hän ei halua tällaista elämää, jossa aamulla mennään töihin, sitten tehdään ruokaa ja mennään nukkumasn, ja sitten taas töihin. Ihmettelen siis suuresti, kun mies teki uuden lapsen työkaverinsa kanssa....

Ei tullut mieleen että nainen välttämättä halusi lapsen ja mies oli tilapäisessä hormonihäiriössään.

Pelottavaa, jos lentäjällä ei tuon vertaa ole älliä...

Teille tulee ero joka tapauksessa. Mies ei halua lasta, sinä haluat. Joko hän lähtee, koska ei kestä lapsiperhe-elämää, jota ei halunnut, tai sinä lähdet, koska et voi luopua toiveistasi saada lapsi. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja ilman, että joku katkeroituu.

Viisas mies, ei todellakaan kannata hankkia riippakiviä huolettomaan elämään.

Jos ap oikeasti haluat lapsen, jätät tämän miehen ja etsit tilalle sellaisen joka lapsia haluaa. Päästä lentäjä arvostamaansa vapauteen ja etsimään kumppania joka ei halua lapsia, älä kuluta omaa aikaasi ja hänen aikaansa suhteessa jolla ei ole tulevaisuutta, elämä on liian lyhyt sellaiseen.

Kuulostaa siltä että mies on varma erosta, ja haluaa varautua siihen jo nyt. 

Mitä tulee sopimuksiin, niin sopimus on sopimus. Jos sä täysivaltaisena aikuisena allekirjoitat jonkin sopimuksen niin se on sun asiasi. Jos sulle se lapsi on niin kamalan tärkeä ja säe koet olevasi valmis vanhemmaksi, niin ethän sä mitään elatuksia eron tullessa kaipaa. 

Sinuna ehkä kuitenkin vaihtaisin miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on oikeassa. Moni alamäki alkaa lapsen jälkeen.

Minäkin olin 10 v naimisissa ennen esikoista. Saimme kaksi lasta. Liitto päättyi 20 v jälkeen, kun mies rakastui työkaveriinsa.

Viimeisimmät onnen hetket muistan, kun lapset olivat 2-4 -vuotiaita. Emme me onnettomia olleet lopussakaan, arki oli vain tylsää. Kuten mies sanoi: hän ei halua tällaista elämää, jossa aamulla mennään töihin, sitten tehdään ruokaa ja mennään nukkumasn, ja sitten taas töihin. Ihmettelen siis suuresti, kun mies teki uuden lapsen työkaverinsa kanssa....

Ei tullut mieleen että nainen välttämättä halusi lapsen ja mies oli tilapäisessä hormonihäiriössään.

Tiedän, että eksäni halusi lapsen. Uudella naisella jokin sairaus, jonka vuoksi hänen henkensä oli riskinä raskaudessa. En tiedä mistä kyse.

En yleensäkään ymmärrä uusperheitä, joissa tehdään yhteisiä lapsia, jos kerta molemmilla on jo omia.... itsekin asun uusperheessä (erostani on jo 7 vuotta), ja vaikka olisin nuorempikin, niin en ikinä pilaisi tätä parisuhdetta lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Yksi laholatva täällä väitti että lapsen voi helposti jättää lastenkotiin jos ei huvita olla isä.

Laholatvoja on monenlaisia. Yksi yritti kauan sitten päästä poikaystäväkseni ja kieltäytyi uskomasta sitä, että koska minä ehdottomasti en halunnut lapsia ja hän ehdottomasti halusi, suhdetta ei kannattaisi edes yrittää. Hän vakuutteli minulle, että homma toimisi tosi hyvin, kun molemmat tehtäisiin tosi paljon rahaa, palkattaisiin lapselle hoitaja ja "käytäisiin vaan joskus sitten kattomassa". Jotkut näemmä haluavat parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä, eikä siinä todellisuus ja lainsäädäntö paljon paina.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee sopimuksiin, niin sopimus on sopimus. Jos sä täysivaltaisena aikuisena allekirjoitat jonkin sopimuksen niin se on sun asiasi. Jos sulle se lapsi on niin kamalan tärkeä ja säe koet olevasi valmis vanhemmaksi, niin ethän sä mitään elatuksia eron tullessa kaipaa. 

Periaatteessa vaikka elatusapu sinulle lain nojalla kuuluu ja sopimuksella sitä tuskin voi mitätöidä, voisitte kuitenkin erillisellä sopimuksella sopia sitovasti siitä, että palautat kulloisenkin elatusavun suuruisen rahan miehellesi välittömästi. Tämä velka on ulosotettavissa, joten kannattaa varmistaa, että sinulla on siihen varaa. 

Kommentoin vain juridiselta kannalta, en ota kantaa järjestelyn järkevyyteen.

Ei kuulosta hyvältä hankkia lasta tuohon suhteeseen, sillä ainakin minun kelloni soisi ja kovaa, sillä parisuhde ei ole paras mahdollinen ja syitä siihen ovat

a) luottamuspula (mies ei luota ap. lupaukseen, vaan vaatii kirjallisena)

b) mies ei ole sitoutunut ja usko suhteen jatkuvuuteen ja pitää eroa hyvin todennnäköisenä (kurkkiiko jo ovella)

c) miehen etu ja raha merkitsee enemmän, kuin lapset.

Ja ap. kello tikittää koko ajan, jos haluaa lapsen, on vaihdettava miestä tai roikkua suhteessa lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

a) luottamuspula (mies ei luota ap. lupaukseen, vaan vaatii kirjallisena)

Luottaisitko itse suulliseen avioehtosopimukseen? En usko. Siis ei ole merkki epäluottamuksesta, vaan kylmästä rationaalisuudesta.

Älkää tehkö lapsia. Miehestä ei selvästikään ole hyväksi isäksi.

Onko miehesi sinua vanhempi? Onko hänellä kenties salalapsi jo aiemmasta suhteesta josta maksaa elareita? Mies vaikuttaa epäilyttävältä vaatimuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi laholatva täällä väitti että lapsen voi helposti jättää lastenkotiin jos ei huvita olla isä.

Laholatvoja on monenlaisia. Yksi yritti kauan sitten päästä poikaystäväkseni ja kieltäytyi uskomasta sitä, että koska minä ehdottomasti en halunnut lapsia ja hän ehdottomasti halusi, suhdetta ei kannattaisi edes yrittää. Hän vakuutteli minulle, että homma toimisi tosi hyvin, kun molemmat tehtäisiin tosi paljon rahaa, palkattaisiin lapselle hoitaja ja "käytäisiin vaan joskus sitten kattomassa". Jotkut näemmä haluavat parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä, eikä siinä todellisuus ja lainsäädäntö paljon paina.

No kalliiksi kävisi ympärivuorokautinen hoitaja,lennokas suunnitelma...

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ennakkoon tehdä sopimusta jonka mukaan elarit olisi kuukadessa max vaikka 300 e. Kukaan ei tänään tiedä mitkä on 15 vuoden päästä yhteiskunnassamme lapsen elinkustannukset, minkäsuuruinen inflaatio jne.

Entäs jos tulee kolmoset ;) ..? Tai useita sairauksia sairastavat kaksoset, joita joutuu käyttämään lääkärissä koko ajan? 

Tämä on hyvä pointti. Ehkä voisitte sopia nyt perustason (vaikka 250€ per mukula), jota korotetaan kuluttajahintaindeksin mukaisesti. Eikös sitä käytetä myös Kelan maksaman elatustuen indeksitarkistuksiin? On myös tärkeää sopia, että tuo on elarin katto, eli jos mies vaikka jää työkyvyttömäksi tai varhaiseläkkeelle, kustannus vastaavasti laskisi.

Vaikka korot ja inflaatio ovat nyt matalalla, noususuhdanteessa ne saattavat kiihtyä selvästi. Toisaalta miehen ansiot luultavasti kuitenkin nousevat reilusti kuluttajahintaindeksiä nopeammin. En ole kuullut, että tällaisia sopimuksia olisi käytännössä tehty, mutta kyllähän se järkevältä kuulostaa tilanteessanne ja avioehtoon vertautuu.

Mun mielestä taas miehesi kuulostaa ihan hyvältä isältä. Hän huomioi sinua. Se on hyvä merkki.

Ei siihen vanhemmuuteen voi etukäteen kasvaa, lopullisesti. Vaikka kuinka olisi monta vuotta haluttu ja tehty lasta, ei siihen todellisuuteen valmenna mikään.

Sen kun allekirjoitat moisen paperin. Eron tullessa sinä et voi vaatiakaan elatusapua, tässä maassa ei ole velvollisuutta elättää entistä puolisoaan. Lapsen kohdalla taas... Jos hänet on tunnustettu, niin laki on lapsen puolella, hänellä on oikeus elatukseen.

Tietysti ennen perheen perustamista pitää puhua asioista! Mutta on vaikea etukäteen tietää, miten asiat tulevat menemään. Toisaalta, jos mielikuvani pitää paikkaansa, miehesi tulee olemaan hullaantunut vauvaan.

Eikö sulle ole vielä valjennut, että miehesi ei todellakaan halua isäksi. Haluaa että sinä ymmärrät olevasi yksin sitten vastuussa siitä jos sellaisen teet.

Jos hän suostuu antamaan spermaa, voithan hankkia ja kasvattaa lapsen yksin. Jos mies kerran suostuu seurustelemaan kanssasi silti, voittehan esim asua eri osoitteissa ja hommaat lapselle aina lapsenvahdin kun vietät hänen kanssa aikaa ymmärräthän, että perhe-elämää tuosta ei tule.

Lain mukaan silti lapsella on oikeus elatukseen ja perintöön, niistä ei voi hänen puolesta luopua.

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, jos lentäjällä ei tuon vertaa ole älliä...

Teille tulee ero joka tapauksessa. Mies ei halua lasta, sinä haluat. Joko hän lähtee, koska ei kestä lapsiperhe-elämää, jota ei halunnut, tai sinä lähdet, koska et voi luopua toiveistasi saada lapsi. Noissa asioissa ei voi tehdä kompromisseja ilman, että joku katkeroituu.

Tämä.