Miten ihmeessä aikuiset ihmiset voivat riidellä PERINNÖSTÄ?

no ihmettelen minäkin tavallaan, koska mun mielestä on itsestään selvää, että jaetaan sisarusten kesken tasan. SItten kuitenkin löytyy näitä toisen koulukunnan edustajia, jotka ajattelee, että heille kuuluu 80% perusteilla x,y,z,ö jne. ELi juu, onneksi on laki, johon voi nojata. 

Mutta onko se raha (  usein pieni) syy romuttaa ihmissuhteet? Meillä oli seitsemän lasta, joista osa oli saanut ennkkoperintöä jo yli 10 vuotta aiemmin, ja joku oli saanut paljon talkoudellista apua. Osa lähetnyt omilleen aiemmin, osa saanut tukea opiskeluihin. Mutta ihan sovussa jaoimme omaisuuden tasan, sillä mitä merkitystä jollakin tuhannella on loppujen lopuksi. Perhe on kuitenkin tärkeä, ja varsinkin vastoinkäymisisten osuessa (varmaan jokaisen) kohdalle sisarusten tuli ja apu on ollut korvaatonta!

Voi olla myös niin, että perintöä on vaikea jakaa ihan _tasan_. On ehkä metsää, kesämökki, asunto, sijoitusasuntoja, osakkeita, yrityksiä ja muuta. Perikunnan pitäisi päästä yhteisymmärrykseen, kuka mitäkin ottaa ja kuka maksaa kenetkin pois ja minkä arvoinen mikäkin on.

Helppohan rahaa on jakaa tasan, mutta kiinteä omaisuus on vaikeampaa. Sitten on heitä, jotka eivät halua menneisyyden muistojen tai kokemansa vääryyden vuoksi myydä kesämökkiä tai vanhempien asuntoa tms. ja näin jarruttavat koko höskän järkevää jakoa. Tai ei päästä sopuun, kuka minkäkin huolii.

Meillä minä perin viime kesänä vaarini. Vaarilta jäi huimat 12.000 euroa. Vaarilla oli testamentti, että mahdolliset puolisot (meitä on 5 lastenlasta) jäävät ulkopuolella. Tästähän anoppi on suivaantunut!?!?! Tämän olisin kyllä voinut kirjoittaa tuonne ketjuun, että milloin jäi suu auki. Viime kesänä jäi anopin kohtauksen jälkeen, kun tuli mainittua tuosta lausekkeesta, että siksi en sillä rahalla osallistu vesien vetämiseen hänen mökilleen, vaikka sitä perheemme kanssa käytämme.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen veljenäni, joka ryhtyi riitelemään äidin kuoleman jälkeen. Äiti oli testamantannut kaiken minulle, veljelle vain lakiosa. Itsekäs ja ilkeä veli ryhtyi riitelemään olemattomasta. Minä sain 75000 e ja veljelle oli tarjolla iso summa eli 25000 e.

Jos tilanne olisi ollut toisin päin, olistko ollut ihan tyytyväinen?

Todennäköisesti vanhemmat ovat eläessään avustaneen veljeä rahallisesti. Ja siitä syystä ovat määränneet pienemmän jaon. Harmi vain että alustukset jäävät yleensä piiloon perinnön jaossa.

Meillä mieheni veli on saanut rahallista tukea (emme tiedä, kuinka paljon) asuntoonsa sekä lapsenhoitoapua paljon enemmän kuin me tai siskonsa. Veli on hyväksikäyttävää tyyppiä muutenkin ja vaimonsa myös. Pahoin pelkään, että dementoituvat vanhempamme eivät tajua laittaa kaikkea lainaamaansa/antamaansa rahaa edes ylös. Epäsopu on jo valmis.

Perinnönjakoa kauhulla odotan.

Eli järkevät vanhemmat

-keskustelevat jo eläessään lastensa (ei näiden puolisoiden) kanssa, miten omaisuus jaettaisiin ja miksi

-kirjaavat ylös, minkä verran ovat tukeneet ketäkin lastaan ja koska

-muuttavat omaisuutensa rahaksi, joka on helppo jakaa

-tekevät testamentin, jossa perustelevat selvästi, miksi näin tehdään (ja jättävät lasten puolisot pihalle)

Ei riitoja perinnönjaossa.

Eräs kokenut lukemattomia perukirjoja laatinut sekä osituksia ja perinnönjakoja tehnyt henkilö tuumasi, että ette arvaakaan, miten arvokkaaksi vanha ruosteinen rautaharava muuttuu, kun perintöä jaetaan. Hän totesi myös saman kuin nro 13 eli että sukuun naidut hämmentävät perinnönjakoa pahemman kerran. Toisena tulevat sitten perijän perheenjäsenet eli aikuiset lapset ja näiden mahdolliset perheet.

Minulla on näistä takapiruista omakohtainen kokemus muutaman vuoden takaa. Noin päällisin puolin kaikki sujui sovussa, mutta aina välillä toisten suusta lipsahti, että kun se X tai Y tahtoo tuon taulun tai astian tms. Monia tavaroita katosi pesästä vähin erin. Kovaan ääneen sitten ihmeteltiin, minnehän sekin esine on joutunut. Meitä oli kolme pesän osakasta. Minä olin ainut, jolla ei ollut minkäänlaista taustatukea mistään suunnasta, sillä lapsuuteni perheestä olen ainut jäljellä oleva enkä ole koskaan itse perustanut perhettä. Keskustelimme asiasta ja totesin, että teillä kahdella on tuki takananne, mutta minä olen täysin yksin. Eiväthän nuo kaksi edes tajunneet, mitä heille selvällä suomen kielellä selitin. Silmät kirkkaina vakuuttelivat, ettei heitä kukaan neuvo. Ajan kanssa on vaan alkanut selvitä, minne ne kadonneet tavarat oikein joutuivat. Mukaansa ei saanut kippoakaan, kun hänestä aika jätti. 

Mä en ymmärrä sitä, että vanhempien pitäisi koko elinaikansa laittaa ylös mitä on kenellekin lapselleen antanut ja milloin! 

Jokainen saa käyttää rahansa ihan niin kuin haluaa, antaa yhdelle lapselle ja olla antamatta toiselle. Sellaiset lakipykälät perintöä koskien, jotka tätä oikeutta rajoittavat, pitäisi purkaa kokonaan!

Tiedän itsekin että toiselle sisarukselleni on vanhemmat antaneet rahaa useammankin kerran ja minulle ei ollenkaan, ja se ei haittaa tippaakaan. Ei ne mun rahojani ole.

Vierailija kirjoitti:

Koska itsekkyys ja ahneus, kaiken pahan alku ja juuri.

tuo se on nimenomaan ja lisätään vielä tyhmyys päälle ja kyky olla keksimättä kompromisseja. Yhden sukulaiseni isä ei pitänyt tyttärensä aviomiesvalinnasta. Sen varjolla hänen veljensä väärensivät isän kuoltua testamentin, jolla tyttärelle jätettiin vain lakiosa perinnöstä. Tytär ei tajunnut moittia testamenttia ja tajusi nimikirjoitusväärennyksen vasta 11 vuoden kuluttua, vuoden liian myöhään, petos ehti vanhentua. Hän on todella katkera veljilleen. Huijattu rahasumma oli pari miljoonaa silloista markkaa. Eivät kyläile äidillään samaan aikaan.

Serkkuni olivat velkaantuneet isälleen firmojensa päältä ja olivat kumpikin konkurssissa. Isä lainasi rahaa, mutta teki poikien kanssa velkakirjat, joita säilytti lukitussa salkussa. Pari muutakin sisarusta tiesivät tästä, koska olivat nähneet velkakirjat, kun isä ne näytti ja missä säilytti salkun avainta. Isän kuoleman jälkeen velkavangit hautaustoimiston sijasta ryntäsivät suoraan asunnolle, ja veivät salkun, ettei muut sisarukset vaan peri yhtään enempää kuin he (velka kuolinpesälle). Salkku ei kadonnut isän toimesta, koska toinen sisarus oli isän sairaalassaolon aikana käynyt syöttämässä kissaa, ja salkku oli silloin tallessa. Entinen sisarusparvi hajosi kahteen leiriin ja eivät ole enää väleissä. Salkun vieminen oli velkavangeilta myös erinomaisen tyhmää, koska vouti vei kuitenkin heidän perintöosuutensa, he eivät hyötyneet siitä mitään. Kumpikaan idiootti ei edes tajunnut kieltäytyä perinnöstä, jolloin se olisi mennyt heidän alaikäisten lastensa hyväksi. Kys. velkavankien toimet saattoivat sitten muutkin sukulaiset (mm. minut) hankaluuksiin pitkään jakamattomana olleen isovanhempiemme kuolinpesän kanssa. Myynti- ja hukkaamiskielto tuli voudilta, kun jako oli tehty ja tila tarkoitus myydä. Siinä se nyt talo lahoaa ja rannat puskee vesakkoa,  ahneudelle kiitos...

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä sitä, että vanhempien pitäisi koko elinaikansa laittaa ylös mitä on kenellekin lapselleen antanut ja milloin! 

Jokainen saa käyttää rahansa ihan niin kuin haluaa, antaa yhdelle lapselle ja olla antamatta toiselle. Sellaiset lakipykälät perintöä koskien, jotka tätä oikeutta rajoittavat, pitäisi purkaa kokonaan!

Tiedän itsekin että toiselle sisarukselleni on vanhemmat antaneet rahaa useammankin kerran ja minulle ei ollenkaan, ja se ei haittaa tippaakaan. Ei ne mun rahojani ole.

Jos vanhemmat ovat itse huomioineet perintöosuuksissa lahjat. Niin ei pidä alkaa valittamaan jos perintöä ei tule saman verran kuin muilla.

Sellaisiakin vanhempia löytyy, jotka "tasoittavat" lastensa elämäntietä. Yksi lapsista opiskeli lääkäriksi ja "koska hän kuitenkin tulee elämään huoletonna", ei saanut yhtä paljon rahaa perintönä kuin toinen, joka oli juoppo mt-ongelmainen.

Minusta tuossa oli vanhemmilla jo alun perinkin ajatusvirhe. Miksi sitä säntillistä lasta pitää rangaista sen vuoksi, että toinen lapsi on huithapeli?