Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen parisuhde
Lonely
16.01.2017 |
Koen siis itseni hyvin yksinäiseksi parisuhteessani. Olen siis nuori pikkasen päälle pari kymppinen ja asun yhdessä poikaystäväni kanssa. Olemme pitäneet yhtä vasta vuoden, ei lapsia, asumme saman katon alla.
Alkuun kaikki meni hyvin ja vietimme paljon aikaa yhdessä, niinkuin alkuhuumaan kuuluukin. Puolisen vuotta sitten muutimme yhteen ja mies on jotenkin ilmeisesti sisäistänyt minun kuuluvan nyt "kalustoon". Eli tuntuu sille ettei hän koe tarvitsevansa nähdä enää vaivaa eteeni. Vaikken niin välitäkkään esimerkiksi joulusta hommasin tietysti hänelle lahjan, minä en saanut mitään.
Itse opiskelen ja mies on tällä hetkellä työtön, mutta silti kotona lähes kaikki kotityöt jäävät minulle. Kun tulen kotiin mies pyyhkäisee lähes samalla oven avauksella muualle kaveriensa kanssa. Sen kun menee, se ei varsinaisesti minua haittaa. Minusta hyvässä parisuhteessa molemmat saavat mennä ja tulla miten haluavat. Mutta tästä on kehkeytynyt mm se että mies laskee meidän yhteiseksi ajaksi sen, että nukumme yön yhdessä. Emme juurikaan harrasta edes seksiä enää, vain silloin kun mies sattuu haluamaan. Olen kyllä tasaiseen tahtiin koittanut häntä lämmitellä kaikella mahdollisella tavalla, mutta torjuvat vastaukset ovat kyllä jättäneet jälkensä. Hän ei koskaan innostu lähtemään kanssani yhdessä kahville, kaljalle, lenkille, mutta jos viiden minuutin päästä kaveri soittaa ja kysyy hän on jo menossa.
Olen yrittänyt keskustella tästä, mutta mitään ei tunnu menevän kaaliin. Tiedän hänen olevan aika vapaa sielu ja pitävän siitä että saa mennä miten haluaa ja se on minulle kyllä ihan ok, jos vain ymmärtäisi minunkin haluavan joskus hänen kanssaan johonkin.
Olen itse asunut uudessa kaupungissa puoli vuotta, mutta en koe löytäneeni juurikaan ystäviä itselleni. Yritän kovasti viettää aikaa niiden vähäisten kanssa mitä on, mutta henkiset keskustelut ovat kyllä hyvinkin pinnallisella tasolla.
Kaikenlaiset neuvot/vinkit ovat tarpeen!
Kommentit (9)
Puhu miehelle. Kerro mitä tunteita tilanne sinussa herättää. Kysy, onko mies tosissaan kanssasi. Se että vaikeista asioista voidaan yhdessä puhua ja niihin miettiä kompromissia, on välttämätöntä pitkässä parisuhteessa. Teillä taitaa nyt olla paikka testata, löytyykö sitä tarvittavaa puheyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saiko hän paremman elintason kun muutitte yhteen? Maksatko puolet vuokrasta ja siivoat?
Itseasiassa muutin hänen asuntoonsa, että mistään sellaisesta ei ole kyse. Hän vain tuntuu asettavansa kaiken muun minun edelleni ja pitää minua itsestään selvyytenä. Keskustelu tuntuu turhan yksipuoliselle yleenä, mutta täytyy yrittää. En tahtoisi vielä viskata kirvestä kaivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, itse en toimisi tuollaisena ilmaisena kodinkoneena ja heittäisi hukkaan nuoruusvuosiani väärän tyypin kanssa. Varsinkaan, kun et näköjään saa tuosta itse oikein yhtään mitään itse.
Kokeilepa kirjottaa paperille, että mitä tuosta suhteesta oikein saat. Veikkaan, että listalle tulee asioita, jotka saisit varmasti toisenkin miehen kanssa ja lisäksi paljon muutakin, mitä nyt et saa.
Alkuhuuma kestää yleensä parikin vuotta, joten ei todellakaan hyvältä vaikuta jos vuoden jälkeen olette jo noin etääntynyt toisistanne. Vaikuttaa siltä että mies oli kiinnostunut sinusta kun ei voinut nähdä sinua milloin vain, nyt kun sai sinut kokonaan (asutte yhdessä), ei häntä enää kiinnosta. Mies ottaa sinut itsestäänselvyytenä, haluatko todella sellaisen miehen? Mitä sinä ajattelet ihmisestä, jota kuvittelisit kohtelevasi itsestäänselvyytenä? Kunnioittaisitko sellaista ihmistä? Toisin sanoen jos miehesi kunnioittaisi ja rakastaisi sinua, hän ei pitäisi sinua itsestäänselvyytenä.
Minunkin mieheni on tuollainen "vapaa sielu" joka menee menojaan. Olen siltikin tärkeä osa hänen elämäänsä ja vietämme aikaa joka päivä ihan sama mitä kiireitä oli, vaikka sitten juttelemme ennen nukkumaanmenoa jos muuta ei ehdi. Hänelläkin oli alussa vaikeuksia sitoutua, mutta kun muistutin hänelle, että seurustelemme toistemme kanssa ja aivan omasta vapaasta tahdosta, hän tuntui ymmärtävän asian. Emme ole vain kämppiksiä jotka asuvat samassa asunnossa ja moikkaavat kun satunnaisesti törmäävät, vaan rakastamme toisiamme ja haluamme jakaa elämämme toistemme kanssa, iloineen ja suruineen.
Oletko kysynyt mieheltäsi miksi hän haluaa olla kanssasi? Ette tee mitään yhdessä, ette edes harrasta seksiä kuin satunnaisesti. Miksi siis olette yhdessä? Onko miehestä vain mukava nukkua yöllä kun joku on vieressä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Emme juurikaan harrasta edes seksiä enää, vain silloin kun mies sattuu haluamaan."
Jaa että vain silloin? Haluttoman miehen pakottaminen on raiskaus.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo parisuhde tule kyllä ainakaan paranemaan, jos vasta vuoden olette seurustelleetkin. Ei taida olla miehes kovin kiinnostunut susta.